Ruwais

Sisällysluettelo

Prologi

Yhdistyneet arabiemiirikunnat, UAE

Elämää ja erotiikkaa

Rakastuin Filippiiniläiseen

Matkat Filippiineille

Häät Dubaissa ja Filippiineillä

Suuri suru

Lapsi

Ajokortti

Vaarallinen Liikennekulttuuri

Autojen hankinta

Poimintoja arjesta

Tutustumisretket

Maailmalla tapahtunutta

Poimintoja Islamista

Taloprojekti

Takaisin kotiin

Lopuksi

Prologi

Tämä matkakertomus on dokumentti kokemuksistani Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa (United Arab Emirates, UAE) viettämästäni seitsemästä vuodesta (01.09.2007 - 31.12.2014). Tässä kirjassa keskitytään vapaa-ajan tapahtumiin. Työstä kerrotaan vain tärkeimpiä tapahtumia, jotka sopivasti täydentävät tätä matkakertomusta. Tarinat perustuvat tositapahtumiin, jotka on päivittäin käsin kirjoitettu muistikirjoihini. Niitä olen käyttänyt lähdeteoksena tätä kertomusta kirjoittaessani. Päivittäiset tapahtumat kerrotaan niin tarkasti kuin ne on dokumentoitu päiväkirjoihini. Samalla olen tuonut esille poimintoja Islamilaisesta kulttuurista ja maailman tapahtumista, koska ne ovat kiinnostaneet minua.

Vuoden 2000 alkuvuosina minulla heräsi mielenkiinto mahdollisuudesta mennä töihin UAE’hen. Kollegoitani meni ja heiltä saamani positiivisten kertomusten innoittamana aloin pohdiskella itsekseni: Minustakin voisi olla apua UAE’ssä Borougen laboratorio-projekteissa. Borouge ykkösen aikaan perheeni tilanne oli kiireinen.

Oli meneillään omakotitalon rakennusprojekti, lapset olivat koulussa ja en ollut vielä valmis ulkomaan komennuksen ajaksi jättämään perhettäni. Ajattelin: Antaa ensin kollegoiden mennä edeltä ja katsotaan miten he pärjäävät? Jos he menestyvät, ehkä minäkin onnistun työssäni. Olen ollut yleensä hyvin kriittinen itselleni. Päätös lähteä ulkomaille töihin kypsyi niistä kokemuksista, joita sain kuulla ensimmäiseltä ns. pioneeriryhmältä.

Eräänä päivänä 2004 sain tietää Ruwaisissa avoinna olevasta laboratoriopäällikön tehtävästä. Minua kiinnosti tämä mahdollisuus. Laitoin hakemuksen sisään ja jäin odottamaan mitä tuleman pitää. Jonkin ajan kuluttua otettiin yhteyttä, alustavasti Borougen edustaja (Staf Faes) halusi järjestää haastattelun. Se pidettäisiin Suomessa Porvoon tuotantolaitoksilla. Vastasin haastattelukutsuun myöntävästi. Sovittuna päivänä belgialainen, Borougen muovitehtaiden tuotantojohtaja (Staf Faes) suoritti haastattelun. Noin viikon kuluttua tuli vastaus Minua ei oltu valittu. Se hiukan harmitti, mutta toisaalta se oli helpotus. Minun ei tarvitse laittaa itseäni likoon juuri nyt. Antaa ajan kulua, jos vaikka sopivampi paikka avautuisi, ajattelin.

Kolmen vuoden kuluttua, eli 2007 otettiin uudelleen yhteyttä Ruwaisista. Nyt oli tarjolla Laboratorio-teknologistin tehtävä. Sama mies, joka haastatteli minua Laboratoriopäällikön tehtävään, soitti Ruwaisista ja ilmoitti tästä avoimesta toimesta Borougen kakkosvaiheeseen liittyvän uuden laboratorion rakennusprojektissa. Vastuualueeseeni kuuluisi toimiminen asiantuntijana uuden laboratorion rakennus-, laiteasennus ja käynnistys projektissa. Tiesin kyllä tästä tehtävästä, mutta ajattelin sen olevan liian vaativa toimenkuvan perusteella arvioituna. Sanoin hakuajan jo umpeutuneen Ruwaisin muovitehtaiden tuotanto-päällikölle. Hän sanoi: Laita vain hakemus sisään. Minä tein työtä käskettyä ja laitoin hakemuksen e-Maililla ja CV’n liitetiedostona. Seuraavalla viikolla sain vastauksen, jossa minua pyydettiin tulemaan Itävallan pääkaupunkiin Wieniin Borealiksen pääkonttoriin. Kerroin asian sihteerilleni. Hän järjesti yhdessä pääkonttorin sihteerin kanssa tapaamisen toukokuulle 2007 Itävaltaan, Borealiksen pääkonttoriin. Minulla ei ollut asian suhteen mitään paineita, koska ajattelin, ettei ole mitään hävittävää, jos en pääsekään Ruwaisiin. Viikon kuluttua hakemuksen jättämisestä tuli ehdotus haastattelun ajankohdasta. Hyväksyin sen. Kaikki yksityiskohdat sovittiin lentolippuineen ja hotellin varauksen ja haastattelun ajankohta. Matka Wieniin meni hyvin, vaikka en ollut ennen siellä käynyt. Haastattelussa olivat mukana Borougen puolelta itävaltalainen laboratoriopäällikkö Karl Ebner ja belgialainen muovituotannon johtaja Staf Faes. Haastattelu kesti noin 1,5 tuntia leppoisasti jutellen. Lopuksi haastattelijat ilmoittivat kestävän muutamia päiviä tehdä lopullinen päätös. Oli kuulemma muitakin hakijoita. Haastattelu oli keskiviikkona. Saman viikon perjantaina soi puhelin. Staf Faes Ruwaisista ilmoitti, että ovat valinneet minut tehtävään. Sanoin kiitokset luottamuksesta. Ilmoitin halustani käydä previsitillä, ennen lopullista päätöstä. Tähän suostuttiin.

