The Project Gutenberg EBook of Huutolaiset, by Theodolinda Hahnsson

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Huutolaiset

Author: Theodolinda Hahnsson

Release Date: January 25, 2005 [EBook #14802]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HUUTOLAISET ***

Produced by Matti J�rvinen and PG Distributed Proofreaders.

[Transcriber's Note: Alkuper�isess� teoksessa lukujen numeroinnissa

on virhe ja siksi lukunumero yksitoista puuttuu.]

HUUTOLAISET

Theodolinda Hahnsson

Alun perin julkaissut

Kustannusosakeyhti� Otava 1918.

ENSIMM�INEN LUKU

Oli kaunis, valoisa talviaamu. T�ysikuu kumotti taivaalla ja kynttil�in

valo n�kyi joka ikkunasta K:n pit�j�n kirkonkyl�ss�, sill� nyt oli
jouluaamu, ja silloinhan k�yhinkin m�kkil�inen hankkii itsellens�
kynttil�n.

Sepp�l�n kestikievaritalossa oli kello t�sm�lleen viisi, kun pieni

tytt�nen astui tupaan. H�n seisahtui ovelle ja kysyi hyv�� huomenta
lausuttuaan: �Mit� kello on?� Em�nt�, joka tuvassa askaroitsi, katsoi
sein�ss� olevaan kelloon, vastaten: �Kelloko? Viisih�n se on. Mit�p�
sin� tytt� riepu n�in aikaiselta liikkeell� olet?�
�Min� p��sen kirkkoon! �iti antoi takkinsa ylleni, ja lukkarin matamilta
sai Iiri lainaksi h�nen tytt�-vainajansa takin. Matami my�skin lupasi
kirkonaikana k�yd� sairaan �itimme luona.�

�Kyll� karja-Marikin saa menn� �iti�nne katsomaan. Hely rukka, tuossa on

sinulle voileip�. Kuivanpuolista teill� kyll� lienee, kun on �itikin
kipe�. Ei taida juuri joulusta tietoa olla.�

�On meill� kolmihaarainen kynttil�. Koska �idill� oli v�h� talia, niin
h�n sen laittoi, vaikka olikin kipe�. Ruukussa h�nell� oli talia, ja
siihen h�n vain kynttil�� kastoi. H�n on aina joka joulu Vapahtajan
tuloksi laittanut meille kolmihaaraisen kynttil�n. Nyt on meid�n tupa
niin valoisa, ett� Marttikin sanoi Jeesuksen n�kev�n joka nurkan ja
pielen -- h�n ei ymm�rt�nyt, ett� Jeesus kyll� kaikki n�kee
pime�ss�kin.�

�Vanhako h�n nyt on?�

�Kynttil�n� t�ytt�� kahdeksan.�

�Hm -- pieni olisi �idist� j��m��n.�

Huomenkello rupesi soimaan, ja Hely riensi kotiinsa, joka oli vastap��t�

kestikievaritaloa.

Tarkastakaamme t�t� pient� kotia, johon Hely nyt tuli. Se oli

ulkon��lt��n samanlainen kuin tavalliset m�kit, joita joka kyl�ss�
n�kee, mutta jos astumme sis��n, niin j��mme ihmettelem��n, miten tuo
viisikyyn�r�inen huone, jossa asuu �iti ja kolme lasta, saattaa olla
noin siistin�. Siell� on kullakin lapsella pieni nurkansoppi, miss�,
mikin pit�� lelunsa -- pulikoita, kuusenk�pyj� y. m. Ikkunalla palaa
kolmihaarainen kynttil� levitt�en suloista juhlallista jouluvaloa
huoneeseen; mutta lasten �iti, jonka ohjaavan k�den j�lki� tarkastamme
-- h�n makaa sairasvuoteella. H�n on k�yh� leski. Miehens�, joka
herraskartanossa palveli, on jo ollut kuolleena muutaman vuoden. Lapset
eiv�t kuitenkaan k�yhyydest� ole tiet�neet, sill� �iti eli Antin-Liisa,
joksi h�nt� nimitettiin, on heille aina heid�n pienet tarpeensa
ty�ll��n hankkinut niin kauan kuin h�n terveen� oli, ja niin h�n viel�
nytkin on toimittanut heille heid�n joulutarpeensa. Jaksaako h�n en��
muuta -- sit� on vaikea p��tt��, sill� heikolta sairas �iti n�ytti, kun
h�n luoden raukean katseen tytt�seens�, joka kievarista palasi, sanoi:

�Joudu, Hely, ottamaan takki yllesi! Iiri pieneni, kiirehdi sin�kin,

jotta p��sette penkkiin, ennenkuin ahdinko tulee. Hely, ota sukkanauhani
ja sido se vy�t�r�illesi, ett� takki paremmin sinua l�mmitt��.�

Lapset tekiv�t, kuten �iti k�ski. Ennenkuin l�ksiv�t, juoksi Iiri viel�
hyv�ilem��n �iti�ns� sek� peitt�m��n rahilla nukkuvaa pikku Marttia, ja
sitte he meniv�t kirkolle. Kun kirkkoon enn�ttiv�t, oli se viel� melkein
tyhj�. Ihana valovirta tulvaili heit� vastaan, ja pienet enkelinkuvat
alttaritaulussa n�yttiv�t suloisemmilta kuin milloinkaan. Lapsista
tuntui, ik��nkuin he ensi kerran olisivat n�hneet nuo enkelit. He
pyrkiv�t aina l�hemm�ksi, ja vihdoin olivat ihan alttarin kohdalla. Hely
tahtoi osottaa sormellaan enkelinkuvaa, joka h�nen mielest��n oli
suloisin, mutta eip� sormet tulleetkaan n�kyviin, sill� hihat olivat
niin pitk�t, ett� k�tkiv�t kokonaan pienet k�t�set. Lapsukaiset olivat
aivan unhottaneet, ett� kirkonmenot kohta alettaisiin, mutta lukkari,
joka juuri kulki heid�n ohitsensa, k�ski heit� menem��n penkkiin. Hely
katsoi taaksensa ja h�mm�styen, n�hdess��n kirkon penkit t�ynn� v�ke�,
tarttui h�n Iirin k�teen ja veti h�nt� muassaan l�heiseen penkkiin, joka
viel� n�kyi olevan tyhj�. He meniv�t ihan penkin per�lle, jotta eiv�t
olisi kenenk��n tiell�, mutta kauan eiv�t siin� istuneetkaan, ennenkuin
muhkea, ketunnahkaiseen turkkiin puettu rouva ja lihava herra sek� nuori
tytt� ja kadetti astuivat penkkiin. Viimeksi mainitut olivat siin�
i�ss�, jolloin lapsuuden ajasta juuri on tultu nuoruuden ik��n. N�m�
henkil�t, jotka t�ss� esit�mme, ovat Eversti -- niin miksik� h�nt�
nimitt�isin? Yhteinen kansa sanoi h�nt� Kartanon everstiksi, mutta jos
h�nen nime��n, kysyi esimerkiksi joltakin kyytipojalta, niin t�m�
kynsien korvantaustaan vastasi: �En sit� nyt muista, on se oikein
aatelia.� Koska tuo nyt on varma, ett� nimi on aatelinen, mutta ettemme
siit� selv�� saa, niin p��t�mme nimitt�� h�nt� Aateliksi.

Everstinna Aateli, joka istui l�hinn� pienokaisia, vilkaisi aina

v�limmiten sivulleen ja veti turkkinsa paremmin ymp�rillens�, ik��nkuin
h�n olisi pel�nnyt, ett� sen silkkip��llys olisi tarttunut Iirin
karkeaan takkiin. Iiri huomasi, ett� h�n ja sisarensa olivat liikana
kaluna n�itten ylh�isten penkiss� ja koetti syrj��nty� penkin per��n
niin kauas kuin suinkin saattoi. Mutta kun ruvettiin veisaamaan, silloin
lapset kokonaan unhottivat nuo mahtavat penkiss� olijat ja veisasivat
kirkkaalla ��nell� �itins� virsikirjasta:

�Ah Jeesuinen minun Herraisen',

tule minun syd�meni karsinaiseen�.

Everstinna kuuli lasten kauniit ��net ja katsahti viel� kerran sivulleen

ja sitte alttaritaulun enkelinkuviin -- mit� katsoi h�n? -- Vertailiko
h�n noita pieni� el�vi� kasvoja taulun enkeleihin?

Kirkonmenojen loputtua, kun kirkosta l�hdettiin ja everstinna lapsineen

juuri astui rekeens�, meniv�t penkiss� istuneet pienokaiset heid�n
sivutsensa.

�Mamma, n�ittek� noita lapsia? Eritt�in siev�t muodot. Vahinko, ett�

olivat noin ep�-esteettisess� puvussa.�

�Hm, Aksel hyv�, talonpoikaislapsia -- k�yhi�, mit�p� noista -- kuka

heit� katseli -- hm -- kauniita tosiaan! Heikki, k��ri peite paremmin
r��kin�n jalkojen ymp�ri! Onko eversti jo reess��n?�

�On kyll�, vastasi Heikki palvelija.

�Aja sitte. Tyhm�t nuo lapset, tunkeutuivat meid�n penkkiimme. Olen aina
tahtonut, ett� meill� olisi lukko penkiss�mme, mutta papistot ja
is�nn�t, tuommoiset mokomat, panivat vastaan, ja siihen nyt saa tyyty�.
G�sta on aina niin liiaksi hyv�; tietysti h�n, jolla on relatsionit --
suurisukuiset tuttavat ja sukulaiset -- olisi tuon saanut k�ym��n
p�ins�, mutta h�n ei ottanut asiaan kiinni oikein voimakkaasti; h�nelt�
puuttuu energiaa.�

�Mit�p� se sitte, vaikka siin� talonpoikaislapset istuivatkin�, sanoi

neiti Aateli, �ei se mielest�ni ollenkaan meit� haitannut, tuollaiset
pikku sirkat.�

�Oh, Lilli, orpanasi Arvon mielipiteet�, virkkoi Aksel. �Arvo saattaa

kyll� olla hyv� poika, mutta ellei h�n olisi sukukartanon perillinen,
luulen, ettei pikku sisareni noin h�nen mielipiteit��n matkisi.�

�Siit� min� en huoli, ett� h�n on sukukartanon perillinen, mutta h�n on

kovin kaunis ja tanssii oikein mainiosti, kun vain tahtoo. Mutta h�n on
v�list� niin ilke�, ettei viitsi, ja senp� vuoksi min� ��rett�m�n
mielell�ni tahtoisin tanssia juuri h�nen kanssaan.�

�Aksel kulta! Mene, poikani, papan kuskipenkille; reki kulkee niin

raskaasti, ett� pelk��n hevosilla olevan liiaksi kuormaa.�

�Mit� viel�! T�ss� on paljon mukavampi. Pianhan sit�paitsi jo olemme

kotona.�

�Mamma rakas, koska set� Aateli meille tulee?� kysyi Lilli.

�En tied�, pappa on v�h�n itse aikonut l�hte� Ihalaan.�

�Ja me p��semme mukaan, eik� niin? Koska l�hdemme?�

�Enkeliseni, enh�n viel� tied� sit� varmaan. Ehk� tulevat sielt� meille�
--

�Ptruu, ptruu�, kuului everstin reest�, ja samassa ajoi kuomurekikin

pihaan. Eversti perheineen tuli kotiin.

Palvelustytt� juoksi portaita alas ja tuli auttamaan herrasv�ke�

reest�.

Tultuansa eteishuoneeseen sanoi everstinna: �Huhhu, oikein tuli kylm�.

Joudu, Mari, kattamaan aamiaisp�yt��! L�mmin suklaati oikein tekee
hyv��, mutta, Mari, ota vain siit� kaakusta, joka on alettu.�

Eversti hieroi k�si��n ja kiirehti kamariinsa sikaria sytytt�m��n.

Tuokion kuluttua kuului everstinnan ��ni huutavan: �Pappa kulta,
suklaati on p�yd�ll�!�

�Tulen, tulen�, vastasi eversti ja kiirehti niin pian, kuin h�nen

lihassaan olevan ihmisen on mahdollista, herkullisen joulup�yd�n ��reen.

�Minun on kovin uni�, sanoi Lilli, �en jaksa sy�d� muuta kuin v�h�sen
vain, pienen voileiv�n ja ehk� v�h�n piirakkaa ja kupillisen suklaatia.
Mari, kaada kupillinen!�

�Rovasti piti kauniin saarnan t�n��n�, sanoi eversti.

�Kyll�, huokasi everstinna, �h�n puhui hyvin kauniisti Jumalan

rakkaudesta ja Vapahtajan syntymisest� sek� kehoitti ihmisi� rakastamaan
toisiansa, mutta Jumala paratkoon, l�himm�isenrakkautta n�kee sangen
v�h�n!�

�Kirkossa oli ��rett�m�n paljo v�ke�, virkkoi Aksel. �Oikein

koomillista t��ll� maalla katsella kirkkokansaa. Tosiaan h�iritsev�� on,
kun n�kee kaikenmoisia vaatetuksia ik��nkuin naamiohuveissa. Nuo pienet
kauniit tytt�set, jotka olivat eksyneet meid�n penkkiimme, nekin
esiintyiv�t �itins� taikka muorinsa takissa.�

�Niin, G�sta hyv�, sanoi everstinna, �kun ei meill� ole lukkoa

penkiss�mme, niin sep� siit� nyt on seurauksena, ett� saamme istua
kaikenlaisten kerj�l�isten kanssa samassa penkiss�.

�Hm, oletko kuullut, miten muinaisen maaherran k�vi, kun tahtoi penkin
ainoastaan omaa perhett�ns� varten?�

�No miten?�

�Kaupungin l��k�ri, joka n�ki penkiss� olevan tilaa, vaati maaherraa

laskemaan h�nt�kin penkkiin, mutta maaherra t�st� suuttuneena kutsutti
kotiintultuansa l��k�rin luokseen ja nuhteli h�nt�, sanoen: 'Kuinka
uskallatte tehd� vasten _minun_ mielt�ni? Ettek� tied�, ett� yksi ainoa
rivi kyn�st�ni saattaa vied� teilt� viran?' Mutta l��k�ri, joka oli
ammatissaan erinomaisen taitava ja tiesi, ett� h�nt� maaherrakin v�liin
v�ltt�m�tt�m�sti tarvitsi, vastasi ihan levollisesti: 'Ja ainoastaan
sana _minun_ kyn�st�ni saattaa vied� teilt� _hengen_'. Eik� siell� sitte
pantukaan en�� penkki� lukkoon.�

�Olipa h�n viisas mies, tuo l��k�ri, h�nest� min� oikein olisin
pit�nyt�, virkkoi Lilli.

�Uh, raaka h�n oli�, vastasi everstinna.

�Nouskaamme jo ruoalta�, sanoi eversti. He nousivat ja sitte meniv�t

tunnin ajaksi levolle, koska olivat aikaisin olleet liikkeell�; ja me
j�t�mme everstin perheineen uneksimaan, seurataksemme pienoisia
kirkonk�vij�it�mme, jotka paljoa pikemmin enn�ttiv�t kotiin kuin eversti
perheineen.

Hely pisti heti kotiin tultuansa puita pes��n, jotta saivat l�mmitell�.
Lukkarin vaimo eli matami, joksi kansan oli tapa h�nt� nimitt��, oli
tuonut joulupuuroa ja pannukaakkua, jota h�n oli kehoittanut sairasta
sy�m��n, mutta kun ei sairas jaksanut, k�ski h�n nyt lapsia aamiaiselle,
eik� heit� suinkaan tarvinnut kahdesti kehoittaa.

�Kyll� lapsille ruoka maistuu�, sanoi matami, kun n�ki, miten hartaasti
he s�iv�t ateriaansa. �Sy�k��, sy�k�� vain, lapset, ett� kasvatte,
ruoasta sit� voimia saa, ja voimia sit� kuitenkin kysyt��n teilt�kin.
Lapsiparat, t�ytyneek� teid�nkin �iditt�miksi j��d�?�

Iiri laski pois puulusikkansa, kyyneleet rupesivat vierim��n ja h�n

juoksi �itins� luo ja syleili h�nt�, sanoen: ��iti, eth�n j�t� meit�,
�iti kulta! Sitte tahdon min�kin kuolla.�

�Jos saisin, lapsi, sinut mukaani, silloin en huolehtisi. Sinulla on

niin hell� ja arkatuntoinen luonto, ett� pelk��n saavasi paljon
taistella t��ll� maailmassa; vaan kyll�h�n Jumala teist� huolen pit��.�

�Kyll� h�n jonkun neuvon keksii�, huokasi matami. Ovi aukeni taas, ja
er�s naapurimuija astui sis��n. �P�iv��, Taaven-muori!� sanoi matami.
�Olipa hyv�, ett� tulitte, minun t�ytyykin jo menn�. Jos teilt�, lapset,
jotakin puuttuu, niin tulkaa meille sanaa tuomaan, kyll� sitte koetan
auttaa. Ehk� muori j�� t�nne Liisan luo, niin lapset turvallisemmin
h�nt� hoitavat, kun heill� on neuvonantaja.�

�Kyll� min� j��n, yksin�inenh�n olen, ei minua kukaan kotona kaipaa;

sama miss� olen.�

�Jumalan haltuun siis. Katsokaas, jopa h�n nukkuu! Hm, v�kisin sain
h�nen sy�m��n muutaman lusikallisen puuroa, ja nyt h�n sai unta.
Tiettyh�n se on, kun ei sy�, ett� hiukaisee eik� sitte untakaan saa. --
Olkaa nyt vain hiljaa, ettei h�n her��.�

Matami l�ksi. Muori otti virsikirjan lukeakseen, ja lapset rupesivat

kukin hiljaa leikkim��n nurkkasessaan.

TOINEN LUKU

Sepp�l�n kestikievarin isoa salia lakaistiin ja siivottiin, sill� sinne

odotettiin pit�j�n miehi�. Vaivaisjohtokunta oli p��tt�nyt pit�� siell�
huutokauppaa, ja huudolle pantavat olivat Antin-Liisan lapset. Liisa oli
p��ssyt pois maallisista vaivoistaan, mutta Iiri, jota h�n pelk�si
j�tt�� t�nne maailman myrskys�it� koettelemaan, j�i sisarensa ja
veljens� kanssa vaivaisjohtokunnan huostaan ja oli pantava
huutokaupalle.

Kulkuset kuuluivat, ja Sepp�l�n piika kurkisti akkunasta ulos. N�kyip�

sielt� hevonen ja reki, mutta eih�n sit� erottanut viel�, tuliko siell�
matkustavainen vaiko pit�j�n miehi�. Em�nt� raotti ovea, huutaen:
�Hanna, mit� siell� kurkistelet? Tomuastia ja luuta ovat lattialla
viel�, ja rovasti ajaa tuossa paikassa pihaan!�

�Onko se rovasti? En min� h�nt� oikein tarkkaan tuntenut.� Ja nyt

kiirehti Hanna kokoomaan viimeiset tomut ja juoksi sitte huoneesta pois.

Em�nt� meni rovasti Nurmea vastaan, joka jo oli enn�tt�nyt pihaan.

Siell� is�nt� vierasta auttoi reest�, ja nyt he tulivat yhdess� saliin.
Kestikievarin is�nt� kuului my�skin johtokuntaan.

�Rovasti on hyv� ja pist�� piippuun, sill� v�lin kuin t�ss� muitakin

varrotaan�, sanoi is�nt�.

�Kiitoksia! Mihink�h�n nyt saatanee nuo lapset? Ik�v�, ett� heid�t

t�ytyy erottaa, sill� luultavasti ei kukaan ota heit� kaikkia.�

�Ei ik��n. Jos heist� maksettaisiinkin v�h�n runsaammasti, niin ehk�

sitte olisi ottajia, mutta se maksu on niin v�h�inen, ettei siit� hy�dy.
Muijani tahtoisi tuon Hely tyt�n -- se nyt jo tekisi asioitakin, ja on
se siev�nmuotoinen tytt�, jota saattaisi panna herrojakin passaamaan.
Mutta mit�s niist� toisista, emme niit� tarvitse.�

Ovi aukeni, ja sis��n astui kaksi johtokunnan miest�, kirkkov��rti ja

herastuomari. Rovasti l�heni heit� lausuen hyv�� p�iv��.

�Kah, eik� t��ll� viel� muita olekaan�, sanoi herastuomari.

�Ei ole viel�, virkkoi Sepp�l�, �lienee siell� tietkin v�h�n tukossa,
oli niin kauhea tuisku illalla.�

�Kukahan nyt tulee?� sanoi kirkkov��rti. �Olleekohan posti, koska

porokellon ��ni kuuluu?�

�Ei, se meni jo aamulla�, vastasi kievarin is�nt�.

Kauan ei ukkojen tarvinnutkaan tuumata, kuka matkustaja oli tulossa,
sill� sis��n astui nuorukainen, joka katseltuaan ymp�rilleen sanoi
kohteliaasti kumartaen: �Suokaa anteeksi, olen erehtynyt; n�m� huoneet
eiv�t n�y olevankaan matkustavaisia varten.�

�Kestikievarihuoneet ovat rakennuksen toisessa p��ss�, sanoi Sepp�l�,

�jahka min� tulen n�ytt�m��n�. H�n aikoi juuri l�hte�, mutta samassa
nuorukainen huomasi rovastin ja huudahti: �Kas, rovasti Nurmi! Joko Ahto
on l�htenyt Helsinkiin?�

�Nuori Aateli Ihalasta -- vai niin! Enh�n aikonut tuntea. Ahto l�hti jo
viikko takaperin, luennot yliopistossa ovat alkaneet. Menette kai
Helsinkiin tekin?�

�Menen, mutta nyt l�hden ensiksi set�ni, eversti Aatelin luo. En saanut
kyytimiest�ni tulemaan sinne asti, vaan minun t�ytyi t�m�n pienen matkan
t�hden viel� poiketa t�nne. Kyytimieheni sanoi kulkeneensa hevosellaan
jo niin monta matkaa, ettei tahtonut tulla edemm�ksi, kun on tietkin
tukossa. Mutta mit� t��ll� tehd��n, koska t�nne kokoontuu noin paljo
v�ke� ja enimmiten miehi�?�

�T��ll� vaivaisjohtokunta pit�� huutokauppaa -- ik�v�� tointa. Niit� on

kolme lasta, kaksi tytt�� ja yksi poika, jotka nyt pannaan huudolle ja
annetaan v�himm�n vaativalle kasvatettavaksi.�

�Suokaa anteeksi, mutta eik� rovasti laske leikki�? Eih�n ole

mahdollista, ett� meill� myyd��n ihmisi�?�

�Valitettavasti se on tosi, nuori herrani. Min� olen aivan samaa mielt�

kuin te, ett� se on kauheaa, mutta ei ole muuta keinoa; niin sit�
tehd��n joka paikassa, ei meill� ole asiat huonommalla kannalla kuin
muuallakaan.�

Nuori Aateli punastui, h�nen ruskeat silm�ns� iskiv�t tulta, ja h�nt�

olisi haluttanut sanoa rovastille: �Koettakaa vaikuttaa
seurakuntalaisiinne! He varmaankin antaisivat v�h�n suuremman summan
vaivaisten kassasta jollekulle kelvolliselle ihmiselle, joka ottaisi
lapset kasvattaaksensa�, -- mutta h�n huomasi samassa olevansa viel�
liian nuori opettamaan vanhaa miest�. Sent�hden h�n sanoi vain: �Min�
olen ollut lapsi n�ihin asti enk� ole tiet�nyt kaikista ep�kohdista,
joita viel� l�ytyy -- mutta suokaa minun olla l�sn� t�ss� huutokaupassa.
Niin inhottava kuin se lieneekin, tahtoisin kuitenkin n�hd�, mitenk� se
k�y p�ins�.�

�Kyll�, sanoi rovasti, �se sopii aivan hyvin�.

V�ke� oli kokoontunut koko joukko, muutamat saadaksensa jonkun noista

lapsista -- eli sen rahan, joka niist� maksettaisiin, -- toiset
uteliaina n�kem��n, mihink� heid�n entisen tuttavansa Antin-Liisan
lapset joutuisivat.

Huutokauppa alkoi, ja vasaramies ryhtyi toimeensa, kysyen ensiksi, mit�

vanhimmasta vaadittaisiin. Mutta juuri kun alkuun p��stiin, huusi
Renkalan is�nt�, jonka talo oli v�h�n matkan p��ss� kirkonkyl�st�:
�Tuokaa t�nne kauppakalu vain, eih�n sit� sikaa s�kiss� osteta,
t�ytyyh�n n�hd�, mit� tavaraa teill� on, h�h, h�h� -- ja is�nt� nauroi
omaa sukkeluuttaan niin, ett� h�nen lihava vatsansa h�lkkyi.
Nuori Aateli sanoi hiljaisella ��nell� rovastille: �Suokaa anteeksi,
ett� lausun mielipiteeni, mutta eik� olisi yhdentekev��, jos vain
mainittaisiin lasten ik�.�

�Kyll�, siksi en olekaan tahtonut heit� t�nne.� Ja nyt sanoi rovasti

kansalle: �Kun tiet�� lasten i�n, niin ei minun mielest�ni ole
tarpellista tuoda heit� n�ht�viin. Vanhin tytt� ori kolmentoista-,
toinen yhdentoista-vuotias, ja nuorin kahdeksan vuoden vanha poika.�

�Saaneehan heit� katsellakin sent��n�, virkkoi Renkala taas, �toinen on

enemm�n, toinen v�hemm�n roteva, tuokaa tavara t�nne vain -- hihi hii
--�

Aateli punastui. H�nen muotonsa ilmaisi suurinta inhoa tuota miest�

kohtaan. N�kyip�, ett� h�nen oli vaikea olla ��neti, mutta h�n oli
vieras t�ss�, jolla ei ollut mit��n sanottavaa asiassa.

Hetken per�st� tuli kestikievarin em�nt� sis��n, tuoden nuo kolme orpoa
muassaan. Hely oli siev�nn�k�inen tytt�, jolla oli punaiset posket ja
niiss� syv�t veitikkamaiset kuopat, mutta Iiri oli i�kseen pitk�, hento
ja kalvakka ja h�nen suuret harmaat silm�ns� n�yttiv�t niin
surullisilta, ettei h�nt� s��lim�tt� saattanut katsella. Martti poika
seisoi vakaana k�det taskussa ja n�ytti v�linpit�m�tt�m�lt�, ik��nkuin
olisi h�nelle ollut yhdentekev��, minne joutui.

�Vanhin tytt� on jo koko riski, mutta tuota toista saa kyll� sy�tt��
turhaan viel�, tokaisi Renkala.

�Ei Renkalan ole pakko huutaa kumpaakaan�, sanoi herastuomari.

Nyt alkoi huutokauppa uudestaan. Kestikievari huusi Helyn, ja sitte tuli

Iirin vuoro. Samassa kun alettiin huutaa, juoksi tytt� raukka
vasaramiehen luo, huudahtaen syd�nt� vihlovalla ��nell�: ��lk�� panko
minua huudolle! �lk��, �lk��! Sepp�l�n em�nt�, ottakaa minutkin ja
Martti veljeni!� N�in sanoen h�n polvista syleili Sepp�l�n em�nt��.

Huuto lakkasi hetkeksi. Em�nt� sai kyyneleet silmiins� ja sanoi: �Hyv�

lapsi, en min� teit� kaikkia saata ottaa, ei teist� paljoakaan anneta,
mutta sen oitis �itinne kuoltua p��timme, ett� yhden teist� ottaisimme.�

�Ottakaa Martti kuitenkin!�

�No otetaan poika sitte�, sanoi kestikievari. �Saatammehan panna h�net

kyyti� viem��n jonkun vuoden p��st�.�

�Annetaan huudon k�yd� j�rjestyksess�, sanoi kirkkov��rti.

�Sepp�l�n em�nt�, tehk�� hyvin ja viek�� lapset pois! Ne ovat jo

kylliksi olleet t��ll�, lausui rovasti.

Em�nt� vei lapset huoneesta, ja kun h�n palasi, oli Sepp�l�n is�nt�
huutanut my�skin Martin, mutta Renkala Iirin.

Aateli j�tti hyv�sti rovastin, sanoen: �T�m� oli surkein tilaisuus,

mink� min� olen nuorella i�ll�ni n�hnyt. Kun taas tulen kotiin, t�ytyy
minun oikein tutkistella meid�n olojamme R:n pit�j�ss�, ovatko nekin
yht� huonolla kannalla.�
�Varmaankin�, sanoi rovasti, �miten saattaisivatkaan olla paremmalla? Ei
sellaisia asioita niin helposti muuteta.�

�Saadaanpa n�hd�, uskalsi nuorukainen vastata ja l�ksi sitte pois.

Nuori Aateli meni kestikievarihuoneeseen. H�n kulki edestakaisin, sanoen

itseksens�: �Meid�n kurjat, meid�n orpo raukat! Nyt min� olen iloinen
siit�, ett� olen tuleva suuren tilan haltijaksi, sill� sellaisena saatan
enemm�n vaikuttaa hyv�� siin�, miss� ep�kohtia havaitsen. Ihminen
huutokaupalla -- kuinka alentavaista! Se on varma, ett� tuosta pit��
ainakin meid�n seurakunnassamme loppu tuleman, jahka min� kartanoa
hallitsemaan rupean; kentiesi ennenkin. Is�ni ei ole kova
vanhoillaanolija. Mutta jopahan hevonen on valjaissa.� Kiireesti
kirjoitettuaan p�iv�kirjaan nimens� l�ksi Arvo Aateli ulos. Pihalla
istui Renkala reess��n ja huusi Iirille:

�Tule nyt joutuun, tytt�, ei sit� usein huutotytt�� is�nn�n rinnalle

rekeen aseteta, hihi hii� --

Iiri riensi rekeen, kyyneleet vieriv�t h�nen silmist��n, h�n katsoi

viel� kerran taaksensa, is�nt� huimasi piiskallaan hevosta, ja Iiri
l�ksi uutta kotiansa kohti.

Arvo katsoi heid�n j�lkeens�. Er�s pihalla seisova vanha kyytimies, joka
my�skin loi silm�ns� samaan suuntaan, sanoi: �Kyll� tuo lapsi sen tulee
tuntemaan, ett� on orpo.�

�Niin, min�kin ajattelin�, vastasi Arvo, �ett� eik�h�n kyyhkynpoikanen

ole joutunut haukan pes��n?�

�No niin, en sit� juuri tahdo sanoa, paremmin n�m� t�nne j��neet ovat
haukan pes��n joutuneet. Harvoin kestikievarissa nuoret menestyv�t.
Mutta en min� sent��n lastani tahtoisi n�hd� kumpaisessakaan paikassa.�

Arvo istui rekeens� alakuloisena ja ajoi pois Sepp�l�n kestikievarista.

KOLMAS LUKU

R:n pit�j�ss� pohjois-H�meess� oli m�en p��ll� kauniin puiston keskell�

Ihalan uhkea sukukartano. Tuuheitten vanhojen puitten v�list� pilkoitti
sielt� ja t��lt� sinert�v� j�rvi kauniine saarineen. Aivan l�hell�
rantaa n�kyi siev� punaiseksi maalattu asunto, jota suuri vanha koivu
suojasi. T�ss� pieness� rakennuksessa asui vanha neiti Joppe, joka ennen
oli ollut sukukartanossa taloudenhoitajana, mutta my�skin perheen
yst�v�n� ja neuvonantajana. H�n oli jo nykyisen patruunan is�-vainajan
nuorena ollessa talossa ollut ja nyt vanhana saanut oman asunnon, jossa
h�n rauhassa sai viett�� vanhuuden p�ivi��n.

T�m�n vanhuksen asuntoa kohti kulki Arvo Aateli verkalleen. H�n n�ytti
miettiv�iselt�.

Vanha neiti Joppe katsoi ulos ikkunastaan ja ajatteli n�hdess��n Arvon:

�Poika n�ytt�� niin vakaalta, mit�p� h�n tuumanneekaan? Kukapa niitten
nuorten p��kk�sist� t�h�n aikaan selv�� saa -- on niin monta tuumaa ja
mielt� heill�, ett� tuskin itse tiet�v�t mit� tahtovat; hyv� poika h�n
on, ei h�n minuakaan halveksi, tuleepa usein kysym��n neuvoja minulta,
koska olen muka paljon kokenut. Noh, totta t�ll� i�ll� jo jotakin on
n�hnyt, vaan eip� kaikki nuoret tahdo vanhan neuvoja seurata, mutta Arvo
sen kyll� tekee ja Jumala h�nt� siunatkoon!�

Ovi aukeni ja Arvo astui sis��n. Vanha neiti pani lasit nen�lleen
paremmin n�hd�ksens� lempi poikaansa.

�Kuinka t�ti jaksaa? P�iv� on niin l�mmin ja ihana, ett� luulin

tapaavani teid�t ulkona.�

�T��lt� on laveampi n�k�ala. Minun sopii n�hd� sek� j�rvelle ett�

Ihalaan p�in, ja kun akkunani on auki, saan kyllin henki� kes�ist�
ilmaa.�

�Todella t��ll� onkin vilpoista ja herttaista olla.�

�Mit� posti t�n��n toi? Tuliko kirjeit�?�

�Tuli. Set�ni kirjoitti is�lle, kehoittaen samalla, ett� min� l�htisin

heille; mutta ei minua oikein haluta. Set� on kyll� kovin herttainen,
mutta en min� viihdy serkkujeni parissa, me olemme varsin erilaisia
mielilt�mme.�

�Kyll� niin, sin� olet aivan isois�si, kapteeni-vainajan, luontoinen ja

ihan h�nen n�k�isens�kin. Jaa jaa�, sanoi neiti ja puhui ik��nkuin
itsekseen, �h�n oli mies, joka katsoi ainoastaan ihmisen todellista
arvoa, eik� h�nen mielens� milloinkaan hehkunut ulkonaisiin komeuksiin.
Mutta h�nenkin vain t�ytyi k�rsi� perityn korkeasukuisuutensa vuoksi --
niin -- niin, k�rsi� sit� t�ytyy -- eih�n siihen mik��n auta, ei
rikkaus, ei k�yhyys -- mutta mit� n�ist� puhuu, ovathan ne ajat jo
unohduksiin menneet.�

�Min� olen kuullut kaikkien puhuvan isois�st�ni ��rett�m�n suurella

rakkaudella, ja �itinikin oikein ilostuu, kun vain joku sanoo minua
isois�ni n�k�iseksi tahi luontoiseksi. Mutta iso�idist�ni ei kukaan
mainitse mit��n, ei pahaa eik� hyv��. Mik�h�n siin� on? Eik� h�n ollut
hyv�?�

�Hyv�nen aika, mit� kysytk��n! H�n, joka ei pienimm�lle s��skellek��n

olisi mit��n pahaa tehnyt!�

�Olipa h�n my�skin hyv�� sukua, koska oli aatelinen neiti.�

�Kyll�, tietysti.�

�No eik� h�nt� siis mik��n vaivannut? �itini my�skin aina noin
ep�suorasti vastaa, kun mummostani jotakin tahdon tiet��. Niin, h�nt� ei
koskaan haluta kertoa asioista, joita h�n on ainoastaan kuullut eik�
tarkemmin tunne. Mutta te, joka olette isois�ni aikana el�nyt ja olitte
talossa sukulaisena ja perheen yst�v�n�, te kyll� nuo asiat tunnette.
Kertokaa nyt minulle is�ni vanhempien el�m�nvaiheista.� N�in sanoen Arvo
nousi katsomaan isois�ns� ja iso�itins� kuvia, jotka olivat ripustetut
vanhan neidin sein�lle.

�Nuo molemmat, joita siin� katselet, eiv�t olleet luodut toisiansa

varten. Eiv�t he onnellisia olleet�, sanoi neiti Joppe.

�Mit�, eliv�tk� riidassa?�

�Ei, ei suinkaan! Eih�n niin jalo mies kuin kapteeni-vainaja koskaan

olisi riidellyt vaimonsa kanssa, eik� kapteenska koskaan ajatellut
toisin kuin h�nen miehens�.�

�Sep� kumma! Ja sent��n sanoitte, etteiv�t he onnellisia olleet� -- --

�Ottaisitko sin� halusta vaimon, joka aina vain sanoisi jaa, jaa, niin,
niin, kaikkiin asioihin, joista tahtoisit keskustella h�nen kanssaan?
Jos niin on, neuvon sinua olemaan ilman vaimoa yht�hyvin, sill� mit�
tuollaisella kumppanilla tekisit, joka ei tied� mit��n itse ja sen
vuoksi on sinun ainaisena kaikunasi. Eih�n kaksi ihmist�, jos viisaita
ovat, koskaan ole niin aivan yksimielisi�, etteiv�t joskus ved� v�h�n
vastakyntt�.�

�Oliko h�n siis hullu?�

�No ei, osa v�hemm�ss�kin, mutta yksinkertainen h�n oli oikein suuressa
m��r�ss�.�

�Mitenk� isois�ni noin kummasti erehtyi kumppania valitessaan? �lk��

vain sanoko, ett� h�n etsi rikkautta. Silloin minulta ry�st�isitte sen
jalon kuvan, jonka h�nest� syd�mess�ni olen s�ilytt�nyt.�

�Ei, h�n ei rikkautta etsinyt. Min� tahdon sinulle kertoa

p��asiallisesti, mitenk� h�nen kohtalonsa sellaiseksi tuli, kuin se oli:

Nuorukaisena h�n rakastui er��seen papintytt�reen, joka oli hyvin

sivistynyt. H�n ei ollut mik��n kaunotar, mutta vartalonsa oli sorea,
h�nen poskillaan hohti raitis puna ja h�n oli eritt�in miellytt�v�,
iloinen ja viisas tytt�. Nuoret tapasivat usein toisensa, vaikka asuivat
eri pit�jiss�, sill� vanhemmat pitiv�t seuraa toistensa kanssa. Vuosi
vuodelta kiihtyi nuorten rakkaus, mutta kun isois�si vanhemmat
huomasivat sen, rupesivat he harvemmin pappilassa k�ym��n sek� kokivat
kaikin tavoin est�� nuoria tapaamasta toisiaan. Tuo j�rkev� tytt�
huomasi sen kyll�kin pian. H�n taisteli nyt omaa syd�nt�ns� vastaan
kovan taistelun, jonka seurauksena oli se, ett� kapteeni-vainaja, kun
h�n kosijana tuli tyt�n luo, sai rukkaset. 'Min� rakastan sinua', sanoi
tytt� kapteenille, 'ja tied�n my�skin ansaitsevani sinun rakkautesi.
Mutta sukulaisesi halveksivat minua siksi, etten ole samaa s��ty� kuin
he, ja v�hitellen he saattaisivat kentiesi muuttaa sinunkin mielesi, --
ja silloin -- niin, silloin olisi minun onneni hukassa.' Mutta kapteeni
vakuutti, ettei h�n milloinkaan muuttuisi. H�n kirjoitti tyt�lle
kirjeen, jossa oli pieni muistoruno. Se kuului n�in:

'Armaastaan kyyhky pieni

pois ennen eri��,
kuin sinua, kallis Meeri,
sun sulhos hylk�j��.'