Previsit ajankohdaksi sovittiin kesäkuu 2007. Lensin Saksan Frankfurtin kautta Abu Dhabiin. Minulle oli varattu huone Rotana Beach hotelliin, joka sijaitsi Abu Dhabi Mallin lähellä. Vastaanotossa oli hyvä ja ystävällinen palvelu.

Seuraavana aamuna otin yhteyttä norjalaiseen Tor Johannesseniin Borealis Abu Dhabin HR päällikköön. Kaikki oli järjestetty valmiiksi tehdasvierailua varten. Minulle oli järjestetty väliaikainen öljypassi. Ilman sitä ei pääse tehdasalueelle. Myöhemmin sain tietää, ettei vierailua tehdasalueella ole läheskään aina järjestetty tutustumiskäyntiin kuuluvaksi. Aamupäivästä lähdin yhdessä HR päällikön kanssa hänen ajaessa maasturillaan (BMW 5) kohti Ruwaisia. Maisemat ennen Ruwaisia olivat ankeat, suurimmaksi osaksi pelkkää hiekkaista aavikkoa. Tien vierustaan oli istutettu palmurivistö suojaamaan hiekkamyrskyiltä.

Ruwaisiin päästyämme menimme Hospital Gaten kautta tehdasalueelle. Minulla oli Siemens niminen kännykkä taskussa, jonka kamera oli deaktivoitu. Vartija ei selityksiäni uskonut, ettei kännykälläni voi ottaa kuvia, siksi se takavarikoitiin tehdasvierailun ajaksi ns. Hospital Gaten vartijoiden koppiin. Tässä episodissa vierähti ainakin puoli tuntia.

Viimein pääsimme laboratorioon. Siellä oli vanhoja tuttuja töissä, mm. Anwar Ghasali, Wawan Ruswandi, Akhlak Divan, Mahimi Ibrahim ja Mohamed Salahuddin. Miehet esittelivät laboratorion. Vaikuttaa lupaavalta ajattelin. Voisin ehkä pärjätä täällä, olivathan pioneeriporukkaan (Ruwais 1.) kuuluneetkin selviytyneet. Tehdasvierailun päätteeksi, vartija palautti matkapuhelimeni.

Ruwaisissa majoituimme uuteen Danat hotelliin. Se oli kaksi vuotta vanha, oli valmistunut vuonna 2005. Seuraavana aamuna palasimme takaisin Abu Dhabiin. Lento Saksaan oli yöllä, siksi majoituin illaksi hotelliin. Hotelli järjesti kuljetuksen omalla limusiinilla lentokentälle. Lähtiessäni sanoin ilmoittavani lopullisen päätöksen matkalta palattuani, päätös vaatii vielä harkintaa.

Suomeen päästyäni, ilmoitin seuraavana päivänä ottavani tehtävän vastaan ja kaikki järjestelyt tätä tehtävää varten voitiin aloittaa.

Previsiitillä Abu Dhabissa, kesäkuu 2007. Matkalla Borealiksen Lähi-idän HR päällikkö Thor Johannessenin kanssa jossain Abu Dhabin ja Ruwaisin välillä.

Filippiinit, Cebu 30.05.2018.

Omistan tämän kirjan lukijoilleni terapeuttisena

pohdiskeluna uskonnoista ja maailman menosta,

sekä muisteluna kuinka ulkomaankomennus

meni päivästä päivään niin hyvässä kuin

pahassakin. Kirjoittaminen oli mieleni

eheyttämisen projekti.

Erityiset kiitokset vaimolleni Nengille. Hän on mahdollistanut kokemukseni ja tutustumiseni filippiiniläiseen kulttuuriin.

Kiitokset Borealis Polymers Oy’n työtovereilleni ja Abu Dhabi Polymers Companylle mahdollisuudesta työskennellä Borougen monikansallisen yhtiön projekteissa ja tutustua samalla Lähi-itään työpaikkana sekä aasialaisiin ja arabeihin työtovereina.

Kiitos pojilleni Tomille ja Timolle, kun jaksoitte odottaa isää kotiin Suomeen työkomennukseni päättymiseen saakka.

Yhdistyneet arabiemiirikunnat, UAE

Muutto Abu Dhabiin 2007

Viimeisen yön nukuin levottomana Lauran luona. Kello soi 06.30. Heräsin aamuun, jolloin lähtö työkomennukselle Arabiemiraatteihin oli koittanut. Mieleni täytti jännittynyt olo, kuin metsästäjällä saaliin tullessa näkyville pitkän odotuksen jälkeen. Uusi seikkailu alkaa ja vapaus olla niin kuin haluan vailla kenenkään rajat asettavaa valvontaa. Tämä ajatus tuntui kiehtovalta, mutta samalla ristiriitaiselta. Tunteet nousivat pintaan, kun tiesin, että oli jätettävä Suomi ystävineen ja läheisiini pitkäksi aikaa. Laura nukkui vielä makeasti. Katsoin häntä ihaillen ja kerraten mielessäni yhdessä kokemiamme matkoja sekä antoisia kynttilän valossa käymiämme viininhuuruisia keskusteluja maailman menosta. Laskeuduin hitaasti makuuhuoneesta vanhan talon kapeita narisevia portaita myöten alakertaan varoen herättämästä Lauraa. Katsoin keittiön ikkunasta autotallia, jonka sain valmiiksi eilen. Ajattelin: Siinä oli mennyt yksi vuosi sitä rakentaessa. Keitin teetä. Sitä juodessani Laura oli herännyt ja tullut seurakseni keittiöön. Hän soitti Virve Rostin ja Petri Laaksosen CD levyjä. Valinnat olivat tilanteeseen sopivia kaihomielisiä rakkauslauluja. Emme paljon puhuneet, koska yritimme peittää tunteitamme. Tiesimme mitä tuleman pitää. Pitkä ero toisistamme ja epävarmuus siitä, että kestääkö suhteemme sen yli.

Laura vei minut Helsinki-Vantaan lentokentälle. Sinne saavuimme noin kello 07.50. Lähtöselvityksessä oli pitkä jono Finnairin tiskille. Jonottaessa meni noin tunti. Laura jaksoi saatella minut turvatarkastukseen saakka. Hän kävi välillä laittamassa rahaa pysäköintimittariin. Laukkuni painoi 30 kg, eli oli 10 kg ylipainoa. Jouduin maksamaan 470 € ylimääräistä kaksi kerrosta alempana Finnairin erityisselvitystiskillä. Kyllä harmitti ja valitin tämän olevan törkeää rahastusta. Turvatarkastuksessa oli innokas tarkastaja. Suoritti ruumiintarkastuksenkin.

Finnair lähti portilta kello 19. Päästiin lähtemään noin 30 min myöhässä koneen huollon vuoksi. Kävin tiskillä numero 26 tarkistamassa jatkolento yhteyttä, jos lähtö Helsingistä viivästyy liian paljon. Onneksi sentään päästiin enempää myöhästymättä lähtemään. Ajattelin jo, että ei kai Kreetan myöhästyminen olisi taas ovella, silloin jouduin jäämään Lauran kanssa sinne yhden ylimääräisen yön ajaksi.

Helsingistä Müncheniin katselin pilviä lentokoneen ikkunasta ja kaihon kyynel vierähti poskelleni. Laura on sentään hyvä tyttö, vaikka välillä laittoikin minut lujille. Siinä pilviä katsellessani ajattelin myös mitä kaikkea seikkailuja matkani mahtaa tuoda tullessaan. Vannoin mielessäni, etten tuo matkaltani matkamuistotyttöä Suomeen ja vielä vähemmän olin kiinnostunut tekemään Lipposia, eli saamaan lasta vanhoilla päivilläni.

Saksassa Münchenin kenttä oli helppo liikkua, koska siirtyminen Abu Dhabin koneeseen oli lyhyt. Kävelin toisen kerroksen passintarkastuksen kautta ja kaikki oli sillä selvää. Etihad koneessa oli hyvä palvelu. Takkinikin laitettiin kaappiin henkariin lentoemännän toimesta. Ennen ruokailua jaettiin menu lista. Ajattelin syödä kanaa. Matka meni rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja elokuvia katsellessa.

Abu Dhabin kentällä oli vastassa aasialainen, kiinalaisen tai korealaisen näköinen nainen. Hänellä oli nimikylttini. Menin hänen luokseen ja esittäydyin. Jouduimme odottamaan vielä kahta puolalaista miestä. Kun he saapuivat, menimme yhdessä naisen opastamana ja häntä seuraten kuin kukonpojat konsanaan. Tämä on nyt sitä Golden Service palvelua ajattelin mielessäni. Ensin meidät johdateltiin huoneeseen, jossa otettiin molemmista silmistä kuvat tietojärjestelmän muistiin. Tämä on nyt tätä päivää, biometrinen tunnistaminen on mahdollista. Sain väliaikaisen oleskeluviisumin (Employment Visa). Passintarkastus sujui muitta mutkitta ja samoin laukkuni saaminen hihnalta. Sen surullisen kuuluisan 30 kg painavan laukun kanssa jatkoin matkaani lentokentän tuloaulaan. Hivenen pettynyt olo valtasi mieleni. Minua ei oltukaan vastassa hotellin palveluna, niin kuin previsitillä oli oltu. Keskustelin lentokentän virkailijan kanssa ja hän antoi minulle hotellin numeron, johon minun tulisi soittaa. Hotelli oli Hilton Corniche Residence. Soitin annettuun numeroon. Ystävällisen tuntuinen hotellin vastaanottovirkailija kehotti minua ottamaan taksi. Lentokenttävirkailijan kanssa menin ulos jonottamaan taksia. Hän opasti minut ulos taksien jonotuspaikalle. Ulkona oli kuumaa ja silmälasini kostuivat, koska suhteellinen kosteus oli korkea, vastaten kastepistettä noin +22°C. Taksin ulkoilman lämpömittari näytti +34,0 – +34,5°C. Hotellin vastaanotossa oli asiallinen käytös. Minun Visa elektron kortti ei käynyt maksuvälineeksi vastaanotossa. Pyysivät huomenna maksamaan 75 € takuusumman. Huoneekseni sain Sviitin (Suite) tasoisen kaksion, koska hotelli oli niin täyteen varattu, ettei ollut antaa halvempaa. Kävin syömässä illallisen. Ravintola oli auki kello 22.30 asti. Lähetin Lauralle viestin. Heissuli Hauveliini kulta rakas! Olen nyt saapunut onnellisesti perille. Kiitos kun jaksoit saatella minut portille saakka. Koneessa katsoin pilviä ja kaihon kyynel vierähti poskelleni. Olet minulle rakas .-) Nallusi. Tähän Laura vastasi: Ihkua että olet päässyt hyvin perille! Nenäliina apuna ajoin lentokentältä kotiin. Hyvää teki olla sienimetsässä ja turista Eijan kanssa. Sinäkin olet minulle rakas! Helliä unihaleja sinne kauas.

Heräsin aamuyöllä johonkin joikuun, joka kuului ulkoa. Ihmettelin mitä se on. Sitten muistin, ai niin olenkin nyt muslimimaassa. Aamuyön rukoushetki oli käsillä. Hotellihuone oli kylmä, täytyi laittaa pitkä kerrasto päälle. Onneksi otin mukaani. Ei täällä näköjään säästellä energiaa.

Aamiainen oli runsas hedelmineen ja lämpimine ruokineen. Tämä Hilton Corniche hotelli on täysin absoluuttinen ei alkoholijuomia koko alueella. Toisaalta hyvä niin. Vaikka käytänkin alkoholia harvakseltaan ja vähän kerralla, on nyt paikallaan pitää taukoa juomisesta.