Vaan tytt� pysyi lujana p��t�ksess��n. Siit� kapteenin koko suku kovin
h�nt� kunnioitti. He sanoivat: 'H�n on todellakin jalo, emme parempaa
mini�� toivoisi, jos h�n vain olisi -- vapaasukuinen� -- mutta siin�p�
se oli se suuri juopa, johon viisas Meeri tiesi hukkuvansa, ellei olisi
aikoinaan pelastanut itse�ns�. Meeri j�i kuitenkin naimattomaksi koko
i�kseen ja oli onnellinen, sill� kaikki, jotka h�net tunsivat, pitiv�t
h�nt� rakkaana. Kapteeni ei my�sk��n olisi tahtonut naimisiin menn�,
mutta kun h�n oli sukukartanon omistaja, tarvitsi h�n em�nn�n taloonsa,
ja h�nen vanhempansa kiusasivat h�nt� niin kauan, ett� h�n vihdoin
suostui ottamaan vaimokseen er��n k�yh�n aatelisneidin, joka oli hyvin
yksinkertainen. Kapteeni kyll� ilmoitti tyt�lle syd�mens� tilan -- ett�
toinen oli h�nen rakkautensa saanut -- mutta tytt� oli yht� kaikki
tyytyv�inen, kun sai kauniin miehen ja p��si sukukartanon em�nn�ksi.
Siin� nyt olet saanut kuulla, miksik� isois�si tuollaiseen naimiseen
meni.�

�En min� vain t�ss� suhteessa tahtoisi isois�ni kohtalon alaiseksi

joutua! Aatelisneitoa en my�sk��n ota, en milloinkaan. Sen olen
sanonutkin vanhemmilleni, jotta tottuisivat ajatukseeni. Heid�n t�ytyy
se tiet��, etten min� ket��n yksinkertaista r��kin�� aio naida.�

�Hyv�nen aika, mit� nyt tuumitkaan? Eih�n kaikki r��kin�t ole

yksinkertaisia. Mutta kyll� sen sanonkin, ett� tyhmi� ihmiset ovat, kun
perittyyn, nimeen panevat enemm�n arvoa kuin jaloon syd�meen. Vaan
kyll�h�n maailma siin� suhteessa nyt jo onkin muuttunut.�

�On kyll�. Mutta t�ss� nyt olen jutellut n�in kauan, vaikka vanhempani
odottavat minua p��tt�m��n matkastani. -- Set�ni mailla on paljo
j�niksi� ja lintuja; ehk� l�hden sent��n, niin p��sen mets�st�m��n.�

�Katso vain, ettet huonoa saalista saa. Todella, min� varoitan sinua!
Tuollaiset nuket, kuin serkkusi on, harvoin tekev�t j�rkev�n miehen
onnelliseksi, mutta usein on tapahtunut, ett� ovat vieneet viisaan
miehen j�rjen, ja mies parat ovat huomanneet sen vasta silloin, kuin
katuminen on k�ynyt liian my�h�iseksi.�

��lk�� pel�tk�, ei minua nuket miellyt�, ajattelevien ja j�rjellisten

ihmisten seurassa olen aina parahiten viihtynyt. Mutta nyt minun t�ytyy
menn�. Hyv�sti, t�ti!�

Arvo l�ksi k�ym��n kotiin p�in ajatellen: �Tuo t�ti minua on aina
lellitellyt, mutta toisaalta h�nen neuvonsa monessa suhteessa kuitenkin
ovat parsineet sen, mit� h�nen liiallinen hyv�ntahtoisuutensa ehk� olisi
minua vahingoittanut. Hm, h�n pelk��, ett� mielistyisin serkkuuni; siit�
h�n saa olla huoletta!� Arvo oli nyt enn�tt�nyt kotiin ja l�ksi suoraan
�itins� kamariin.

�No mit� kuuluu, poikani, oletko p��tt�nyt l�hte�?� kysyi h�nen �itins�.

�Olen�, vastasi Arvo.

Patruuna Aateli tuli huoneeseen ja sanoi, n�hty�ns� Arvon: �Sin� l�hdet

kai jo t�n��n matkalle?�

�L�hden. Nyt on mets�stysaika juuri k�siss� ja mets�lammet ovat t�ynn�

sorsia.�

�Nuo ik�v�t jahtimatkat�, sanoi patrunessa, �ne minua aina

huolestuttavat; lankoni maatilalla on kovin synkki� metsi�, ent� jos
viel� eksytte siell�. Aksel ei suinkaan paljon tunne niit�.�

�Ahto Nurmi tulee kyll� mukaamme; kun kolmisin menemme, niin ei meid�n
yht��n ole h�t��, ja sit� paitsi Ahto kyll� usein on set�ni mailla
mets�st�m�ss� ollut, kyll� h�n ne tuntee. Tunteepa viel� Renkalankin
mets�t.�

�Urholla saat ajaa ensi kestikievariv�lin, vaan sitte kyydill�, sill�

min� tarvitsen hevosiani kylv�jen takia�, sanoi patruuna.

�Hauskempi onkin kyydill� kulkeminen, sill� matka joutuu pikemmin.�

�L�hde nyt vaatteitasi s��lim��n matkalaukkuun�, k�ski patrunessa, �min�

menen sinulle panemaan v�h�n ev�it� mukaan�.

Arvo meni kamariinsa, veti piironkinsa laatikon auki, otti sielt�

vaatteet, joita luuli tarvitsevansa mukaansa, ja rupesi niit�
sovittelemaan matkalaukkuun. Samassa vanha Maija, joka oli talossa kauan
palvellut, tuli sis��n, tuoden esiliinassaan koko joukon sukkia, joita
h�n tarjosi Arvolle, sanoen: �T�ss� on uusia puhtaita sukkia, ottakaa ne
mukaanne.�

�Maija hyv�, en min� niit� kaikkia tarvitse.�

�Ottakaa vain! Jos jalat mets�ss� kastuvat, niin n�m� ovat hyv�t
olemassa.� Ja kursailematta Maija pani sukkaparit matkalaukkuun sinne
ja t�nne, miss� vain havaitsi pienen kolon vaatteitten v�liss�.

�Olkoot nyt siin� sitte�, sanoi Arvo. �Mutta Maija hyv�, laittakaa
minulle kahvia, sit� mielell�ni joisin, sill� semmoista kahvia, jota te
keit�tte, en saa, ennenkuin takaisin palajan.�

�Voi, voi, tuota maisteria, mit� h�n sanookaan! Kyll� maar sit�
semmoista jokahinen keitt��. Menk�� vain sisareni, lukkarin matamin luo,
h�n laittaa varsin yht� hyv�� kuin min�kin -- vaikka v�h�n liiaksi
v�kev�� se sent��n ehk� on, sill� h�n on jo unhottanut, kummoista
hienommissa herroissa laitetaan. Aioin juuri pyyt��, ett� maisteri
poikkeisi sinne lukkarille taikka antaisi kyytipojan vied� minulta
sisarelleni terveisi�. He asuvat siell� kirkonkyl�ss�.�

�Kyll� tied�n ja toimitan terveiset perille, mutta kahvia tahdon t��ll�

kotona juoda.�

�Niin kai, seh�n onkin aivan valmista lakin alla selkenem�ss�, ja

l�mpimi� nisukaakkusia panen p�yd�lle, tulkaa vain juomaan.�

Maija kiirehti toimeensa, ja Arvo meni vanhempiensa kanssa juomaan

kahvia.

Hevonen oli portaitten edess� valjastettuna, ja kun Arvo oli juonut,

otti h�n jahtilaukun ja pyssyn mukaansa, sanoi j��hyv�iset vanhemmilleen
ja meni k��seihins�. �Hei Urho, nyt sit� menn��n!� huusi h�n
hevoselleen, nyk�isten ohjaksista, ja samassa mentiinkin niin, ett�
k��sit t�risiv�t.

NELJ�S LUKU

�Mitenk�s Iiri raasukin jaksanee nyt tuolla Renkalassa?� sanoi lukkarin

matami miehelleen, joka juuri astui huoneeseensa. �Taaven-muori k�vi
t��ll� ja puhui, miten tytt� riepua pahoin kohdellaan. Kaiket p�iv��,
pyh�t ja aret, h�nen t�ytyy k�yd� paimenessa, oli ilma sitte millainen
hyv�ns�, ja kun l�pim�rk�n� kotia palaa, saa h�n vain samoissa
repaleissa olla, ei kuivaa nuttua lapsen ylle anneta. Ruoka on my�s
huonoa.�

�Lienev�tk� kaikki tosia? Kyll� min� tied�n, ettei Renkalassa

herkkusuuna olla saa, sill� ukko on saituri, mutta jos tyt�lle annetaan
tarpeeksi ruokaa, niin ei ole h�t��, sill� on sit� kerj�l�inenkin
py�re�poskinen, vaikkei muuta sy� kuin kalaa ja leip�� eik� muuta juo
kuin raitista vett�.�

�Niin, mutta kyll� se sent��n on surkeata -- lapsi on lapsi ja

tarvitsisi kyll� joskus muutakin. Heill� oli niin hell� �iti, ett�
harvalla on semmoista, eik� tytt� parka saattanut ennen aavistaakaan
noin kovia ihmisi� l�ytyv�n. Min� t�ss� tuumasin juuri, ett� mit�h�n
Liisa-vainaja nyt ajattelisi, jos n�kisi heikon kalpean tytt�sens� yksin
k�velev�n Renkalan synkki� metsi�, suurta karjalaumaa paimentamassa.�

�H�n varmaankin ajattelisi�, vastasi lukkari tyvenesti: �kumma, etteiv�t

lukkarilaiset ottaneet tuota lapsukaista, vaikka ei heill� itsell��nk��n
ole lasta, koska Jumala heilt� korjasi heid�n ainokaisensa�.

�Kyll� maar min� olisin ottanut, jos sit� oikein olisi tuumittu, mutta
eth�n sin�k��n k�skenyt, sanoit vain: 'Kuules, ent� jos ottaisimme Iirin
kasvatiksemme, mit�s tuosta tuumit?' N�in sin� sanoit.�

�No niin, sanoinhan min� sill� tavoin.�

�Sanoit sin�, ja min� siihen sitte vastasin ett� eih�n meid�n auta ottaa
kaiken maailman k�yhi� luoksemme, vaikkei meill� omia lapsia ole; enh�n
min� muuta sanonut. Kyll�p� min� sen puolesta olisin tuon tytt� rievun
ottanut, jos paremmin olisit toivosi ilmoittanut, mutta olit sitte vain
��neti etk� puhunut mit��n ja min� luulin, ett� sin� olit samaa mielt�
kuin min�kin.�

�En tahtonut lasta miksik��n riitakappaleeksi v�lillemme. Sinulle

h�nest� olisi suurempi vaiva tullut, siis oli se paremmin sinun
p��tett�v�si, ottaisimmeko h�net vai emmek�, ja vastauksestasi
havaitsin, ettei sinua haluttanut ottaa h�nt�.�

�Hyv�nen aika! Se on sitte minun syyni, jos lapsi on onneton!�

�Ei suinkaan, en sit� tahdo sanoa; emmek� me tied�, onko tyt�lle

vahingoksi, ett� h�n saa kovan koulun k�yd�, vaikka se meist� n�ytt��
liika kovalta.�

�Minun t�ytyy menn� Renkalaan, mutta mit� min� asiaksi teen?�

�No onhan sinulla asiaa, kun menet tytt�� katsomaan.�

�Mutta jos ukko suuttuu ja h�nen tytt�rens�, ylpe� Eveliina -- em�nn�st�

en huoli, h�n on kuin nahistunut nauris, ei makea eik� karvas.�

�Suuttukoon! Emme me h�nen kirjoissaan ole, emme ole h�nelle velkaa,

kuten muut meid�n kyl�l�iset.�
�Niin, suuttukoon vain. Min� puen ylleni ja menen katsomaan tytt��.�
Matami rupesi pukeutumaan, vaan sanoi sill� v�lin: �Sepp�l�ss� h�n on
joskus pikimm�lt��n k�ynyt illalla, sitte kun karja jo on kotia ajettu,
ja Sepp�l�n em�nt� sanoi ett� h�nen on kovin k�ynyt s��liksi lapsen
tila. Hyv�sti nyt, ukkoseni, sanot aina minun liikojakin puhuvan, mutta
jos sin�kin enemm�n puhuisit, olisi Iiri ehk� nyt meill�.� N�in
sanottuaan matami puikahti ulos ovesta ja meni kulkemaan Renkalan taloa
kohti, joka oli virstan p��ss� kyl�st�.

Matami k�veli hiljakseen maantiet� pitkin, jonka molemmilla puolin

viljavainioitten kultaiset t�hk�p��t raskaina nuokkuivat. H�nen
ajatuksensa lenteliv�t sinne t�nne, niinkuin ihmisen ajatukset ainakin
lentelev�t -- h�n katseli vainiota ja ajatteli: �Sepp�l�n ruiskin olisi
leikattava -- kumma, etteiv�t jo ole k�yneet minua pyyt�m�ss�
talkooruokia valmistamaan -- kukapa heill� juurikkalaatikkoa laittaisi,
jollen min� sit� tee? -- Taaven-muorikin on aina Kartanon ty�ss� ja
piiat pannaan vainiolle; em�nt� ja Hely vain ovat kotona. Menee sen
Helyn aika herrojakin passatessa, ainahan ne sit� huutavat -- ja
lapsihan se vain onkin, kolmentoista-vuotias -- mit�p� h�n viel�
jaksaisi tehd�. Ei, kyll� em�nt� minua tarvitsee. Hely raasun t�ytyy
herroja passata -- Ei em�nn�n aina tarvitsisi tytt�� lyk�t�
matkustavaisten k�skett�v�ksi -- orpo raukka! Kyll� orvon k�skee --
varsinkin kun h�nest� tulee semmoinen kaunis tytt�, kuin Hely on --
kauneus ei ole k�yh�lle onneksi.�

Vainion mitta oli nyt loppunut, ja maantie kulki karkean kuusimets�n

l�pi aina l�helle Renkalaa. Matami k�veli eteenp�in v�h�n kiireemmin,
kun joutui vilpoiselle mets�tielle. Siell�p� n�kyi er�s muijakin tiell�
kulkevan. Matami kiirehti askeleitaan ja saavutti pian edell�kulkijan,
joka oli jo ennest��n tuttu Taaven-muori.

�Hyv�� p�iv��, muori!�

�Kah lukkarin matamiko se onkin! Ajattelin, kuka siell� tuli.�

�Renkalaanko menette?�

�Renkalaan. T�ytyy menn� kysym��n, joko pian leikataan, sill� minua on

pyydetty Kartanoon pyykille, mutta jos nyt ruvetaan ruista leikkaamaan
Renkalassa, niin on minun sinne meneminen. Minun t�ytyi ottaa v�h�n
jyvi� Renkalalta, kun en p��ssyt uutisiin -- ei muilla ollut t�h�n
aikaan liikenem��n, tarvitsevat siemeneksi vanhansa, eik� Renkala
ottanut rahaa, ottaa vain p�iv�t�it�, ja niit� saan nyt tehd� niin
monta, ett� kyll� ne jyv�t maksamaan tulevat. Mutta mit�s k�yh�
rikkaalle voi, h�neen t�ytyy turvata, kun on puute, vaikka sitte kuinka
kiskoisi, -- ja kyll� kiskookin.�

�Kuinkahan Iiri parka siell� nyt jaksanee? H�nt� min� menen katsomaan.
Olen kovin mielipahoissani siit�, etten ottanut h�nt� meille.�

�Olihan matami siell� huutokaupassa.�

�He, olin, mutta kun se meid�n pappa nyt on semmoinen, ettei se niin
asioitaan puhu, en min�k��n omin p�in tahtonut p��tt�� mit��n. Ajattelin
vain sitte, kun Renkala tyt�n huusi, ett� olisi se joutanut meill�kin
olla tuo Iiri ik��nkuin meid�n tytt�-vainajamme sijassa, ja kun sit�
sitte puhuin ukolle, niin oli h�n ajatellut ihan samoin, mutta tiesink�
min� sen, koska ei h�n mit��n puhunut. Se nyt on semmoinen tuppisuu se
meid�n pappa -- en sit� sano h�nt� moittiakseni, sill� kyll� h�n sen
puolesta on erinomaisen hyv� mies ja paljon parempi kuin min�, mutta
kullakin ihmisell� on oma luontonsa; min� vain tarkoitan sit�, ett�
monessa asiassa k�visi paremmin, jos enemm�n keskusteltaisiin.�

�Matami hyv�, jos te olisitte ottanut ne kaikki kolme, niin olisitte

hyv�n ty�n tehnyt. Lasten �iti tuolla taivaassa olisi siunausta
rukoillut teille.�

�Ei muori hyv� semmoisella muonalla, mit� niist� annetaan, emme heit�
kaikkia olisi saattaneet kasvattaa.�

�Niin, mutta kunnan miehet joutaisivat kyll� maksaa enemm�n, silloin kun
saavat lapset hyv��n paikkaan.�

�Samaa mielt� min�kin olen, mutta eip� sit� tehd�.�

�Jos rovasti kehoittaisi -- kyll� maar sit� niin tehd��n, kuin rovasti
tahtoo.�

�Kyll� kai, mutta h�n on liian pehme�. H�n tahtoo aina noudattaa
pit�j�l�istens� mielt�, ja siksip� h�nest� kovin pit�v�tkin, mutta ei se
liika hyvyysk��n aina paikallaan ole.�

Matamin ja muorin jutellessa oli aika kulunut pikaisesti, ja nyt he

n�kiv�t jo edess��n Renkalan suuren kivinavetan. �Min� kierr�n t�st�
vain navetan kujasta taloon�, sanoi muori, �mutta menk�� te tuolta
isosta portista.�

�Ei sill� v�li� ole, vaikka t�st�kin menisin, mutta saatanhan sent��n
tuoltakin --� Matamin p��h�n juolahti taas ajatus: �En huolikaan, menen
vain isosta portista, mit� sit� tarvitsee n�yr�n� kulkea takakujista --
emme me h�nen kirjoissaan ole, emme ole velkaa h�nelle emmek� muille.�
Ja matami meni kuin menikin isosta portista.

Pihalla oli Renkala. H�n seisoi siin� k�det taskussa katsellen kohti
taivasta, joka n�kyi vet�ytyv�n synkkiin pilviin, mutta samassa l�heni
matami sanoen: �Hyv�� p�iv��, is�nt�, terveisi� meid�n m�elt�.�

�Jumal'antakoon! K�yk�� sis�lle, saamme kohta myrskyilman. V�keni on

pellolla leikkaamassa, mutta pian kyll� heid�n t�ytynee tulla sielt�
pois.�

�Kyll� kai, n�ytt�� silt�, kuin rupeaisi Herran voima k�ym��n�. Tupaan
tultiin. Matami lausui em�nn�lle, joka istui tuvan per�ll�: �Onhan
em�nt� kotona; hyv�� p�iv��, terveisi� meid�n m�elt�! Kuinka t��ll�
jaksetaan?�

�Kiitoksia kysym�st�nne�, vastasi em�nt�, �aina hiljakseen vain.

Istukaa.�

�Kiitoksia!�

�Kuules, akka, pane pannu tulelle.�

Em�nt� meni halustakin, sill� kahvi se h�nen parastansa oli. Siihen h�n
aina turvasi, kun miehen ylivalta talossa h�nelle liika raskaaksi k�vi.
J��ty�ns� is�nn�n kanssa kahden kysyi matami: �Miten Iiri nyt jaksaa?
Hupaista olisi n�hd� Liisan likkaa.�

�Mik�p� h�nt� vaivaisi?� sanoi is�nt� ynse�sti. �Ruokaa on ja vaatteita

ruumiin verhoksi -- mit� tuommoinen orpo muuta tarvitsee.�

�Minusta orpo juuri tarvitsee paljonkin muuta�, sanoi matami.

�Mit� maar! Jota tarvitsee, sit� h�n saakin. H�nelle annetaan ty�t�
semmoista, jota h�n jaksaa tehd�, se on h�nelle hyv�, ja jos kuritusta
kaipaa, niin kyll� h�n sit�kin saa. Ettek� luule vai? -- hihi hii.�

�Miss� h�n on nyt, tuo lapsi?�

�Paimenessa on. Siell� h�n on paikallaan; ei h�nest� t��ll� kotona viel�

apua ole.�

Paimenessa, Renkalan synkiss� metsiss�, pieni yksitoistavuotias Iiri --

matamin syd�nt� oikein kouristi h�nen tuota ajatellessaan. H�nen
huulillansa oli juuri kova nuhdesaarna, joka kuitenkin j�i pit�m�tt�,
sill� nyt l�i salama niin, ett� koko tupa oli ik��nkuin tulessa, ja
rakeita pomppaili vasten akkunoita, jotta ruudut ratisivat. V�ki tuli
juosten pellolta pois; naiset olivat nostaneet p��llimm�isen hameensa
hupuksi p��h�ns�, ja niin riensiv�t he sitte kotiin renkituvan suojaan.

Em�nt� tuli sis�lle, tuoden kahvipannua, ja samassa my�skin Eveliina,

talon ylpe� tyt�r, astui tupaan; h�nell� oli nisuleip�kori ja kahvikupit
tarjottimella, jonka h�n laski p�yd�lle. H�n tervehti matamia, sanoen:
�Tulin aivan m�r�ksi, mutta en t�ss� Herran ilmassa saattanut menn�
luhdista toisia vaatteita ylleni muuttamaan, ja tuleehan l�mmin, kun
kahvia juodaan.�

�Niin, mik�p�s meid�n h�t�n� t��ll�, mutta Iiri raukka, joka mets�ss� on
t�ss� kamalassa ilmassa� --

�Kyll� ne paimenet saavat ilmoja koetella, eik� tuo niin pahalta

mets�ss� tunnu, p��seep� h�n puun suojaan�, vastasi Eveliina.

�Eveliina, tule tarjoamaan kahvia, olen jo kaatanut.�

�Kyll�! Kas kun hiirikin on leip�� nakerrellut -- tuosta on karvinut;

saakoon Iiri sen, kun h�n tulee --�

N�in haastellen Eveliina erotti hiiren nakertaman palan Iiri� varten ja

tarjosi kahvia vieraalle, joka ei oikein jaksanut mielinestett��n juoda
ajatellessaan pikku tytt�st�, jota h�n s��li, mutta jonka hyv�ksi ei
h�nk��n ollut mit��n tehnyt.

�Kunpa ilma selkenisi, ett� p��sisin kotia! Mist�h�n se rajus�� noin

�kki� tulikaan?�

�Kyll� minua kovin raukaisikin koko aamup�iv�n�, sanoi em�nt�. Mutta

h�nt�p� enimmiten aina raukaisi, ja mist�p� sit� sitte tiesi, oliko
ukkonen ilmassa vai ei.

Rakeita ei en�� tullut, mutta aina yh� sateli ja tuuli. Is�nt� katseli
ulos ikkunasta sanoen: �Ei t�n��n leikkaamisesta tule mit��n. Eveliina,
saat vied� v�elle kahvia -- meid�n on, n�ette, matami hyv�, n�in
leikkuuaikana tapana kahvilla kestitt�� v�ke�mme. Jos kupin tai pari
saavat, niin mit�s se meill� tuntuu -- juuria poltetaan -- ei siin�
montakaan kahvipapua ole, mutta herkkuna juovat vain ja tekev�t ty�ns�
halukkaammin, kun heit� kestit��n.�

Eveliina heitteli ylpe�sti p��t��n, mutisten: �Ei ik��n se niin pelkk��

juurikahvia ole, kyll� se vain tavallista on, semmoista ja ehk�
parempaakin kuin muualla.� Sitte meni h�n pannuineen kampsuineen
renkitupaan, mutta palasi heti j�lleen, pyyt�en is��ns� Taaven-muorin
puheille. Is�nt� ja Eveliina meniv�t molemmat, mutta em�nt� j�i matamin
kanssa juttelemaan. H�nen ajatuksensa eiv�t koskaan eritt�in kiireess�
lennossa olleet, ja niin ne nytkin vain viel� pysyiv�t tuossa
kahviasiassa kiinni.

�Is�nt� sanoi, ett� juuria vain poltetaan�, virkkoi em�nt�, �mutta ei

h�n tied�, kuinka paljo sit� kahvia menee -- ei miehet semmoisia
ymm�rr�. Meid�n t�ytyy ostaa is�nn�n tiet�m�tt�. Aina silloin t�ll�in
vied��n jyv�- tahi jauhopussi maakauppiaalle, ja h�n antaa sitte kahvia
vaihetukseen. Kai sit� runsaammin meid�n puolelta annetaan, mutta eih�n
se meid�n is�nn�n laarissa tunnu.�

�Hyv�nen aika, miten em�nt� sill� tavalla tekee -- seh�n on selv��

varastamista!�

��lk��h�n toki niin sanoko, omaa tavaraanipa se on, mutta koskei is�nt�
anna rahaa, niin t�ytyyh�n n�it� keinoja sitte k�ytt��.�

�En min� vain meid�n ukolta salaa mit��n ostaisi. Ajatelkaas, kun
lapsenne tuollaisiin salakauppoihin oppivat, niin tuleehan heist�kin
pettureita. He pett�v�t varmaankin teit� taas, jos te heit� kiell�tte
liiaksi koreilemasta tahi muusta sellaisesta.�

Em�nt� huokasi. �Mist�p� min� heit� kielt�isin? Eveliina tekee, miten

itse tahtoo. Jollei is� anna tarpeeksi h�nelle, niin kyll� h�n aina
keinon keksii, mill� saa.�

�Niin, enk� sit� arvannut! Totuus, em�nt� hyv�, totuus on aina paras.
Jos itse pysyisitte totuudessa ja kasvattaisitte lapsianne totuuteen,
niin v�hitellen miehennekin antaisi teille ja lapsillenne enemm�n
valtaa.�

�Eih�n meill� ole kaikki niin kuin olla pit�isi�, sanoi em�nt� huoaten,
�mutta mik�p� sit� nyt en�� auttaa, asiat ovat kuten ovat; se _meid�n_
on aina ollut niin kovanlainen, se siin� syyn�.� Enemp�� ei matami ja
em�nt� enn�tt�neet haastella kesken��n, kun jo kuului lehm�nkellojen
��ni ja karja tuli kotiin.

�Kas kuinka aikaiselta lehm�t tulivat kotia�, sanoi matami. �Lieneek�

kello viel� kuusikaan?�

�Kuuden vaiheilla ehk� on. Pahan ilman takia kai nekin suojaa hakevat.�

�Nyt saan n�hd� Iiri parankin --�

Tuskin oli matami sanansa sanonut, ennenkuin Eveliina tuli sis�lle ja

kertoi, ett� karja oli kotona, mutta ettei Iiri ollut mukana. �Tyt�st�
ei niin v�li� ole�, jatkoi Eveliina, �kyll� kai h�n tulee, mihink�
lienee mennyt, ehk� niityn latoon suojaan, -- mutta iso Ruskanenkin on
poissa. Jahka nyt sade taukoo, t�ytyy meid�n menn� hakemaan lehm��;
pilvet n�kyv�t k�yv�n ohuemmiksi.�

�Hakekaa nyt vain se lapsi!� huudahti matami. �Seh�n hirmuista, ett�

tyt�n on t�ytynyt olla siell� yksin -- salama on ehk� h�net kuoliaaksi
ly�nyt. Voi lapsi parkaa!�

�Miksi ei matami huutanut h�nt� silloin, kun kaupalla oli -- saisitte

nyt mielin m��rin h�nt� lellitell�, virkkoi Eveliina.

�Niin, miksik� en sit� tehnyt? -- Mutta nyth�n ilma jo selkenee ja

minunkin t�ytyy l�hte�, ennenkuin taas uudestaan sade tulee. Hyv�sti,
em�nt�! Hyv�sti, Eveliina, �l� ole orvolle ylpe�.�

�Tulen neuvottanne toimeen. Hyv�sti.�

Lukkarin matami l�ksi pois, mutta ajatteli k�velless��n kotiin p�in,

ett� h�n kyll� tiet�isi, mit� tekisi, jos nuo lapset nyt vasta olisivat
huutokaupalla. Vaikkei ukko mit��n puhuisikaan, vaan olisi tuollainen
tuppisuu kuin onkin, niin p��tt�isi h�n, matami, vain omin p�ins� -- ja
silloin olisi Iiri kuten h�nen oma lapsensa, h�nen oma tytt�-vainajansa
-- ja hyv� h�nen sitte olisi oltava. Mutta eih�n se ajattelemisesta nyt
en�� parantunut --

�Ja mihink� se tytt� nyt on joutunut t�ss� kovassa ilmassa?�

N�in tuumaili matami yh�ti samaa asiaa, kunnes enn�tti kotiin.

VIIDES LUKU

Iiri oli mennyt karjalauman kanssa mets��n viiden aikaan aamulla.

H�nell� oli pieni piim�putina sek� kalaa ja leip�� mukana. Iirin oli
kovin uni, kun h�net her�tettiin, mutta kun h�n kerran oli saanut
vaaterepaleet yllens� ja unen silmist��n hierotuksi, niin oli h�nen
mielest�ns� taas hauskaakin l�hte� mets��n. Taivas oli kirkkaan sininen
ja linnut lauloivat ilos�veleit��n; kuusten raskaissa oksissa
kastehelmet kimaltelivat, ja kaikki tuo omituisesti vaikutti Iiriin. Ei
h�n tiet�nyt, mist� se tuli, mutta h�nen syd�mens� tuntui vain niin
keve�lt� t�ss� suuressa Tapiolan salissa, ett� h�nenkin t�ytyi laulaa,
vaikkei ��nens� eritt�in iloiselta kuulunut:

Hoi, hoi, Rusko ja Kirjo!

Hoi la la laa lilu laa laa laa.
Mets�ss� orpokin riemuita saa!

Hoi, hoi, karjani mets��n!

Hoi la la laa lilu laa laa laa.
Linnut ne vapaina laulella saa!

Voi, voi, �itini luokse

L�ksisin vain! Lilu laa laa laa.
H�nt� en mailmassa n�hd� saa.

Hoi, hoi, lammelle karja!

 Mustike hoi! Jo nyt menk�� vaan!
Rannalla kukkia poimia saan.

Hei, hei! Puolat ne hohtaa

Mets�ss� jo. Lilu laa laa laa.
Niit�p� paimenkin maistella saa.

N�in Iiri lauloi, aina sen mukaan kuin esineet h�nen ajatuksiansa
lenn�tteliv�t. Eteenp�in meni karja ja eteenp�in Iiri aina siksi, kunnes
enn�ttiv�t Ruoholammelle; mutta lammen l�hell� oli nurmi niin mehev�n
vihre�, ett� karja siihen pys�htyi. Iiri poimi varsankavioita ja
p��skynkukkia, ollen onnellinen t�t� tehdess��n. H�nen onnensa oli kyll�
hetkellinen, mutta kuitenkin t�ydellinen, sill� lapsi on siin�kin
suhteessa onnellinen, ett� pieni ilonhetki saattaa h�net kokonaan
unhottamaan kaikki huolet, kun sit� vastoin aikahinen, jos h�nell� on
huolia, ei saata niit� onnenhetken�k��n varsin unhottaa. Niin Iiri
unhotti kaikki surut t�ss� ihanassa mets�ss�, jossa kuuset ja kukat
tuoksuivat, linnut viserteliv�t ja p�iv� paistoi. Lampi oli ihan tyyni,
ainoastaan silloin t�ll�in pieni v�r�hdys n�kyi sen pinnalla, kun sorsa
sukelsi tahi kalanen pakeni hauen ahmaavaa kitaa.

Kun Iiri oli poiminut kukkia niin paljon, ettei h�nen pieneen helmaansa
enemp�� mahtunut, rupesi h�n niit� j�rjest�m��n somiksi kimpuiksi ja
piti sitte nuo pienet kimput nukkinaan. Mutta ainoastaan v�h�isen hetken
sai h�n n�in mielikuvituksensa avulla huvitella, sill� karja ei
kauankaan lammen rannalla viihtynyt, vaan l�hti mets�n polkuja kulkemaan
yh� edemm�ksi. Jota kauemmas se meni, sit� synkempi oli mets�; pieni
nurmikko kyll� oli siell� ja t��ll�, johon lehm�t hetkeksi pys�htyiv�t.
N�in kulki karjalauma paimentytt�ineen, kunnes puolip�iv�n aikaan
joutuivat vanhalle kaskimaalle; siin� oli laveasti laidunta, ja sen
el�imet kyll� huomasivat, koska ahnaasti rupesivat pureskelemaan
vehmasta ruohoa. Iiri istahti suuren kuusen suojaan ja aukaisi
ev�spussinsa. H�n s�i oikein mielihalulla, ryyp�ten piim�� putinasta.
Sep� maistui ��rett�m�n hyv�lt�, vaikka olikin niin hapanta, ett� kuohui
astiassaan; mutta n�lk� on hyv� ruoan h�yst�j�.

Kun Iiri oli sy�nyt, tunsi h�n itsens� kovin v�syneeksi, sill� p�iv� oli
paahtava ja ilman aamuinen raittius kokonaan kadonnut. Iiri� ei sent��n
haluttanut kukkakimpuilla leikki�, h�n vain katseli mets��, jonka puut
n�yttiv�t ��rett�m�n korkeilta, ja pelko rupesi h�nen mielt�ns�
valtaamaan. H�n oli niin yksin. Kyll� �iti-vainaja oli sanonut: �Jumala
on joka paikassa meid�n kanssamme, h�n kyll� meit� suojelee� -- mutta
sent��n -- niin, se paha _mutta_ siin� nyt oli. Iirin usko ei viel�
ollut oikein luja, eik� se ihmett�k��n -- h�n vain pelk�si ja muisteli
�iti�ns�, ajatellen, ettei �iti olisikaan synkk��n mets��n h�nt�
j�tt�nyt.

Pilvi� nousi taivaalle. Taivaanrannalla niit� ensin v�h�n n�kyi, mutta

sielt� ne yh�ti levisiv�t ja synkistyttiv�t v�hitellen koko taivaan.
Iiri rupesi itke� nyyhkytt�m��n ja painoi p��ns� ev�spussiinsa, joka oli
h�nen vieress��n pehme�ll� sammalm�tt��ll�. H�n tahtoi vain v�h�n siin�
lev�ht�� v�synytt� p��t��n -- hetkisen vain -- mutta uni petti h�net, ja
tytt�nen nukkui pois kaikista huolista. Ilma k�vi aina huonommaksi,
kaukaa kuului ukkosen jyrin�kin. Karja ammui levottomana ja rupesi
l�htem��n kotiin p�in, j�tt�en pienen paimenensa synk�n mets�n
yksin�isyyteen lep��m��n. Ukkonen rupesi aina kovemmin jyrisem��n ja
salamat k�viv�t taajempaan, vaan Iiri nukkui raskaasti, kunnes kova
raesade h�nen her�tti. H�n katseli h�mm�styneen� ymp�rilleen -- hieroi
silmi��n -- mutta lehmi� ei n�kynyt. H�n huusi: �Mustike, Kirjo, hoi!
Ruskanen!� Ei yht�k��n ammuntaa kuulunut. Iiri rupesi katkerasti
itkem��n. Nyt vasta oli h�n yksin, kun kaikki elukatkin olivat poissa.
H�n rupesi juoksemaan kotiin p�in. Sade ja kyyneleet viruttelivat h�nen
poskip�it��n, ja pian h�nen huonot vaatteensakin olivat l�pim�rkin�.
Sit� ei h�n ajatellutkaan, sill� pelko syd�mess� oli kova. H�n tiesi
varmaan, ett� t�m�np�iv�inen tapahtuma h�nelle tuottaisi kovan
rangaistuksen. �Voi ett� nukuinkin!� huoahti h�n v�h�n p��st�.
Enn�tetty��n lammelle tuli h�n levollisemmaksi, sill� eip� nyt en�� koti
ollut kaukana; ilma rupesi my�skin v�h�n asettumaan ja taivas
selkenem��n. H�n alkoi nyt k�vell� hitaammin, sill� juokseminen olikin
vaikeata, koska hame, aina loksahtaen h�nen s��riins�, ��nteli klipin
klapin, klipin klapin. N�in l�pim�rk�n� p��si Iiri kotiin, mutta h�nen
enn�tetty��n sinne tuli Eveliina ja Renkalan koko v�ki h�nt� vastaan.