Sain kytkettyä tietokoneeni hotellihuoneen verkkoon. Kävin katsomassa sähköpostit. Ei postia muualta kuin Taloussanomilta ja Applelta.

Aamulla huomasin, ettei minulla ole partakonetta. Meikkilaukkuni oli jäänyt kotiini Suomeen kylpyhuoneen peilikaappiin, voi harmi. Olin aikeissa vaihtaa rahaa hotellin vastaanotossa, mutta hotellipoika sanoi, ettei se kannata täällä. Rahanvaihtopisteessä kaupungilla saat parempaan kurssiin. Hotellipoika piirsi kartan, jotta osaisin perille. Niinpä lähdin aamukävelylle apteekkiin ja rahanvaihtopisteeseen. Suoritin ostokset ja mieli oli korkealla. Ajattelin Lauraa. Samoin mietin poikieni elämää ja toivoin kaikkea hyvää lähimmilleni ja erityisesti poikieni äidille.

Soitin Borealiksen Abu Dhabin pääkonttoriin sanoakseni Tor Johannessenille: Hello minä olen saapunut. Hän ei vastannut. Soitin sitten Rana Awadalle. Hän vastasi ja sovin, että tulen pääkonttorille. Tor Johannessen soitti takaisin kotvan kuluttua, mutta puhelu katkesi jostain syystä.

Yhdessä vastaanoton henkilökunnan kanssa selvitimme pääkonttorin sijainti. Vastaanoton ystävälliseen henkilökuntaan kuulunut filippiiniläinen nainen soitti Ranalle ja tiedusteli, miten pääsen perille. Sain ohjeet oikein paperille piirrettynä. Kyllä täällä palvelu pelaa, ajattelin. Hotellin henkilökunta on Intiasta, vastaanottovirkailija on filippiiniläinen viehättävä nainen, joille ystävällinen palvelu on jo selkäytimessä. Hotelli on Hiltonin ketjuun kuuluva Corniche Residence.

Saavuin kävellen Borealiksen Abu Dhabin konttorille. Kohtelias intialainen pääkonttorin vastaanoton poika kysyi mistä tulen. Sanoin Suomesta. Suupielet kääntyivät leveään hymyyn. Kätteli minut, aivan kuin olisi tuntenut. Ei tarvinnut näyttää henkilöllisyyspapereita, ainoastaan nimi listaan.

Menin ylös toimistoon, tapaamaan Ranaa ja Toria 19. kerroksessa. Tapasin siellä myös Jussi Juholan. Kertoili kuulumisia ja miten hänellä on mennyt. Ei vieläkään ole löytynyt perheelle sopivaa asuntoa. Kuukausi jo kulunut. Kallista tuntuu olevan Abu Dhabissa.

16. kerroksessa täytin tarvittavat dokumentit maahantulon muodollisuuksien täyttämiseksi. Sain Borougen ID-numeroni, se on 90117. Tämä numero tarkoittaa sitä, että olen 117. henkilö, joka on saanut työpaikan Borougen yhtiössä sen perustamisesta alkaen.

Alkurutiineihin kuuluu terveystarkastus (HIV-testi ja keuhkoröntgen) terveyskeskuksessa, jonne kuljin taksilla. Taksinkuljettaja ei tiennyt missä terveyskeskus sijaitsee. Hän soitti pääkonttoriin, selvittääkseen mihin olin menossa, koska hän osasi vain arabiaa.

Sain Jussilta vinkin. Pyydä avaamaan lasiovi pysäköintihalliin ja kävele tien toiselle puolelle. Niinpä teinkin. Taksia sai odotella kotvan aikaa. Kyllä niitä ajeli paljon, mutta niissä oli jo asiakas. Ulkona oli kuuma. Paita alkoi kastua. Kyllä täällä täytyy ajatella omaa etua taksin saamisessa. Vain nopeat elävät. Tarkkailin missä pitäisi seisoa, jotta saisi napattua taksin lennosta. Useita ihmisiä oli taksia vailla. Yksikin odottava äiti vanhemman naisen kanssa. Aikaa minulla oli vähän käydä terveyskeskuksessa HIV kokeessa ja keuhko röntgenissä, siksi oli oltava itsekäs.

Terveyskeskukseen pääsy oli hankalaa, koska taksi ei tiennyt missä se sijaitsee. Jälleen kerran soitto pääkonttoriin kuudennentoista kerroksen miehelle, joka minua opasti testiin menemisessä ja lomakkeiden täytössä. Taksi puhui arabiaa pääkonttorin miehen kanssa, johan selvisi. Täällä mennään talon nimen mukaan, ei niinkään teiden nimien ja numeroiden perusteella haluttuun osoitteeseen. Terveyskeskuksessa täytyi ensin ilmoittautua ja näyttää kopiot passista ja oleskeluviisumista, jonka jälkeen sain jonotusnumeron. Vuorollani tympeä paikallinen nainen otti minut asiakaspalveluluukulla vastaan. Sain nipun papereita, joissa oli arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettu testit. Hän otti vielä valokuvan minusta terveyskeskuksen arkistoon ja lomakkeisiin. Ei täällä ainakaan väärä henkilö pääse antamaan jonkun puolesta verinäytettä. Sitten jälleen kerran jonotettiin. Nyt lääkärille, ennen kuin pääsin verikokeeseen ja röntgeniin, lihava paikallinen mies ulisi jännityksestä verinäytteen ottajan tuolilla. Oli niin lihava, että jo kävely oli urheilusuoritus. Kun pääsin pois terveyskeskuksesta, toistui sama röyhkeys taksin saamisessa. Minulla alkoi jo olla kiire päästä takaisin ennen kello kolmea. Odotin tien varressa, kun näin taksin kaartavan terveyskeskuksen pihaan, otin nopeasti kovan spurtin kiihdyttäen juoksuksi nurmikentän yli taksin vierelle ja monen ihmisen ohi. Hädin tuskin edelliset asiakkaat olivat päässeet pois, kun jo istuin etupenkillä. Ihme kumma täällä ei kukaan tunnu valittavan. Ilmeisesti on Allahin tahto, että pääsin sujuvasti liikkumaan. Taas toistui sama episodi, koska taksin oli vaikea ymmärtää mihin olin menossa. Onneksi minulla oli kaupungin kartta, josta näytin paikan. Old Corniche Road, Oil Business Tower.

Takaisin pääkonttoriin. Sain 200 Dirhamia korvausta terveyskeskusmaksusta. Paikallinen rahan antaja vitsaili kanssani, että olen nyt äveriäs dollarimies. Kommentoin takaisin, ei kun euromies!

Sanoin Ranalle tilanteenani olevan, että terveystarkastus on nyt suoritettu. Sovittiin että tulen huomenna vasta kello 12.30 kokoukseen, silloin saapuu vieraita Borealis konsernin pääkonttorista Itävallan Wienistä.

Hotellilla työpäivän päätteeksi vaihdoin huoneen (Suite) pienenpään. Palvelutiskillä oli ystävällinen palvelu. Sain paperia pyyhkiäkseni kasvoni, kun olin märkänä kävelystä pääkonttorilta hotelliin. Samoin hotellipoika auttoi tavaroiden siirtämisessä. Tämän jälkeen menin kahvioon. Join lasillisen havaijilaista. Se on sekoitus trooppisia hedelmiä. Jussi oli kahviossa myös. Esittelin itseni hänen perheelleen. Kahviossa vietetyn ajan jälkeen menin hotellihuoneeseen lepäämään. Täällä hotellissa on käytävillä miellyttävä parfyymin tuoksu.

Kävin ylimmässä kerroksessa (19. Kerros) katsomassa Fitneskeskusta. Siellä oli oivallinen kuntosalilaitteisto mahtavalla näköalalla. Kävin illallisella kello 21.30 ja sen jälkeen nukkumaan.

Vaihdoin valuuttaa 300 € Dirhameiksi (AED) kurssin ollessa 1 € = 5,05 AED.

Tänään täytetyt lomakkeet:

Personal Admin Requisition, PAR (Henkilökohtainen hallinnollinen vaatimus)

Non-Disclosure Agreement (salassapitosopimus)

Medical Insurance Scheme Enrolment Form (Sairausvakuutusjärjestelmä)

Undertaking and Declaration of Commercial Interest (Sitoumus ja kaupallisen edun julistus)

Identification Document (Tunnistusasiakirja)

Borealiksen HR osaston sihteeri Rana Awada Abu Dhabissa otti suomalaisen ajokorttini ja kansainvälisen ajokortin UAE ajokortin myöntämisprosessia varten.

Borealiksen HR-osastolla Abu Dhabin pääkonttorissa osallistuin kokoukseen, jonka vetäjänä oli Laila Rokersted (tuleva HR vastaava Borouge 2 rekrytoinnissa). Hän kertoi, että tarvitaan noin 60 uutta henkilöä asiantuntijoita ja johtajia. Lisäksi kokoukseen osallistui liuta johtajia mm. Erik Palmears HR vastaava Lähi-idän toiminnot, Borealis konsernissa.

Sain yhtiön puhelimen Nokia, 2660 malli. Hotellissa ensimmäistä kertaa avatessani sitä, huomasin käyttökielen olevan arabiaa minulle mahdoton ymmärtää. Täytyy huomenna yrittää Ranan kanssa selvittää asiaa, kuinka kielen voi muuttaa. Kävelin jälleen kuumuudessa pääkonttorille ja takaisin. Paluumatkan kuljin puiston kautta. Oli viehättävä, lintuja ja kukkia sekä puita. Ajattelin, että täällä olisi mukava kävellä Lauran kanssa maisemia ihaillen. Abu Dhabin puistot ovat hyvin hoidettuina täydellinen vastakohta hiekka-aavikoihin verrattuna.

Hotellille päästyäni kävin tutustumassa sen 19. kerroksen uima-altaaseen ja saunaan. Vesi oli melkoisen lämmintä. Saunassa oli suomalainen kiuas, siitä tuli kotoinen olo. Sauna oli kooltaan tyypillinen omakotitalon sauna. Silmiin pistävää oli se, että saunassa on kynnys. Suomessa kynnystä ei ole. Kuulemma täällä UAE’ssä kaikki saunat ovat varustetut kynnyksillä. Ilmeisesti paikallinen standardi vaatii.

Tänään en käynyt pääkonttorissa, koska sovittiin minun tulevan sinne soitosta seuraavalla kerralla. Tämä päivä kului kahteen ostoskeskukseen tutustumiseen. Ensin Abu Dhabi Mall aamupäivällä. Kiersin siellä ainakin tunnin katsellen näyteikkunoita. Iltapäivällä oli vuorossa Marina Mall. Se oli perustettu Persianlahden niemeen. Sieltä oli vaikuttava näköala tornitalojen silhuettiin vastarannalla. Molemmat matkani tein taksilla. Abu Dhabi Mall ei tuottanut hankaluuksia, mutta Marina Mallista palatessani hotellille, taksi ei millään tajunnut hotellini sijaintia, vaikka kartasta näytin. Ajoi kaksi kertaa väärään paikkaan, nimittäin ensin Hilton Abu Dhabiin, sitten Hilton Baynunahiin ja viimein päästiin perille Hilton Cornicheen. Niistä tuli vain vähän ylimääräistä matkaa, koska väärät osoitteet olivat sen tien varressa (Corniche Road) jota myöten pääsee hotellilleni (Hilton Corniche Residence). Illalla kävin saunomassa ja uimassa. Kävin vielä juomassa hedelmäjuoman Hanoi Cafessa, jonka henkilökunta on vietnamilaisia. Suositteli

kokeilemaan vietnamilaisen keittiön antimia jonain päivänä. Join Mango tango nimisen juoman, se oli todella hyvää.