�Miss� sin� olet viipynyt?� tiuskasi Eveliina. �Karja tuli kotiin, mutta
iso Ruskanen on poissa. Miksi sin� mets��n j�it?�

Renkala tuli nyt my�skin ja �rj�si tyt�lle: �Etk� tied�, ett� paimenen
tulee olla karjansa kanssa? Miss� olet ollut ja miss� on Ruskanen? Se
sinun t�ytyy tiet��.�

Iiri itke� nyyhkytti, niin ett� h�nen oli vaikea saada sanaa suustansa.
H�n vastasi kuitenkin rehellisesti: �En tied�, -- en tied�, miss�
Ruskanen on -- Mets�ss� s�iv�t --�

�Niin, kai ne s�iv�t, mutta miss� se nyt on, kuuletko? Sinun pit�� se
tiet�m�n.�

�Ne s�iv�t, ja min� -- min� istuin puun juurella ja s�in my�skin -- ja

sitte oli niin kuuma ja min� v�syin, ja sitte -- sitte nukuin -- uhuu --
ja sitte her�sin, kun satoi rakeita ja ne minua pieksiv�t vasten
silmi�.�

�Olisivat piesseet oikein pahanp�iv�isesti, ettei minun sit� tarvitsisi

tehd�. Tule nyt hakemaan Ruskasta! Kyll� sitte saat palkkasi, jahka
t�st� joudutaan. Luulet kai, ett� sinua mets��n makaamaan ruokitaan --
h�h? -- Niink� luulet?�

Iiri ei vastannut mit��n, vaan palasi niin m�rk�n� kuin oli takaisin
mets��n ja ohjasi seuralaisensa siihen paikkaan, jossa lehm�t olivat
olleet silloin, kuin h�n nukkui. Juuri kun he enn�ttiv�t paikalle,
kuulivat he ilokseen lehm�n ammunnan. Iso Ruskanen makasi aivan
tyytyv�isen� suuren hongen suojassa, ja viel�p� oli sill� pikkuinen
Ruskanen vieress��n. Siin� siis oli syy, miksik� ei Ruskanen voinut
seurata kumppaneitaan mets�st� pois. T�st� kaksinkertaisesta l�yd�st�
ihastuneina palasivat Renkalaiset kotiin, ajaen Ruskasta edell��n, ja
er�s miehist� kantoi vasikkaa. Ei kukaan nyt muistanut Iiri� toruakaan,
vaan rauhassa sai h�n klapsuttaa m�rk�n� kotiin, eik� kukaan h�nelle
kotiin tultua kuivia vaatteita antanut.

My�h�isemp��n, kun talon palvelusv�ki s�i illallistansa, meni Iirikin

sy�m��n, mutta ei ruoka oikein maittanut, h�n ajatteli vain lakkaamatta:
�Mik� rangaistus minulle nyt tulleekaan?� Kun Eveliina samassa tuli
tupaan ja k�ski Iiri� viem��n aitan avainta em�nn�n kamarin naulaan, vei
tytt� sen aivan hajamielisen� kamarin kaappiin ja palasi j�lleen
v�entupaan. Mutta hetken per�st� is�nt� taas kyseli avainta, kun sit� ei
n�kynyt sein�ss�. Eveliina raotti tuvan ovea, huutaen �re�sti: �Iiri,
mihink� aitan avaimen panit?�

�Min�k�? Niin, mihink� sen panin -- voi, mihink� minun se piti paneman?
-- Kun en nyt muista.�

�He, kamarin naulaan, hae oitis, is�nt� kysyy sit�.�

�Voi, voi, kun en nyt muista mit��n!�

Iiri haki, ja Eveliina sek� piiat. Is�nt� n�ytti nyrkki��n Iirille,

sanoen: �Kyll� sinun viel� opetan muistamaan.�

Avainta ei vain l�ydetty, vaikka sit� kovin haettiin. Em�nt� etsi

my�skin, vaivihkaa vain; h�n kyll� muisti Iirin k�yneen kamarissa, mutta
ei pannut t�hdelle, mit� h�n siell� teki. Vihdoin, kun kaikki jo olivat
menneet maata ja em�nt� haki tulitikkulaatikkoa kaapistaan, n�ki h�n
kaapin per�ll� aitan avaimen. Eip� kuitenkaan kukaan mennyt Iirille
lohdutukseksi sanomaan, ett� avain oli l�ydetty.

Iiri, kuten muutkin, meni levolle, mutta lepoa h�n ei saanut. Kun kaikki
jo nukkuivat, oli h�n viel� valveilla. H�nen oli ylen kuuma, p��t�ns�
poltti kummasti, huone tuntui ahtaalta, tuskin h�n saattoi hengitt�� --
h�n n�ki aina is�nn�n ja h�nen nyrkkins� sek� Eveliinan komean ja ylpe�n
muodon -- mutta tuolla ulkona -- siell� oli niin hiljaista ja avaraa!
T�ysikuu valaisi yst�v�llisesti ja kutsuvasti, t�hdet tuikkailivat
viitaten h�nt� huoneesta pois. Iiri nousi vuoteeltaan, puki v�h�n
yllens� ja hiipi hiljaa ovesta ulos. H�nen poskensa hehkuivat ja h�nen
silmiss��n paloi outo tuli. H�n katseli v�h�n ymp�rilleen, mutta katse
ei ollut tavallinen. Kuvastuiko siin� kivunhoure vaiko mielenhairaus, --
sen ainoastaan l��k�ri olisi kyennyt p��tt�m��n. Iltay�n hiljaisuus
vallitsi talossa, mutta et��lt� mets�st� p�in kuului silloin t�ll�in
koiran haukunta ja v�liin my�skin kotiin palaavien mets�st�jien
jahtitorven ��ni. L�hemp�� kuului yksin�isen linnun raksutus, varmaankin
sielt� lammen rannalta, jossa Iiri p�iv�ll� oli kukkia poiminut.
Sinnep�in tytt� nyt riensi. H�n kiirehti ik��nkuin k�sky� totellen.
Lammelle enn�tetty�ns� h�n istui rannalla olevalle kivelle. Tyynen�
kuten peili oli lampi, sen pinnalla kuvasteli t�hti� tuhansittain, ne
yst�v�llisesti iskiv�t silm�� Iirille -- �itik�h�n niist� katseli? --
��itini luokse l�htisin jo�, huokasi lapsi ja alkoi surullisella ��nell�
laulaa:

��iti, eik� kultamaassa, johon p��rlyportit vie,

seurueessa enkelitten sijaa Iirillekin lie?
Onhan sijaa -- onhan sijaa seurueessa enkelitten.�

Jokin rapsahti mets�ss�, Iiri kuuli sen ja kirkasi: �Uih! Renkala!� sek�
hyp�hti, huutaen ��iti, �iti!� nopeasti kuin lent�v� lintu lammen
syvyyteen. Loiske kuului, mutta samassa my�skin toinen loiske. Kaksi
vankkaa k�tt� tarttui Iiriin, ja sitte pelastaja kiireesti ui taakkansa
kanssa rantaan.

Rannalle p��sty��n laski pelastaja Iirin nurmikolle, tarttui torveen,

jonka h�n oli j�tt�nyt rannalle, ja puhalsi siihen kovasti. Pian
kuuluikin mets��n eksyneitten koirien haukunta aivan l�helt�, ja hetken
per�st� nelj� koiraa tuli juosten mets�st� lammen rannalle. Ne
kiirehtiv�t nurmella lep��v�n lapsen luo, mutta siin� seisoi mets�st�j�
Iirin vieress�, h�nt� virvoittaen, ja hotisti niille sormellaan sanoen:
�Ei saa koskea�. Koirat nyt korvat lotkollaan kurkistivat vuoroin
mets�st�j��n ja vuoroin tytt��n, jonka ymp�rill� ne nuuskien h��riv�t,
mutta �kki� juoksivat h�nt��ns� heiluttaen mets��n p�in, josta kolme
nuorta miest� tuli esiin. Kaksi oli mets�st�j�n pukuun puettuna, mutta
kolmas oli vain jonakin tienoppaana.

�Noh Arvo, mik� sinulla siell� on? Mist� tuollaisen saaliin olet
saanut?�

�Min� pelastin h�net tuolta lammesta, ja tied�tk� Aksel -- jollen teit�

ennen olisi lammelle tullut, lep�isi tytt� nyt tuolla syvyydess�, sill�
juuri t�h�n enn�tetty�ni h�n veteen hypp�si.�

�Mutta eik�h�n tuo ole Renkalan huutotytt�?� sanoi Ahto.

�Herranen aika! Seh�n se on, meid�n Helyn sisar, Renkalan Iiri�, virkkoi
opas. �Kas kun en sit� oitis huomannut, ja pappilan maisteri kun h�net
ensin tunsi. Mik�h�n likkaan tuli? -- Vaikka kukapa sen tiet��, mit�
p��h�n p�lk�ht�isi semmoisessa paikassa kuin Renkalassa, kyll� sit�
tytt�� siell� on litistetty ja l�tistetty -- toista se Helyn on meill�.�

�Mit�s sanot, Kallu! Onko tuo kukoistava tytt�, joka kestikievarissa

palvelee, t�m�n lapsen sisar?� kysyi Aksel.

�On kyll�, vastasi poika, joka herroilla oli oppaana, ja lis�si

kurkistaen sivulta p�in Akseliin: �N�keeh�n sen muodostakin, mutta
mit�p� herrat piikatytt�� niin olisivat katselleet, ett� sen n�kisiv�t.�

�Vaiti, h�n virkoo!� sanoi Arvo.

Iiri aukaisi silm�ns� ja katseli ensin levollisena ymp�rilleen, vaan kun

h�nelle rupesi selvenem��n, miss� oli, tuli h�n taas ik��nkuin
mielett�m�ksi ja huusi, tarttuen kovasti Arvoon: �H�n tulee ja ly� minua
nyrkill��n, ja se on niin kova, ett� min� aivan rutistun; �iti, pelasta
minut!�

�Lapsi, ei sinun ole mit��n h�t��, me sinua varjelemme�, lohdutti Arvo.

�Ei h�nt� saa vied� Renkalaan�, virkkoi Kallu, �mutta voi, voi! mihink�
h�net viet�isiin? Kyll� vain Renkala suuttuu, jos h�net muualle viemme.�

�Renkala? Miss�? -- Pelastakaa!� huudahti tytt� ja tarttui taas kovasti

Arvoon.

�Me viemme h�net pappilaan�, sanoi Ahto, �ja tuumataan is�n ja �idin
kanssa, mit� on teht�v�.

�Parempi ehk� olisi vied� h�net lukkarin matamin luo�, sanoi Kallu. �H�n
on ollut melkein kuin �iti n�ille.�

�Se on totta, se sopii. Mutta me tarvitsemme hevosen ja rattaat.�

�Min� juoksen nopeasti kievariin�, virkkoi Kallu, �ja tuon sielt�

hevosen ja nappularattaat, niin p��semme kaikin niill�; kyll� min� otan
Iirin syliini�.

�Tee niin ja joudu nyt vain�, vastasi Arvo.

�Uih, kuinka minua p�yristytt��, on kovin vilu!� valitti Iiri.

�L�hdet��np� juoksemaan�, ehdotti Arvo, �ehk� jaksaisit; sitte sinun
tulisi l�mmin�.

�Kyll� jaksan, mutta minnekk� juoksen?� sanoi Iiri.

�Lukkarin matamin luo, eik� sinun en�� koskaan tarvitse menn�

Renkalaan�, vastasi Arvo. �Katsos�, lis�si h�n, �min� olen yht� m�rk�
kuin sin�kin, juoskaammepas nyt -- tule ottamaan kiinni!� -- Arvo l�hti
juoksemaan ja Iiri per�ss�. T�m� leikillinen todenteko oli niin
virkist�v�� Iirin mielelle, ett� h�n aivan selkeni kummallisesta
horrostilastaan.

Ahto ja Aksel olivat j��neet koko joukon j�lelle p�in, sill� he panivat
koirat kiinni, ennenkuin l�ksiv�t kotiin kulkemaan. Nyt Arvo ja Iiri
taas rupesivat juoksemaan heit� vastaan, vaan kun heid�t saavuttivat,
alkoi v�symys Iiri� vaivata. He astelivat nyt hiljakseen, kunnes
joutuivat ulos mets�st�. V�h�n aikaa he k�veliv�t maantiell�, mutta kun
Renkalan ohitse p��siv�t, tuli Kallu aika kyyti� ajaa t�rskytt�en.
Silloin he nousivat kaikin rattaille ja ajoivat nopeasti lukkarille.

KUUDES LUKU

�Kuules, ukko!� huudahti lukkarin matami tuupaten miest��n kylkeen,

�joku koputtaa meid�n porstuan ovelle --�

�Mene pian aukaisemaan.�

�Hyv�nen aika! Min�k� sinne menisin paitasillani -- ved� sin� housut

jalkaasi -- miehen sit� paremmin sopii menn� -- ota sent��n pes�nkorilo
k�teesi -- ent� jos olisi varkaita --�

�Mit� varkaita? Min� kysyn, keit� ovat.� Lukkari otti v�h�n vaatteita
ylleen ja meni aukaisemaan ovea. Porstuassa h�n kuitenkin kysyi: �Keit�
siell� on? Mit� tahdotte?�

�Kartanon herrat, pappilan maisteri ja me�, kuului vastaus. �Me

tahtoisimme tulla sis�lle.�

Lukkari aukaisi oven ja n�ki nyt herrat sek� heid�n seurassaan Kallun ja
Iirin. �Miten tytt� on seuraanne tullut?� kysyi lukkari h�mm�styen, �ja
mist� tulette?�

�Me olemme olleet Tapion ja Ahdin valtakunnissa, kuten n�ette�, sanoi

Arvo ja osotti m�rki� vaatteitaan -- �min� pyyd�n ensiksikin, ett�
t�lle tyt�lle hankkisitte kuivia vaatteita, l�mpim�n vuoteen ja jotakin
l�mmint� juotavaksi�.

�Kyll�, astukaa sis��n.� Kun saliin astuivat, tuli matami jo heit�

vastaan, ja Arvo sanoi:

�Pyyd�n anteeksi, ett� y�rauhaanne n�in h�iritsemme, mutta meid�n oli

t�h�n melkein pakko, kuten pian saatte kuulla.�
�Pue Iirin ylle kuivat vaatteet, muijaseni�, k�ski lukkari. �H�n on noin
m�rk�, kuten n�et, ja keit� maitoa, ett� lapsi saa juoda itsens�
l�mpim�ksi.�

�No mik� sinun on, Iiri? Kuinka tuommoiseksi olet tullut? Vapiset aivan.
Mit� maidosta sinulle on, kahvia keitt�� tarvitsee, siit� l�mmin tulee,
eik� l�mmitys herroillekaan pahaa tee.�

�Ei teek��n�, sanoi Aksel, �eik� kuivat vaatteet serkulleni, sill� h�n
on my�skin ihan m�rk�.

Lukkari kiirehti tuomaan kuivia vaatteita, ja niin pian kuin Arvo oli
pukeutunut niihin, rupesi h�n kertomaan, miten h�n oli kuullut Iirin
laulun ja rient�nyt katsomaan, kuka se my�h��n illalla mets�n
yksin�isyydess� noin kauniisti lauloi. Silloin h�n oli n�hnyt Iirin
sy�ksyv�n lampeen. �Kun tytt� virkosi sen j�lkeen, kuin olin h�net
pelastanut�, lis�si Arvo, �oli h�n aivan houreissa ja n�ytti pelk��v�n
Renkalaa ja h�nen nyrkki�ns�.�

�Niin, min� sen kyll� ymm�rr�n�, virkkoi matami. �Kun olin illalla
Renkalassa, oltiin siell� kovin suutuksissa tyt�lle sen takia, ett� yksi
elukoista oli j��nyt mets��n; mit� sitte lienev�t h�nelle tehneet,
koska tytt� noin pois suunniltaan tuli. -- Iiri rukka, mit�s
ajattelitkaan, kun tuollaisen kamalan ty�n aioit tehd�? Se oli hirve�
synti.�

�En ajatellut mit��n, halusin vain �itini luokse.�

�Voi lapsi parka! Jumala, joka oli niin armollinen, ett� l�hetti sinulle
pelastajan, ei suinkaan sinua vastakaan hylk��. Mieheni ja min� emme
sinua en�� laske pois. Tyt�r-vainajamme sijassa pit�� sinun nyt olla, ja
kyll� koetamme huolta pit��, ett� sinusta ihminen tulee.�

�Jospa k�yhi�mme lapsena paremmin kasvatettaisiin, silloin ei meid�n

tarvitsisi niin monta ty�h�n kelpaamatonta ruokkia eik� niin paljon
vankeja vankiloissa el�tt�� kuin nyt�, lausui Arvo.

�Kyll�h�n se niin on�, huokasi matami, �mutta kukapa sit� aina kykenee
ja ymm�rt�� tehd�, mik� parasta on�.

�Kai min� jo saan l�hte�?� kysyi Kallu.

�Et ik��n! Kahvia sinun ensin t�ytyy juoda, se on jo valmista. Leena

pani heti lastuja pes��n, joten sain pannuni hyv�lle tulelle.�

�Ja meid�t saat vied� Kartanoon hevosellasi, emme me t��lt� viitsi

jalkaisin kotiin p�tki�, sanoi Aksel. �Ja sin� Ahto tulet meid�n
mukaamme.�

�Kiitoksia, kyll� t�st� pian kotiinkin menen�, vastasi Ahto.

Kun matamin kahvista nyt oli virrannut l�mmityst� sek� Iirin ett�
mets�st�jien suoniin, niin herrat l�ksiv�t pois.

Vieraitten menty� valmisti matami Iirille vuoteen ja k�ski h�nen sitte

laskea polvillensa kiitt�m��n Jumalaa, joka h�net armollisesti oli
pelastanut. Iiri pani k�tens� ristiin ja kiitti omalla lapsellisella
tavallaan taivaallista Is��ns�, rukoillen my�skin siunausta kartanon
herralle, hyv�lle pelastajallensa.

�Pane nyt maata, lapsi kulta, ja nuku rauhassa�, sanoi matami.

Iiri pani levolle. Ei ollut el�m� h�nest� tuntunut n�in rauhalliselta ja

turvalliselta siit� asti kuin �iti kuoli, ja h�nen t�t� suloista rauhaa
nauttiessaan h�nen silm�ns� vaipuivat uneen.

Aamulla her�tty��n matami sanoi miehelleen: �Ole sin� nyt kotona Iirin
kanssa, sill� jos sattuisi niin, ett� Renkala olisi saanut tiet�� tyt�n
olevan t��ll� ja tahtoisi h�nt� pois, niin tied�t --�

�Niin tied�n puolustaa lastani�, vastasi lukkari, �sill�, t�st� l�htein

h�n on tytt�reni.�

�Hm, Herran tahto se n�kyy olevan, ett� t�m� lapsi tulisi olemaan meill�
meid�n tytt�-vainajamme sijassa.�

�Niin, ihmeellisesti h�n kaikki johtaa ja s��t��, sanoi lukkari.

Matami puki yllens� ja l�ksi sitte aamiaistoimiin. Kun h�n taas palasi
kamariinsa, jossa Iiri nukkui, ly�d� paukahutteli sein�kello seitsem�n.
Iiri her�si, hyp�hti vuoteeltaan aivan pel�styksiss��n, hieroi sitte
silmi�ns� ja katseli kummastellen ymp�rilleen, mutta muisti samassa,
miss� oli. H�n juoksi matamin luo, pannen k�sivartensa h�nen kaulansa
ymp�ri ja huudahtaen: �Oi matami kulta, onnellinen olen, kun ei minun
en�� tarvitse menn� Renkalaan.�

�Lapsi, sano meit� sed�ksi ja t�diksi, kun nyt olet meid�n

kasvattitytt�mme; pue nyt yllesi, niin menn��n aamiaiselle, min� l�hden
sitte pappilaan.�

Matami oli pannut p�yd�lle perunoita, paistettua lahnaa sek� viilipiim��

ja ajatteli: �Kyll� maar se tytt� ihastuu, kun saa sy�d� tarpeeksensa
hyv�� ruokaa�, mutta h�nen h�mm�styksekseen Iiri vain v�h�isen maistoi
n�it� herkkuja. H�n oli viel� ik��nkuin huumauksissa eilisp�iv�n
tapauksista, joten ruoka ei h�nelle maistunut.

�No mutta tytt�, eth�n sin� sy�k��n! Katsos t�t� paistettua lahnaa, eik�
ole hyv��? Panen maar siit� palasen lautasellesi, sin� olet niin hento
ja hoikka, ett� sy�d�h�n sinun t�ytyy, et muuten lihoo. Sy� nyt vain
v�kisinkin -- Juuri sinua varten laitoin rasvaista ruokaa, jotta saisin
sinut v�h�nkin lihoomaan.�

Iiri koetti matamin mieliksi sy�d�, mutta lukkari huomasi, miten

vastenmielist� ruoka h�nelle oli, ja sanoi: ��l� lasta kiusaa, jahka h�n
terveeksi tulee, kyll� h�n sy�.�

�Mutta kuoleehan se tytt�, jollei sy�, sanoi matami, j�tt�en Iirin

kuitenkin rauhaan.

Aamiaisen j�lkeen l�hti matami pappilaan. Sinne saavuttuansa tapasi h�n

ensiksi nuoren Helvi neidin, joka kasteli kukkiaan porstuassa. Matami
oli tuskin enn�tt�nyt lausua: �Hyv�� p�iv��, terveisi� meid�n m�elt�,
kun rovastin nuorempi tyt�r, nelj�ntoista-vuotias Selja, tuli porstuaan
ja n�hty�ns� matamin virkkoi: �Onko totta, ett� se Iiri, joka lampeen
hypp�si, nyt on teill�?�
�On kyll�.�

�Mutta jos h�n menee sinne taas --�

�Ei h�n mene�, vastasi matami vakaasti. �Herra on auttanut h�net pois
mielenhairauksen tilasta, ja nyt t�st� l�htein h�n tulee olemaan meid�n
tytt�ren�mme. Mutta min� tulin t�nne vartavasten puhuakseni rovastin
kanssa, mit� me nyt tekisimme, jos Renkala tahtoo tytt�� takaisin.�

�K�yk�� sis�lle�, pyysi Helvi ja saattoi matamin ruustinnan kamariin,

jossa talon perhe tavallisesti istui.

Tervehditty��n sanoi matami: �Kyll� kai Ahto herra on puhunut, mill�

tavalla Renkalan Iiri nyt meille tuli?�

�Kyll�, vastasi rovasti. �Ik�v� se oli, ett� tytt�� niin kiusattiin,

ett� h�n joutui tuollaiseen ep�toivon tilaan, mutta me saatamme kiitt��
Jumalaa, joka h�d�ss� l�hetti auttajan.�

�Meid�n pappa on nyt p��tt�nyt ottaa tyt�n kasvatiksemme, ja min� tulin

kuulemaan, mit� Renkalalle sopii sanoa, jos h�n tulee tytt�� takaisin
vaatimaan.�

�Sanotte suoraan vain, ett� Iiri vast'edes on teid�n

kasvattitytt�renne, eik� Renkalan tule h�neen mit��n. K�skek�� h�nen
kysy� asiasta minulta, kyll� min� tied�n, mit� h�nelle vastaan.�

�T�ytyy viel�kin puhua yhdest� asiasta, vaikka en sit� ukon kanssakaan

ole tuumannut, mutta onhan hyv�, kun on asiat puhuttuna, tehd��n sitte
miten tehd��n. Meill� on sen verta varoja, ett� saatamme panna tytt�mme
kouluun, mutta en tied� viel�, minnekk� h�net panisin.�

�Hm, h�n on nyt, tiemm�, kahdentoista-vuotias.�

�Niin on; talvella t�ytt�� kolmetoista.�

�Antakaa tyt�n k�yd� meill� t�m� vuosi lukutaidon perusteita saamassa,

etteiv�t pienemm�t h�nt� koulussa naura. Me opetamme h�nt� mielell�mme
-- eik� niin, lapseni?�

Ahto ja Helvi lupasivat alttiisti opettaa Iiri�, ja sitte p��tettiin,

ett� Iiri vuoden p��st� pyrkisi �isoon kouluun�. �Minusta tuntuu�,
jatkoi rovasti, �ik��nkuin suorittaisin vain velan tuolle lapselle,
sill� oli se ehk� minunkin syyni, ett� h�n joutui Renkalalle, kentiesi
olisin voinut sit� est��. Kun kuulin, ett� h�nt� siell� pahoin
kohdeltiin, oli mieleni oikein raskas ja ajattelin jo, ett� toimittaisin
h�net sielt� muualle, mutta en viel� enn�tt�nyt toimeen ryhty�,
ennenkuin h�n toisella tapaa tuli sielt� pois.�

�Kiitoksia paljon nyt kaikesta hyv�st�, sanoi matami. �Oikein keve�ll�

syd�mell� menen kotiin. Mutta kukahan tuolla tulee tanhualla? Eik� se
ole Taaven-muori? Katsokaa, Selja, teill� kun on nuoret silm�t.�

�On se Taaven-muori; h�n tuo postilaukkua. T�n��n on postip�iv�, ja min�

saan P��skysen.�

�Sitte odotan siksi kuin laukku avataan; saanhan min�kin Suomentaaren.�

Taaven-muori tuli sis�lle laukkuineen, ja nytp� ilo syntyi. Ruustinna
otti naulasta sein�peilin alta pienen avaimen ja antoi sen rovastille,
joka aukaisi laukun. Rovasti jakeli sitte sanomalehti� ja kirjeit�.
�Noh, t��ll� on miehellennekin kirje�, sanoi h�n antaessaan matamille
pienen kirjeen.

�Kas vain! Onpa niinkin. Kenelt� lieneek��n? T�ytyy rient�� kotiin.�

Matami sanoi j��hyv�iset ja l�ksi. Kotiin tultuaan puhkesi h�n puhumaan:

�Kuules ukko, olen puhunut kaikki puhtaaksi pappilassa, ja t�ss� on
Suomentaari ja t�ss� kirje, lue nyt, ett� saan tiet��, mist� se on. Ja
Iiri saadaan pappilaan kouluun ilmaiseksi ja sitte kev��ll� isoon
kouluun H�meenlinnaan, jos h�net tutkinnossa hyv�ksyt��n -- ja miksi ei
hyv�ksytt�isi --�

�Soh, soh, hyv�nen aika! Enh�n tuosta ymm�rr�, mit� tarkoitat, puhu nyt
v�h�n harvempaan ja asiat oikein j�rjest��n, ett� jotakin selkoa tulee.�

�Niin, tied�nh�n min�, ett� sin� niinkuin min�kin tahdot tytt��

kouluttaa, sill� onpa h�n nyt ik��nkuin meid�n tytt�-vainajamme sijassa
ja onhan meill� varoja; senp� vuoksi puhuin ja kysyin neuvoa
rovastilta, joka oitis tarjosi itse��n ja lapsiansa opettamaan Iiri�,
jotta h�n sitte kev��ll�, kuten jo sanoin, p��sisi isoon kouluun
H�meenlinnaan. Mutta lue nyt tuo kirje. -- Kas tuolla tulevat Hely ja
Martti. Hyv�� p�iv��, lapset! Mitenk� voitte?�

�Hyvin vain. Tulimme Iiri� katsomaan�, vastasi Hely. �Voi Iiri kulta,
mik� sinuun tuli, kun lampeen aioit menn�?�

�En tied� itsek��n, tahdoin vain �itini luo.�

��lk�� tuosta nyt en��n kysyk�, ik�v�� se vain on lapselle. H�nen oli
p��ns� sekaisin, mutta nyt on h�n taas terve. H�n on t�st� l�htein
meid�n tytt�remme ja rupeaa k�ym��n pappilassa koulua.�

Hely ja Martti katselivat Iiri� ik��nkuin jotakin v�h�n korkeampaa

olentoa, kun kuulivat, ett� aiottiin panna h�net kouluun.

�Mit� nyt olette tehneet siell� Sepp�l�ss�?� kysyi matami.

�Olen k�ynyt kansakoulua�, vastasi Martti. �Hely ei en�� k�y, koska osaa
kaikki, mit� siell� opetetaan, enk� min�k��n en�� tulevana vuonna saa
sinne menn�, sill� minua tarvitaan kyyti� viem��n.�

�Onhan Kallu kyytipoikana.�

�Kallua tarvitaan joka ty�h�n; kun vain on hetkenkin kotona, niin aina
h�nt� huudetaan� vastasi Hely.

�Ent�s sin� sitte, mit� ty�t� sinulla on?�

�Puhdistan kestikievarihuoneet ja passaan herroja. Aitoista annan

my�skin esiin, mit� myyd��n, ja melkein joka paikkaan em�nt� minua
panee, mihin vain kerke�n.�

�Hm, se on hyv� merkki, mutta eik� herrojen passaaminen ole ik�v��?�

�Ei sent��n; v�list� kyll� ovat ilkeit� ja vallattomia, mutta em�nt� on

sitte itse mennyt viem��n heille, mit� ovat tarvinneet.�

Matami mutisi itsekseen: �Liika kaunis tytt� kestikievaripiiaksi� --

mutta ��neens� sanoi h�n: �Koeta vain aina pit�� Jumala silmiesi edess�
ja tee tunnollisesti, mit� em�nt�si k�skee, niin kyll� sinun hyvin k�y
eik� sinulta leip� puutu. Mutta kuules, ukko, aivanhan unhotin tuon
kirjeen -- mit� siin� sanotaan? -- Kah! Mik� sinun on? Olet varsin
kalpea -- Mist� se kirje on?�

�Se on Uudestakaupungista veljeni pojalta.�

�Onko Pietari veljesi huonommaksi tullut? Vai onko varsin kuollut?�

�H�n on kuollut�, vastasi lukkari vakavasti ja oli v�h�n aikaa ��neti,

mutta jatkoi sitte taas: �Veljeni poika ilmoittaa minulle is�ns�
kuolemasta. Poika parka on nyt orpo, H�n on kirjeeseens� liitt�nyt
veli-vainajaltani muutaman rivin, jotka Pietari kirjoitti pari p�iv��
ennen kuolemaansa ja joissa h�n pyyt�� minua poikansa holhoojaksi.
Pekko, joka Turussa on k�ynyt opintoa, muuttaa siis syksyll�
H�meenlinnan lyseoon ja v�liajat h�n tietysti tulee olemaan meill�.
Pietari on merikapteenina koonnut melkoisen omaisuuden, joten pojalle
kyll� riitt�� varoja kasvatukseen -- mutta vanhempain hell��, ohjaavaa
k�tt� -- sit� koettakaamme voimiemme mukaan korvata.�

�No niin, eih�n meill� omia lapsia ole, mutta n�in Jumala vain siunaa
meid�n lapsettoman kotimme. Tulkoon vain Pekko t�nne, niin tulee
Iirinkin hauskempi. En ole n�hnytk��n poikaa sitte kuin siell� k�vimme
-- silloin oli h�n aivan pieni viel�. Mit� siit� on aikaa -- kymmenen
vuotta -- niin, h�n on nyt noin kuusitoista-vuotias. Soo, soo, vain on
Pekko nyt orpo! Poika raasu! -- Hm, niin sit� menn��n -- yksi t�n��n,
huomenna toinen --�

�Olenhan min� odottanut t�t�, sanoi lukkari, �mutta katkeralta tuntui

se nyt kumminkin. Kuolema on meille aina kutsumaton vieras, ja kuitenkin
pit�isi sen oleman kuten hyv� tuttu, jota aina saatamme olla valmiit
vastaanottamaan.�

�Niin se on. Mutta mit� nyt tehd��n? Meid�n t�ytyy kai heti kirjoittaa
sinne Pekolle, ett� h�n tulee t�nne.�

�Kyll� niin. Min� kirjoitan oitis vastauksen h�nelle.� Lukkari meni

kirjoittamaan veljens� pojalle ja pyysi h�nt� tervetulleeksi set�ns�
yksinkertaiseen kotiin sek� l�ksi sitte pappilaan viem��n kirjett�ns�,
jotta se menisi postilaukussa.

�Saatteko viipy� t��ll� nyt v�h�n aikaa Iirin luona?� kysyi matami
Helylt� ja Martilta.

�Saamme kyll�, vastasi Martti.

�Emme kuitenkaan aivan kauan�, muistutti Hely.

�Min� k�yn tuolla vain naapurissa�, virkkoi matami, �kyll� min� pian
palaan. Katsokaa kotia sill� aikaa, ettei mit��n roistokulkijoita t�nne
tule.�

�Kyll�!� huusivat lapset yhteen ��neen, �me otamme avaimen pois emmek�
laske ket��n t�nne�. Mutta lapset eiv�t heti ottaneetkaan avainta suulta
ja sitte joutuivat niin vilkkaaseen keskusteluun toistensa kanssa, ett�
unohtivat kokonaan avaimen eiv�tk� muistaneet sit�, ennenkuin kuulivat
vahvat miehen askeleet portailta.

�Hely, joku tulee�, huudahti Iiri, �ja avain on suulla. Pidet��nk�

ovesta kiinni?�

�Ole vaiti, ei se k�y laatuun�, vastasi Hely.

�Min� en pelk��, sanoi Martti ja seisoi lattian keskell� hajas��rin ja

k�det taskuissa, kun ovi aukeni ja Renkala astui sis��n.

Iiri kalpeni, mutta Helyn posket tulivat ihan punaisiksi, ja Martti

seisoi levollisena, ik��nkuin h�n olisi aikonut siin� seisoa iankaiken.

�T��ll�k� sin� oleskelet�, sanoi Renkala Iirille, ja kenenk� luvalla?

Vai lampeen sin� hypp�sit p��st�ksesi kaikesta hyvin ansaitusta
rangaistuksesta. Kotiin kauniisti nyt! Ei hetke�k��n en�� t��ll� olla;
kyll� min� tuommoiset kakarat opetan!�

Tyt�t j�iv�t varsin sanattomiksi, mutta Martti astui askeleen

l�hemm�ksi Renkalaa, sanoen; �Ette maar sit� niin otakaan lukkarin
kasvattitytt�� kiusataksenne en��.�

�Mit� sin� senkin penikka sanot?� tiuskasi Renkala vihoissaan ja aikoi

ly�d� Marttia, mutta Iiri oli jo tointunut pel�styksest��n ja tarttui
kovasti Renkalan k�teen, huutaen:

�Koettakaa koskea veljeeni! H�n puhuu, mit� rovasti ja lukkari-set� ovat

sanoneet. Min� en en�� tule teille, t�nne saan j��d� ja p��sen rovastin
ja h�nen perheens� oppilaaksi.�

�Sin� valehtelet�, �rj�si Renkala ja ty�nsi Iirin pois.

�Min� en ole milloinkaan valehdellut�, sanoi Iiri vakavasti.

��lk�� syytt�k� ennen aikojanne�, tokaisi Hely. �Matami tulee kohta,

kyll� saatte kuulla, ett� Iirin puheessa on per��.�

�Ja Iiri p��see isoon kouluun H�meenlinnaan ja h�nest� tulee komeampi

likka kuin teid�n Eveliinasta�, sanoi Martti uhkeasti.

�Jollette pid� suutanne kiinni, niin ajan teid�t ulos t��lt� joka
sorkan!� �rj�si Renkala vihoissaan, mutta samassa astui matami sis��n,
sanoen:

�Ei maar, Renkala, -- ei sit� niin kannaksi ruveta toisen huoneessa!

Renkala on hyv� ja puhuu siivommasti, muuten t�ytyy minun k�ytt��
em�nn�noikeuttani ja k�ske� teid�t ulos.�

�Aivan halusta menenkin, kun vain saan mukaani tuon huutotytt�ni, jota
te t��ll� hyys��tte.�

�H�n on meid�n kasvattimme. Rovasti on luvannut h�net meille, eik�

h�nt� meilt� oteta, vaikka mihink� oikeuteen menisitte.�

Kun Renkala kuuli, ett� rovasti oli Iirin luvannut lukkarille, sanoi
h�n: �Pit�k�� sitte mokoma saaliinne. Kuka h�nest� huolisi -- itsens�
tappajasta�, ja h�n meni ulos ovesta.

�Oikein hyv��n aikaan tulitte�, sanoi Hely. �Tuo Renkala olisi ly�nyt
meit� kaikkia, ellette olisi joutunut kotiin.�

�Kyll� min� sit� pelk�sin, mutta en kuitenkaan luullut, ett� h�n t�ll�
hetkell� juuri olisi tullut, kun vain k�ym�lt� poissa olin.�

�Mutta min� en yht��n h�nt� pel�nnyt, vaikka aikoikin ly�d�. Hely,

pelk�sink�s?� sanoi Martti.

�Et sin� pel�nnyt; mutta menn��np� nyt kotiin jo, ett'ei kaivata.� He
sanoivat j��hyv�iset ja l�ksiv�t.

SEITSEM�S LUKU

Tie, joka kirkonkyl�st� vei eversti Aatelin kartanoon, kulki kauniin

koivuhaan l�vitse. Kun kartanossa kes�ll� oli vieraita, meni everstin
perhe useinkin saattamaan heit�, ja hevoset saivat hiljaa kulkea edell�.
T�n��nkin n�kyi koko joukko nuoria herroja ja neitosia tulevan hakatiet�
pitkin. Ne olivat pappilan nuoret, jotka palasivat Kartanosta, sek�
Arvo, joka aikoi l�hte� kotiin; Lilli ja Aksel olivat n�it� vieraitaan
saattamassa. K��sien eteen valjastettu hevonen, jota palvelijapoika
ajoi, kulki verkalleen heid�n edell��n. P�iv� oli kuuma, vaan sit�
ihanammalta tuntui mets�n viileys. Selja juoksi v�h�n v�li� kukkia
poimimaan tien vierest� ja j�i kerran aivan kauas seurastaan, jonka
vuoksi Ahto huusi: �Selja, joudu nyt, muuten saat j��d�.�

Selja tuli juosten mets�st�. H�n oli viel� l�yt�nyt muutamia suuria
mansikoita ja sanoi: �Aioin antaa n�m� teille, mutta koska ette
tahtoneet odottaa minua, niin en annakaan. Min� vien ne -- arvatkaa
kenelle? -- Arvon turvatille. Min� saan nyt h�nest� kumppanin. Lilli ja
Helvi ovat aina niin ihmeen vanhoja olevinaan, enk� min� koskaan heid�n
seuraansa kelpaa.�

�Tuommoinen turvatti!� virkkoi Lilli. �Kuules, Arvo, mihink� kunniaan

Selja tuon huutotyt�n korottaa, -- sinun turvatiksesi ja omaksi
kumppaniksensa. Mutta menn��np� pilanp�iten katsomaan sit� tytt��.�

�H�n on kaunis tytt�, vakuutti Selja, �ette ole niin kaunista

n�hneetk��n! Min� vein h�nelle er��n� p�iv�n� P��skysen luettavaksi, ja
h�n ilostui silloin niin, ett� silm�ns� olivat kuin t�hdet; h�n oli
oikein ihmeen kaunis.�

�Kuules, Selja, oliko siell� mets�ss� paljokin noita suuria mansikoita?�

kysyi Arvo.