Sain Ranalta Suomesta lähetettyjen tavaroitteni logistiikkanumeron. Sain myös 29 000 UAE taskurahaa, jolla pitäisi pärjätä ensimmäiseen tiliini saakka. Rana järjesti rahat minulle. Täytyi käydä yhtenä osana tätä prosessia 16. kerroksessa (Cheikh Khalifa Energy Complex Tower) ottamassa paperiin leimat ja allekirjoitukset kahdelta valkoisiin pukeutuneelta arabilta. Kun paperimuodollisuudet oli suoritettu, kävin nostamassa rahat alakerran pankista.

Soitin aamulla Ruwaisin laboratorion päällikölle Karl Ebnerille, mutta hän ei vastannut. Taisin soittaa vähän liian aikaisin, koska hän oli käymässä Euroopassa. Tämän kuulin häneltä, kun hän soitti minulle ollessani Abu Dhabi Mallissa. Karl mainitsi kaiken olevan valmiina minua varten.

Soitin myös sihteerilleni Riitta Nuutiselle Suomeen ja tiedustelin, onko kaikki hyvin Suomessa. Hän oli juuri kiiruhtamassa linja-autolle, kun soitin. Riitta sanoi ainakin autoni olevan hyvin paikallaan Porvoon asuntoni pysäköintikatoksessa Juttenpolulla. Taas soitin liian aikaisin, koska kello täällä on kaksi tuntia edellä Suomen aikaa.

Tunnen olevani hyvin motivoitunut aloittamaan työt, siksi ehkä olen hivenen malttamaton, enkä haluaisi kokea mielestäni turhaa viivyttelyä

Tullessani Hanoi Cafesta, hotellin vastaanotto mainitsi, että minun pitää maksaa 700 Dirhamia, koska Borealis ei maksa Internettiä. Kävin maksamassa. Oli velvoitettu maksamaan myös pyykistä, jonka yhtiö oli aikaisemmin lupautunut maksaa. Maksut täytyisi hoitaa huomenna.

Kävin Borealiksen konttorilla. Sain järjestettyä Ranan avustamana toiset 29 000 Dirhamia (yhteensä 58 000 AED). Suomalainen johtaja allekirjoitti shekin. Tarvittiin vielä kopio passistani ja oleskeluviisumista. Näihin papereihin tarvittiin kahden henkilön allekirjoitukset kuudennestatoista kerroksesta. Rahat sain sisääntulokerroksen pankista, National Bank of Abu Dhabi’sta. Kävelin sinne Ranan opastamana. 19. kerroksessa (Borealis) kävin lukemassa sähköpostini. Rana kertoi, että lentorahtini on Abu Dhabissa, jonka Air Waybill numero on 17265501494. Palkkani maksetaan aina kuukauden 15. päivä.

Ostin Marina Mall’sta Garmin GPSMAP 276C kartta plotterin. Se maksoi 2150 AED. Siinä ei ollut muistikorttia, eikä Emiraattien karttaa. Voi harmi. Menin Abu Dhabi Malliin kysymään, että onko heillä karttaa. Ei ollut, siksi neuvoivat menemään kalanmyyntitorin alueella olevaan ATKOM Mina Porttiin. Menin sinne taksilla. Kuin varjeluksesta näin siellä oven, jossa oli Garminin nimi. Käskin taksia pysähtymään ja odottamaan minua, sillä aikaa kun käyn kaupassa. Muistikorttia ei ollut. Myyjä sanoi mallin olevan niin uuden, etteivät kartat ole vielä valmiita. Arabikulttuurissa vältetään sanomasta asiakkaalle en tiedä, jos omassa kaupassa ei ole tuotetta niin, siksi keksitään toinen kauppa, josta se voisi löytyä.

Illalla kokeilin ulkona navigaattoria. Se sai yhteyden satelliitteihin. Tutustuin myös ohjekirjoihin. Ostamani navigaattori on kartta plotteri tyyppiä. Se piirtää valkoisen viivan näytölle kuljetun matkareitin merkiksi.

Kävin kävelemässä ulkona. Pistäydyin Millenium hotellissa mehulla Hilton Corniche hotellini lähellä. Mehua juodessani jostain kuului musiikkia. Päätin ottaa asiasta selvää mistä se kuului. Toisessa kerroksessa oli hallin pariovet auki ja paljon porukkaa kulki sieltä ulos ja sisään. Päätin mennä sisään kuuntelemaan musiikkia ja laulua. Kysyin ovimieheltä, voinko tulla sisään ja mikä tilaisuus täällä on? Täällä on häätilaisuus, sain vastaukseksi. Minulla ei ollut asiaa tulla häävieraaksi, koska minua ei oltu kutsuttu. Tunsin itseni jotenkin hölmöksi. Oppimaan tänne on tultu, eikä suremaan, ajattelin lohdutukseksi.

Muuttokuormani Suomesta oli saapunut Abu Dhabin kansainväliselle lentokentälle.

Päivä kului lomailun merkeissä. Pääkonttorista ei kuulunut mitään. Tapasin aamupalalla Jussin vaimon. Juteltiin ja vaihdettiin kuulumiset. Keskellä päivää kävin uimassa ja saunassa. Oleskelu muistutti lomailua. Päivällinen Hanoi Cafessa. Iltapäivällä Abu Dhabi Mallissa. Ostin shortsit ja paidan, tietoa UAE’sta ja Offroad karttoja. Yritin selvittää Karminilta Lähi-idän karttojen ostomahdollisuutta, joita ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä saatavilla täällä. Abu Dhabi Mallissa söin lämpimät voileivät ja mangojuomaa. Pistäydyin myös Rotana Tower hotellissa. Se on sama, jossa olin kesäkuussa previsitin aikana. Join kahvit ja kiertelin tutustumassa paikkoihin.

Pistäydyin Al Ainin Palace Hotellissa oluella (Guinness).

Ostin kirjat Don’t they know it’s Friday, 2007 The Good Food Guide ja Insight Guide Oman & The UAE.

On perjantai, paikallinen pyhäpäivä. Koko päivä meni lomailun ja levon merkeissä. Aamulla kävelin merenrannan ja hotellin välissä olevassa puutarhassa. Siellä näin vain yhden eurooppalaisen miehen taluttavan kahta pientä koiraansa. Näin muutaman puutarhatyöntekijän ja varjoisan lipan alla karateryhmän harjoittelemassa. Otin muutamia valokuvia puutarhasta ja tornitalorivistöstä. Kokeilin myös Garmin navigaattoriani. Minulla oli aromiterapia kello 12.00 alkaen, joka kesti puolitoista tuntia. Oli öljyinen ja levollinen olo sen jälkeen. Teki hyvää lihaksilleni. Kävin saunassa ja uimassa. Otin valokuvia uima-altaan tasanteelta kuvaten rantaviivaa. Lepäilin huoneessani ja luin ostamiani kirjoja.

Päivä kului ostoskeskuksissa kierrellessä. Aluksi Abu Dhabi Mallissa. Ostin sieltä kahdet housut (GANT) ja kolme paitaa (Daniel Hechter) sekä kengät (Rieker Antistress), siis jokapäiväiseen tarpeeseen.

Abu Dhabi Mallissa tutustuin B&O stereoihin. Pyysin tarjouksen paketista, noin 37 000 Dirhamia! Marina Mallissa vierailin Harman Housessa siellä Harman Kardon paketti maksaa 2500 – 8000 Dirhamia. Samalla katsoin Samsung ja LG televisioita.

Muuten aamupalalla ollessani taivaalla näkyi pilviä, joka yleensä on harvinainen näky.

Selvitin Google Earthasta paikkakoordinaatteja. Muun muassa katsoin hotellini pääsisäänkäynnin koordinaatit Googlesta ja mittasin uudella navigaattorilla lähes samasta pisteestä. Ero on mitätön. Laskin taulukkolaskimessa Googlen koordinaatteja vastaamaan Garminin näyttämään.

Minulle oli myönnetty Security Pass (Oil Field Pass). Lähetin sähköpostilla Suomen Borealiksen esimiehelleni Marita Oksmannille ja Kari Sarantilalle tilannetiedotuksen. Oleskelulupa (Residence Visa) on työnalla. Olen saanut Settling in Allowance rahaa 29 000 AED. Sillä on tultava toimeen ensimmäiseen palkanmaksuun saakka.

Aamiaistani kuittaamassa ollessani kassanhoitaja kysyi, olenko muslimi, kun minulla on muslimiin viittaava etunimi Esa. Sanoin etten ole. Olen kristitty ja kotoisin Suomesta. Pääkonttorissa aamupäivällä. Sain tänään Security passin. Se oli myönnetty 5.9.2007.

Minulle yritettiin avata minulle pankkitili. Se ei onnistunut tänään, mutta sain kaikki tarvittavat paperit sitä varten. Niitä olivat kopio passistani, johon oli laitettu leima oikeaksi todistamisen vahvistukseksi, kopio Employment visasta, käsialanäytekortti, pankkitilin ehdot, työnantajan todistus, sekä dokumentti osoitteestani ja puhelinnumeroni.

Ruwaisin laboratorion päällikkö Karl Ebner soitti ja mainitsi tulevansa tällä viikolla pääkonttorille. Tehdaspäällikkö Staffaksen sihteeri on Stannly Fernandes. Minun on otettava häneen yhteyttä, kun muutto Ruwaisiin on tiedossa.

Kävin saunassa ja suihkussa 19. kerroksessa. Illalla hotellin ravintolassa syödessäni, kävi pöytäni vierellä kokin pukuun sonnustautunut mies kysymässä, tunnenko häntä? Sanoin aluksi, etten tunne. Hän mainitsi olevan se 19. kerroksen mies ja nyt olen saanut pestin tänne ravintolan puolelle. Onnittelin häntä ylennyksestä. Saman stoorin hän kertoi ilmeisesti jokaiselle ravintolassa istuvalle. Kyllä oli kiva nähdä, kuinka joku on tyytyväinen tehtävänvaihdosta.

Pääkonttorilla avattiin minulle pankkitili. Tympeän tuntuinen pankkivirkailijatar kyseli, tarvitsenko shekkivihkoa. En oikein tiennyt tarvitsenko vai en. Siinä keskusteltaessa tuli tunne, etten ollut edukseni ja tunsin itseni hölmöksi.

Iltapäivällä ruokailun jälkeen menin Marina Malliin. Valitsin huonekalut Ikeasta Ruwaisin tulevaan asuntooni. Ostokset tekivät yhteensä 1572 €. Mielestäni ei paljon, koska tilaus sisälsi kaikki tarvittavat. Ruokapöytä, tuolit 6 kpl, Astiakaappi, Olohuoneen pöytä, vuodesohva, TV-taso, parisänky + patja ja yöpöydät 2 kpl.

Samalla kävin Harman Housessa. Valitsin stereot (Harman Kardon HS 200) ja TV’n.

Täytyi käydä vielä supermarketissa. Todella suuri kauppa kuten Näsin Osla, mutta monin verroin suurempi. Siellä oli myynnissä useita TV merkkejä, joita pystyi vertaamaan kuvaa toisiinsa laadullisesti. Erityisesti kiinnosti Sonyn ja Samsungin ero. Vielä kävin Radio Stakissa, siellä lähinnä kiinnosti Sony. Ilmeisesti Sonyn malli KLV-40V300A olisi sopivin.

Kun perushankinnat oli suoritettu, jäin odottamaan terveyskorttia, oleskeluviisumia ja ajokorttia. Viinakortin pystyy laittamaan vireille vasta sen jälkeen, kun olen saanut oleskeluviisumin (Residence Visa).