�Oli, oli hirve�n paljon, niit� oli monta, monta kymment�!�

�Min� palaan kanssasi niit� poimimaan; kai sin� paikan l�yd�t?�

�Kyll�, me juoksemme, niin saavutamme pian n�m� muut.�

�Aivan niin teemme�, sanoi Arvo, ja molemmat l�htiv�t juoksemaan. Lilli

katsoi heid�n j�lkeens�, ajatellen: �Mink� vuoksi h�n meni noita marjoja
poimimaan -- kukahan ne saanee? -- Menik�h�n vain huvittaaksensa Seljaa,
vai miten? Ehk� saan min�? -- -- Saapa n�hd�! --�

�Emmek� sent��n j�� heit� odottamaan�, sanoi Helvi.

�J��mme!� huudahti Lilli. �T�ss� on kivi� tien vieress�, istutaan

t�h�n�, ja Lilli j�i halusta odottamaan mansikanpoimijoita.

�Kyll� he pian tulevat�, sanoi Aksel, �menn��n nyt vain, minun on kova
jano. Kun p��semme t��lt� haasta, niin l�ytyy eritt�in hyv� kaivo, josta
melkein koko kyl� kantaa juomavett�.�

�Me j��mme kuitenkin�, virkkoi Lilli, ja niin istuivat molemmat tyt�t

tien viereen. Mets�ss� oli aivan hiljaista, ainoastaan siell� t��ll�
kuului viel� jonkun linnun ��ni. �Oi kuinka ihanaa t��ll� on!� huudahti
Lilli ja rupesi laulaa hyr�ilem��n iloista laulunnuottia. Mutta Helviin
teki juhlallinen mets� toisen vaikutuksen, h�n k�vi vakaaksi ja
miettiv�ksi.

�Kuules, Lilli, tuo pikku tytt�, jonka Arvo pelasti, tulee nyt meill�
k�ym��n koulua, ja min�kin rupean h�nt� opettamaan. Minusta on eritt�in
hauska, kun saan sellaista teht�v��, jonka tied�n todellisesti olevan
hy�dyllist�. V�list� olen ik��nkuin v�synyt itseeni, kun on mennyt
p�ivi�, joina en ole tehnyt mit��n sellaista, mill� olisin voinut
hy�dytt�� ket��n -- olen vain ommellut v�h�n koristeita itselleni tahi
Seljalle. �itini tekee taloudelliset toimet ja tarvitsee harvoin minun
apuani. Mutta nyt min� joka p�iv� saan tehd� ty�t�, josta toivon olevan
hy�ty�, ja se minut tekee onnelliseksi. Etk� sin� joskus ole tuntenut
tyytym�tt�myytt� itseesi?�

�En juuri -- olenhan aivan nuori viel�, mit�p� min� viitsisin huolehtia.
Is�ni sanoo aina, ett� minun pit�� olla h�nen ilolintunansa, ja samaa
mielipidett� on Akselkin. H�n ei ollenkaan pid� naisista, jotka ovat
vakavia taikka haluavat virkoja ja muuta semmoista, vaan kutsuu niit�
miesm�isiksi.�

�En min�k��n halua mit��n virkaa eritt�in, koska minulla on hyv� koti,
mutta min� tahtoisin kodissani olla enemm�n tarpeellinen.�

�Ei minua miellyt� ensink��n tuollaiset. Min� soitan, laulan, tanssin ja

ompelen, silloin kuin haluttaa -- mutta tuollapa Selja ja Arvo tulevat
juosten.�

Lilli riensi kuten keijukainen Arvoa ja Seljaa vastaan, mutta Helvi

istui paikallaan, ajatellen: �Kuinka ��rett�m�n lapsellinen tuo Lilli
on, oikein tunnen itseni vanhaksi h�nen rinnallaan.�

Arvo ja Selja olivat l�yt�neet mets�st� er��n paikan, jossa kasvoi

suuria mansikoita, sellaisia, jotka auringon helteelt� suojassa vasta
syksypuoleen kypsyv�t. Seljalla oli n�it� koko marjavihkonen, mutta Arvo
oli laittanut tuohit�tter�n, jossa h�n marjaoksat s�ilytti. �Katsokaa!�
huudahti Selja, �eik� ollut mansikoita?�

�Ja minulla on koko t�tter�llinen�, sanoi Arvo; �annetaanpa teillekin,

koska noin hyv�nsuovasti j�itte meit� odottamaan�, ja h�n antoi muutamia
oksia Lillille ja Helville.
�Kenelle Arvo antaa marjansa?� kysyi Selja.

�Arvaappas -- jos arvaat, niin sanon.�

�Akselille -- ei, Ahdolle -- et sent��n vietk� ne aina kotiin asti? Ne

litistyv�t, ennenkuin sinne enn�t�t.�

�Et arvannut.�

Puhellessaan nuoret joutuivat ulos koivuhaasta ja n�kiv�t Akselin ja

Ahdon, jotka istuivat kaivon reunalla. L�hemm�ksi enn�tetty��n sanoi
Lilli: �Kenenk� kanssa he juttelevat? Kuka tuo tytt� on?�

�Se on kestikievarin palvelustytt�, joka on vett� tuomassa�, vastasi

Helvi. Siin� seisoikin Hely ammentaen vett� saaviin. H�nen poskiensa
hele� puna ja veitikkamaiset kuopat tekiv�t h�net niin raittiin- ja
vilkkaann�k�iseksi, ett� oikein mielihyv�ll� h�nt� katseli.

�Tulkaa juomaan hyv�� raitista vett�, sanoi Aksel. Hely otti saavin
syrj�st� l�kkikauhan, ja hymyten tarjosi h�n sill� kirkasta vett�
neitosille.

�Ei mik��n saata olla parempaa kuin hyv� vesi, silloin kun on l�mmin�,
sanoi Helvi.

�Ei varsinkaan, jos noin kaunis tytt� sit� tarjoaa�, -- virkkoi Aksel.

Hely punastui ja katsoi alasp�in, mutta kuitenkin kuvautui jonkunlainen

mielihyv� h�nen kasvoissaan. Samassa tuli kestikievarin Kallu kaivolle,
ja Hely sanoi: �Kauan olen saanut odottaa. Nostetaan nyt saavi, ett�
p��semme kotiin.� Vikkel�sti he nostivat olallensa saavin tangon ja
l�htiv�t pois.

�Jatketaan nyt matkaamme�, sanoi Arvo.

�Kuinka Aksel saattoi sanoa tuolle nuorelle tyt�lle, joka ei viel� ole
muuta kuin lapsi, aivan suoraan, ett� h�n on kaunis?� lausui Helvi.

�Eik� se ollut totta? H�n kelpaisi varsin hyvin malliksi maalaajalle,

joka tahtoisi kuvata jotakin kaunista, vieh�tt�v�� kukanmyyj��.�

�Tuon kaiken olisit saanut havaita sanomatta sit� tyt�lle�, vastasi

Ahto.

�En min� ymm�rr�, mit� pahaa se oli�, virkkoi Lilli, �ent� sitte, jos
kauniiksi kiitet��n. N�keeh�n se, joka on kaunis, sen itsekin�.

�Helvi puhui aivan oikein�, lausui Arvo. �Ihmisen pit�isi varovasti

k�ytt�� kielt�ns�, sill� usein h�n juuri sill� myrkytt�� viattoman
syd�men.�

�Kyll� sit� k�skisi�, sanoi Aksel. �Katsokoot etteiv�t pilaannu. Mutta

mihink� t�ss� nyt oikeastaan menn��n?�

�Lukkarille�, vastasi Arvo.

Lukkarin pihassa oli riippakoivu sek� kaksi suurta pihlajaa ja pihlajien

v�liss� keinulavitsa. Siin� Iiri par'aikaa istui lukemassa, sill�
j�lkeen puolisen t�ytyi h�nen sitte menn� pappilaan tekem��n selkoa
tiedoistansa. Juuri kun h�n t�ss� mietti lukup�tk��ns�, tulivat Kartanon
ja pappilan nuoret pihaan. Iiri nousi penkilt�, kumarsi siev�sti ja
sanoi n�yr�sti: �Tehk�� hyvin ja astukaa sis�lle.�

�Kiitoksia�, sanoi Arvo, �me istumme vain t��ll� puitten varjossa; ehk�
menet kysym��n matamilta, onko h�nell� mit��n asiaa sisarellensa, niin
min� kyll� h�nen asiansa toimitan�.

Selja antoi Iirille marjavihkosensa sanoen: �Oli siin� enemm�nkin

marjoja, mutta muutamat putosivat ja muutamia min� s�in.� Iiri kiitti
marjoista, ja sitte molemmat juoksivat hakemaan matamia, joka oli Pekon
tuloa varten tyhjent�m�ss� porstuakamaria, se kun aina oli ollut
jonkinmoisena laskettavana. Matami, kun sai kuulla vieraita olevan,
riensi pihalle ja tahtoi heit� tulemaan sis�lle, mutta he eiv�t tulleet,
sill� Arvo selitti, ett� h�nen oli kiire, ja kysyi: �Onko matamilla
asioita Maija sisarellenne? Kyll� min� ne toimitan.�

�Kai niit� asioita olisi, mutta en nyt jouda kirjoittamaan; sanokaa

Maijalle vain, ett� mieheni veljenpoika Pekko, joka on orpo, tulee
olemaan mieheni holhottina. Meid�n ukko meni itse h�nt� noutamaan, ja
t�n��n he kotiin enn�tt�v�t. Ja t�m� Iiri t�ss�, jonka maisteri pelasti,
on nyt kuin oma tytt�ni ja tulee meid�t perim��n, jos h�n itsens�
kunnostuttaa -- ja miksi ei kunnostuttaisi, jos hyv�n kasvatuksen saa,
ja sit� h�nelle koetamme hankkia, sill� kasvatuksesta enimmiten riippuu,
mimmoiseksi ihminen tulee.�

�Vai t�m� tytt�k� se nyt on Iiri?� sanoi Arvo, �en h�nt� olisi
tuntenutkaan�. Samalla h�n ojensi marjat�tter�ns� tyt�lle, joka nostaen
ihanan, kiitollisen katseen pelastajaansa kumarsi n�yr�sti ja kiitti.
Arvo taputti tyt�n p��t�, sanoen: �Kyll� luulen toiste paremmin
tuntevani sinut, ellei aivan monta vuotta kulu, ennenkuin sinut n�en.�

Kun he l�ksiv�t lukkarilta, lausui Arvo: �Tuosta tyt�st� tulee viel�

oikea kaunotar -- h�nen kasvojensa piirteet ovat harvinaisen hienot, ja
h�nen syv�mielisiss� silmiss��n kuvautuu puhdas, viaton syd�n.�

�H�n on kestikievarityt�n sisar, h�nen, joka meille vett� ammensi�,

kertoi Ahto.

�Kyll� nyt muistan. He olivat molemmat huutolaisina, ja kolmantena oli

poika�, vastasi Arvo.

�Niin, h�n on my�skin kestikievarissa�, virkkoi Ahto. �Mutta t�ss�p� nyt

eroavat tiemme.�

Pappilan nuoret sanoivat j��hyv�iset. Lilli ja Aksel saattoivat Arvoa

kievariin asti, jossa he, l�mpim�t j��hyv�iset sanottuaan sek� terveiset
l�hetetty�ns� sed�lle ja t�dille, erkanivat menn�kseen kotiinsa p�in.

KAHDEKSAS LUKU

�Kumma, ettei meid�n ukkoa jo kuulu. T�n��n h�nen kuitenkin pit�isi

tuleman, sill� huomenna h�nen t�ytyy olla kirkossa. Pit�isip� sit� nyt
viikossa toimittaman maahanpaniaiset ja muut t�rkeimm�t asiat.� Matami
meni viel� katsomaan Pekon kamaria, ja se oli oikein somassa
j�rjestyksess�, -- pieni, mutta aivan mukava yhdelle hengelle. Lukkarin
asunto oli m�en p��lle rakennettu, ja t��lt� porstuan per�kamarista oli
lavea n�k�ala viljavainioiden ylitse. Oikealle p�in n�kyi iso j�rvi sek�
everstin kartanoon kuuluva koivuhaka ja vasemmalla Renkalan avarat
mets�t. �Kyll� maar pojan t�ss� kelpaa olla, jos h�n muuten tahtoo
ihmisty� ja menesty�, ajatteli matami astuen tyytyv�isen� huoneesta.
Samassa tuli Iiri, joka pappilasta palasi, juosten portista ja huutaen:

�Set� ja poika tulevat jo!� Sitte h�n palasi aukaisemaan porttia.

Lukkari ajoi pihaan, ja rattailta hypp�si vilkkaann�k�inen

viisitoistavuotias poika.

�Terve tultuanne, ukkoseni ja sin� Pekko poika! Menesty ja vartu t�ss�

uudessa kodissasi, siksi kuin Herra sinulle oman kodin suo! Katso,
tuossa on sinun kamarisi� -- matami aukaisi porstuakamarin oven --
�t�nne saat panna kapineesi. Tuossa on avain piirongin laatikkoihin.�

Kun Pekko oli saanut kaikki sis��n kannetuksi, kutsui matami h�nt� ja
lukkaria p�iv�lliselle, lausuen: �Kyll� maar nyt ruoka maistuu, kun koko
p�iv�n olette rattailla t�rist�neet. Iiri ja min� olemme jo sy�neet
p�iv�llist�. Tytt� on jo sitte ollut lukemassakin pappilassa.�

�Niin, kello onkin jo nelj�, sanoi lukkari, �kyll� mekin matkalla

s�imme, mutta maistuu se t��ll� kotona nyt sent��n taas. Sy�d��n,
Pekko.�

Pekko kiitti ja k�vi ruoalle. Matami k�ski Iiri� sanomaan Leena piialle,
ett� h�n keitt�isi kahvia, ja Iirin menty� kysyi Pekko: �Kuka tuo tytt�
on?�

�Hyv�nen aika! Etk� sin� ele viel� puhunut Pekolle Iirist�? -- H�n on
meid�n ottotytt�mme ja tulee olemaan kuten oma lapsemme meill�.�

�Ei minua ole esitetty h�nelle�, virkkoi Pekko, joka oli tottunut
kaupungin tapoihin.

�Esitetty? -- Mit� esitetty?� -- kysyi matami ihmeiss��n, mutta samassa

tuli Iiri sis�lle ja Pekko meni suoraan h�nen luoksensa, sanoen: �Nimeni
on Pekko Salmi, min� kuulin, ett� olet set�ni ja t�tini kasvatti.� Iiri
kumarsi ja katsoi v�h�n ujostellen vierasta poikaa.

�Tuoko se nyt oli esitt�mist�? -- Hm -- t�ss�, Pekko, min� siis esit�n

sinulle kermavohveleita; eth�n sin� ole n�it� t�mm�isi� ennen miss��n
n�hnyt, vai kuinka?�

�En ole�, vastasi Pekko, mutta maistaessaan matamin tarjoamia herkkusia

sanoi h�n niitten olevan kovin hyvi�.

�Kas niin, muoriseni, nyt olet varmaankin iloinen, kun Pekko oikein
ymm�rsi arvostella sinun leivoksiasi�, virkkoi lukkari.

�Olen kyll�; hyv� on, kun ruoka maistuu, eik� mik��n olekaan niin
harmillista kuin se, ettei sy�d�, kun on kelvollista ruokaa laitettu.�

Pekko s�ikin nyt oikein hyv�ll� halulla, sill� kun h�n ensin kodistaan
l�ksi, oli h�nen niin ik�v�, ettei jaksanut sy�d�. Matkalla oli h�n
v�h�n nakerrellut ev�st��n, mutta ei se h�nelle maistunut hyv�lt�. Nyt
vihdoinkin h�nen nuori raitis ruumiinsa vaati ravintonsa, huolimatta
h�nen syd�mens� surusta. Ja varmaankin h�n t�ll� hetkell�, jolloin h�n
nautti matamin hyvi� vohveleita, v�hemm�n tunsi surunsa katkeruutta.

P�iv�llist� sy�ty��n meni lukkari kamariinsa kirjoittelemaan ja laskuja

tekem��n Pekon omaisuudesta, koska h�nen nyt t�ytyi siksi, kunnes poika
lailliseen ik��n joutui, pit�� h�nest� huolta. Matami my�skin l�ksi
toimiinsa.

Lukkarin salissa oli kaksi ikkunaa vastakkain. Per�ikkunasta oli sama

n�k�ala kuin Pekon kamarista, mutta toinen ikkuna oli pihaan p�in. Pekko
istahti pihanpuolisen akkunan ��reen ja katseli ulos, n�kem�tt� juuri
mit��n, sill� ajatukset eiv�t katsetta seuranneet. Vihdoin h�n
tirkisteli edess��n olevaan p�yt��n, ja p�� vaipui k�tt� vasten. H�n
n�ytti niin surumieliselt� ja v�syneelt�, ett� Iiri, joka oli h�nt�
ujostellen katsellut toiselta puolen huonetta, rohkeni k�yd� l�hemm�ksi.
Hiljaa hiipien h�n v�hitellen l�heni, kunnes joutui aivan p�yd�n ��reen.
Nyt katsoi h�n noilla erinomaisen syv�mielisill� silmill��n Pekkoon,
sanoen: �Oletteko tekin orpo?� Pekko s�ps�hti ensin, h�n kun ei ollut
huomannutkaan koko tytt��, vaan sanoi sitte:

�Olen min� niin yksin�inen, ettei kukaan maailmassa ole niin yksin�, ja
nyt rupesivat kyyneleet vierim��n v�kisinkin h�nen silmist��n, vaikkei
h�n sit� tahtonut n�ytt��, koska h�n itkemist� piti ep�miehuullisena.

��lk�� itkek�, kyll� Jumala orvoista huolen pit��, �iti sanoi niin.
Min�kin olen orpo niinkuin tekin.�

�Oletko? Kuules, et sin� saa minua teititell�, sill� tulethan sin� minun
kasvattisisarekseni.�

�En osaa sinutella, kun olette niin hieno.�

�Hieno!� Pekko nousi istualta ja rupesi k�velem��n lattialla. H�n

vilkaisi piirongin p��ll� olevaan kuvastimeen ja n�ki todellakin
edess��n nuoren, siev�nn�k�isen koulupojan, jonka vallattomat, ruskeat
kiharat pyrkiv�t varjostamaan niin hienon valkoista otsaa, ett� se olisi
sopinut vaikka tyt�lle. Tyytyv�isen� kuvaansa h�n taas istahti tuolille,
sanoen: �Turhaa! mik� hieno min� olen -- sellainen kuin kaupungissa
tavallisesti kaikki ovat, ja sinuksi sinun t�ytyy sanoa minua. Min�
rupean t�st� l�htein oikein kasvattamaan sinua, jotta sinusta tulee
hieno neiti.�

�Sin�! Kouluun min� pannaan.�

�Niin, mutta n�in jokap�iv�isess� el�m�ss� min� annan sinulle neuvoja,

miten sinun pit�� k�ytt�ytym�n. Sin� olet tosiaan siev�m�inen tytt�,
mutta tarvitseehan sinua sent��n aina v�h�n ik��nkuin hioa, sill�
t�timme ei osaa sit� tehd� -- h�n on muuten hyvin lystik�s. Ei meid�n
kaupungissa kanttorinrouvat tuommoisia �mmi� ole -- oikein naurattaa,
kun kuuntelee h�nt�.�

�Pekko hyv�, miten puhutkaan t�dist� tuolla tavalla? En pid� sinusta

ollenkaan, jos vain kerrankin naurat t�ti�. H�n on paras ihminen
maailmassa! Jospa tiet�isit, kuinka hyv� h�n on -- min� sen tied�n, joka
olen ollut muuallakin.� Kyyneleet rupesivat vierim��n Iirin poskille,
h�nt� oikein loukkasi Pekon puhe, sill� �iti ja matami -- neh�n olivat
kuten yksi ja sama; �idin paras yst�v� oli matami ollut, ja nyt taas oli
h�n ainoa, joka �idin hellyydell� orpoa kohteli. Mit� Iiri sitte huoli
matamin ulkonaisesta hienoudesta? Rakkautta h�n tarvitsi, ja sit� h�n
sai osakseen matamin luona.

�Mit�s tuossa nyt itket, menet kai kantelemaankin�, sanoi Pekko.

�En maar menek��n, sitteh�n olisin paha tytt� ja saattaisinpa viel�

mielipahaa t�dillekin, jonka mielt� en suinkaan tahtoisi pahoittaa. Min�
l�hden ulos, ettei h�n n�e, miten punaisiksi silm�ni ovat tulleet.�

Iiri meni ulos ja Pekko l�ksi kamariinsa. H�n istui ikkunansa ��reen ja
katseli viljavainiolle p�in. Mielens� k�vi taas v�h�n alakuloiseksi.
Juuri kun h�n siin� istui, tuli matami sis�lle ja taputti Pekkoa olalle,
sanoen: �Kyll� kai olet v�synyt matkasta ja ik�v�st�. Lapsi parka, set�
ja t�ti eiv�t ole is� ja �iti, mutta koetetaan sent��n asettaa kaikki
niin, ett� huomaat, ettemme vieraitakaan ole. Pane nyt pitk�ksesi ja
nuku v�h�sen. Kun on v�synyt, johtuvat kaikki ik�v�t mieleen. Min� tulen
her�tt�m��n sinua kahvia juomaan, ja sitte sopii sinun menn� katselemaan
tuonne ulos, millaista t��ll� maalla on.� N�in lausuttuaan meni matami
pois.

Pekko pani pitk�kseen vuoteellensa ja tuumaili: �On se sent��n hyv�

ihminen se t�ti. Kun h�nt� oikein katselee, ei h�n n�yt�k��n niin
kummalliselta. -- Sit� Iiri�, joka nuo sanani niin pahakseen pani, ett�
itkem��n rupesi! Enh�n min� mit��n pahaa tarkoittanut -- mutta noilla
tyt�ill� on aina silm�kulmassa kyyneleet valmiina. Mihink� lienee mennyt
koko tytt� -- Pekko nousi s�ngyst��n ja rupesi katselemaan ulos
ikkunasta. Siell� nyt n�kyi pieni tytt�nen kulkevan pitkin vainion
py�rt�nett� kartanon hakaan p�in, kori k�dess�. �Eik�h�n se ole Iiri�,
-- ajatteli Pekko, -- �varmaankin. Minun t�ytyy menn� mukaan.� Samassa
oli jo lakki Pekon p��ss�, ja h�n juoksi aika kyyti� samaan suuntaan,
jonne oli n�hnyt Iirin menev�n. Jouduttuansa vainion �yr��lle huusi h�n
hakaan p�in: �Iiri, oletko siell�?�

�Olen kyll�, kuului vastaus.

�Miss� olet?�

�T��ll� vain.�

�En n�e sinua.�

�Tule hakemaan.�

Pekko hypp�si yli aidan ja huusi taas: �Haassako olet?�

�Niin�, vastasi Iiri.

�Mit�s siell� teet?�

�Tule katsomaan�, huusi Iiri. Mutta samassa riensi h�n taas toisaalle,
ja sill� kurin sai Pekko hyp�t� paikasta paikkaan l�yt��ksens� tytt��.
Vihdoin h�n kuitenkin huomasi Iirin, kun t�m� juostessaan kompastui sek�
pudotti k�dess��n olevan korin ja huudahti: �Kaikki minun kauniit
marjani, jotka sinulle olin noukkinut, putosivat!�
�Minulleko? Mist� sin� viinimarjoja olet l�yt�nyt?�

�T��ll� on monta pensasta, tule vain katsomaan, kuinka punaisina ovat.�

Pekko nosti pensaan oksia, jotka olivat t�ynn�ns� punaisia viinimarjoja.

Pian oli h�n niit� sy�nyt tarpeeksensa ja aikoi l�hte� kotiin; mutta
Iiri sanoi haassa olevan korkean kallion, josta n�kyi kartanon iso lahti
ja paljon muutakin. Sinne nyt ensin t�ytyi kiivet�. Iiri meni edell� ja
Pekko per�ss�.

�Hei! T��ll�h�n on alaa -- kas kuinka kaunista! Mik� t�m�n kallion nimi
on?�

�Se on Orjankallio, ja t��ll� poltetaan aina helavalkeata.�

�Orjankallio! Kuules, tied�tk� mit� varten sit� Orjankallioksi

nimitet��n?�

�Tied�n kyll�. Vanha Taaven-muori kertoi meille ennen kotona

kaikenlaisia satuja, ja silloin h�n my�skin puhui, ett� tuolla
kartanossa vanhaan aikaan asui suuri, mahtava herra, jolla oli oikein
kauniin kaunis orjatytt�. H�n ei milloinkaan p��ssyt t�t� hakaa
edemm�ksi, ja t��ll�kin h�nen muassaan aina oli vanha pitk�hampainen
akka; yksin ei h�nt� laskettu. Koko haka oli silloin t�ynn� kauniita
el�imi�, joita ainoastaan kartanon herra ja h�nen vieraansa saivat
ampua.

Kartanoon tuli er��n� p�iv�n� paljo mets�st�ji�. He ampuivat, ett� mets�

paukkui, ja kartanon herra aina kaikkein parhaiten. Kun mets�styksest�
vihdoin p��stiin, oli kartanon herra iloissaan ja sanoi: 'T�n��n juomia
runsaasti juotakoon.' Nyt vieraat pyysiv�t, ett� juomat tuotaisiin
kalliolle, ja kun he t��ll� olivat koossa, sanoi yksi:

'Ei nyt mit��n muuta puutu kuin laulua. Ah jospa saisi kuulla kauniin,
ihanan nais��nen silloin vasta t�m� malja maistuisi.'

'Eik� muuta? Sit� kyll� saatte kuulla', sanoi kartanon herra ja huusi
palvelijoillensa: 'Orjatytt� t�nne!'

Hetken kuluttua tuli orjatytt�, mutta h�n sanoi, ettei h�n voi laulaa,
paitsi jos h�nelle luvataan, ett� h�n t�ss� kalliolla on aivan vapaa,
ett� kallio on ik��nkuin h�nen oma valtakuntansa, jossa h�n
t�ydellisesti on itsevaltiaana. 'T�ss�h�n on', sanoi tytt�, 'ainoastaan
muutama kyyn�r� maata. Eih�n se valtakunta suuri ole. Jos sen lupaatte
minulle, saatte kuulla, mill� tavalla vapautettu laulaa, ja min� lupaan,
ett� sit� laulua haluaisitte kuunnella vaikka aamuun asti.'

Kartanon herra hymyili ajatellen: 'Eih�n haittaa mit��n, jos t�m� kallio
on h�nen omansa; sen kyll� voin h�nelle antaa.' Ja nyt h�n kaikkein
kuullen lupasi, ett� tytt� saisi olla vapaana ja itsevaltiaana
hallitsijana kalliolla.

'Sanasi olemme kaikki kuulleet', sanoivat vieraat.

Tytt� oli puettu valkoisiin vaatteisiin, ja kaunis kukkaseppele oli

h�nen p��ss��n. Nyt viittasi h�n palvelijoille, k�ski heid�n tarjota
juomia ja istui sitte laulamaan. Laulu oli niin ihana, niin lumoava,
ett� sellaista ei kartanon herra ollut milloinkaan kuullut.
'Miksik� et sin� ennen noin ole laulanut?' sanoi herra. 'Min� en en��
koskaan tahdo kuulla ��nt�si sellaisena, kuin se ennen on ollut'.

'Armollinen herra!' vastasi tytt�. 'Sorretun ��ni ei ole vapaan ��ni.'

'Ole sitte vapaa', sanoi herra, 'en tahdo sinua en�� sortaa'. Ja tytt�
ilostui niin, ett� lankesi polvilleen kiitt�m��n herraansa.

'Nouse laulamaan', sanoi kartanon is�nt�.

Tytt� lauloi -- h�n lauloi koko illan, lauloi viel� y�nkin

riemulaulujaan, vapautetun ilos�veleit� -- -- -- vaan kun aamu joutui,
taukosi ��ni �kki�. Silloin kartanon herra nousi istualta ja riensi
entisen orjansa luo. Tytt� oli py�rtynyt ja makasi kalpeana kalliolla.
Herra aikoi juuri nostaa h�net syliins�, mutta samassa tytt� aukaisi
silm�ns� sanoen: 'Vapautettu! -- oi onnea suurta! Nyt olen vapautettu!'
Ja silloin h�nen henkens� oli sammunut ja lent�nyt vapautettujen maahan.
Mutta kartanon herra oli sitte p�iv�kaudet istunut Orjankalliolla
suremassa kaunista orjaansa.

Ihmiset sanovat, ett� syysiltoina viel�kin monta kertaa kuuluu, kun

oikein tarkasti kuuntelee, syvi� surullisia huokauksia t��lt�
Orjankalliolta.�

�Ne semmoiset ovat �mm�in juttuja. Mutta menn��n nyt pois, ei t��ll� ole
hauskaa. T�ti odottaa meit� kahvia juomaan.�

�Pelk��tk� sin�?�

�Min�? En pelk��! Mit� min� pelk�isin?�

�Sit�, kun sanoin t��ll� kuuluvan huokauksia.�

�Turhia!�

Lapset riensiv�t nyt kotiin p�in; heist� oli tullut hyv�t tuttavat.
Pekon hienous ei en�� Iiri� ujoksi tehnyt. Iloisina he tulivat
huoneeseen, jossa matamin kahvipannu jo aikaa oli j��htynyt.

�No hyv�nen aika! Miss� olette olleet? Marjassako?�

�Niin, min� poimin viinimarjoja, ja sitte tuli Pekkokin, ja sitte olimme

Orjankalliolla katselemassa maailmaa.�

�Ja n�imme everstin talonkin -- mutta mik� sen nimi on?� kysyi Pekko.

�Sen nimi on Kartano�, vastasi matami.

�Kaikkia isoja talojahan kartanoiksi sanotaan�, intti Pekko, �mutta min�

tarkoitan sen oikeaa nime�.

�Kyll� everstin talon nimi on Kartano; kaikissa kirkonkirjoissa on se

siksi nimitetty�, sanoi matami. �Mutta tulkaa nyt voitaleip�� sy�m��n,
sill� kahvini on jo aivan j��htynytt�. Min� oikein h�mm�styin, kun menin
sinua her�tt�m��n eik� sinua n�kynytk��n koko huoneessa. Paremmin
virkist�v�� kyll� onkin nuorelle menn� ulkoilmaan kuin veny� vuoteella.�
Lapset meniv�t v�lipalaansa sy�m��n ja juttelivat iloisesti kesken��n.
N�in kului Pekon ensimm�inen p�iv� h�nen uudessa kodissaan, ja niin ne
kuluivat toinen toisensa per�st�, kunnes h�n syksyll� meni H�meenlinnaan
kouluun. Lukkari oli itse h�nt� saattamassa ja hankkimassa h�nelle
kortteeria.

Iirin oli kyll� ensin v�h�n ik�v� Pekkoa, mutta pian se ik�v� haihtui,
sill� h�n luki ahkeraan. T�m� ty� oli h�nest� niin hauskaa, ettei h�n
ollenkaan muistanut yksin�isyytt��n, ja toisena syksyn� oli h�nkin
p��sev� H�meenlinnaan; silloin h�n oli asuva Seljan kanssa yhdess�. Se
aika h��m�tti ihanana h�nen mieless��n. H�n edistyi nopeaan, kuten ne
ainakin, jotka erityisell� halulla eteenp�in pyrkiv�t.

YHDEKS�S LUKU

Vuosi oli kulunut siit�, kuin Iiri tuli lukkarille, ja pian se oli
mennyt. Onni vaihtelee -- ja pieni tytt� oli lyhyk�isell� i�ll��n jo
saanut kokea runsaassa m��r�ss� sen vaihtelevaisuutta.

Onni pilviin usein peittyy,

mutta Herraan luota vaan:
h�np� aikojenkin takaa
kyll� armaillensa jakaa
t��ll� onnenlahjojaan.

Iiri, joka �itins� kuoltua ensin oli kyllin tuntenut orpouttaan, h�n nyt
oli oikea onnen lapsi. Sek� lukkari ett� matami rakastivat h�nt�, aivan
kuin he omaa lastansa olisivat hellineet.

Iirin tuli nyt l�hte� kouluun, ja matami oli s��linyt h�nelle vaatteita
kaikenlaatuisia, joita h�n Iirin avulla asetteli kannelliseen
p�rekoppaan. Siin�h�n nyt oli Iirin omaisuus, jonka kasvatus�iti oli
valmistanut, jotta ei tyt�lt� mit��n puuttuisi siit�, mit� ruumiin
verhoksi tarvitaan.

Kun vaatteet olivat valmiina korissa, meni Iiri Martille ja Helylle

j��hyv�isi� sanomaan. Sill� v�lin matami varusti ev��t mukaan. Sitte h�n
meni lukkarin kamariin, jossa Pekkokin oli, ja sanoi: �Nyt on kaikki
aivan valmista matkaamme varten. Iirin vaatteet ovat kopassa, ja
kapus�kiss� ovat Pekon. S�kkiin panin Iirin patjat.�

�Kirkkoherra sanoi, ett� Pekko kyll� p��sisi Seljan kanssa ylihuomenna,

niin ettei h�nen t�n��n tarvitsisi l�hte�, kertoi lukkari.

�Kyll� min� nyt menen; saanhan olla t�din apuna, ja ehk�p� p��sen
kuulemaan, kun Iiri� tutkitaan.�

�Niin, menn��n vain kaikin, sitte saan v�h�n sinunkin kortteeriasi

asetella. Nappularattaille kyll� mahdumme mukavasti; v�hemm�n heiluvat,
kun sin� ja Iiri takaistuimella istutte.�

�Mutta minun on vaikea sielt� ajaa�, virkkoi Pekko.

�Itse min� ohjat pid�n�, sanoi matami.

Hetken p��st� Iiri palasi Sepp�l�st�. Martti saattoi h�nt� lukkarille ja
istui sitte pihapenkill�, kunnes n�ki Iirin, matamin ja Pekon l�htev�n.
Heid�n menty�ns� h�n l�ksi huoaten kestikievariin kyytipojantoimiansa
jatkamaan. Martti, joka tavallisesti oli tyytyv�inen maailman menoihin,
tunsi nyt v�h�n kaipausta, sill� Iiri oli aina ollut hell�tuntoinen
h�nt� kohtaan.

Iirin ei ollut ik�v�, sill� h�n p��si kouluun, ja sinnepp� h�n niin
hartaasti halasikin, ettei h�n mit��n vaikeuksia eik� ik�vi� muistanut.
Pekko h�nelle sit�paitsi matkalla aina n�ytti uusia esineit�, joita
Iiri, joka ei ollenkaan ollut kotirajoja ulompana k�ynyt, uteliaasti
katseli.

Kun P�lk�neelle tultiin ja enn�tettiin Taustin m�elle, jolta n�kyy ihana

P�lk�nevesi monilukuisine saarineen, silloin Iiri huusi: �Pekko, Pekko,
onko maailmassa kauniimpaa?�

Kysymykseen ei Pekko vastannut, h�n sanoi vain: �Niin, eik� olekin

kaunista! Ja tuossa mets�ss�, tuossa oikealla puolellamme on se paikka,
jossa peipponen ilmaiseksi laulaa -- etk� muista? -- Aavasaksan peliss�,
jota pelasimme, siin�h�n sanotaan, ett� saamme kuulla peipposen laulua
ilmaiseksi P�lk�neen mets�ss�; ja se mets� on juuri tuo sama, sit�
nimitet��n Syrj�nharjuksi.�

�Saan min� kuulla peipposen laulua Kartanon haassa ja Renkalan mets�ss�

ja joka mets�ss�.�

�Niin, mutta n�etk�s, t�m� mets� mainittiin siin� juuri kauneutensa

takia; se on niin kaunis, ett� sit� kyll� sopii ihmisille huomauttaa.�

�Ja tuo niemi ja tuo punainen talo! Voi kunpa saisi asua siell�! Mik�
talo se onkaan?�

�Se on Kuulialan kartano�, vastasi Pekko, �ja n�es, tuossa on pappila,

tuolla. Tuossa on vanha kirkko, ja tuolla edemp�n�, kohta tulemme sinne
asti, on uudempi kirkko. Tuo noin, katso vain, eik� ole kaunis?�

�Mik� tuo suuri j�rvi on?�

�Se on Mallasvesi. Hei kun sit� menn��n! Nyt ollaan jo Kostiassa,

tuossapa on Kostian silta.�

�Joko teid�n n�lk� tulee?� kysyi matami, joka aina muisti, miten t�rke�
asia ruoka oli nuorille kasvaville.