Tänään pääkonttorissa käydessäni sovittiin, että menen Ruwaisiin ja aloitan työt, vaikka en ole saanut vielä kaikkia tarvittavia asiakirjoja. Rana varasi minulle hotellin (Danat Resort) Ruwaisiin muuttoa varten. Keskustelin laboratorion manageri Karl Ebnerin kanssa puhelimitse. Sovittiin, että menen torstaina töihin. Huomenna kello 08.00 Karl tulee Hilton Corniche hotelliini Abu Dhabiin ja nautitaan aamupala yhdessä. Puhuin puhelimitse myös tuotantopäällikön sihteerin Stannly Fernandesin kanssa. Selostin tilanteen. Torstaina minun täytyy antaa puhelimeeni liittyvät paperit hänelle. Vähän ennen neljää Rana soitti, että Health Card on valmis noudettavaksi häneltä. Lupasin käydä hakemassa kortin ennen lähtöäni kello 10.00 hotellilta.

Pesin pyykkiä 14 kerroksessa. Kävin Marina Mallissa. Ostin uuden laukun (noin 750 AED), koska minulla on tavaroita niin paljon, että tarvitsin sen kuljetusta varten. Harman centerissä ei ollut Harman Kardon HS 200 laitetta avaamattomassa paketissa, siksi jäivät kaupat tekemättä. Toisaalta ehkä parempi niin, sillä nyt saan enempi harkinta-aikaa. Ostin kolme CD levyä Elton John Rocket Man, The Definitive Hits, Celin Dion Volume one ja Nirvana 15 Classic songs. 54 AED kappale.

Muutto Ruwaisiin, töiden aloitus

Muutto Abu Dhabista Ruwaisiin, aluksi kymmenen päivää Danat hotelliin majoittuneena ja sen jälkeen lopullisesti asumaan Ruwaisin kylään, kun asunto vapautuu minulle. Aamulla tapasin Abu Dhabissa Karl Ebnerin hotellin aamiaisella. Tämä tapaaminen oli sovittu jo eilen. Kertoi työsuunnitelmista, polymerointireaktori täytyy purkaa ja siirtää varastoon. Tapasin myös Jussin. Sovittiin, että lähdetään yhtä matkaa töihin sunnuntai aamuna kello 06.45. Jussi tulee samaan Danat hotelliin mihin minä menen tänään. Aamiaisen jälkeen menin pääkonttorille. Sain Ranalta Health Insurance kortin. Nyt ei ole sitten mitään estettä saada Residence visa ja ajokortti. Jussi oli pääkonttorilla. Sain häneltä vinkkejä ajokortin saamiseksi. Rana ei ollut tilannut taksia. Kävelin tapani mukaisesti pääkonttorille ja takaisin.

Maksoin itseni ulos Hilton hotellista ennen kuin menin pääkonttorille (kuitti maksuistani annoin Ranalle). Hilton hotelli järjesti kuljetukseni Danat Resort hotelliin Ruwaisiin. Kuljettaja oli siististi pukeutunut ja ajoi isoa Mersua, joskin se oli hiukan vanha, mutta muuten siisti. Ennen lähtöäni Ruwaisiin pankista soitettiin, kysellen shekkivihosta jota voisin tarvita ennen kuin saan luottokortin käyttööni.

En oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Koska shekkivihon käyttö on jo niin vanha asia, että olin unohtanut koko jutun.

Saavuin Danat hotelliin Ruwaisissa noin kello 12.06, eli matka sinne oli kestänyt vain kaksi tuntia. Sain kirjoittaudutuksi itseni sisälle. Hotellipoika kuljetti kärryllä neljä laukkuani huoneeseeni. Menin alakertaan hotellin ravintolaan lounaalle. Lounaan jälkeen nukuin kotvan. Kävin Danatin saunassa ja uimassa altaalla. Tunnelma oli mukava, nyt sitä sitten ollaan asettauduttu tänne Ruwaisiin. Toiveeni päästä ulkomaan komennukselle on nyt toteutunut.

Kävin sanomassa alhaalla vastaanotossa, että netti ei toimi. Kohta tuli korjausmies, joka ryhtyi toimeen. Vastaanotosta soittivat ja tarkistivat, onko korjausmies jo tullut? Koneessani ei ollut vikaa. Vika oli siinä, että netti oli alhaalla sillä hetkellä. Kävin iltapalalla ja oluella Baarissa. Siellä oli sama heppu (Stefan Vanderbilt) Belgiasta kuin kesäkuussa previsitin aikana. Voi surkeus montakohan kaljaa ja tupakkaa onkaan palanut tällä kanta-asiakkaalla edellisen käyntini ja tämän päivän välillä. Join yhden tuopin ja se oli minulle tarpeeksi. Oluelta palattuani en päässyt huoneeseeni luottokortin kokoisella ohjelmoitavalla korttiavaimella. Menin alas vastaanottoon. Virkailija ohjelmoi kortin uudestaan ja selitti, että toinen korteista on oven avaamista varten ja toinen valojen kytkemiseksi ovenpielen kytkinrakoon työnnettynä. Olin siis ottanut mukaani valoja varten olevan kortin mennessäni iltapalalle ja oluelle.

Minulta puuttuvat vielä oleskeluviisumi (Residence Visa), Ajokortti (Driving License), työsuhdeauto, viinakortti (Liquour License) ja pankkikortti (Credit Card).

Nyt koitti vihdoin se päivä, jolloin menin ensimmäistä kertaa työpaikalleni, vaikka kaikki asiat eivät vielä olleet kunnossa. Puuttuvat: Residence Visa, ajokortti, auto, asunto ja viinakortti nämä ainakin päällimmäisenä.

Soitin aamulla noin kello 07.55 Anwarille, että olen tulossa töihin. Pyysin Anwaria järjestämään kuljetuksen hotellilta. Niin se kuljetus järjestyikin. Menin töihin kahden muun miehen kanssa. Toinen heistä vaaleatukkainen oli menossa laboratorioon. Korjausmies oli