�Ei viel�, sanoivat lapset. Mutta kun matami kerran oli johdattanut
heid�n ajatuksensa ruokaan, rupesi heist� tuntumaan, ik��nkuin ruoka
kyll�kin olisi kelvannut; ja Pekko kysyikin:

�Milloinka sy�mme? Ei viel� kovin n�lk� ole, mutta kyll� sy�mmekin, jos
muuten sopii.�

�Laitikkalassa sy�t�mme�, sanoi matami, ja sitte ajettiin eteenp�in,

kunnes jouduttiin Laitikkalaan. Siell� sy�tettiin tunnin aika ja
l�hdettiin sitte yht� kyyti� H�meenlinnaan. Vermasvuoren virstanpitk��
m�ke� ihmeteltiin ja Mierolan suurta siltaa, mutta H�meenlinna, se vasta
oli katseltava. -- Iiri ei ennen ollut kaupungissa k�ynyt, ja t��ll�h�n
oli taloja jos jonkinlaisia -- sek� linna, kasarmit y. m. �Mutta
eksynh�n min� varmaankin t��ll�, valitti Iiri.

�Et yht��n�, vakuutti matami. �Hop, hop, hepo! Mihink� t�st� nyt
menn��n? Pekko, kiipe� t�nne etuistuimelle, en min� oikein huomaa, mist�
ajetaan siihen taloon, jossa Seljan kortteeri on.�

�T�tikin jo eksyy�, sanoi Iiri.

�Enh�n min�, mutta en nyt muista, miss� se on. Kyll�h�n kaupungissa aina
kysym�ll� l�yt��, ja Selja sinulle n�ytt�� kaikki paikat, te kun
tulette yhdess� asumaan.�

Pekko otti ohjat ja ajoi pappilan kortteeriin. Talon omistaja, er�s

vanha neiti Asp, tuli heit� vastaan ja osotti heille huoneen, johon
saisivat nostaa kapineensa. Matamilla oli nyt hyv� hy�ty Pekosta, sill�
poika oli apuna nostamisessa. Hevosen h�n juotti, ja kun matami oli
saanut Iirin kapineet paikalleen, vei Pekko hevosen omaan kortteeriinsa,
jossa h�n sen sai talliin.

Toimista v�syneen� pani matami aikaisin maata, mutta ei h�n oikein

makeasti nukkunut, sill� tutkinto, joka Iirin piti suorittaman,
huolestutti matamia paljon enemm�n kuin tytt�� itse�ns�. Kun h�n aamulla
porstuassa tapasi talon em�nn�n, vanhan neidin, joka kysyi, kuinka h�n
oli lev�nnyt, vastasi matami: �Kyll�h�n muuten hyvin, mutta pelk�sin,
miten meid�n tytt� paran tutkinnossa k�y; ajatelkaapas, kun tuommoinen
hento olento, kuin meid�n Iiri, joutuu oppineitten maisterien ja
r��kin�in tutkittavaksi -- rupeavat kaikin h�nen kimppuunsa
kysymyksill��n -- niin johan siin� vanhemmankin p�� py�r�lle menisi.�
Sitte huusi h�n viel� kovemmin ovesta: �Iiri, oletkos valmis?�

�Olen�, vastasi Iiri ja tuli porstuaan, menn�ksens� matamin turvissa

ilmoittamaan itse�ns� kouluun.

Matami luuli tarkoin muistavansa, miss� koulu oli, mutta kun joutui
kadulle, niin silloin ei en�� tiet�nytk��n varmaan, minne p�in oli
ment�v�. Torin h�n kyll� tiesi ja pyrki sinne p�in. �Kun ei se Pekkokaan
jo sielt� kortteeristaan enn�tt�nyt tulla -- mutta taisipa ehk� menn�
koululle suorastaan�, p�ivitteli matami. �Ent�p� jos kysyisin tuolta
rouvalta, joka tuolla tulee, miss� koulu on.�

Er�s hienoon pukuun vaatetettu ylh�inen rouva tuli pitkin torinsyrj�ist�

katua matamia ja Iiri� vastaan. Matami kumarsi ja kysyi: �Miss� p�in
t��ll� tytt�koulu on?� Vieras rouva koetti selitt�� niin hyvin kuin voi,
miss� p�in se oli, mutta matami, joka ei oikein varma ollut siit�,
l�yt�isik� koulua sittek��n, sanoi kursailematta:

�Tulkaa, rouva hyv�, v�h�n matkaa kanssamme, jotta osaisimme sinne;

t�m�n tyt�n t�ss� tarvitsisi joutua tutkintoon.�

Rouva oli hetken vaiti, mutta samassa Iirin ihanat silm�t katsoivat
h�neen niin suloisen n�yr�sti, ett� rouva tarttui h�nen k�teens� sanoen:
�Vai kouluun t�m� tytt� nyt pyrkii. Tulkaa -- min� olen kyll� vieras
t��ll� kaupungissa, mutta tied�n sent��n sattumalta, miss� tytt�koulu
on.� Kun koulutalon nurkka tuli n�kyviin, osotti vieras rouva sit�
matamille ja Iirille sanoen: �Tuolla nyt on koulu, kyll� kai sinne
osaatte jo?�
�Kyll�, kyll�, vastasi matami, �ja kiitoksia nyt vain, kyll� t�st� jo
menn��n. Hyv�sti nyt!� Iirille sanoi h�n: �N�in sit� l�yt��, kun kysyy.
Mutta kukahan tuo rouva lienee ollut?�

Ik��nkuin vastausta saadakseen katsoivat molemmat taaksensa yht'aikaa,

ja samassa he n�kiv�t nuoren, sorean herran, joka tuli rouvaa vastaan ja
huudahti: �Miten �iti t��lt� p�in tulee?�

�T�ti, se oli h�n!� kuiskasi Iiri, �Ihalan nuori maisteri se oli�.

�H�n se oli, ja tuo rouva oli siis h�nen �itins�, Ihalan patruunan
rouva. On h�n joskus k�ynyt meid�n pit�j�ss�, mutta en ole osunut
n�kem��n. Helsinkiin kai menee poikansa kanssa.�

Nyt tultiin kouluun, jossa lapsia oli joka huoneessa; he katsoivat

uteliaina jokaista uutta tulijaa. Matami astui koulusaliin, ja
johtajatar tuli h�nt� vastaan. Matami sanoi: �Hyv�� p�iv��, terveisi�
maalta!� ilmoitti sitte nimens� sek� mist� h�n oli ja lis�si: �T�ss� on
tytt�ni taikka oikeastaan kasvattitytt�ni, jonka olen tuonut kouluun, ja
pyyt�isin opettajaa h�nt� tutkimaan. Rovasti on itse opettanut h�nelle
uskontoa, maisteri ja r��kin�t sitte, mit� h�nen muuta on tarvinnut
oppia. Toiselle luokalle arvelivat h�nen p��sev�n, mutta t��ll�h�n sit�
nyt sitte n�hd��n, mit� h�n osaa ja kykenee.�

Uusia oppilaita tuli yh�, ja jokaista seurasi �iti tahi is�; muutamilla
oli viel� veli tahi sisarkin muassa. Johtajattarella oli yst�v�llinen
sana jokaiselle sanottavana, joten vasta-alkavien pelko v�heni koko
joukon; he rupesivat jo tekem��n tuttavuutta toistensa kanssa. Vaan kun
kaikki jo olivat tulleet, alkoi tutkinto. Matami istui kuuntelemaan,
kun Iiri� tutkittiin. H�n seurasi silmill��n Iiri� niin tarkasti, ett�
kun Iiri vastasi, liikkui mataminkin suu aina sen mukaan kuin Iirinkin.
Lapset saivat sitte v�h�isen v�lihetken, jolloin p��siv�t pihalle
juoksentelemaan, ja nyt vasta huomasi matami Pekon, joka my�skin oli
Iiri� kuuntelemassa. Matami kysyi Pekolta, miten h�nen mielest��n Iiri
osasi, ja Pekko vastasi: �Hyvin k�vi.�

Tutkinnon loputtua tiedusteli matami johtajattarelta, miten Iirin oli

k�ynyt, mutta johtajatar vastasi, ett� siit� saataisiin tieto vasta
iltapuolella.

Kun Iiri koulusta palasi, oli Seljakin jo tullut kaupunkiin, ja

iltapuolella meni h�n Pekon ja Iirin kanssa koululle. Kun he takaisin
tulivat, ilmoittivat he Iirin p��sseen toiselle luokalle. Ja Iiri sanoi
viel�, ett� ulkona oli muutamia koulutytt�j�, jotka tahtoivat h�nt�
leipuri Villandtille torttuja sy�m��n.

Matami oli iloinen, kun Iirin oli onnistunut p��st� toiselle luokalle,
ja h�n laski tytt�sens� huvittelemaan, kuitenkin varoittaen, ett� pian
palaisivat kotiin. T�t� varoitusta Iiri kyll� noudattikin.

Seuraavan y�n matami nukkui oikein makeasti, ja aamulla rupesi h�n

hankkimaan kaupungista pois. Pekko toi hevosen ja nappularattaat pihaan,
nosti sitte matamin kapineet rattaille, ja nyt oli kaikki valmiina
matamin l�ht�� varten.

��l� ole ik�viss�si�, sanoi matami Iirille, �onhan Seljakin t��ll�.

�En luule, ett� minun ollenkaan tulee ik�v�, vastasi Iiri, �kyll�
Seljan kanssa on hauskaa, ja tuo vanha neitikin n�ytt�� kovin hyv�lt�.
Koulussa sain jo my�skin monta tuttavaa, ja tapaanhan Pekonkin aina
v�limmiten.�

Matami antoi nyt monta hyv�� varoitusta sek� Pekolle ett� Iirille ja
k�ski heid�n muistaa joka ty�ss��n rukoilla Jumalalta siunausta, �sill�
jollei Jumala ty�t�mme siunaa, ei se my�sk��n menesty�, lausui matami.
Sitte h�n sanoi heille hyv�sti ja l�hti ajamaan H�meenlinnasta, j�tt�en
kasvattinsa koulun ja vanhan neiti Aspin turviin.

KYMMENES LUKU

K:n pit�j�n pappilassa oli paljo tointa ja tohinaa, sill� siell�

valmistettiin nimip�iv�pitoja. Rovasti vietti joka vuosi Nuutin p�iv��,
ja nytkin taas oli p��tetty kutsua pit�j�n kaikki s��tyl�iset pappilaan.
Ky�kin takassa kiehui lihaliemipata, josta ruustinna varoitti
ky�kki-Kaisaa tarkasti ottamaan pois verivaahtoa, jotta liemi tulisi
kirkasta.

Neitoset Helvi ja Selja leipoivat piirakoita ja kaikenlaisia

pikkuleipi�. Selja oli kev��ll� p��ssyt koulusta, sill� nyt oli jo
viidett� vuotta kulunut siit�, kuin h�net j�timme Iirin kanssa vanhan
neiti Aspin luo; h�n oli t�t� nyky� yhdeks�ntoistavuotias iloinen tytt�.

��iti, meill� on nyt nelj�� lajia leip��, tarvitaanko enemp��?� kysyi

Selja.

�Ei tarvita, kyll� se riitt��, vastasi ruustinna. �Illaksi laitamme,

paitsi mit� voileip�p�yd�lle pannaan, lihalient� ja piirakoita,
viheri�isi� herneit� ja hakattua paistia, ja j�lkiruokaa teemme
luumuista.�

Ahto tuli samassa sis�lle; h�n oli k�ynyt Kartanossa ja ilmoitti, ett�
siell� oli Ihalan patruuna sek� patrunessa ja Arvo maisteri.

�Hyv�nen aika, kuinka hauskaa!� sanoi Selja, �he tulevat sitte my�skin
t�nne�.

�Niin, tietysti�, vastasi ruustinna. �Kuules, Helvi! Kyll�

v�ltt�m�tt�m�sti nyt tarvitaan viitt� lajia leip��, ja herneitten
sijasta laitamme viheri�� putinkia, munakokkelia ja lihapalleroita sek�
porsaanpaistia. Kaisa! Juokse sanomaan talli-Matille, ett� h�n tappaa
kaksi porsasta ja kalttaa p��t ja korvat hyvin puhtaiksi, sill� porsas
pannaan kokonaisena vadille. Vai on patrunessa itsekin kerran t�nne
tullut. -- Kermahyytel�� laitamme j�lkiruoaksi. Mutta muista, Helvi,
ett� vain panet tarpeeksi mantelia ja vaniljamaustinta. Min� menen itse
kuorimaan maitoastiat, jotta kerma tulee tarpeeksi vahvaa. Matin t�ytyy
l�hte� kutsumaan vieraita. Sitte kun h�n on porsaat tappanut, saa h�n
valjastaa hevosen ja menn�. Hannan l�het�mme n�ihin l�himpiin
naapureihin. Hanna kuules!� Hanna, siev� kuusitoista-vuotias
palvelustytt�, joka oli huoneita siivoamassa, tuli ruustinnan luo, ja
ruustinna jatkoi: �Vie ulos kaikki huonekalut salista ja tomuta ne
hyv�sti.�
�Jouluksi ne tomutin kaikki�, vastasi Hanna.

�Niin, mutta Ihalan sukukartanon patrunessa tulee t�nne -- kyll� ne

tarvitsee tomuttaa; mene nyt vain oitis! Kaisa saa my�skin menn� kaluja
kanssasi kantamaan ja sitte saat menn� pastorille ja sanoa n�in:
'Ruustinna ja rovasti k�skiv�t sanoa paljon terveisi� ja pyyt��, ett�
herrasv�ki kaikin tulisi huomenna iltaa viett�m��n pappilaan' -- ja
sitten menet lukkarille ja sanot siell� samoin. Muistatkos nyt?�

�Kyll�, vastasi Hanna ja l�ksi toimiinsa, ensin huonekaluja tomuttamaan

sek� huoneita siivoamaan ja sitte pastorin ja lukkarin perhett�
pappilaan kutsumaan.

* * * * *

Iiri istui kotonaan salin per�ikkunan ��ress�. H�nell� ei ollut

erityist� huonetta, mutta per�puoli salia oli kuitenkin ik��nkuin h�nen
olinpaikkansa, sill� t��ll� oli h�nen piironkinsa ja kirjoitusp�yt�ns�.
T�ll� haavaa h�n piteli syliss��n taivaansinist� pukua, joka oli tehty
harsomaisesta villakankaasta. Sitte kuin se viimeksi oli Iirin yll�
ollut, oli h�n melkoisesti kasvanut, ja nytp� sieti tuumata, miten siit�
saataisiin tarpeeksi pitk�. Uutta kangasta oli kyll� lis�ksi, sill�
matami oli pit�nyt varalla, ett� runsaasti ostettaisiin, jotta
kasvinvaratkin olisi; mutta miten jatko saataisiin soveltumaan kauniisti
ja siev�sti, sit� Iiri nyt koetteli. Ty� ei n�kynyt h�nt� oikein
miellytt�v�n, h�nen ajatuksensa olivat varmaankin muualla; silt� ainakin
n�ytti, koska tuo siev� p��kk�nen vaipui h�nen k�tt�ns� vasten ja h�nen
suuret miettiv�iset silm�ns� katselivat ulos avaruuteen. Lumih�yteit�
sateli lakkaamatta, ilma oli samea, mutta maa aivan puhdas kuten
h��huone. Joku kopisteli lunta jaloistaan ky�kin porstuassa. �Kukahan
tulee?� ajatteli Iiri, mutta ei kuitenkaan noussut katsomaan, sill�
olihan Leena ky�kiss�. Matamin kamarin ja ky�kin v�linen ovi k�vi, ja
nytp� syntyi vilkas puhe matamin kamarissa. Iiri kuuli vain, ett� matami
sanoi: �Vai niin, onko itse patrunessakin -- kyll� tullaan! -- Sano nyt
vain suuret kiitokset ruustinnalle. Hyv�sti, hyv�sti!�

Matami tuli saliin Iirin luo, sanoen: �Kuules, Iiri, meit� on kutsuttu
pappilaan huomenna iltaa viett�m��n -- ja sinne tulee paljo vieraita --
kaikki herrasv�ki pit�j�st� ja viel�p� Ihalan patruuna rouvineen ja
nuori patruuna -- niin sanoi pappilan Hanna, joka kutsumassa oli.�

�Koskahan lienev�t tulleet?� sanoi Iiri. Vieno puna nousi samassa h�nen
poskilleen, ja h�n rupesi nyt vilkkaammin valmistamaan pukuansa.

�En muistanut kysy�, mutta kyll� Pekko sen tiet��, jahka h�n kotiin
tulee Kartanosta.�

�Niin, samahan se minun puolestani on, vaikka tulin kysyneeksi�, vastasi

Iiri sovitellen hameensa laskoksia, jotka nyt tulivatkin aivan hyv��n
kuntoon.

Matami meni lukkarillekin ilmoittamaan, ett� oli pappilaan kutsuttu sek�

ett� sinne Ihalastakin tulee sukukartanon herrasv�ki.

Tuokion kuluttua palasi Pekko Kartanosta, jossa h�n kertoi olleen

eritt�in hauskaa, sill� siell� oli vieraita Ihalasta, sek� my�skin
Ruotsista er�s nuori neiti Aateli, joka oli kaunis kuin enkeli ja
k�yt�ksess��n niin vilkas ja taitava, ettei suomalaiset naiset ollenkaan
vet�neet vertoja h�nelle; my�skin oli h�n ��rett�m�n rikas.

�Ohoh, joko h�nen kukkaroansakin olet tarkastanut�, virkkoi Iiri.

�Niist�, jotka ovat rikkaita, puhutaan aina niin paljon, ett� kyll�
heid�n rikkautensa tunnetaan�, virkkoi Pekko. �Meid�n on tapana sanoa:
h�n on niin ja niin monen tuhannen tytt�.�

�Ja sen mukaan sitte arvostelette meit�.�

�Sin� Iiri olet niin lapsellinen�, sanoi Pekko, �sin� puhut kaikesta
vallan vakavasti, et sin� ensink��n ymm�rr�, miten hienossa maailmassa
puhutaan. Sanotaan paljo noin vain, ett� keskustelu k�visi vilkkaasti --
niin toinen kuin toinenkin puhuu seuroissa, miten parhaalta kuuluisi --
toisinaan sattuu niinkin, ett� puhutaan aivan p�invastoin, kuin ennen on
sanottu.�

�Vai niin, sitte min� en milloinkaan tahtoisi kuulua hienoon maailmaan

enk� seurustella ylh�isten kanssa. Pappilassa eiv�t ihmiset ole
sellaisia. En kuitenkaan tahdo uskoa, ett� kaikki hienot niin tekev�t,
kuin sin� sanot -- mutta tuo Aksel luutnantti on noita kevytmielisi�
tuumia sinuun istuttanut; usko minua, Pekko, h�n ei ole sinulle hyv�
kumppani.�

�Ohoh, mik�s h�nt� vaivaa?�

�H�n on yleens� kevytmielinen, sen sanovat kaikki vanhemmat ihmiset, ja

sen kyll� h�nen puheestaankin havaitsee. Sit� paitsi h�n on liika vanha
sinun kumppaniksesi.�

Pekko oli kev��ll� tullut ylioppilaaksi ja oli mielest��n koko suuri

herra; h�nt� harmitti v�h�n, ett� Iiri, joka oli nuorempi, tahtoi h�nt�
neuvoa, ja h�n sanoi v�h�n n�rk�styneen�: �Kas vain meid�n
seitsentoista-vuotiasta! Koska sin� noin viisaaksi olet tullut? Puhut
kuin vanha ihminen.�

�Sin� vain pilkkaat minua! Jollen ole vilkas, niin ei minussa ole
vilppi�k��n. Min� toivoisin vain syd�mest�ni, ett� sin� v�hemm�n
rakastaisit turhuutta, ja senp� vuoksi vikasi sanon sinulle suoraan.
Eih�n sinulla ole ket��n, joka sinua moittii, sill� t�ti ja set� pit�v�t
sinusta niin paljon, ett� eiv�t hennoisi sanoa sinulle mit��n, jos
vikoja n�kisiv�tkin.�

�Iiri kulta, kyll� uskon, ett� moitteellasi hyv�� tarkoitat, enk�

sinulle suutu, olethan oma sis-- oma hyv� yst�v�ni -- ehk� ainoa oikea
yst�v�ni.� Pekko k�vi vakaaksi ja l�ksi kamariinsa.

Seuraavana p�iv�n� oli lumipyry lakannut. P�iv� oli kirkas, mutta kylm�.
H�rm�iset puut kimaltelivat tuhansia t�hti� t�ynn�. Lukkarilla olivat
kaikki hyv�ll� mielell� -- ilmakin ehk� oli siihen syyn�, sill�
ihmeellisesti se vaikuttaa ihmisluontoon; jos on samea p�iv�, painuu
ihmisen mieli usein kyll� raskaaksi. Mutta kuten sanottu, oli t�n��n
kirkas p�iv�, ja sitte seurasi kaunis kuuvaloilta. Iiri oli nyt
pukeutunut valmiiksi. H�n oli hyvin suloinen sinisess� puvussaan. Hame
oli pitk�, mutta siin� ei ollut mit��n laahoa, ja se soveltui siev�sti
h�nen hoikan vartalonsa ymp�ri. P��ss��n ei h�nell� ollut mit��n, ei
nauhan p�tk��k��n, jommoisella moni muu koristeli itse�ns�; ainoastaan
h�nen tummanruskeat hiuksensa riippuivat luonnollisina uhkeina
palmikkoina kaunistamassa h�nt�.

Kun Pekko tuli sis�lle ja n�ki Iirin noin vieh�tt�v�n suloisena

luonnollisessa kauneudessaan, silloin h�n ajatuksissaan vertaili tytt��
komeaan neiti Aateliin, joka kartanossa vieraili, ja ajatteli: �Kun
Iiri� katselen, muuttuu mieleni aina vaatimattomaksi -- mutta kun
noitten komeitten naisten parissa olen, tekee minun mieli komeilla,
tuhlata ja puhua kaikenlaista, jota sitte taas Iiri� n�hdess�ni kadun ja
h�pe�n.�

�Miksi sin� noin vakaa olet?� sanoi Iiri. �Menn��nh�n nyt pappilaan --
ja siell�p� on aina hupaista -- Helvi ja Ahto osaavat kaiken asettaa
hauskaksi, ja Selja on niin iloinen, ett� h�nen iloisuutensa tarttuu
muihinkin.�

Matami tuli saliin puoleksi vaatetettuna ja huusi lukkarille: �Kuules

ukko, ent� jos min� sent��n j�isin pois, koska sinne pappilaan nyt tulee
niin paljo hienoa v�ke�. Sin� olet niitten kanssa paremmin tottunut
seurustelemaan, mutta min� olen vanhanaikuinen tavoiltani.�

�Niin, kyll� me toimeen tulemme, jos t�ti tahtoo j��d� pois�, virkkoi
Pekko, joka muisteli ylh�isi� tuttaviaan.

�Ei, t�ti kulta! Te ette saa j��d� pois, sitte j��n min�kin�, sanoi
Iiri.

�Ja sinun tapasi kelpaavat kyll� pappilassa, koska sinua on sinne

kutsuttu�, vastasi lukkari, joka tuli kamaristaan. �Jos joku nuori
nauraa lukkarin muijan tapoja, kun eiv�t ole niin hienoja kuin heid�n,
jotka ovat kouluutettuja ja suuressa seurael�m�ss� liikkuneet, niin me
vasta saatamme heid�n tyhmyytt�ns� nauraa.�

Matamin mieli tuli aivan rauhoitetuksi ja h�n sanoi: �Mit�s min�

huolinkaan muista. Kiitoksia vain, lapsikullat, jotka tahdotte t�ti�
mukaanne; siit� n�kyy, ett� olette viisautta oppineet, koska ette ole
turhanylpeit�.�

Pekko ei oikein hyv�ll� omallatunnolla saattanut ottaa vastaan n�it�

kiitoksia, mutta p��tti toiste koettaa ansaita niit�.

�Menk��, t�ti hyv�, pukeutumaan valmiiksi; nimismiehen v�ki ajoi jo

t�st� sivutse, ja pastorilaiset my�s�, sanoi Iiri.

�Min� olen jo melkein vaatteissa. Mustan merinoffihameeni vain pist�n

ylleni ja turkinsaalini -- ja onhan musta pitsilakkikin jo p��ss�ni�,
virkkoi matami ja meni kamariinsa pukeutumaan.

Vieraita ajoi yht� kyyti� pappilaan, ja matami huusi Iirille: �Kohta

olen valmis, pist�n jo p��llyskeng�t jalkaani. Pankaa tekin pian takit
yllenne. Katsokaa, tuossa ajaa Kartanon kuomureet ohitse -- kiirehdit��n
nyt.�

Pappilassa kynttil�in ja lamppujen loiste ik��nkuin viittasi rovastin

yst�vi� ja tuttavia tulemaan h�nelle toivottamaan onnea ja pitk�� ik��.
Ja kyll�p� h�nelle ik�� olisikin karttunut, jos n�iden vieraiden kaikki
toivomukset olisivat toteen k�yneet.

Kun lukkarin perhe astui tuohon valaistuun saliin, oli sinne jo

melkoisesti kokoontunut nuorisoa. Helvi ja Selja, jotka t��ll�
keskustelua pitiv�t vireill�, tulivat sanomaan tervetuliaiset matamille
sek� Iirille ja Pekolle; lukkari oli jo puikahtanut eteisest� rovastin
kamariin. Matami tervehti sanoen: �Hyv�� p�iv��, terveisi� meilt�,
vaikkei kotona ollutkaan muita kuin Leena piika ja musta kissa. Iiri
sekaantui nuorten pariin, mutta matami meni aina per�kamariin asti,
jossa vanhat rouvat istuivat. Pekko meni my�skin matamin per�ss�, mutta
seisattui kolme askelta kynnyksest� ja teki sujuvan kumarruksen joka
haaralle sek� palasi sitte saliin. H�nen hieno olentonsa pisti paremmin
silmiin matamin rinnalla, sill� viimemainittu k�veli ymp�ri huonetta,
k�tellen jokaista ja lausuen: �Terveisi� meilt�. Kun h�n tuli
everstinnan luo, joka oli pit�j�n ylh�isin rouva, tuumasi h�n kumartaa
vain, mutta ajatellen, ett� everstinna ehk� sent��n pahastuisi, pisti
h�n kuitenkin taas k�tt�, vaan sanoi nyt: �Terveisi� meid�n m�elt� --
lieneek� tuo h�nest� kuulunut v�h�n hienommalta kuin: �terveisi�
meilt�.

Everstinna ei noussut istualtaan, vaan noikkasi v�h�isen ja kurkotti

armollisesti k�tt��n. Patrunessa Aateli huomasi k�lyns� kopean
tervehdyksen. H�n hymyili v�h�n, ja kun matami enn�tti patrunessan luo
sek� my�skin h�nt� tervehti lausuen: �Terveisi� meid�n m�elt�, niin
patrunessa yst�v�llisesti vastasi: �Kiitoksia�. Matami katsoi sitte
ymp�rilleen, mihink� nurkkaan h�nen olisi sopinut istua, vaikka tyhj�
tuoli oli aivan sohvan vieress�, mutta patrunessa sanoi: �Istukaa rouva
hyv� t�h�n, t�ss�h�n on tyhj� tuoli.�

�Min�k� n�in ylh��lle?� -- H�n istui kuitenkin ja jatkoi: �En min�

mik��n rouva ole, matami vain -- mieheni on t��ll� pit�j�ss� lukkarina,
ja kun me olemme ik��nkuin pappiss��ty�, niin t�nne pappilaan on aina
kutsuttu -- ja sitte meill� on nuoria my�skin, ja niittenp� vuoksi
minuakin tahdotaan mukaan, koska meid�n tytt�� ei haluta l�hte� ilman
minua. H�n on vain ottotytt�, mutta pelkk�� iloa on h�n meille
tuottanut. Niin, nuori patruunapa h�net vedest� pelasti ja meille toi.
L�hinn� Jumalaa me nuorta patruunaa eli maisteria, tai miksik� h�nt� nyt
karahtierataan -- saamme lapsesta kiitt��.�

�En muista h�nen puhuneenkaan siit� mit��n -- ehk� sent��n, nyt johtuu
se asia mieleeni. Sitte on kulunut monta vuotta.�

�Kuudetta vuotta. Yhden vuoden tytt� oli meill� kotona, silloin h�n oli
kaksitoista-vuotias ja k�vi pappilassa koulua -- ja sitte on h�n ollut
nelj� kokonaista ja nyt viidett� vuotta H�meenlinnan tytt�koulussa.
Niin, kuudetta vuotta siit� on -- h�n on nyt seitsem�ntoista-vuotias,
koko riski tytt�, vaan sent��n hentoa laatua, kyll� h�ness� mittaa on --
aivan t�ysikasvuinen, vaikka viel� koulua k�y, mutta kev��ll� h�n sielt�
p��see. Rippikoulun h�n jo on k�ynyt.�

Uusia vieraita tuli, ja matami, joka ei mielell��n istunut huoneen

per�puolella ylh�isten joukossa, puikahti nyt kamarin alap��h�n
istumaan. Salissa nuoret tytt�set jutellen k�veliv�t pitkin lattiaa,
eik� pitk��k��n aikaa kulunut, ennenkuin olivat muodostaneet piirin ja
lauloivat:

�Nuori yst�v�in, tule hyppim��n kanssani piiriin, heipparallalei --�

T�t� kesti v�h�n aikaa, mutta sitte neiti Asp, joka oli ollut joulua
viett�m�ss� pappilassa, rupesi pianolla soittamaan valssia, ja nyt
kaikki nuoret herrat tulivat sis�lle ja vilkas tanssi alkoi. Pekko
eritt�inkin oli vilkas tanssija; varsinkin muisti h�n vierasta neiti
Aatelia ja talon tytt�ri�. Iiri� h�n ei ensink��n l�hestynyt.

Iiri istui nurkkasessaan katsellen lattialla py�rivi�, ja ensimm�inen

valssi meni, ilman ett� h�n kertaakaan oli lattialla. Mutta ei h�n sill�
v�li� pit�nyt, se oli aivan luonnollista vain. Kerran kuitenkin h�n
ajatteli itsekseen, kun Arvo Aateli Lillin kanssa py�r�hti lattialla:
�Jospa yhden ainoan kerran saisin tanssia h�nen kanssaan -- yhden kerran
vain� -- mutta se ajatus puikahti esiin h�nen syd�mens� sisimm�st�
sopukasta -- ja sinne h�n sen taas l�hetti piiloon. Pekolle h�n
itsekseen hymyili, sill� Pekko tanssi aina sen kanssa, jonka h�n
havaitsi enimm�n huomatuksi. H�nen suurin vikansa oli turhamaisuus, ja
itsen�isyytt� h�nelt� my�skin puuttui. Iiri kyll� tiesi olevansa Pekolle
rakas, vaikkei aina silt� n�ytt�nyt.

Nyt ruvettiin katrillia tanssimaan. Useimmilla oli jo kumppanit

valittuna, kun Arvo, joka oli pist�ytynyt herrojen kamariin, j�lleen
astui saliin. H�n katseli ymp�rilleen ja -- mik� kumma! -- tuli
suorastaan sit� nurkkaa kohti, jossa Iiri istui. Iiri, joka oli toivonut
saavansa kerran vain py�r�ht�� ymp�ri Arvon kanssa, toivoi nyt taas,
ettei h�n tulisikaan, mutta Arvo tuli. H�n n�ki, tarkastellessaan
neitosia, nuoren, siev�n tytt�sen, joka vaatimattomana, ik��n kuin
lemmikki l�hteen reunalla, istui nurkkasessaan. Arvo esitteli itsens� ja
pyysi Iiri� katrillia tanssimaan.

Kun tanssi alkoi, kysyi h�n Iirin nime�. �Nimeni on Salmi�, vastasi
Iiri, luoden kysyj��n kainon, ihanan katseensa. Nyt muisti Arvo
n�hneens� nuo silm�t ennenkin, ja nimi -- se oli lukkarin. �Te olette
Pekko Salmen kasvattisisar, vai kuinka?� kysyi Arvo.

�Olen�, vastasi Iiri, �min� kyll� tunnen maisterin viel�

�Suokaa anteeksi, etten min� teit� tuntenut, mutta muutos on niin

suuri, etten saattanut aavistaa teiss� sit� pikkuista tytt��, jonka
monta vuotta sitte lukkarilla n�in.�

Iiri jutteli tanssiessaan mielell��n Arvon kanssa; h�n ei hetke�k��n

ajatellut, ett� t�ss� olisi ollut sellainen nuorukainen, joka h�nelle
puhui �noin kuinka kulloinkin sopii�. Ei, h�n luotti t�ydellisesti
henkens� pelastajaan.

Rouvat tulivat my�skin tanssia katsomaan. Patrunessa n�ki tuon ihanan

sinipiikasen poikansa rinnalla ja kysyi everstinnalta, kuka se oli.

�Lukkarin kasvatti vain�, vastasi everstinna. -- �Miss� Lilli lienee?

Kenenk� kanssa h�n tanssii? En n�e h�nt�. Kas, mitenk� Arvo joutui
tanssimaan neiti Salmen kanssa?�

�Syy on mielest�ni hyvin selv�, vastasi patrunessa.

�Miten niin?� kysyi everstinna.

�Katsotaanpa ymp�rillemme, tokkohan l�yd�mme salissa toista niin hempe��

kaunotarta --�

�Tytt� on tosiaan embelleerannut, mutta katsopa vain meid�n soreaa

sukulaistamme Ragnhildi� -- h�n on charmantti.�
�H�n on tosiaan kaunis, mutta suloutta h�nelt� puuttuu. Neiti Salmi
sit�vastoin on hempe�, suloinen kaunotar.�

�H�nelt� puuttuu kuitenkin jotakin, h�ness� ei ole noblessia. Saatan

paraiten vertailla heit�, jos sanon, ett� Ragnhild on kuten komea
puutarhakukka ja neiti Salmi ainoastaan mets�kukka.�

�Kenp� ei ennen valitsisi kainoa kielokkia kuin komeaa puutarhakukkaa�,

sanoi patrunessa.

Everstinna ei vastannut mit��n, vaan k�veli eteenp�in, antaen

armollisesti k�tt� v�list� yhdelle, v�list� toiselle tuttavalleen,
ik��nkuin ajatellen: �Mik� kunnia teille alhaisille, kun saatte tarttua
k�teeni�. Muutamat tuosta k�denannosta olivatkin onnellisia, mutta
useimmat nauroivat h�nen ylpe�� armollisuuttaan, kun h�n selk�ns�
k��nsi.

Kun tanssi lakkasi, tuli rovasti saliin, sanoen: �No, mitenk� laulun
k�y? Eik� meid�n nuoret saa laulua aikaan? Kaikki nuoret kokoon!
Laulakaamme: 'Oi maamme Suomi synnyinmaa!' Eik� k�y laatuun?
Koetetaanpas!� Nyt laulettiin �Maamme�, ja rovasti oli itse mukana
innostuttamassa nuorisoa. Sitte kehoitettiin Seljaa soittamaan, ja
soitettuansa muutamia kappaleita h�n pyysi Iiri� laulamaan. Kainosti
l�heni Iiri pianoa ja rupesi Seljan s�est�ess� laulamaan:

�Jos voisin laulaa kuin lintu voi,

jos sois mun ��nen' kuin leivon soi,
niin kullalleni m� laulaisin,
pois kyynelhelmens� pyyhkisin.

Jos voisin lent�� kuin lintunen

ain' yli vuorten, halk' ilmojen,
niin kullan luoksi m� lent�isin
ja pes�n korpehen laatisin.

En voi m� laulaa kuin lintu voi,

ei soi mun ��nen' kuin leivon soi,
en saata lent�� halk' ilmojen,
en pes�� laatia korpehen.�

Iirill� oli hyvin hele�, kaunis ��ni, ja h�n oli tottunut Seljan
s�est�ess� laulamaan, joten t�m� laulu senkin vuoksi k�vi eritt�in
hyvin. Rovasti taputti h�nt� olalle ja sanoi: �Kas niin, tytt�seni, se
k�vi oivallisesti.� Selja nousi pianon ��rest� ja alkoi k�vell� Iirin
kanssa lattialla, mutta Iiri meni pian istumaan syrj�iseen paikkaan
salissa, sill� h�n oli viel� v�h�n ujo n�in suurissa seuroissa. Arvo
l�heni h�nt� taas. H�n kiitti Iiri� kauniista laulusta ja kysyi, oliko
h�n k�ynyt laulunopissa. �En ole erityisesti laulua harjoittanut�,
vastasi tytt�, �mutta koulussa meill� on hyv� laulunopettajatar, ja sen
mit� osaan, olen h�nelt� oppinut�.

�Teid�n tarvitsisi tosiaankin kehitt�� laulutaitoanne, sill� se on

lahja, jota ei ole kaikille suotu.�

�Kyll� olen aikonutkin pyyt�� kasvatusvanhemmiltani, ett� min� koulusta

p��sty�ni saisin viel� jonkun kuukauden k�yd� laulua oppimassa, sill�
varmaankin minulla tulevaisuudessa olisi siit� hy�ty�, kun kansamme
lapsia rupean opettamaan.�
�Aiotteko opettajattareksi?�

�Aion. Se on ainoa ty�, jossa mielest�ni saattaisin vaikuttaa jotakin;

on niin monta asiaa, niin monta ep�kohtaa olemassa, sellaisia, joita
t�ytyy katsella, voimatta mit��n tehd� niitten parantamiseksi. Luulen,
ett� jos voisin tehd� itseni opettajattarena rakastetuksi, saattaisin
ehk� vaikuttaa lapsiin niin, ett� ne aatteet, joita min� suosin, my�skin
tulisivat heille rakkaiksi ja kentiesi viel� heid�n vanhemmillensakin.�
Iirin kauniit silm�t kiilsiv�t innostuksesta, kun h�n puhui, ja h�nen
muuten kalpeille poskilleen oli noussut hele� puna, eik� h�n ensink��n
ollut ujo, kun h�n joutui puhumaan asiasta, joka oli h�nen el�m�ns�
p��m��r�n�. Arvo katseli mielihyv�ll� nuorta, hentoa tytt��, joka oli
noin vakaa ja voimakas aatteissaan ja kuitenkin melkeinp� lapsi viel�.

�Te olette kovin nuori tuntemaan niit� ep�kohtia, joita l�ytyy, ja niit�
parantamaan; mit�p� te viel� el�m�st� tunnette�, sanoi Arvo. �Tosin
kyll� tahdon my�nt��, ett� ep�kohtia on olemassa, ja itse olen, samoin
kuin tekin, aikonut kaikin voimin ty�t� tehd� niitten poistamiseksi.�

�Min� olen jo seitsem�ntoista-vuotias, olen itsekin kansan lapsia, ja

kasvatusvanhempaini asema on tuottanut minulle tilaisuutta yh�
edelleenkin el�� kansan keskuudessa silloin kuin olen kotona ollut.
Paljo, mit� lapsena olen n�hnyt ja kokenut, on nyt selvinnyt minulle ja
mielt�ni surettanut.�

Sill� v�lin kuin Arvo ja Iiri keskustelivat, alettiin taas piiritanssia

ja laulettiin:

�Yst�v�ni, armahani,
t�ss' on sormus sormessani.
Is�nmaani on is�nmaasi,
tavarani on tavarasi.
Tule, tule, tu-u-le omakseni --�

Mutta nyt juoksi Pekko Iirin luo ja pyysi h�nt� tanssimaan kanssaan.
Samassa tuli Lilli Arvoa etsim��n ja sanoi hiljaa: �Hyv� serkkuni, mik�
sinut noin vakaaksi on tehnyt? Tuskin muistat velvollisuuksiasi talon
tytt�ri� kohtaan. Varmaankaan ei sinun seuralaisellasi ollut sinulle
mit��n hupaista juteltavaa, koska n�yt�t noin vakaalta.�

�P�invastoin h�n oli niin hupainen, ett� unhotin velvollisuuteni talon

tytt�ri� ja viel�p� serkkuanikin kohtaan�, vastasi Arvo v�h�n
ivallisesti, mutta sovitti tuon v�h�isen pistopuheen sill�, ett� meni
piiriin tanssimaan Lillin kanssa. N�in jatkettiin iltaa tanssilla, eik�
Iirin sitte en�� tarvinnut istua n�kym�tt�m�n� nurkkasessaan. Pekkokin
kyll� h�nt� muisti, koska n�ki kaikkien muittenkin h�nt� py�ritt�v�n.

Ruustinna tuli saliin kutsuaksensa vieraitaan illalliselle, mutta Ahto

sanoi: ��iti kulta, emmek� saa tanssia v�h�n viel�?�

�Kyll� saatte�, vastasi ruustinna ja istui hetkeksi katselemaan nuorten

iloa. Eversti Aateli seisoi ruustinnan l�hell� ja sanoi:

�Neiti Salmesta on tullut todellakin siev� tyt�nnupukka; paljon ne

vuodet vaikuttavat nuoriin -- jos vanhoihinkin --�

�Niin kyll�! Ajat kuluvat -- lapset muuttuvat nuorisoksi, nuoret

vanhoiksi ja vanhat muuttavat maan poveen.�

�Aivan oikein, uudet, yh� uudet polvet astuvat esiin, mutta ilot,
murheet ja taistelot ihmiskunnalla ovat aina samat�, lausui eversti
huoaten. H�nkin ehk� muisti taistelojaan, sill� h�n ei ollut onnellinen
kodissaan -- ylpe� ja turhanaikainen vaimonsa vaikutti, kuten vaimo
ainakin, suuremmassa m��r�ss� kodin oloihin kuin perheen is�.

Tanssi oli nyt loppunut, ja ruustinna pyysi vieraansa illalliselle,

hyvin varustetun p�yt�ns� luo. Varmaankin oli t�ll� haavaa h�nen suurin
ilonsa, kun h�n n�ki, miten runsasvaraiset ruoka-astiat hyv�ll�
vauhdilla alenivat.

Kun vieraat illallisen j�lkeen vihdoin saapuivat j��hyv�isi� sanomaan

rovastille ja h�nen rakastettavalle perheellens� sek� kiitoksia
hauskasta illasta, niin he ep�ilem�tt� ajattelivat, mit� sanoivatkin,
sill� hauskat Nuutinp�iv�t oli pappilassa vietetty, siit� oltiin
yksimielisi�.

KAHDESTOISTA LUKU

Kev�t, oi ihana aika, -- olkoon se sitte ihmislapsen, ihmissyd�men tahi

luonnon kev�t. Oi ihana kev�t! Niin ehk� ajattelivat pappilan Hanna ja
kievarin Hely, kun kartanon haassa taittelivat nuoria vihdaksia. Haka
kuului osaksi my�skin Sepp�l�n kestikievariin, vaikka sit� nimitettiin
kartanon haaksi, koska se ulottui sinne asti.

�P��seek� Marttikin P�lk�neelle huomenna?� kysyi Hanna.

�P��see�, vastasi Hely, �ja Kallu my�skin. Suutarin Janne lupasi k�yd�
kyyti� Kallun puolesta, ja Taaven-muori saa minun sijastani olla herroja
passaamassa. Martille annettiin lupa muuten; ei tarvinnut edes etulaista
hankkia. Is�nt� on aina ollut kovin hyv� Martille. En tied�, miten
veljeni osaakin tehd� kaikki is�nn�n mielen mukaan.�

�Mist�p� is�nt� saisi toisen semmoisen miehen, jos Martti menisi muualle
palvelemaan?�

�Kyll�h�n se niinkin on, mutta ei Martti ainakaan kauan en�� Sepp�l�ss�

palvele.�

�Mihink� h�n sitte menee?�

�Kas kun olet olevinasi; kukas sen paremmin tiet�isi kuin sin�? Kai maar
Martti sinulle aikeensa on puhunut --�

�No sanoihan se kerran, ett� rovasti on h�nelle Luhtam�en torpanmaan

luvannut, sill� naimisiin p��st�kseen t�ytyy Martilla olla oma torppa,
kun ei viel� ole laillisessa i�ss� -- kynttil�n� t�ytt�� vasta
kahdeksantoista -- mutta lukkari ja Iiri neiti tahtoivat h�nt� ensin
menem��n Mustialaan. Lukkari oli sanonut, ett� kun olemme n�in nuoria,
kyll� viel� saatamme kumpikin hankkia v�h�n enemm�n oppia itsellemme,
sill� mik�s ik� minullakaan on, vaikka olenkin kaksi vuotta Marttia
vanhempi. Ei Martti sittemmin ole sen enemp�� puhunut asiasta, enk� min�
ole huolinut kysy�. Ei ole h�t�� h�ihin eik� kiirutta kirkkoon.�

�Mustialaan h�n pyh�inp�iv�st� aikoo, mutta vuoden ajaksi vain�, sanoi

Hely, �ja senp� vuoksi h�n nyt viel� on k�ynyt oppia Iirin luona�.

�Pitk�k� siit� on, kun Iiri neiti koulusta p��si?� kysyi Hanna.

�Kolme vuotta on�, vastasi Hely ja lis�si sitte: �Iiri oli iloissaan,
kun Marttikin kerran p��see huvittelemaan. H�n on aina eritt�in pit�nyt
huolta Martista.�

�Ei meid�n herrasv�en oikein tehnyt mieli laskea minua mukaanne, kun
puhuin menostamme Kukkolan kankaalle�, kertoi Hanna. �Kyll� he kirkolle
olisivat halustakin antaneet minun menn�, mutta pelk�siv�t sit�
keinumista siell� kankaalla. Selja neiti sitte sent��n toimitti minulle
luvan ja sanoi: 'T�ytyyh�n sinun p��st�, koska Marttikin menee ja
yst�v�si Hely. Min� arvelen, ett� sinun tulee kovin hauska'. H�n on aina
eritt�in hyv�, tuo Selja neiti, ja tahtoo kaikille iloa.�

�'Kuumoron, min s��t� vaakra likka', sanoi kartanon luutnantti, kun h�n
meid�n Hely� leukaan nipisti. -- Ovatko helluntaivihdat valmiit jo?�
N�in virkkoi Kallu, joka oli juossut tytt�j� hakemaan.

Hely punastui ja vastasi v�h�n n�rk�styneen�: �Kyll� ne valmiit ovat,

jahka teit� kylpem��n k�sket��n.�

�So soh, �l� nyt suutu, vaikka min� luutnantista puhuin, mutta kyll� se
on tosi, ett� minun silloin teki mieleni nipist�� h�nelt� nen�, jotta
h�n sen viimeisen kerran olisi saanut tulla meid�n Hely� mielittelem��n.
Mutta hupaistapa olisi h�nt� n�hd� huomenna, kun h�n taas varmaankin
tulee postia hakemaan ja tavallisuuden mukaan huutaa Hely� eik� n�ek��n
's��t� vaakra likkaa', vaan sen sijasta Taaven-muorin rypistyneet
kasvot.�

�Mit�s tuommoisia turhia l�rp�ttelet. Vihdat ovat nyt valmiit, menn��n

kotiin�, sanoi Hely.

�Menn��n vain�, virkkoi Hanna, �ja vie terveisi� Martille�.

�Kyll�! Kello kuusi aamulla tulemme sinua noutamaan. Oletko silloin

valmis l�htem��n?�

�Olen varmaan�, vastasi Hanna ja l�ksi menem��n vainiopolkua my�ten

pappilaan; mutta Hely ja Kallu riensiv�t kievaritaloa kohti.

Heid�n j��ty�ns� kahdenkesken virkkoi Kallu: �Kuules, Hely, koska me

t�st� rupeamme kotia itsellemme hankkimaan?�

�Mit�s joutavia puhut -- Lieneek� meill� nyt matkustavaisia taas, se

olisi v�h�n harmillista; niit� sitte saa koko illan passata.�

�Miksi sin� et milloinkaan tahdo minua kuunnella, kun joskus vakavasti

juttelisin kanssasi; olemmehan olleet aina hyvi� yst�vi� lapsuudesta
asti, ja kerran min� tahdon varman vastauksen sinulta. Olen monta
monituista kertaa sanonut sinulle, ett� sinua rakastan enemm�n kuin
ket��n muuta maailmassa, mutta kysymyksiini: 'Rakastatko sin� minua,' --
sin� aina kiert�m�ll� vastaat. Mit� se semmoinen on?�
�No hyv�nen aika, pid�nh�n min� sinusta, mutta en viel� ole naimista
ajatellut -- vapaana on hauska olla -- vaan enh�n min� muistakaan huoli;
jos jonkun otan, otan kai sinut, mutta en min� mit��n varmasti lupaa.�

�Muistatko, kun kyl�ilem�ss� k�vimme ja ihmiset sanoivat meille: 'Tuolla

tulee kievarin nuori pari', silloin sin� vain hymyilit, ja molemmat
olimme onnellisia.�

�Hm -- min� olin niin lapsellinen silloin ennen. Mutta kyll�h�n se niin
on, ett� tuskin Kukkolan kankaalle viitsisin menn�, jollet sin� sinne
tulisi.�

�Kiitos, Hely! Nyt sit� ilolla menn��nkin.�

Hely k�vi taas vakavaksi eik� en�� puhunut mit��n, mutta he tulivatkin
samassa kotiin, ja sitte kiirehdittiin saunaan.

Kievarissa ei nyt ollutkaan matkustavaisia; juhlailtana ei niit� juuri

useasti liiku. Y�ll� ei my�sk��n sattunut vieraita kulkemaan. Kes�y�n
tyyneys ja hiljaisuus vallitsi t�ll� kertaa Sepp�l�n kestikievarissa.

Virkistyneen� levollisesta unesta nousi Hely jo viiden aikaan aamulla

keitt�m��n kahvia, ja kuudelta he olivat valmiit l�htem��n.
Nappularattaat saatiin lainata is�nn�lt�; niiss� he p��siv�t mukavasti
kaikin. Hely ja Kallu asettuivat etu- ja Martti takaistuimelle. Sitte
mentiin ja pys�hdyttiin pappilan kohdalle. Sielt� tuli Hanna juosten,
hypp�si rattaille ja istui Martin viereen. Kyll�p� hauskaa olikin ajella
kauniina kes�aamuna, kun tuomenkukat tuoksuivat, koivut kiilsiv�t
puhtaassa viheri�ss� verhossaan, ja viljavainiot pistiv�t esiin nuoria
t�hk�p�it��n.

�Kuules, Kallu�, sanoi Martti, �onpa sent��n toista ajaa n�in kuin olla
kyydiss�. Mutta mik�s siin�, ett� kaikki t�n��n on niin erinomaisen
kaunista? Koko luonto oli mielest�ni aivan toisenlainen, kun eilen
aamulla kyydiss� k�vin.�

�Kas se tulee siit�, ett� nyt saat olla Hely� ja minua kyyditsem�ss�,
vastasi Kallu leikill��n.

�Vai niin, otetaan sitte kyytipalkka my�skin.�

�En min� semmoiseen suostu�, vastasi Kallu.

�Kyll� min� tied�n, miksi sinusta kaikki t�n��n n�ytt�� ihanalta�,

sanoi Hanna. �Se vain on sen vuoksi, ett� nyt olet omassa vallassasi,
viet�t omaa aikaasi etk� is�nn�n. Sent�hden katselet levollisempana
ymp�rillesi ja havaitset kaikki, mik� on kaunista.�

�Vastako nyt h�n havaitsee, mit� on kaunista? Onhan h�n sinutkin jo

aikaa ennen n�hnyt�, virkkoi Kallu.

��l� aina hassuttele�, torui Hanna.

�Kyll� Hannan puheessa per�� saattaa olla�, sanoi Martti ja kuiskasi

sitte morsiamelleen: �On se sent��n hauskaa, kun kerran oman kodin
saamme.�

�Kyll� t�m� t�mm�inen matka on hupainen!� huudahti Hely, kun P�lk�nevesi

saarineen rupesi n�kym��n.

�No joko vihdoin sin�kin t�m�n hupaiseksi huomaat. Min� jo ajattelin,

ettei sinua koko helluntaimatkamme miellytt�nytk��n.�

�Mihink� menn��n kortteeriin?� kysyi Martti.

�Menn��n kirkko-Mustalaan -- kyll� siell� saamme hevosemme talliin�,

vastasi Kallu.

Huomenkellot rupesivat kajahtamaan, juuri kun matkailijamme l�heniv�t

kirkonkyl��. Joka haaralta tuli juhlavaatteisiin puettuja ihmisi�, jotka
pyrkiv�t samaa p��m��r�� kohti. P�lk�neveden sinert�v�ll� pinnalla n�kyi
suuria kymmenhankaisia veneit�, joitten v�lkkyv�t airot ik��nkuin
komennon mukaan yht'aikaa nousivat ja laskeutuivat, ja kuten kosken
kuohunnassa tulivat veneet rantaan.

�Katsokaas, noissa veneiss� me Kukkolaan p��semme!� kertoi Kallu.

�Niiss� varmaankin on hauska kulkea�, sanoi Hely.

�Hop, hop, hepo!� huudahti Kallu hevoselleen, �menn��n nyt aika kyyti�,
kun t�ss� kyl�nraittia ajetaan; kas n�in vain sit� meid�n pit�j�ss�
kuljetaan�, ja siin� sit� nyt enn�tettiin Mustalan pihaan. Miehet
pyysiv�t hevosen talliin, tyt�t meniv�t asettelemaan silkkihuivit
p��h�ns� ja odottamaan, kunnes yhteen soitettaisiin. Mutta koska aikaa
riitti, l�htiv�t he viel� hautausmaallekin k�velem��n.

Vihdoin rupesi yhteen soimaan, ja nuoret riensiv�t kirkkoon. He

sattuivat istumaan aivan ristik�yt�v�n l�helle, ja koska molemmat isot
ovet olivat auki, n�kyi vasemmalta puolelta aava Mallasselk�, vaan
oikealta hymyilev�, saarikas P�lk�nevesi. Hely, jota kaikki kaunis
eritt�in vieh�tti, ihastui kovin t�st� ihanasta n�yst�, ja kun
aamuvirtt� alettiin veisaamalla: �Kiitoksen Herra sinull' T�ll'
huomen-hetkell�. --�, niin h�nkin n�yr�ll� syd�mell� veisasi kiitoksensa
Herralle ja ajatteli kirkonmenojen aikana: �Jos t�mm�isess� paikassa
asuisi ja k�visi t�llaisessa kirkossa, niin eik�h�n ihminen parempana
pysyisi�... Mutta Hely rukka! -- pian nuo vakavat tunteet maailma
sinulta pois riist�� -- -- Kaunis kestikievaritytt� -- siin� nimi, joka
on ollut monen nuoren tyt�n onnen surmana -- -- --

Kun kirkonmenot olivat loppuneet, meniv�t miehet hevostaan juottamaan ja

panivat heini� eteen sek� pyysiv�t talonv�ke� v�list� kurkistamaan
talliin, jotta ei hevoselta mit��n puuttuisi. �Kyll� sitte takaisin
tultuamme vaivat maksamme�, sanoi Kallu. Tyt�t odottelivat kirkonm�ell�
siksi, kunnes Kallu ja Martti palasivat, ja sitte he riensiv�t kaikin
rantaa kohden, jossa �vesikansan� laiturit olivat. Kun he meniv�t
pappilan puutarhan sivutse ja n�kiv�t kukkapenkereet, jotka moniv�risin�
hohtivat, kurkisti Hely aidan ylitse ja n�ki samassa neitosen kulkevan
puutarhan k�yt�vi� pitkin. Hely rohkaisi mielens� ja puhutteli neitosta
lausuen:

�Saisikohan pyyt�� muutamia punakukkasia ja v�h�n aaprottia?�

Neito lupasi aivan mielell��n antaa, mit� tytt� pyysi, ja toi h�nelle
koko joukon kukkasia sek� suuret tukulliset 'aaprottia'. Hely kiitti ja
jakoi sitte Hannan kanssa kukkaset, mutta miehille antoi h�n kummallekin
aaprottia napinl�peen. Siit�p� nyt tuli oikein makea tuoksu poikien
nen��n.

Rannassa oli veneisiin jo karttunut melkoisesti v�ke�, mutta Kukkolaiset

olivatkin t�n��n kahdella veneell� kirkolle tulleet, sill� olihan
tavallista, ett� kirkon puoleltakin helluntaina tuli lis�� v�ke� pyrkien
keinulle.

�Mahtuuko nelj� henke� viel� lis�� veneeseenne?� kysyi Kallu

Kukkolaisilta.

�Kyll�, vaikka teit� olisi kymmenen�, kuului vastaus.

�Joutukaa kaikki veneeseen!� huusi per�mies, ja pian kukin asettui

paikalleen. Hely tarjosi itse�ns� ja kumppaneitansa soutamaan, sanoen:

�Laskekaa vain meid�t soutamaan, kyll� me osaamme -- sopiihan teid�n nyt

vuorostanne lev�ht��.�

Er��n talon pojat, jotka l�himm�ll� tuhdolla istuivat, vastasivat kyll�

soutavansa, mutta kun Kallu viel� pyysi, niin toinen nousi paikaltansa
ja laski Kallun, toinen taas sanoi: �Emme maar vieraita tytt�j�
soutamaan laske; ette en�� kirkkopunaakaan tarvitse, koska kirkolta jo
tullaan.�

Martti istui levollisena Hannan vieress� ja virkkoi: �Koska t�ss� nyt

kerta huvittelemassa ollaan, niin ollaan nyt sitte. Kun meid�n pit�j��n
tulette vierailemaan, niin muistetaan me sitte taas vuorostamme olla
kohteliaita.�

�No niinh�n sopii�, sanoi se poika, joka joutilaana istui.

Vene kulki kulkemistaan. Pappilan lahti, Kunnarin ja Oriniemen k�rjet

olivat jo n�kyvist� kadonneet, mutta yht� vauhtia soudettiin vain, aina
Kukkolan satamaan asti. Juuri kun rantaan enn�tettiin, tuli muutamia
suuria sadepisaroita, mutta rannalla oli punaiseksi maalattu torppa, ja
sinne nuoret huvimatkailijat meniv�t suojaan. Muut l�ksiv�t vain,
huolimatta sateesta, kotiin asti. Muutamilla oli sateenvarjot, toisilla
villahuivit, joku nosti hameensa hupuksi ja l�hti niin menem��n. Sade ei
kuitenkaan kest�nyt kuin pienen hetken vain.

Kallu ja Martti tilasivat torpasta p�iv�llist�, ja tytt�ret, Anna ja

Manta, meniv�t heti toimeen. Pian he olivatkin tuoneet leip��, suolatun
sian- ja lehm�nlihan kanssa keitettyj� perunalohkoja, viilipiim��, voita
ja suolattua s�yn�st�.

Huvimatkailijat, jotka eiv�t olleet sy�neet, sitte kuin kuudelta

l�ksiv�t kotoa, meniv�t nyt p�iv�lliselle ja s�iv�t hyv�ll�
ruokahalulla.

P�iv�llisen j�lkeen miehet rupesivat tupakkaa polttelemaan ja tyt�t

tekiv�t tuttavuutta torpan tytt�rien kanssa, jotka olivat hyvin
puheliaita. He kertoivat, ett� oli hankittu �pelimanni�, joka tulisi
illalla soittamaan kankaalla, sek� ett� siell� my�skin olisi kahvia
tarjolla ostettavaksi.

�Kyll� maar tytt�jen kukkarot sitte hoikkenevat�, sanoi Kallu.

�Miehet sit� tyt�ille ostavat�, virkkoi Manta, joka oli v�h�n

siev�nmuotoinen tytt�. �En min� viel� kertaakaan Kukkolan kankaalla ole
penni� kahvikuppiin pannut, mutta kyll� tarpeeksi juonut olen.�

�Kuules, Kallu�, sanoi Martti, �emme mek��n huoli olla huonompia kuin
P�lk�neen pojat�.

�Emmeh�n toki�, vastasi Kallu. �Teit�h�n nyt on nelj� tytt�� meid�n

joukkoa, ja juokaa kahvia niin paljon kuin haluttaa, kyll� me maksamme
-- se on siis p��tetty.�

�Mit�s, Manta, tuommoisia menit vieraille sanomaan�, torui Anna, �onhan

meill� muita tutumpiakin, ja kyll� me itsekin saatamme kahvikupin ostaa
--�

�Ent�p�s t�t� nyt�, virkkoi Manta, joka n�ytti olevan rohkeanluontoinen.

�Jos muutaman pennin panevatkin meille kahvikuppiin, eiv�th�n nek��n
rahat viinaan mene, ja siihen miehet t�h�n aikaan enimmiten rahansa
panevat.�

�Mutta ei sit� kaikki kuitenkaan tee, kyll� meid�n Kallulta ja Martilta

viinapullot rauhaan j��v�t�, vakuutti Hely.

Torpan tyt�t k�viv�t ihan vakaviksi. Heid�n katsantonsa miehiin osotti

suurinta kunnioitusta, sill� viinaan menem�t�n mies, onhan se
kunnioituksen ansaitseva -- �monta juonta juopuneella eik� yht��n
hyv��.

Em�nt�, joka kuunteli nuorten pakinaa, sanoi: �Harvoin n�kee miehi�

juomattomia; kunpa vaan s�ilyisitte vast'edeskin -- monta on mutkaa
maailmassa, monet ovat viettelyksen paulat.�

�Eip� ainakaan silloin tee mieli juoda, kun on nelj� kaunista tytt��
mukana�, virkkoi Kallu.

�Kyll� n�yt�tte olevan velikultia�, sanoi Anna hymyillen hyvill��n.

�Eik� meid�n jo tarvitse menn�?� kysyi Hanna.

�Kyll�, vastasi Manta, �min� juoksen vain luhdista ottamaan toisen

huivin p��h�ni�.

�Ja min� my�skin�, sanoi Anna.

Pian he tulivat takaisin, ja nyt mentiin kankaalle. Kukkolan kangas on

lavea ja aukea kentt� aivan kyl�n vieress�. Sen keskell� oli siihen
aikaan -- ja ehk� viel�kin -- suuri keinu, jossa nelj�n hengen sopi
yht'aikaa keinua, mutta hyvin usein v�ke� meni enemm�nkin sill� tavoin,
ett� pojat ottivat tytt�j� syliins�.

Kent�lle oli jo kokoontunut v�ke� koko joukko, kun meid�n nuoret sinne
tulivat. �Kas tuolla tulee koreita likkoja�, sanoi Heikkil�n Matti
renki, ja kun he l�heniv�t, huudahti h�n:

�Kas, Sepp�l�n Kallu ja Martti, terveeks!�

�Kaikki sin�kin tunnet�, sanoi se talon poika, joka ei tytt�j� p�iv�ll�

soutamaan laskenut.
�Kyll�h�n min� heid�n pit�j�ss��n olen monesti k�ynyt.�

�Kauniita likkoja siell� teid�n pit�j�ss� onkin�, sanoi talon poika.

�Niin meill� vain on�, virkkoi Martti, �ja viel� niit� on kymmenen
vertaa kauniimpiakin, rumimmat t�nne tuotiin�.

�Vai niin�, sanoi Matti, �kyll�p� min� tied�n, ett� kievarin Hely�
'kirkon kauniiksi' mainitaan -- kauneimmat maar te t�nne n�ytteille
toitte�.

�Pelimanni Jussi hoi!� huusi talon poika, �pankaa polskaa nyt�. Polskan
s�veleet kuuluivat, ja tanssia py�r�hytettiin aikalailla.

�Menn��n keinumaan�, sanoi Kallu, �koska keinu on tyhj�n�. Martti ja

Kallu sek� Hanna ja Anna istuivat keinuun, mutta Kallu lupasi ottaa
viel� Helyn toiselle ja Mantan toiselle polvelleen.

�En maar tulekaan�, intti Hely, �viel� pudottaisit�.

�En min�k��n�, virkkoi Manta.

�Totta yhden kuitenkin pid�n�, sanoi Kallu. Manta, joka tuohon tapaan
oli kyll� tottunut, menikin sent��n kursailematta Kallun syliin, ja nyt
annettiin aika vauhtia keinulle. �Hei vain!� huusi Kallu, �n�in sit�
keinutaan� -- ja keinussa rupesi h�n laulamaan:

�Ei miss��n oo niin lysti� olla

kuin on Kukkolassa ja lassa.
Siell� saa istua riiarin polvella
korkeella keinumassa.�

�Kuulkaas, mit� nuo pojat laulavat tuolla keinulla, menn��n

kuuntelemaan!� N�in huudahti er�s mies muutamille tovereilleen, ja he
l�ksiv�t keinulle.

�En min� en�� keinua tahdo, koska tuollaisia laulatte�, sanoi Manta.

�Istukaa rauhassa vain, onhan t��ll� lysti olla. Kuules Martti�, sanoi
Kallu taas:

�J�rven rannalla punainen torppa

ja siell' on sisarukset ja rukset.
Nai sin� toinen ja min� nain toisen
ja ollaan vuoverukset.�

Mutta siihen vastasi Martti:

�Mit�s me viel�, nuoret pojat,

teemme em�nn�ll� ja n�ll�!
Ostetaan hevonen ja maksetaan paikalla,
p��semme v�hemm�ll�.�

T�st� syntyi yleinen nauru, ja muutamat huusivat: �Nuo ovat hauskoja

poikia.�

Kahvinmyyj� rupesi nyt my�skin puolestaan illan huvia lis��m��n

tarjoamalla �korppukahvia� kymmenest� pennist�, ja kun Kallu huomasi
kahvipannun sek� kukkuralliset leip�korit, hypp�si h�n alas keinusta ja
huusi kumppaneilleen: �Kahvi-Kaisa n�kyy olevan kuumana jo, menk��mme
nyt koko meid�n joukko juomaan, kyll� min� pistouaan. T�ytyy kuitenkin
laskea, oletteko kaikki tallella: Yks, kaks, kolme, nelj� ja viis --
T�ss� mun kultani lienee siis�, ja nyt tarttui Kallu Helyyn k�sikynk�st�
ja vei h�nt� juomaan kahvia. Siin� nyt kahvimuijan pannu saikin hyv�n
kyydin, sill� vaikka kursailtiinkin hyv�sti, niin nelj� kuppia kunkin
tyt�n kuitenkin t�ytyi juoda. Ensiksi juotiin kaksi Kallun tarjoomaa
kuppia ja sitte toista kaksi Martin.

Pelimanni rupesi taas viuluansa vinguttamaan ja kansa tanssimaan, jotta

kangas t�misi. N�in jatkettiin, kunnes ilta joutui ja huvimatkailijamme
rupesivat tuumailemaan, l�htisiv�tk� takaisin veneell� vaiko maata
my�den k�vellen. �Pikemmin p��sisimme veneell�, sanoi Martti �mutta
kenen saisimme soutamaan venett� takaisin?�

�Kyll� min� tulen�, sanoi Heikkil�n Matti.

�Voi voi, joko te nyt menette?� huudahti Manta.

�Kyll�, vastasi Hely, �meill� on pitk� matka, ja onhan nyt jo

huviteltukin�.

�Niin, ja onpa meill� viel� sama matka rantaan asti, eih�n t�st� viel�
eroa tehd�, virkkoi Kallu ja rupesi taas laulamaan:

�Ja �l� sin� likka ennen sure,

vaan sure sin� sitten vasta ja vasta,
kun airot on aaltoon kastettuna
ja l�ht��n Kukkolasta.�

�Tuo poika maar noita laulujaan sovittelee joka paikkaan�, sanoi er�s
tytt�, �keksii niit� vain ik��nkuin hihastaan ravistelisi�.

�Menn��n nyt jo�, muistutti Martti, ja sitte l�hdettiin kankaalta.

Tulipa viel� muutamia saattamaan heit� rannalle asti. Torpan tyt�ille
sanottiin syd�melliset j��hyv�iset, ja sitte he l�ksiv�t torpan veneell�
soutamaan.

Ilta oli l�mmin ja ihana, taivas kirkas, ja pieni vene kiisi nopeaan yli
lahdelmien, sivutse saarten.

Kun pappilan rantaan enn�tettiin, sai Matti markan saattamisesta ja

palasi sitte takaisin, yst�v�lliset j��hyv�iset sanottuaan. Matkalaiset
riensiv�t kirkko-Mustalaan, ja kello oli jo yhdeks�n ly�nyt, kun he
sinne tulivat. Miehet kiirehtiv�t valjastamaan hevostansa ja maksamaan
kortteerista, tyt�t panivat toiset huivit p��h�ns�, jotta silkit eiv�t
tomuttuisi. Sitte noustiin rattaille. �Hop, hop, hepo!� sanoi Kallu, ja
hyv�� vauhtia taas ajettiin Onkkaalan kyl�st�. Ratasten jyrin� vain
kuului viel� v�h�n aikaa, mutta vihdoin sekin taukosi.

KOLMASTOISTA LUKU

�Mene sin�, Hely, lukkarille�, sanoi Martti, �kertomaan matamille

matkastamme. Kyll� h�n halusta tahtoo tiet��, oliko meid�n hauska, ja
sano sitte my�skin Iirille, etten min� t�n��n tule laskentoa oppimaan.
Koska eilen olin poissa, tahdon t�m�n p�iv�n olla kotitoimia
hoitamassa.�

�Kai sit� t�ytyy menn�, vastasi Hely.

�Miksik� et menisi? Jos vain em�nt� luvan antaa, pit�isip� sen olla
hauskaakin.�

�Ei minua r��kin�in seurat huvita.�

�Ei Iiri koskaan osota meille k�yt�ksess��n, ett� h�n on r��kin�. H�n on
kovin hyv� ja opettaa meit� mielell��n.�

�Ja matami motkottaa aina siit�, etten useammin k�y siell�, mutta
saatanhan menn�.�

Luvan saatuansa em�nn�lt� l�hti Hely lukkarille. Iirill� oli juuri

par'aikaa kymmenkunta lasta lukemassa lukkarin salissa, kun Hely tuli.
H�n oli kaksi vuotta pit�nyt koulua. Hely meni ky�kin kautta matamin
kamariin, ja matami pyysi h�nt� istumaan, lis�ten: �Iirin oppilaat
menev�t kohta. Noh, oliko matkanne hauska?�

�Kyll� se oli. Kirkossa k�vimme ja sitte iltapuolella kankaalla. Ilmakin

oli hyvin kaunis; pieni sateenkuuro sent��n oli saavuttamaisillaan,
mutta enn�timme juuri parahiksi rantaan, ja siin� oli torppa, johon
p��simme suojaan. Siell� sitte s�imme p�iv�llist�kin.�

�No Martti ja Hanna olivat mukana?�

�Olivat he.�

�Kai he oikein ovat kihloissa?�

�Kyll�, eiv�t he sit� kiell�k��n en��.�

�Min� olen iloinen siit�, ett� Martti on noin hyvin valinnut. Hanna on
Herraa pelk��v�inen tytt� ja on jo mielest�ni Marttiinkin paljon
vaikuttanut.�

�Kyll�p� Martti on ainakin ollut vakavanpuolinen, vaikka nuorena kukin

v�h�n tahtoo iloita.�

�Iloitsemista ei kukaan kiell�, kun meid�n ilomme vain on viatonta

laatua, mutta kyll�p� sinun, joka kestikievarissa palvelet, olisi
pit�nyt n�kem�n, ett� iloa l�ytyy monenlaista. Jospa vain, Hely rukka,
itse ymm�rt�isit pysy� huonoista huveista erill�si!�

Hely punastui v�h�n eik� puhunut mit��n. Iirin oppilaat meniv�t samassa
aika jytin�ll� salin portaita alas, ja Iiri, joka oli tuntenut Helyn
��nen, tuli yst�v�llisesti h�nt� tervehtim��n sanoen: �Olipa hauska,
ett� tulit, et ole moneen aikaan k�ynyt t��ll�. Tep� nyt oikein olette
olleet huvittelemassa ja n�kem�ss� kaunista.�

�Kyll�! Kirkko on siell� P�lk�neell� hyvin kaunis ja koko luonto

eritt�in ihana.�
Lukkari tuli nyt kamariin ja huudahti: �Kah, onko Hely t��ll�! Mit�
Sepp�l�st� kuuluu?�

�Kiitoksia kysym�st�nne, eip� mit��n erinomaista.�

�No kuinka sin� itse olet jaksanut?�

�Aina hiljakseen vain, on sit� ollut ty�t� ja terveytt� riitt�nyt ty�n

tekoon, eik� silloin tarvitse olla ruoastakaan puutetta.�

�Totta puhut. Kyll� silloin aina kelpaa olla ja el��, kun terveen� olla
saa. Hauska olisi t��ll� jutella kanssasi, mutta minun t�ytyy nyt heti
menn� pappilaan. Kansakoulun johtokunta, johon min�kin kuulun, kokoontuu
sinne t�n��n p��tt��ksens�, kuka opettajattareksi otetaan. Saa n�hd�,
p��seek� Iiri; h�n on sit� virkaa hakenut. On siell� nelj� muuta hakijaa
my�skin, mutta min� katselin niiden todistuksia, ja Iirin olivat
parhaimmat.�

�Kyll� kai Iiri muuten p��sisi�, sanoi Hely, �mutta Renkalan is�nt�
panee vastaan. H�n on meit� kaikkia vihannut siit� asti, kuin Iiri
sielt� joutui pois.�

�Niin kuuluu tekev�n�, lausui Iiri, �vaikka min� aina, kun h�net n�en,
menen yst�v�llisesti h�nt� tervehtim��n ja v�list� olen koettanut saada
keskusteluakin alkuun h�nen kanssaan. Mutta ukko vain vastaa jotakin
aivan lyhyesti ja j�r�m�isesti sek� v�ist�� minua.�

�H�n ei anna sit� anteeksi, ett� Iiri h�nelt� otettiin�, sanoi Hely,
�koska se oli ik��nkuin h�nen valtansa ylenkatsomista. Kaikki t�ss�
kyl�ss� h�nt� kumartavat, kun ovat h�nelle velkaa, ja ukko on siit�
tullut kovin itsevaltaiseksi. Niemen is�nt�, jonka tyt�r t��ll� k�y
lukemassa, oli meill� t�n� aamuna ja sanoi Renkalan puhuneen, ettei h�n
suinkaan aio Iiri� ottaa lasten kasvattajaksi. �Saapas n�hd�, kenell�
t�ss� on enempi sanottavaa�, oli ukko uhkeillut, �rovastilla vaiko
minulla� -- ja Niemen is�nt� arveli sen aivan v��r�ksi, ett� valitaan
semmoisia miehi� johtokuntaan, jotka eiv�t milloinkaan uskalla omaa
mielipidett��n ilmaista, vaan seuraavat Renkalaa, koska ovat h�nelle
velkaa�.

�Saadaanpa nyt n�hd�, kuinka k�y�, sanoi lukkari ja l�ksi pappilaan.

Lukkarin menty� virkkoi matami Helylle: �Olen kuullut, ett� sin�kin olet
kihloissa Kallun kanssa, ja sit� olen jo kauan odottanutkin, koska
tied�n, ett� h�n aina lapsesta asti on ollut erinomaisen hyv� sinulle ja
my�skin veljellesi. Kuten vanhempi veli on h�n suojellut Marttia
kaikesta pahasta, johon h�n olisi saattanut oppia.�

�Kyll� ihmiset paljon puhuvat. En min� viel� suinkaan kihloissa ole enk�
tulevaisuudesta mit��n tied�, vastasi Hely.

�Kyll� paljo puhutaan, on sekin tosi, semmoisiakin asioita, etten soisi

sinusta niit� puhuttavan� -- lausui matami katsoen ter�v�sti Helyyn,
joka oli tullut tulipunaiseksi. �Mutta�, jatkoi h�n, �katso vain, ettet
silmi�si liian korkealle luo -- ylpeys k�y lankeemuksen edell�. Muista
my�s, ett� t�m� neuvo tulee vanhalta yst�v�lt�, joka aina on parastasi
katsonut. Min� tahdon ajoissa sinua varoittaa -- kyll� luulen, ett�
ymm�rr�t, mit� tarkoitan.�
�Kai niit� puheita on. Mutta olen istunut t��ll� jo kovin kauan, t�ytyy
l�hte� kotiin.� Hely sanoi hyv�sti ja l�ksi kotiin p�in kulkemaan. H�n
ajatteli matamin sanoja ja tiesi kyll�, mit� t�m� tarkoitti, kun
varoitti h�nt� luomasta silmi�ns� korkealle. -- �Kyll� on matamin helppo
puhua�, ajatteli Hely, �h�n ei tied�, kuinka olen syd�meni kanssa
taistellut -- olen koettanut v�ltt�� tuota luutnanttia -- mutta h�n on
aina minun tiell�ni, ja niin pian kuin h�net n�en, on koko ymm�rrykseni
poissa. Kun h�n vakuuttaa, ettei mik��n korkeas��tyinen neito h�nt� voi
miellytt�� niin kuin min�, uskon h�nt�, vaan h�nen menty�ns� syntyy
ep�luulo taas syd�meeni. Jos Kallun ottaisin, olisin pelastettu --
toivoisin voivani tehd� sen. Min� tied�n, ett� tulisin onnelliseksi, jos
h�nt� rakastaisin niin kuin ennen -- silloin lapsempana --, mutta nyt se
on minulle mahdotonta, enk� ilman rakkautta naimisiin mene. Voi, voi,
jospa p��sisin oikein kauas pois, se olisi ainoa keino� -- n�in ajatteli
Hely; ja jota enemm�n h�n t�t� asiaa mietti, sit� varmemmaksi vakaantui
se mielipide h�ness�, ett� h�nen oli pois muuttaminen.

Hetken aikaa oli Hely ollut kotona, kun kestikievariin tuli koko
vaunullinen matkustavaisia. He pyysiv�t raitista vett� juodakseen, ja
Hely meni viem��n vesikarahviinia sis�lle. Huoneessa istui rouva ja
kaksi aivan nuorta neitosta sek� herra, joka par'aikaa kirjoitti
p�iv�kirjaan.

�Mist� kaukaa vieraat ovat?� kysyi Hely.

�R:n pit�j�st�, vastasi rouva, mutta samassa herra, joka oli selin
Helyyn p�in, nousi paikaltaan, kysyen:

�Saisiko t��lt� hevosen ja rattaat, sill� t�m� ruustinna perheinens�

l�htee toisaalle kuin min�.�

�Kyll� t�n��n kaikki hevoset jo ovat menneet, mutta maisteri Aateli

l�htee kai Kartanoon, ja tuommoiselle parin virstan matkalle is�nt�
kyll� oman ajohevosensa antaa. K�skenk�, ett� heti valjastetaan?� sanoi
Hely, joka tunsi Arvon.

�Ei viel� tarvitse k�ske�, sill� min� viivyn t��ll� siksi, kunnes
matkakumppanini ovat l�hteneet.�

�Tuokaa enemm�n raitista vett�, pyysi toinen neiti.

�Kyll� juoksen ottamaan kaivosta. V�h�n t�ytyy herrasv�en kuitenkin

odottaa, koska ei ole vesi aivan l�hell�, vastasi Hely ja l�ksi
menem��n.

�Eritt�in siev� tytt�, sanoi ruustinna, �harvoin n�kee sellaista

kaunotarta�.

�Kyll� h�n on kaunis�, my�nsi Arvo, mutta n�ki samassa edess��n toisen
muodon, jonka kasvoissa ilmaantui enemm�n sis�llist� eloa: se oli Iirin.

Sill� v�lin kuin t��ll� Helyn muodosta puhuttiin, riensi tytt�

vesisankoinensa kaivolle. H�n n�ki jo kaukaa Aksel luutnantin, joka tuli
k�vellen kartanosta p�in. Hely aikoi palata takaisin, mutta vieraat
odottivat h�nt� tuomaan heille juomavett�. �Mik�s minun auttaa, menn�
t�ytyy vain, semmoista se palvelijan on�, ajatteli Hely ja kiirehti
askeleitaan.
�Hyv�� p�iv��, tytt�seni, kauan olen saanut sinua kaivata. Eilen aamulla
olit poissa, kun postia k�vin hakemassa, ja t�n��n aamulla k�vin vett�
juomassa, mutta ei se maistunut milt��n, kun sin� et sit� minulle
antanut.�

��lk�� tuommoisia puhuko nuoren tyt�n korviin.� Hely tarttui kaivon

vinttiin ja nosti vett�, jota h�n sitte kaatoi sankoonsa.

�Miksi noin vakava olet, enh�n tunne sinua t�n��n! Miss� hymyily nyt on,
joka tekee nuo poskiesi veitikkamaiset kuopat niin vieh�tt�viksi?
Varmaankin olet Taaven-muorin tahi lukkarin matamin seurassa ollut�,
sanoi luutnantti leikill��n.

Hely, joka todellakin oli ollut matamin seurassa, ei saattanutkaan olla

vakava luutnantin puhuessa, vaan vastasi hymyillen: �Kyll�p� osavasti
arvasitte.�

�Kas nyt tunnen tytt�ni taas�, lausui luutnantti mielittelev�sti,

�tuollaisena tahtoisin aina n�hd� sinua�.

Mutta Hely muuttui vakavaksi ja sanoi: �Parempi olisi varmaankin, jos

useammin saattaisin olla vanhempien seurassa ja v�hemm�n teid�n.� H�n
tarttui sankoonsa ja aikoi l�hte�.

��l� nyt viel� mene�, sanoi luutnantti, �eih�n sinulla ennenk��n ole
noin kiirett� ollut�, ja h�n aikoi tarttua Helyn k�teen, mutta Hely
poistui sanoen:

�Serkkunne, Arvo maisteri, ja muutamia muita odottaa kestikievarissa

juomavett�, ja minun on kiire.� H�n riensi vesisankoineen niin pian kuin
suinkin p��si, j�tt�en Aksel luutnantin ihmettelem��n, miten Arvo oli
joutunut kestikievariin sek� miksi Hely oli toisenlainen kuin ennen.
Viimeksi mainitun asian h�n kuitenkin selitti siten, ett� tyt�ill� on
aina oikkuja, ja l�ksi kotiin p�in k�velem��n.

Tultuansa kartanoon ilmoitti Aksel vanhemmillensa, ett� Arvo oli

kestikievarinsa. �Min� k�velin kaivolle asti�, kertoi h�n, �ja Sepp�l�n
palvelustytt� tuli juomavett� hakemaan matkustavaisille; h�n sanoi Arvon
olevan muitten matkustavaisten muassa heill�. Min� olisin mennyt
serkkuani katsomaan, mutta en viitsinyt, kun kuulin siell� olevan
muitakin.�

�Eik� h�n tule t�nne?� kysyi Lilli.

�Kyll� kai�, vastasi Aksel.

�Etk� kysynyt?� virkkoi everstinna.

�En. Tytt� meni niin kiireesti pois, etten enn�tt�nyt mit��n kysy�.�

�Tietysti h�n tulee�, lausui eversti. �Ei Arvo ole meille tulematta, kun
h�n kerran n�in l�hell� on.�

Tuskin oli eversti enn�tt�nyt sanansa sanoa, ennenkuin Lilli huudahti:

�Tuossa h�n jo on!� ja juoksi portaille h�nt� vastaan.

�Hyv�� p�iv��, Lilli�, sanoi Arvo, ja tuli, maksettuansa kyytimiehen,

Lilli� tervehtim��n. Kun h�n eteiseen enn�tti, olivat siell� jo eversti
ja everstinna sek� Aksel h�nelle tervetuliaiset sanomassa.

�Kaikin sinua hartaasti odotimme�, lausui everstinna, �mutta Lilli

ensiksi kuitenkin huomasi, ett� tulit�.

�Odotitte! Mist� tiesitte minua odottaa?�

�Min� satuin olemaan k�velem�ss�, sanoi Aksel, �ja tapasin

kestikievarin palvelustyt�n, joka sanoi, ett� sin� muitten matkustavien
muassa olit Sepp�l�ss�.

�Menk��mme saliin�, lausui everstinna. �Istu, Arvo kulta, ja kerro

meille, kenen seurassa olet matkustanut.�

�Meid�n rovastimme perhe l�ksi H�meenlinnaan, ja koska heit� oli pelkki�

naisia, pyysiv�t he minua tulemaan mukaan turvaksensa, heill� kun oli
tarpeeksi tilaa vaunuissansa.�

�Kuinka veljeni ja k�lyni voivat?� kysyi eversti.

�Hyvin ovat jaksaneet ja toivon, ett� t��ll�kin on laita samoin, koska

kaikin n�yt�tte terveilt�.�

�Emme kuitenkaan _kaikki_ ole terveit�, virkkoi everstinna. �Aksel ei

ole terve; h�n on muotonsa suhteenkin oikein deklineerannut. Aksel on
nyt pitki� aikoja juonut vett� joka aamu -- vain luonnollista vett� --
mutta min� pelk��n, ettei se h�nt� tarpeeksi hy�dyt�.�

�Hm -- turhamaisia parannuskeinoja�, sanoi eversti. �Kukapa kirkonkyl�n

kaivoa on tutkinut -- mist� sen tiet��, onko vesi siin� sopivaa, vaikka
se on hyv�nmakuista.�

�Vai Sepp�l�n kaivosta sin� k�yt vett� juomassa� -- sanoi Arvo luoden
Akseliin ter�v�n katseen. �Jos terveytt�si jokin vaivaa, on varmaankin
parempi, ett� menet l��k�rin luo.�

Aksel punastui, mutta vastasi uhkeasti: �Min� en rakasta l��k�rin

juomia, raitis vesi on paras l��ke.�

T�h�n ei kukaan puhunut mit��n. Hetkeksi syntyi ��nett�myys, jonka

kuitenkin Arvo katkaisi lausumalla: �Is�ni pyysi minua muistuttamaan
set��, ett� on kulunut kolme vuotta siit� kuin h�n k�vi t��ll�, sek�
ett� teid�n siis nyt jo olisi aika k�yd� vastavuoroon meill�. Uusi
kansakoulumme on valmis, ja �itini tahtoisi sen johdosta panna toimeen
v�h�isen juhlallisuuden; silloin olisi eritt�in hupaista, jos te kaikin
t��lt� tulisitte. Yksiss� neuvoin varmaankin toimemme menestyisi
paremmin. Fredrikin-p�iv�ksi, is�ni nimip�iv�ksi, pyyd�mme teit�
tulemaan.�

�Ai is� kulta, kuinka hauskaa!� huudahti Lilli. �Totta kaiketi

menn��n!�

�Hm, ep�ilem�tt� tuo olisi hauskaa -- ja vanhaksi tullaan -- kukapa

tiet��, kuinka kauan t��ll� maan p��ll� viel� saamme toisiamme tavata.�

�Jaa, Arvo rakas�, lausui everstinna, �eritt�in hauskaa on minullekin

tulla Ihalaan, sill� min� olen aina hyvin viihtynyt siell�. Tuo
linnamainen rakennus ja puiston vanhanaikuiset k�yt�v�t, joiden yli
ikivanhat puut kaartuvat holviksi, ovat kovin vieh�tt�vi� -- aivan
romanttisia --, ja Lilli, h�n todellakin enemm�n rakastaa Ihalaa kuin
omaa kotiansa.�

�Opettajatarta ei meill� viel� ole tiedossa�, kertoi Arvo, �mutta ehk�

h�netkin saamme siksi. �itini mielell��n soisi, ett� tuleva
opettajatarkin olisi l�sn� koulun vihki�isiss�.�

�No seh�n on helppo asia, kyll� opettajattaren pian saa. Onhan niit�
k�yhi� tytt�j� kyllin�, vakuutti everstinna.

�Eiv�t kaikki k�yh�t tyt�t ole opettajattaria�, virkkoi eversti,

�eiv�tk� edes kaikki opettajattaret ole yht� kelpaavia ammattiinsa.
Heid�n ty�ns� on t�rke� ty�.�

�Pappa kulta!� sanoi everstinna. �Mit� nuot lapset tarvitsevat oppia --

heid�n alustalaistensa lapset? Tottelevaisuutta ja n�yryytt�, se on
p��asia.�

�Se on kyll� t�rke��, vastasi eversti, �vaan taitava opettaja senkin

t�ytyy olla, joka oikeaa syd�men n�yryytt� kykenee lapsiin
juurruttamaan. Sit� ehk� harvat oppineetkaan osaavat tehd�.�

�Pappa rakas, sin� kaikkea katselet ideaaliselta kannalta�, lausui

everstinna. Eversti huokasi ja l�ksi huoneesta.

�T��ll�kin juuri par'aikaa valitaan kansakoulunopettajatarta�, ilmoitti

Aksel.

�Niin, ja Iiri Salmi on yksi hakijoista�, sanoi Lilli, �h�n ehk�

p��seekin�.

�Iiri! Vai niin!� huudahti Arvo. �Seh�n olikin p��m��r�, johon h�n
pyrki. Koska t��ll� nyt on opettajattaren vaali, niin minun t�ytyy menn�
huomenna pappilaan. Rovastilta saan tiet��, kutka ovat pyrkineet t�nne,
ja ehk� niist� olisi joku, jonka h�n tuntisi. Olisi paljon hauskempi
saada sellainen opettajatar, joka on tunnettu. Pikemmin se my�skin
k�visi, kuin sanomalehdiss� ilmoittamalla, jos h�net nyt n�ist�
hakijoista saisimme. Tottahan Aksel ja Lilli tulevat kanssani.�

Lilli ja Aksel olivat my�ntyv�isi� seuraamaan Arvoa pappilaan, ja

p��tetty siis oli, ett� sielt� l�hdett�isiin tiedustelemaan
opettajatarta.

NELJ�STOISTA LUKU

Ensimm�inen pilvi oli noussut Iirin taivaalle, joka oli h�nen ollessaan
lukkarilla aivan kirkkaana pysynyt. Renkala oli todellakin jyrk�sti
vastustanut Iirin valitsemista opettajattareksi. Kun rovasti ehdotti
Iiri�, koska h�n oli pit�j�n omia lapsia ja h�nell� sen lis�ksi viel�
oli parhaat todistukset, vastasi Renkala: �Emme huoli semmoisesta. Viel�
ehk� opettaisi lapsiamme menem��n j�rveen, kun heit� kuritetaan.�
Rovasti sanoi sellaiset puheet turhiksi ja vaati ��nestyst�, mutta
silloin kaikki muut paitsi lukkari olivat Renkalan puolella. Siin� siis
ei auttanut mik��n. Kun lukkari kotiin tultuansa t�m�n ilmoitti Iirille,
tuli tytt� kovin alakuloiseksi. H�n oli jo pari vuotta pit�nyt
yksityist� pikkulasten koulua, ja h�nen oppilaansa rakastivat
opettajatartansa. Nyt h�n luuli saavansa oman kodin kasvattivanhempainsa
l�hell�, mutta koko toivo oli rauennut. H�n mietti, hakisiko h�n
muualle, sill� siihen vaikutusalaan, joka h�nell� oli kodissaan, ei h�n
tyytynyt. �Sopiiko minun t��ll� aina sy�d� armoleip��?� ajatteli Iiri.
�Ei suinkaan. Min� hankin itselleni oman kodin, jonne vien set�ni ja
t�tini ja jossa he saavat vanhuudenp�iv�ns� viett��.�

Matami tuli Iirin luo, sanoen:

��l� nyt ole noin surullinen. T�ytyyh�n sinun ajatella, ett� t�m� on
sinulle sallittu. Kyll� Jumala voi pahansuovan ty�nkin sinulle hyv�ksi
k��nt��.�

�Kiitoksia, t�ti, muistutuksestanne. Kyll� on niinkuin sanotte, mutta

min� en ajatellut sit�, sill� minulla on ollut kovin v�h�n
vastoink�ymisi�. Ehk� kyll� saan muualla leip�ni, mutta t��ll� olisimme
saaneet olla yhdess�.�

�Eih�n sinun tarvitse muualta leip��si hakea. Toivottavasti meid�n

leip�mme sinulle riitt�� vast'edes kuten t�h�nkin asti.�

�Min� sen kyll� tied�n, mutta en tyydy itseeni, ellen saa omaa
vaikutusalaa, ja kun set� vanhenee eik� en�� jaksa tehd� ty�t�, olisi
mielest�ni hyvin suloista saada teid�t molemmat luokseni.�

�Kyll� kai se niinkin sopisi, vaan j�tet��n asiat Herran haltuun, kyll�
h�n kaikki hyvin p�in tekee. Mit�p� Pekkokin sanonee? -- Kumma, ettei jo
tule. T�n��np� h�nen oli m��r� p��st� l�htem��n.�

�Niin, t�n��n.�

�En min� oikein siit� pit�nyt, ettei Pekko papiksi lukenut, mutta siihen
ylh�isyyteen h�nell� aina on ollut halua, ja sit� kai se sinaattiin
pyrkiminenkin oli.�

�Ei siell�k��n kaikki pienet ylim��r�iset kamarikirjurit ylh�isiksi

paisu�, sanoi Iiri, �mutta ei Pekko papiksi olisi sopinutkaan. H�ness�
ei ole sit� luonteen lujuutta ja vakavuutta, jota papilla tulee olla.�

�Kelpo poika h�n vain on�, vastasi matami, �ja kyll� sen tyt�n kelpaa,
joka Pekon saa -- eik� h�nelt� varojakaan puutu.�

��lk��, t�ti hyv�, vain puhemieheksi ruvetko�, sanoi Iiri hymyillen.

Samassa kuului ratasten jyrin��, ja Pekko ajoi pihaan. Kyytimies kantoi

h�nen matkatavaransa sis�lle. Pekko maksoi kyydin ja riensi tervehtim��n
omaisiaan.

Ensimm�inen asia, joka Pekolle kerrottiin, oli se, ettei Iiri p��ssyt
opettajattareksi.

�Mit�p� sill� v�li� on�, vastasi Pekko, �ei Iiri sent��n kodittomaksi
j��. Renkala on kaiketi k�ynyt yh� ylpe�mm�ksi nyt, kun h�nen tytt�rens�
on kihloissa rikkaan talon ainoan perillisen kanssa. Olette kai kuulleet
siit�? --�
�Emme�, vastasi matami. �Mist� sin� sen tied�t?�

�Kyytimieheni kertoi, ett� kihlajaiset nyky��n ovat olleet�, sanoi

Pekko.

�Mist� sulhanen on?� kysyi Iiri.

�Naapuripit�j�st�, mutta sanotaan h�nen ryypp��v�n.�

�Soo, soo! Is�nt� ryypp�� ja em�nt� juo kahvia -- semmoistako el�m��

siit� tulee. En usko, ett� Eveliina eritt�in ty�t� tekee, jahka h�n
omaan valtaansa p��see. Kyll� is�n komennon alla t�ytyy tehd�, mutta --
niin, saadaanpa n�hd� --�

Matami l�hti p�iv�llisen toimiin, ja Pekko koetti Iiri� ilahuttaa

kertomalla h�nelle Helsingin uutisia sek� miten h�n oli tyytyv�inen
oloonsa siell�. Lapsellinen turhamaisuus, joka Pekossa ennen ilmaantui,
oli jo paljon hivunut h�nest� pois, mutta viel�kin h�n pukeutui
suurimmalla tarkkuudella, ja ruskeat kiharat, jotka varjostivat h�nen
otsaansa, olivat tavallisesti aivan s��nn�llisiss� kiemuroissa. T�ll�
kertaa ei h�n kuitenkaan muistanut, ett� matkalla vaatteet olivat
k�yneet p�lyisiksi sek� ett� kiharat otsalla olivat sekap�rr�ss�. H�n
vain kuvaili Iirille el�m�� lukkarilla kaikkein hauskimmaksi, sanoen:
�T�m� pieni koti on kovin herttainen, kun sin� olet t��ll�, mutta sinua
v�ltt�m�tt�m�sti tarvitaan, en min� muuten t��ll� viihtyisi.�

�Kuinka niin sanot? Ovathan set� ja t�ti kovin herttaisia ihmisi�; miksi
et heid�n kanssaan viihtyisi?�

�Hm -- no niin, kaikki yhdess� olette hyv� kokonaisuus -- mutta sinun

luoksesi aina hartahimmasti halajan.�

Katossa riippui pieni soma h�kki, jossa viheri�varpunen liverteli. Pekko

oli jo H�meenlinnan koulussa ollessaan sen pyyt�nyt Aulangon mets�st�.
H�n meni h�kin luo ja pisti sen rautaristikkojen v�liin sokeripalasen,
jota kesytetty varpunen heti tuli nokkimaan. �Tipu, tipu, minun oma
kotiyst�v�ni!� sanoi Pekko. Sitten h�n istui harmonion ��reen, ruveten
soittamaan ja laulamaan runoilija Franz�nin tekem�� laulua:

�M� asun m�kkisess� vaan,

ei oo se suuri ko'oltaan,
ei loistoisa, tok' el�n siell�
m� aina, aina ilomiell�.

Siell' mull' on kultaa kalliimpi

mun pieni laululintuni.
H�n livertelee sulosuulla;
ah herttaista on h�nt� kuulla!

H�n ompi siev� pienoinen,

kuin tuuli, vilkas, hienoinen.
Ei h�ll' oo puku monenlainen,
vain sulkaverho ihanainen.�

�Laulusi oli kaunis�, sanoi Iiri, �mutta vahinko vain, ettei lintusi
sit� ymm�rr�.
Portti narahti ja Iiri katsoi ulos. �Pappilan Hanna tulee, mit� asiaa
h�nell� lienee? T�ytyy menn� kuulemaan.�

Iiri meni ky�kkiin. Hanna seisoi ovensuussa ja niiasi. �Hyv�� p�iv��,

Hanna, tule istumaan�, sanoi Iiri. �Mit� pappilasta kuuluu?�

�Rovasti pyysi neiti� tulemaan pappilaan ja k�ski viel� sanoa, ett�

h�nell� olisi teille t�rkeit� asioita.�

�Vai niin, nytk� kohta h�n minua tahtoo tulemaan?�

�Niin, nyt heti. T�ytyy kiirehti� kotiin. Hyv�sti!�

Matami, joka oli aitassa ollut ja tuli sielt� juuri kun Hanna meni
portista, huusi tyt�lle: �Hanna, hyv�� p�iv��! Mihink� kiire? Tule nyt
v�h�n juttelemaan.�

Hanna h�timmiten niiasi ja vastasi: �En jouda, Iiri neidille vain oli
asiaa; t�ytyy rient�� kotiin, meill� on vieraita.�

�Keit� siell� on?� kysyi matami viel�, mutta Hanna meni eik� kuullutkaan
kysymyst�.

Kun matami tuli sis��n, meni h�n heti Iiri� tapaamaan, sanoen: �Sinuahan
on pappilaan k�sketty, keit� vieraita siell� nyt lienee?�

�Vieraita? Ei Hanna vieraista mit��n maininnut; h�n sanoi vain, ett�

rovastilla on minulle asiaa.�

�On siell� vieraita. Kun min� kutsuin Hannan takaisin, sanoi h�n olevan
kiirett�, koska heill� oli vieraita. Kysyinkin, keit�, mutta tytt� meni
vain menojaan aika kipakkaa eik� kuunnellut, mit� kysyin.�

Pekko, joka t�ll� v�lin oli k�ynyt muuttamassa p�lyisen matkapukunsa

valkoiseen, sile�ksi silitettyyn kes�pukuun, tuli Iirin luo ja sanoi
l�htev�ns� h�nen mukaansa pappilaan.

�Menn��n nyt sitte�, vastasi Iiri, ja molemmat l�ksiv�t.

Iirin yll� oli vaaleansininen puku, joka oli kotikutoisesta kankaasta

tehty, ja p��ss� valkoinen leve�lierinen hattu, joka sinisine
silkkinauhoineen somistutti h�nen yksinkertaista, siev�� pukuansa.

Pappilassa Selja odottaessaan Iiri� tavantakaa kurkisteli ulos

ikkunasta. Nyt h�n n�kikin Iirin siniset silkkinauhat, kun tuulen leyhk�
niit� liehutteli, ja huudahti: �He tulevat jo, menk��mme ulos portaille
istumaan!�

�Kutka tulevat?� kysyi Helvi.

�Iiri ja Pekko.�

�Eik� herra Salmi oleskele Helsingiss�?� kysyi Lilli, joka oli Arvon ja
veljens� kanssa pappilassa.

�Kyll�, vastasi Selja. �H�n on ylim��r�isen� kamarikirjurina

senaatissa, mutta on nyt p��ssyt kotiin.� Selja riensi heit� vastaan
portaille.
�Tervetuloa!� huusi h�n vastatulleille. �Olipa hauskaa, ett� saimme
teid�t t�nne! Istukaamme t��ll�, toiset tulevat my�skin. Tuo sohva
j�tet��n is�ni ja �itini istuimeksi ja me asetumme n�ille penkeille.�

Helvi, Lilli ja ruustinna tulivat nyt portaille, ja hetken per�st�

herrat. �T��ll� on hauskaa�, sanoi rovasti. �Vai niin, Iiri on tullut
jo, no se hyv�. Maisteri Aatelilla on sinulle asiaa. Niin, niin, totta
se on, �l� sen vuoksi punastu.� Leikill��n h�n lis�si viel�: �Min� en
tied�, tahtooko h�n kahdenkesken jutella kanssasi vai k�yneek� se
t�ss�kin p�ins�. Siit� p��tt�k��n h�n itse.�

Arvo meni tervehtim��n Iiri�, lausuen: �Min� kuulin t��ll� rovastilta,

ett� olette hakenut kansakoulunopettajattareksi t�nne, mutta ett� toinen
on virkaan otettu, ja t�st� syyst� syntyi minussa toivo saada teid�t
meille alustalaistemme lasten opettajattareksi. T�m� asia riippuu nyt
kokonaan teist�, sill� koulumme on is�ni oma. Se on ihan uusi, is�ni
rakennuttama ja toimeenpanema, ja te saatte siis alusta alkaen perustaa
sen aivan mielenne mukaiseksi.�

Iiri loi Arvoon kiitollisen katseen ja sanoi: �N�yrimm�sti min� kiit�n

siit� luottamuksesta, jota minulle osotatte, ja my�skin rovastia tahdon
kiitt��, sill� v�h�n te minua tuntisitte, ellei rovasti olisi puhunut
puolestani. En kuitenkaan tahdo varmaa p��t�st� tehd�, ennenkuin
kasvattivanhempieni kanssa olen asiasta neuvotellut.�

�Mutta onko teill� itsell�nne halua tulla?� kysyi Arvo. �Sen tahtoisin
tiet��.�

�On; min� halajan omaa vaikutusalaa.�

�Koska sopii teid�n antaa varma vastaus?�

�Huomenna. Set�ni on h�iss� ja palaa illalla.�

�Palkkaehdot ovat samat kuin t��ll�kin�, sanoi Arvo.

�En min� kuitenkaan luule, ett� set� Iiri� laskee toiseen pit�j��n�,
virkkoi Pekko.

�Sit� en ollenkaan ep�ile�, vastasi Iiri. �Set� kyll� tiet�� ja

ymm�rt��, ett� min� omintakeista ty�t� haluan.�

�Viel� pyyt�isin teit� tulemaan meille Fredrikin-p�ivaksi�, sanoi Arvo,

�silloin on is�ni nimip�iv�, ja vanhempani aikovat viett�� koulussa
pient� juhlallisuutta. Rovasti on luvannut, ett� n�m� nuoret t��lt�
saavat tulla meille, ja silloinhan olisi teid�nkin hauskempi yhdess�
seurassa l�hte�.�

�He saavat ottaa vaunut�, sanoi rovasti, �niiss� on kyll� Iirillekin

tilaa. Saatte istua kaikki yhdess�, ja sen arvaan, ettei matka pitk�lt�
tunnu.�

Iiri kiitti syd�mellisesti rovastia, joka h�nest� n�in is�llisesti piti

huolta.

Ruustinna oli hetken ollut poissa, mutta palasi nyt j�lleen, ja

palvelustytt� Hanna seurasi h�nt�, tuoden tarjottimella vadelmamehua ja
raitista vett� sek� juuri leivottua sokerikaakkua.

�Noh, hyv� vaimoni, aina sin� tied�t, mik� parahimmalta maistuu. Mik�p�
saattaisi olla makuisampaa t�ss� heltess�! Hyv�t yst�v�ni, juokaamme
t�m�n uuden opettajattaren malja kotimaisessa viiniss�!�

�Eik�h�n se liene liika aikaista?� sanoi Pekko.

�Toivotaan, ettei ole�, virkkoi Arvo.

Hetken vain Iiri ja Pekko viel� viipyiv�t pappilassa. Ruustinna kyll�

pyysi heit� j��m��n p�iv�lliselle, vaan Iiri kiitti ja lausui: �En nyt
saata j��d�. Mieleni on niin levoton, ett� minun t�ytyy l�hte� kotiin,
sill� onhan minulla t�rke� p��t�s teht�v�n�. Pekon kyll� sent��n sopii
j��d�.�

�Niin, j�� sin� t�nne�, pyysi Ahto.

�Kiitoksia vain, kyll� niin� nyt sent��n Iiri� seuraan�, sanoi Pekko,
ja molemmin he l�ksiv�t kotiin.

�Pian tulitte!� huudahti matami, kun Iiri ja Pekko astuivat sis��n.

�Mit� sinulla siell� tehtiin, Iiri? Olen ollut kovin utelias, eik� se
ukkokaan tullut kotiin, ett� olisin saanut h�nen kanssaan tuumia, mik�
tuo asia lienee ollut.�

Iiri kertoi nyt, miten Ihalan nuori maisteri h�nt� pyysi alustalaistensa
opettajattareksi.

�Sep� kumma! N�ytt��h�n aivan silt�, kuin sin� sen vuoksi et olisi
p��ssyt t�nne, ett� sinun pit�� tuleman sinne Ihalaan. Onhan se aivan
niinkuin s��detty.�

�T�dill� siis ei ole mit��n sit� vastaan, ett� Iiri l�htee meilt� pois�,
virkkoi Pekko.

�No niin, koska h�n opettajattareksi pyrkii, niin menk��n sinne yht�
hyvin kuin muualle. Ihalastahan aina kuljetaan t��ll�kin. Mutta Iiri
sanoi 'alustalaistensa opettajattareksi' -- eik� h�n sitte saakaan
talollisten lapsia opettaa? Mik� se semmoinen koulu on? Onko se samassa
'kraarissa' kuin kansakoulut?�

Iiri hymyili v�h�n ja vakuutti matamille, ett� se oli saman arvoinen.

Illalla lukkari tuli kotiin, ja kun h�nelle puhuttiin, ett� Iiri� oli
pyydetty Ihalan tilalle kansakoulunopettajattareksi, sanoi h�n: �Kyll�
kai meid�n t�ytyy antaa sinun menn�. Eih�n lintukaan poikiansa saa
pes�ss��n aina pit��. Ne kyll� tiet�v�t aikansa, jolloin on lentoon
l�hteminen. Ik�v� meid�n tulee, sill� p�iv�npaisteena olet kodissamme
ollut, mutta kyll� on tarpeellista kuitenkin tottua omintakeiseen
ty�h�n; -- kuka tiet��, kuinka kauan me vanhat el�mme, eiv�tk� ne varat,
mitk� j�t�mme, erin suuret ole.�

�Kaikki ovat my�ntyv�isi� paitsi min�, sanoi Pekko.

�Sin� olet ehk� itsek�s�, vastasi lukkari hymyillen. �Sopiihan sinun

koettaa, mit� voit, asian est�miseksi.�
Pekko ei puhunut siihen mit��n, ja koko illan he olivat kaikin v�h�n
alakuloisia. Kun maata pantiin, valvoi Iiri kauan; h�n rukoili, ett�
Jumala ohjaisi h�nt�, jotta h�n voisi oikean p��t�ksen tehd�.

Aamulla her�tty��n katsoi Iiri kelloa; se oli vasta viisi, mutta h�n
p��tti kuitenkin nousta. Hiljaa puki h�n yllens� ja l�ksi ulos. Luonto
tuntui raittiilta, lintuset lauloivat kilvan, ja k�en kukunta kuului
Kartanon haasta. Iiri meni pellon pientaretta pitkin eli samaa tiet�,
jota h�n lapsena monta monituista kertaa oli kulkenut. H�n muisteli
kaikkia niit� huolettomia vuosia, joita h�n oli lukkarilla viett�nyt, ja
ajatteli: �Mik� nyt eteeni tullee?� -- Mutta luonto, joka kes�isess�
loistossaan oli kovin ihana, sytytti vain uusia toiveita tyt�n rintaan,
ja varmaksi vakaantui h�ness� se mielipide, ett� t�m� tarjottu ty�ala
oli h�nt� varten. H�n meni yh� eteenp�in, kiipesi yli aidan ja k�veli
Orjankalliolle. T��ll� h�n istui mietteiss��n, tuumaillen, miten h�n
uutta kotiansa varustaisi ja kaunistaisi. N�k�ala j�rvelle p�in oli
eritt�in kaunis Orjankalliolta, ja Iiri tuumasi: �Lieneek� minun tuleva
kotini lahdelman rannalla? Se olisi vasta hauskaa, jos ikkunastani
j�rven n�kisin!�

V�h�n toista tuntia oli h�n ollut poissa kodistaan ja aikoi juuri l�hte�
takaisin, kun samassa kuului rapinaa pensastosta ja Pekko seisoi h�nen
edess��n. �Kah, jopa sin�kin olet valveilla�, sanoi Iiri.

�Johan kello on puoli seitsem�n. Arvelin, ett� sin� menit t�nne, ja

p��tin seurata j�lki�si. Iiri, miksi tahdot j�tt�� meid�t? Tied�tk�,
ettei minun en�� milloinkaan ole hauska, jos sin� olet poissa. Nyt vasta
ymm�rr�n, kuinka kallis sin� olet minulle. Etk� tahdo, Iiri, omakseni
tulla ja j��d� t�nne siksi, kunnes voin sinulle oman kodin hankkia. Se
aika ei en�� ole kaukana.�

�Pekko, kallis lapsuuteni yst�v�, sit� en voi. Kuten sisar sinua

rakastan, mutta �l� ajattelekaan, ett� tunteeni muuksi saattaisivat
muuttua.�

H�mm�stys kuvastui selv�sti Pekon kasvoissa, sill� eip� h�nen mieleens�

koskaan ollut tullut, ettei h�n Iiri� saisi. Sit� vain h�n oli pel�nnyt,
ett� tytt� kuitenkin tahtoisi opettajattarena olla, kunnes h�n, Pekko,
oman kodin saisi. H�n siis sanoi Iirille: �Sin� varmaankin erehdyt.
Olenhan n�hnyt monen monituisissa tilaisuuksissa, ett� sin� olet minua
kalleimpana yst�v�n�si pit�nyt. Ajattele vain. Sin� minua ehk�
tiet�m�tt�si rakastat.�

�Ken kerran on ihanteensa n�hnyt, h�n ei rakkaudestaan erehdy� --

vastasi Iiri hiljaa.

�Sin�k� olisit rakastanut! -- ja ket�? Sit� en ymm�rr�.�

�Min� olen n�hnyt ihanteeni -- mutta ihanteet ovat saavuttamattomia --�

�No koska ne ovat saavuttamattomia, niin ota se, joka ei ole

saavuttamaton, ja joka sinua varmaan lempii.�

�Ei, Pekko hyv�, sinussa ei ole minun ihanteeni kuvaa. Enk� luule, ett�
rakkautesi minuun on muuta kuin lapsuudenyst�v�n. Saat n�hd� jonkun ajan
kuluttua, ett� min� sinut oikein tunnen. Mutta menk��mme nyt jo pois
t��lt�.�
�Menn��n maantielle ja sen kautta sitte kotiin; ruoho oli aivan m�rk��
vainion pientarella, ja sit� paitsi saamme t�ten kauemmin jutella
kahdenkesken.�

He meniv�t polkua my�den, joka vei Kartanon hakatielle, mutta kun he

sinne enn�ttiv�t, tuli Kartanon herrasv�ki kyl�n puolelta heit� vastaan.

�Me olemme olleet k�velem�ss�, sanoi eversti. �N�m� kes�iset aamut ovat
eritt�in ihanat.�

�Niin ovat�, vastasi Iiri. �Me k�vimme Orjankalliolla. Sielt� on n�k�ala

hyvin kaunis Kartanoon p�in; j�rven monet lahdelmat ja saaret n�kyv�t
sinne.�

�Onko neiti Salmi jo tehnyt p��t�ksens� koulun suhteen?� kysyi Arvo.

�Olen. Min� otan syksyst� viran. Kasvatusvanhemmillani ei ollut mit��n

sit� vastaan.�

�Ja is�ni nimip�iv�ksi tulette katsomaan uutta kotianne� --

�Kiitoksia, aivan mielell�ni!� vastasi Iiri, ja l�ksi j��hyv�iset

sanottuaan Pekon kanssa kotiin.

�Kaunis tytt� tuo neiti Salmi�, sanoi eversti. �Sellaiset silm�t, ett�
v�hemm�ll�kin nuorukaisen p��n py�r�lle panisi.�

�Niin, sellaiset ovat harvinaisia�, lausui Arvo ik��nkuin itsekseen.

�H�nen sulhasensa on my�skin hyvin kaunis�, virkkoi everstinna.

�Kuka on h�nen sulhonsa?� kysyi Arvo uteliaasti.

�Herra Salmi tietysti! Etk� sit� n�hnyt? Kuka nyt tuolla tavalla
k�velisi nuoren herran kanssa, ellei kihloissa olisi.�

�Mutta mamma kulta, neh�n ovat kuten sisarukset�, vastasi Aksel. �En
min� ole kuullut kenenk��n puhuvan, ett� he olisivat kihloissa.�

�Kyll�, kyll� olen jo aikoja sitte kuullut sen. En heid�n k�yt�ksest�ns�

olisikaan mit��n p��tt�nyt, jollen sit� olisi muilta kuullut, sill�
tuollaisten k�yt�s ei koskaan saata olla oikein, kuten olla pit��.�

�Mamma kulta�, sanoi eversti, �h�nen k�yt�ksens� juuri on soma ja

miellytt�v�.

�Te miehet luulette, ett� jokainen siev�naamainen tytt� k�ytt��

itse�ns� comme il faut --�

Arvo kulki ��neti. H�n kuuli, ett� Iiri oli kihloissa, ja se vaikutti,
ik��nkuin paino olisi h�nen syd�mellens� laskettu. Mutta taas h�n
muisti, ett� Lilli ja Aksel eiv�t sit� uskoneet, ja toivo h�nen
syd�mess��n kuiskasi: �Ei se ole totta! H�n ei sitte menisi
opettajattareksi.� H�n tuli nyt levollisemmaksi ja ajatteli: �Mit�p� se
sit� paitsi minuun koskee� -- sek� k�veli tyynimielisen� toisten muassa
Kartanoon. Viel� samana p�iv�n� h�n l�hti aamiaisen j�lkeen ajamaan
Ihalaa kohti.
VIIDESTOISTA LUKU

�Kyll� se vain kumma on�, lausui matami Iirille, �ett� sin�, joka aina
olet ollut lempe� ja hyv� tytt�, saatat olla Pekolle noin kova, ett�
annat h�nen laihtua pelk�st� ylenkatseestasi.�

�T�ti hyv�, enh�n ensink��n h�nt� ylenkatso, vaikka en h�nelle kihloihin

mene. Pid�nh�n min� Pekosta hyvinkin paljon.�

�Mit� se sitte semmoinen yksip�isyys hy�dytt�� -- pit�� miehest� eik�

ota kuitenkaan --. En min� sinussa tuollaisia oikkuja ennen ole
havainnut. Kun lukkari minua kosi, otin min� h�nen oitis, sill� h�n oli
hyv� lukkari, veisasi hyv�sti sek� oli minua paljonkin viisaampi, vaikka
olikin semmoinen harvapuheinen. Mutta sit� ei kukaan saata sanoa,
ettemme me ole onnelliset olleet, ja herranani olen h�nt� my�s aina
pit�nyt.�

�Niin, herranani ja kumppaninani min�kin tahtoisin sit� pit��, jota

lemmin, mutta Pekon luonne ei minulle sovi. H�n on kovin lapsellisen
turhamainen muutamissa asioissa, ja uskoa saatte, t�ti, ett� h�n hyvin
pian on unhottanut surunsa ja mielistyy muihin.�

�Jos h�n sen tekee, on se sinun syysi, koska et h�nt� ottanut, ja

kovasti olet mielemme pahoittanut; luulin min� sinua kiitollisemmaksi.�
Matami l�ksi harmissaan kamariinsa.

�Voi, voi!� huokasi Iiri. �Olenko min� todellakin kiitt�m�t�n? --

Pit�isik� minun ottaa Pekko, vaikka en h�nt� rakasta? Ei, sit� en saata
uskoa.� --

P�iv�t ja viikot kuluivat, Pekonkin jo pian tuli l�hte� Helsinkiin

t�ihins� taas. Alakuloisena h�n seurasi Iiri�, vaikka ei h�n en��
tunteistaan puhunut. Iirin k�vi h�nt� s��li, ja h�nen hyv� syd�mess�
k�rsi kovin siit�, ett� Pekko h�nen t�htens� oli onneton. Koska lis�ksi
kasvattivanhemmat Pekon t�hden, josta paljon pitiv�t, olivat tulleet
h�nelle nurjamielisiksi, niin h�nen entiset p��t�ksens� rupesivat
horjumaan, ja h�n ajatteli: �He riistiv�t minut kurjuudesta ja ovat
minua suojelleet kaikesta pahasta. Enk� min� nyt ole velvollinen
uhraamaan itse�ni? --� �isin ei h�n unta saanut, h�n taisteli syd�mens�
kanssa. Joka kerta, kun h�n luuli p��sseens� voitolle, n�ki h�n edess��n
kuvan siit� ihanteestaan, jota ei h�n kuitenkaan hetke�k��n luullut
milloinkaan saavansa. Ei suinkaan -- saavuttamaton se oli, kuten
ihanteet ainakin, mutta h�n oli n�hnyt sen eik� saattanut toista
rakastaa. Vaan uhrata itsens� -- sen h�n olisi voinut tehd� -- ja siihen
h�n nyt luuli olevansa velkap��.

Iltaa ennen Pekon l�ht�� istui matami lukkarin kamarissa. Iiri meni
heid�n luoksensa. H�n oli sis��n tullessaan aivan kalpea. Matami katsoi
h�neen ja s�ik�hti n�hdess��n h�net noin luonnottoman kalpeana.

�Mik� sinun on, lapsi?� kysyi h�n. �Oletko kipe�?�

�En ole; tulin teille vain ilmoittamaan, etten min� tahdo olla mik��n
kiitt�m�t�n lapsi. Te olette minut ottaneet kurjuudesta ja kasvattaneet
minua -- ja min� tunnen, ett� olen velvollinen tekem��n, kuten tahdotte.
Olen nyt siis p��tt�nyt t�ytt�� toivonne ja menn� Pekon kihloihin.�

�Oletko sanonut sen Pekolle jo?� kysyi lukkari.

�En�, vastasi Iiri. �H�nen t�htens� en t�t� tee, vaan teid�n, ja teit�
min� pyyd�n Pekolle asiasta puhumaan, sill� min� en sit� jaksa enk�
h�nt� t�n��n tahdo n�hd�.�

Kun matami n�ki, miten Iiri k�rsi, k�vi h�nen s��li tytt��. T�h�n asti
oli h�n vain n�hnyt Pekon surullisena, mutta nyt n�ytti Iiri k�rsiv�n
viel� enemm�n. H�n aikoi juuri kuiskata lukkarille: �Ehk� olisi paras,
ettei tuosta kihlaamisesta tulisi mit��n� -- mutta lukkari lausui
samassa:

�Tule t�nne, oma uhrilampaani -- kyll� olemme n�hneet, ett� sin� tahdot
velvollisuutesi t�ytt��, mutta emme me toki niin suuria
kiitollisuudenuhreja vaadi. Tosin olisi ollut mielemme mukaan, jos
olisitte voineet toisenne onnellisiksi tehd�, mutta n�in ei se laatuun
k�y. Hyv� on, ettet ole Pekolle mit��n asiasta puhunut. Ei h�nen tule
ensimm�isest� vastoink�ymisest� allap�in kulkea; ryhtyk��n vankasti
ty�h�n vain, se on paras miehelle.�

Iiri istui vanhan lukkarin viereen, nojasi p��ns� h�nen rintaansa

vastaan ja itki, mutta lukkari silitteli h�nen hienoja hiuksiansa
lausuen: �Mene lapsi maata -- sek� ruumiisi ett� sielusi vaativat
lepoa.� Iiri nosti rukoilevan katseen matamiin, ja t�m� sanoi:

�Niin, samaa mielt� min�kin olen kuin pappa. Mene nyt ja nuku rauhassa.�

Iiri meni. H�n laski levolle, kiitt�en Jumalaa hartaasti. Monta unetonta
y�t� oli h�nell� n�ihin aikoihin ollut, mutta nyt vaipui h�nen ihana
p��ns� v�syneen� patjoille, ja h�n nukkui levollisena kuten lapsi.

Seuraavana p�iv�n� t�ytyi Pekon l�hte� Helsinkiin. Hyv�sti j�tt�ess��n

n�ytti h�n hirve�n alakuloiselta, jonka vuoksi lukkari lausui: �Miehen
ei tule ensimm�isest� vastoink�ymisest� sortua, vaan h�nen mielens� ja
luonteensa pit�� vakaantuman yh� miehuullisemmaksi, yh� lujemmaksi,
jotta h�n miehen� saattaa seisoa uusissa taisteloissa.�

Pekko ei vastannut mit��n, h�n vaan ty�nsi otsaltaan vallattoman kiharan

ja kiirehti matkallensa.

Pekon l�hdetty� rupesi Iiri valmistelemaan itse�ns� Ihalan matkaa

varten. Kahden p�iv�n p��st� sinne oli ment�v�, ja ne kaksi p�iv��
riensiv�t piankin, koska oli v�h� yht� kutakin lajia valmistettavaa.

P�iv�� ennen Ihalaan l�ht�� meni Iiri pappilaan tuumailemaan Helvin ja

Seljan kanssa, mit� h�n matkalle ottaisi mukaansa. Ruustinna, joka kuuli
heid�n juttelevan puvuistansa, sanoi:

�Muistakaa vain tarkasti katsoa vaatteitanne, etteiv�t ratkea mist��n

sek� ett� kaikki on puhdasta ja siisti�. Kotipit�j�ss� saattaa olla
v�list� paremmissa, v�list� huonommissa vaatteissa, mutta kun
ulkopit�j��n menn��n aivan ventovieraisiin, t�ytyy olla p��st�
kantap�ihin niin siistiss� puvussa, ettei ole moittimisen varaa; sill�
kun tuttuun seuraan tulee joku vieras, h�nt� tavallisesti tarkastellaan
ja usein pintapuolelta arvostellaan h�nen sis�llist� eloansa.�
�Kyll�, �iti kulta, yksiss� tuumin t��ll� nyt laitamme kaikki kuntoon�,
vastasi Selja. �Iiri ja min� panemme vaaleanpunaiset vaatteet yllemme
siell� Ihalassa, me olemme sitte aivan kuten sisarukset; matkalle otamme
kansallispuvut.�

Ahto, joka juuri astui huoneeseen Seljan puhuessa kansallispuvuista,

virkkoi: �Everstinna varmaankin sanoo, ett� teilt� puuttuu 'noblessia',
kun n�kee teid�t kansallispuvuissa.�

�Sanokoon vain, se on yhdentekev��, vastasi Selja. �Patrunessa Aateli

ei suinkaan ole samaa mielt�, ja h�nenp� luokseen me nyt l�hdemmekin.
Sit�paitsi on Helvi tummansinisess� puvussa, ja h�nest� everstinna aina
pit��. Ei h�n Iiri� eik� minua huomaakaan.�

�Niin, Helviss� on 'noblessia' -- sen h�n havaitsi silloin, kuin

Ragnhildin is�, leskiparoni, k�vi t��ll� ja Helvi� liehitteli.�

�Ahto, kuinka tuommoisia puhut�, torui Helvi.

�Onpa se tosi�, vakuutti Ahto, �siit� asti h�n sinussa on ylevyytt�

havainnut. H�n on todellakin hauska, tuo everstinna.�

�Hauska! Onko h�n hauska?� kysyi Iiri ihmetellen.

�On kyll� tavallaan�, vastasi Ahto. �Minusta on hauska kuulla h�nen

puhettaan. H�n on ik��nkuin muinaiskalu, niin vanhanaikuinen. Tuo
entisajan sukuylpeys tulee h�ness� aina esiin. Eik� se ket��n haittaa
t�h�n aikaan. Semmoisella ylpeydell� ei ole en�� muuta voimaa, kuin ett�
saa nauruhermot liikkeelle ja osottaa meille, kuinka narrimaisia ihmiset
ennen olivat.�

�Kyll� he minun luullakseni ovat yht� narrimaisia viel�kin, ja ylpeit�

l�ytyy yht� paljon kuin ennen�, v�itti Iiri, �mutta tosi on, ett�
everstinnassa se esiintyy vanhanaikuisella tavalla. Siis tapa meist�
n�ytt�� muinaisaikuiselta, vaan viat eiv�t meid�n ajalla ole yht��n
v�hemm�t. Ylpeys, kunnianhimo ja muut sellaiset ilmaantuvat kyll�
ihmisiss� nyt ja luultavasti vast'edeskin.�

�Sen kyll� my�nn�n, mutta jos ihminen, joka pyrkii varmaa p��m��r��
kohti, ahkeralla, jalolla ty�ll� tarkoitusper�ns� saavuttaa, on h�nen
ylpeytens� kuitenkin paremmin oikeutettu kuin sen, joka ylpeilee siit�,
ett� h�n on syntyess��n perinyt is�ins� loistavan nimen.�

�Esi-is�in hyv�t avut menev�t usein perint�n� lapsille�, vastasi Iiri,

�ja lapset ylpeilev�t siit�, ett� is�in jaloa verta juoksee heid�n
suonissaan. Tyhm�� se kyll� on, vaan ei tyhmemp�� kuin ylpeys yleens�.�

�Se on aivan tosi�, sanoi ruustinna, �ett� ylpeys on tyhm� ja

naurettava, sill� mist� ihminen saattaisi ylpeill�? Ei mist��n! Jumala
voi rikkaan k�yh�ksi tehd�, ter�v�j�rkisen heikkomieliseksi ja korkeassa
virassa olevan, joka ylpe�n� kunnian kukkulaltaan katselee
k�skyl�isi��n, silm�nr�p�yksess� halvauksen kautta aivan
kykenem�tt�m�ksi saattaa. N�emmeh�n t�mm�isi� esimerkkej� joka p�iv�.
Kaunotar, joka kauneudestaan ylpeilee -- paljonko h�n tarvitsee,
ennenkuin poskensa hehkuvat ruusut ovat menneet -- joku pieni kompastus
vain jo arven tuottaa pilaamaan h�nen kauniin muotonsa. Ja tapaturman
tulemattakin varmaan muutamien vuosien kuluttua sanotaan: 'Onko h�n
milloinkaan voinut olla kaunotar?' Semmoista se t�ss� maailmassa on.
Siis ei ole kenell�k��n ylpeilemist�, sill� ihminen ei suuruutensa
haltija ole, vaan Jumala ainoastaan.�

T�h�n �itins� puheeseen ei Ahto en�� mit��n sanonut. Kello l�i

seitsem�n, ja Iiri virkkoi: �Ilta on joutunut niin ihmeellisesti, minun
olisi jo ennen t�ytynyt menn� kotiin. Huomenna siis l�hdet��n.�

�Niin, kahdeksalta olet t��ll�, ja sitte menn��n matkalle�, sanoi Helvi.

�Ja jatketaan kinaa�, virkkoi Ahto.

�Ei ensink��n kinata�, v�itti Iiri. �En min� kinaa kinatakseni, vaan
puolustaakseni mielipiteit�ni.�

�Ei matkalla kinaaminen sovikaan�, sanoi Ahto, �sill� silloin

unhottaisimme katsella ymp�rill�mme olevaa luontoa�.

�Se on aivan tosi�, vakuutti Iiri ja meni nyt hyv�sti j�tetty��n kotiin.

Seuraavana p�iv�n� pappilan nuoret ja Iiri l�ksiv�t ajaen vaunuissa ja

kahdella hevosella Ihalaa kohti. Eversti perheineen oli l�htenyt jo
p�iv�� ennen. Lukkarin matami meni Taaven-muorin luo, jonka m�kki oli
aivan pappilan tienhaarassa, katselemaan, milt� n�ytti, kun Iiri
vaunuissa ajoi. Ja kauniilta se kai n�ytti, koska matami, kun vaunut
olivat ohitse menneet, pyyhk�isi jotakin kosteata silmist��n, lausuen:
�Niin, siin� se meid�n Iiri nyt l�hti vaunuissa -- kukapa olisi uskonut,
kun h�n Renkalassa paimentytt�n� oli, ett� h�n noin olisi menestynyt ja
arvoon tullut.�

KUUDESTOISTA LUKU

Hein�kuun 18:s p�iv� eli Ihalan patruunan nimip�iv� alkoi ensin v�h�n
pilvisen�, mutta jo yhdeks�n aikaan oli taivas kirkas ja lahti tyyni
kuin kuvastin. Koko luonto oli eritt�in ihana. Niityt ja nurmet olivat
kukkia t�ynn�, sill� seuraavana p�iv�n� vasta hein�nteko oli alettava,
joten kukat viel� rauhassa rehottivat. Eip� siis ihmett�k��n, ett�
kansakouluun, joka sijaitsi j�rven rannalla, v�h�n matkan p��ss� neiti
Jopen asunnosta, oli riitt�nyt runsaasti kukka- ja lehtik�ynn�ksi�.
Niit� Ihalan nuoret vieraat olivat edellisen� iltana sitoneet ja viel�p�
ehtooy�t�kin panneet illan jatkoksi.

Vanha Maija mutisi, kun einep�yt� oli valmiiksi katettuna eiv�tk�

vieraat tulleet ruoalle, vaikka heit� oli kutsuttu. �Eiv�t p��se
vaatteisiin, kun kaiken y�t� valvottiin�, sanoi Maija. �Semmoisia
turhanaikaisia t�it�, ik��nkuin eiv�t uudet huoneet olisi kauniita ilman
lehti� ja kukkasia. Eih�n t�ss� nyt juhannus kuitenkaan ole. Kahvikin
ihan j��htyy, ja jos sen tulelle panen toistamiseen, niin milt� se
sitte maistuu --� Halli koira venyi ky�kin kynnyksen vieress�
odottelemassa, ett� h�nenkin suuhunsa jotakin herahtaisi, ja Maija, joka
ruokasalista tuli ky�kkiin, virkkoi: �Sin� Halli siin� lotkottelet;
luuletko, ett� t�ss� nyt koiralle ensiksi ruokaa annetaan. Onhan tuossa
vanhaa maitoa hulikassa, t�ytyy kai sinulle antaa -- soh, odota h�nt�
nyt -- pelkk�� maitoako luulet saavasi hotkia -- panen leip��kin
joukkoon. Katsos tuota hylky� -- ei sy�, kun on maito k�ynyt v�h�n
happameksi --� Maija otti tyhj�n kerma-astian sek� pani siihen v�h�n
maitoa, jota h�n kaatoi Hallin ruokaan puhuen koiralle: �Katsos, Halli,
panenpa kermaakin sulle --� ja Halli meni nyt sy�m��n ruokaansa siin�
luulossa, ett� siihen oli kermaakin kaadettu.

Keve�t naisaskeleet kuuluivat ylikerran portailta, ja samassa

palvelustytt� Sere juosten tuli ky�kkiin ja huusi: �Maija! Vieraat
naiset tulevat ylikerrasta, ja everstinna, joka puutarhassa on ollut
k�velem�ss�, on jo my�skin tulossa; vienk� kahvin sis�lle?�

�Vie vain; hyv�, ett� vihdoinkin tulevat.�

Einep�yd�n ymp�rille talonhaltijat vierainensa nyt kokoontuivat. My�skin

vanha neiti Joppe oli joukossa. Tuo ennen aivan virkku vanhus oli ik�ns�
painosta viimeisin� vuosina k�ynyt eritt�in v�syneeksi. H�n ei en��
usein jaksanut tulla kartanoon vieraitten kanssa seurustelemaan, mutta
nyt oli erityinen syy, koska kansakoulu oli vihitt�v�. Kansaa neiti
Joppekin rakasti, ja k�yh�� kansaa h�n kaikessa hiljaisuudessa paljon
auttoikin -- siis t�m� juhlatoimitus h�nt� eritt�in miellytti. My�skin
h�n oli utelias n�kem��n Arvon toimittamaa uutta opettajatarta. H�n oli
lempipoikansa suhteen pannut t�hdelle muutamia seikkoja, joista h�nt�
aavistutti, ettei nuori opettajatar ehk� ollut Arvon syd�melle aivan
vieras olento. Kun tyt�t nyt kaikin tulivat sis�lle, oli h�n todellakin
halukas tiet�m��n, kuka noista kolmesta, joita h�n ei ennen tuntenut,
oli uusi opettajatar.

Lilli, joka heti juoksi vanhaa t�ti� tervehtim��n, esitteli: �Rovasti

Nurmen tytt�ret, neidit Helvi ja Selja, sek� neiti Salmi.�

�Vai niin -- te tulette siis meid�n uuteen kouluumme opettajattareksi�,

sanoi neiti Joppe ja katseli tarkastellen neitosta. Iiri loi suuret
miettiv�t silm�ns� vanhukseen, vastaten:

�Niin tulen. On oikein hauska ajatella sit� aikaa, jolloin p��sen t�nne.
Koulu on eritt�in ihanalla paikalla, ja sitte saan sellaisen ty�alan,
jota hartaasti halajan.�

Patruuna Aateli my�skin tuli puhuttelemaan Iiri�, kysyen: �Mit� nyt

pid�tte uudesta koulurakennuksestamme?�

�Oikein paljon�, vastasi Iiri. �Omituiset tunteet syd�mess�ni astuin

koulun huoneisiin menness�ni niit� koristelemaan -- siin� kun n�in
vastaisen kotini. My�skin tunsin, ett� samalla, kun noissa huoneissa
kodin saan, syntyy minulle suuri edesvastuu.�

�Se on varma�, sanoi patruuna. �Etuja seuraa my�skin vastuunalaisuus.�

�Sen Jumalan avulla voitte t�ytt��, lausui patrunessa, joka l�heni

Iiri� ja oli kuullut miehens� sanat.

�Sit� toivon�, vastasi Iiri.

�Kaikki he nyt tekev�t affairea tuosta tyt�st�, sanoi everstinna hiljaa

miehellens�. �Juuri kuin h�n olisikin jotakin -- pyh! -- En ymm�rr�,
ett� lankonikin viitsii. Miehet nyt aivan pilaavat tyt�n. H�n kyll�
coquetteeraa jo ilmankin.�
�Ei ensink��n; juuri h�nen suora, luonnollinen olentonsa tekee h�net
eritt�in vieh�tt�v�ksi�, vastasi eversti.

Patrunessa tuli samassa pyyt�m��n k�ly�ns� ja muita vieraitansa ottamaan

j�lkiruokaa, ja everstinna meni ensiksi, kuten arvonsa tunteneen ainakin
on tapana, jotta muut sitte v�hitellen my�skin voisivat l�hesty�
makeisruokavatia.

Eineen j�lkeen mentiin kansakoululle, johon nyt tuli Ihalan alustalaisia

lapsineen. Juhlasaliin kokoonnuttiin m��r�tyll� tunnilla. Ensiksi
veisattiin virsi: �Koko maa iloita mahtaa --� ja sen j�lkeen piti Arvo
lyhyk�isen puheen, jossa h�n lopulla rukoili, ett� opetuksesta, joka
koulussa oli jaettava, karttuisi nuorelle, kasvavalle kansalle
siunausta.

Sitte oli kahvip�yt� asetettu toiseen huoneeseen, jossa alustalaisille

tarjottiin kahvia vehn�sten kera. Siin� nyt Helvi ja Iiri kaatoivat
kahvia ja Lilli sek� Selja jakelivat vehn�si�.

Pikku tyt�t, joka olivat kuulleet, ett� koulun tuleva opettajatarkin oli
Ihalassa, kyseliv�t nyt toisiltaan: �Kukahan noista on opettajatar?�

Nummen Taava, er�s pieni tytt�, osotti sormellaan Helvi� ja sanoi:

�N�eth�n sen, ett� tuo on opettaja -- se on vanhin ja vakavin.�

�Tuon min� tahtoisin opettajaksi�, virkkoi Salom�en Miina, �tuon, jolla

on punainen hame ja suuret, kauniit silm�t�.

Iiri, jota Miina juuri tarkoitti, l�heni tytt�si� sanoen yst�v�llisesti:

�Mit� te nyt pakinoitsette?�

Miina, ollen h�peill��n, painoi p��ns� alas niin, ett� h�nen tuskin
kahta tuumaa pitk�t palmikkonsa nousivat pystyyn, ja vastasi hiljaa: �Ei
niin mit��n.� Mutta myll�rin Manu, joka oli rohkea poika, virkkoi:

�Nuo likat eiv�t tied�, kuka on opettaja, ja sit� he tuumailevat.�

�Tied�tk� sin� sitte?� kysyi Iiri.

�Enh�n min� tied�, mutta luulen vain, ett� ehk� te olette.�

�Oikein sitte arvasit. Syksyll� tulen opettajaksenne, ja jos, kuten

toivon, olette oikein kilttej� lapsia, niin meist� varmaan tulee hyvi�
yst�vi�.�

Lapset nyt kaikin katselivat Iiri� ja kuiskailivat toisillensa: �Tuo se

nyt on meid�n tuleva opettajattaremme.�

Patrunessa tuli Iirin luo ja kysyi: �Mill� nyt huvittaisimme lapsia?�

�Annetaan heid�n menn� ulos leikkim��n�, vastasi Iiri. �Jos suvaitsette,

niin kyll� min� panen leikit alkuun.�

�Menn��n kaikin�, sanoivat Helvi ja Selja sek� meniv�t samassa

juoksemaan lasten kanssa ulos pihalle.

Kun lapset olivat saaneet tarpeeksensa leikki�, sanoi Iiri: �Tulevana

vuonna tahdon opettaa teille monta piirileikki�, jos olette oikein
ahkeria lapsia. Te saatte leikki� 'Myll�ri�', 'Peltomiest�' y. m.�

Lapset, jotka ennen olivat pel�nneet koulua, toivoivat nyt, ett� syksy
pian tulisi, jotta p��sisiv�t kouluun.

Tyytyv�isin� ja siunaten patruunaa ja patrunessaa meniv�t alustalaiset

lapsineen koteihinsa. Tuokion kuluttua Ihalan haltijat my�skin l�ksiv�t
vieraineen kartanoon. Tiell� Lilli ja Aksel rupesivat kehoittamaan Arvoa
panemaan toimeen jonkun kuvaelman. �Se olisi eritt�in hauskaa!� sanoi
Aksel.

�Min� en ollenkaan ole kekseli�s siin� asiassa�, lausui Arvo, �mutta jos
ryhdytte toimeen, niin kyll� min� olen apuna�.

�Ai, me asetamme Pohjolan neidon kultalankaa kehr��m��n�, sanoi Selja,

�ja Iirist� tulee Pohjolan neito�.

�En min� sovi.�

�Kenenk� saamme?� kysyi Selja.

�Selja rupeaa ehk� itse�, sanoi Arvo.

�En min�! Min� en osaa olla alallani, ja minusta on niin kovin hauska
katsella muita.�

�Eik� Lilli neiti rupeaisi?� kysyi Iiri �Te olette sopivin, koska teill�
on vaaleat hiukset. Ja Ahto menee V�in�m�iseksi, eik� niin?�

�Miksi ei. Mutta kaksi kuvaelmaa tarvittaisiin, kun kerran ryhdymme

toimeen.�

�Min� tied�n mink� kappaleen otamme�, sanoi Helvi. �Me laitamme

liikkuvan kuvaelman Runebergin er��st� runoelmasta ja sovitamme uusia
sanoja muutamiin paikkoihin, jos niit� kuvaelmaa varten tarvitaan. Mutta
kuulkaa nyt, mill� tavoin t�m� kuvaelma asetetaan. Seljan t�ytyy
pukeutua vanhaksi akaksi, Iirin ruveta nuoreksi tyt�ksi, h�nell� kun on
kansallispuku. Se sopii hyvin. Kaksi kosijaa tyt�ll� on, mutta vain
toisen tarvitsee puhua, ja siksi m��r�isin Akselin. Toiseksi ehdottaisin
Arvon, sill� h�nen tietysti ei sovi olla poissa vieraitten parista, ja
tuon toisen kosijan tarvitsee olla n�ytt�m�ll� ainoastaan pieni hetki.�

�Kaikki hyvin! Ryhtyk��mme toimeen vain�, sanoi Aksel.

Nyt tuli nuorille puuhia, mutta siksi, kuin vieraat iltapuolella

saapuivat, oli heill� kaikki valmista.

Vieraita tuli, sek� nuoria ett� vanhoja. Muutamia tunteja keskusteltiin

kaikenlaisista v�h�p�t�isist� asioista, kuten tavallista on, milloin
ventovieraat sattuvat seurustelemaan toistensa kanssa. V�hitellen nuoret
meniv�t puutarhaan, jossa paremmin tutustuivat kesken��n; mutta
illempana Lilli, Iiri, Helvi ja Ahto meniv�t lopullisesti panemaan
toimeen kuvaelmaa Pohjan immest�. Sitte kutsuttiin vieraat rannalle,
johon oli puitten v�liin tuotu istuimia. Moniv�risi� lyhtyj� riippui
puitten oksista, ja kahden suuren koivun v�liin oli asetettu verho, joka
nyt vedettiin syrj��n. Siin� oli korkea kivi, jonka p��ll� Pohjan neito
valkoisessa puvussa istui kultalankaa kehr�ten, ja V�in�m�inen tuli
h�nt� kosimaan. Bengaalituli valaisi n�ytt�m��, ja vieraat, jotka t�t�
eiv�t ennen olleet aavistaneet, olivat eritt�in ihastuksissaan
yll�tyksest�. Esirippu suljettiin, ja everstinna sanoi: �Todellakin
charmanttia! Jaa, jaa; tuollaista saadaan toimeen, kun ollaan nuoria!�

Lilli olikin oikein vieh�tt�v�n n�k�inen, kun h�n tuossa vihannassa

luonnossa istui valkopukuisena ja vaaleat hiukset hajallansa. Arvonkin
t�ytyi itsekseen my�nt��, ett� Lilli n�ytti eritt�in suloiselta. Kauan
eiv�t katselijat joutuneet Lillin muotoa ja olentoa ihailemaan ja
arvostelemaan, sill� nyt Ahto astui n�ytt�m�n eteen, ruveten lausumaan
Runebergin runoelmasta seuraavaa kohtaa:

�Neidoll' oli �idilt�ns� muisto,

helmil�ill� sommiteltu solki,
timanteilla kaunistettu kallis.
Saipa kaksi kosijaa nyt h�lle:
uljas, rikas, mahdikas ol' toinen,
vaan h�n mieli neidon helmisolkee.
Toinen taasen kaino ol' ja k�yh�,
vaan h�n mieli neidon syd�nkultaa.
�itipuoli tytt�relle virkkoi:
�K�y s� rikkahalle, hylk�� k�yh�!
Ihanampaa kulta on kuin k�yhyys.�
Neito itki, kielsikin, mut turhaan.
Vaan kun kuuliaisten aika joutui,
silloin �idin luon' ei neitt� n�hty,
pihall' ei, ei puiston siimeksess�,
vaan h�n seisoi j�rven rannikolla.
Sinne �iti ehti, sulho saapui.� -- --
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Ahto lakkasi lausumasta, ja esirippu avattiin. Kansallispukuun puettu

tytt� (Iiri) seisoi rannalla. Sinisess� silkkivy�ss� oli kultapaperista
tehty solki, t�ynn� moniv�risi� lasihelmi�, jotka hohtokivien ja
simpukoitten asemesta olivat siihen sovitetut. Nyt rikas sulho (Aksel),
joka �itipuolen (Seljan) kanssa my�skin seisoi rannalla, virkkoi
neitoselle:

�Tullos my�t� riemukemuloihin,

kuulutusta ottamaan nyt k�ymme!�

Mutta neito otti vy�lt��n soljen, lausuen:

�Kell' on v�h�, h�np� v�h��n tyytyy,

kell' on paljo, h�n vaan vaatii lis��.
Tuhannen on vuotta meri niellyt
antiloita, aartehia sy�nyt;
vaatii viel� multa kultasoljen.�

N�in sanottuaan heitti h�n soljen kauas j�rven syvyyteen. Mutta sulho
l�ksi suutuksissaan pois, lausuen tyt�lle:

�Itse my�skin l�hde siikasille,

koska heille, kurja, k�yh� annoit
kallehimmat aartehesi kaikki!�

�itipuoli, j��ty�ns� tytt�rens� kanssa kahden, soimasi h�nt� sanoen:

�Onneton, oi mit� oot sa tehnyt?

 Korkeutt' ei toivoa saa en��,
m�kiss�s ei en�� kulta kiill�,
solkeas et en�� n�e s� koskaan.�

Mutta tytt� rannalla lausui hymysuin:

�Paremp' elon onni korkeutta,

lempi-elo kultaa kallihimpi,
armaan syd�n solkee armahampi!�

Bengaalituli valaisi n�ytt�m��, ja samassa k�yh� sulho (Arvo) ilmaantui

rannalle. H�n riensi tyt�n luo ja lausui, tyt�n h�nelle k�tt�
tarjotessa:

�Hyv�, ett� siikasille heitit

kultasoljen, koska kallehimman
aartehesi sulhollesi s��stit:
mulle annoit oman syd�nkultas.�

Esirippu suljettiin nyt.

* * * * *

�Eritt�in hauska kuvaelma!� huudahtivat katselijat.

�T�m� on kokonaan meill� olevien nuorten vieraittemme ansio�, sanoi

patrunessa, �ja miehelleni aivan odottamaton ilahdutus, sill� h�nell� ei
ollut vihi�k��n koko asiasta.�

�Se oli todellakin hyvin arrangeerattu�, lausui everstinna.

Ruunuvouti Tamminen, lihava herra, joka oli rikas talonomistaja ja vanha

nuorimies, virkkoi: �Jaa tuota taas, min� antaisin koko joukon
omaisuuttani, jos min�, tuota taas, saisin joka ilta t�llaisen
huvituksen. T�m� viimeinen kuvaelma, tuota taas, oli eritt�inkin
hupainen.�

�Viimeinen painuu aina paremmin muistiin�, sanoi everstinna, �mutta tuo

ensimm�inen arrangemangi oli mielest�ni kuitenkin runollisempi�.

�Jaa, oli siin� runoutta t�ss� viimeisess�, tuota taas, seh�n oli
Runebergia�, lausui ruunuvouti.

Nuoret naiset nauraa hissuttelivat, kun ruunuvouti ei everstinnaa oikein

ymm�rt�nyt, vaan selitti h�nen puheensa viimeisen esityksen hyv�ksi.

Nimismiehen tytt�ret, Nanni ja Laina, kertoivat aina saaneensa panna

kuvaelmia toimeen, kun Parkanossa k�viv�t t�tins� luona. �Oikein min� jo
v�syin kuvaelmiin, kun niit� aina t�ytyi puuhata�, virkkoi Nanni.

�Se on, tuota taas, vahinko, ettemme ennen ole tiet�neet pit�j�ss�mme
l�ytyv�n sellaisia kykenevi� naisia�, sanoi ruunuvouti.

�Tytt�remme eiv�t koskaan ole kuuluneet niihin, jotka tahtovat loistaa

taidollaan�, tokaisi nimismiehen rouva, katsahtaen samassa Iiriin ja
Seljaan, jotka juuri l�heniv�t pakinoitsijoita.

Ilta oli joutunut, ja kaikki l�ksiv�t rannalta kartanoon, jossa sitte

ruvettiin illalliselle.

Kello kahdentoista aikaan pit�j�l�iset l�ksiv�t pois.

Y�hyv�iset sanottuaan meniv�t Ihalassa vierailevat tyt�t ylikertaan,

jossa heid�n makuuhuoneensa olivat vieretysten. Toisessa makasivat Selja
ja Iiri, toisessa Helvi ja Lilli. Helvi jutteli Lillille v�h�n aikaa
kaikenmoisia, mutta Lilli oli kovin vakainen eik� vastannut paljon
mit��n. Vihdoin kun Helvi sanoi: �Eik� Iiri ollut hyvin suloinen
kuvaelmassa? Minusta h�n oli oikein vieh�tt�v�, silloin Lilli vastasi
nyre�sti:

�Taisipa olla.�

Helvi huomasi nyt, ett� h�nen puheensa oikein vaivasi Lilli�, ja sanoi:
�Mik� sinun on? Vaivaako puheeni sinua? Oletko v�synyt?�

�Olen, minun on kovin uni.�

He panivat maata, mutta uni ei tullut kummallekaan. Tyt�t toisessa

huoneessa juttelivat iloisesti kauan aikaa, mutta nukkuivat sitte.
Helvikin jo rupesi uneen menem��n, kun h�n yht�kki� kuuli itkun
nyyhkytyksen vierest��n.

�Mik� sinun on, Lilli? Puhu, mik� sinua vaivaa?� kysyi Helvi.

�Ei mik��n muu, kuin etten saata olla onnellinen. Minua on aina
aavistuttanut, ett� tuo Iiri minun onneni ry�st�isi, sill� h�n on
minulle ensi hetkest�, jolloin h�net n�in, ollut erinomaisen
vastenmielinen. Mutta sin� et saa t�st� puhua kenellek��n.�

��l� pelk��; mutta suottahan sin� olet Iirille suuttunut, mill�p� h�n
sinun onnesi ry�st�isi?�

�Sin� et tied�, kuinka min� lemmin ja olen lempinyt Arvoa --�

�No mutta mit� se siihen kuuluu?�

�Kuuluu se. Tuossa kuvaelmassa min� n�in niin selv�sti tulevaisuuden

edess�ni, ik��nkuin tuomio olisi julistettu minulle: siin� on se, joka
sinun onnesi vie auttamattomasti! Usko, Helvi, minua!�

�Jos olisin tiet�nyt ennen, ett� sinulle kuvaelmastamme tuommoinen tuska

syntyi, niin en olisi Arvoa sulhoksi asettanut.�

�Se oli hyv� vain, min� toivoin sit�, sill� min� tiesin, ett� h�nen
tunteensa tulisivat ilmi siin�. Muuten h�n osaakin peitt�� ne
erinomaisesti. Min� ainoastaan olen aavistanut, mit� nyt tied�n
varmasti.�

�H�n osasi n�ytell� hyvin, se oli koko asia.�

�Ei, ei, rakkautta ei kukaan voi oikein n�ytell�, se oli luontoa! Minun
silm�ni eiv�t pet� Sin� et ymm�rr�, kuinka min� k�rsin koko illan, kun
kaikki muut olivat iloisia!�

�Kyll� sen nyt ymm�rr�n, mutta olen min� kuitenkin vakuutettu, ett�
mustasukkaisuus sinut on erehdykseen vienyt. Min� puolestani luulen,
ett� Lemmenjumalainen ei ensink��n ole Arvoon koskenut.�

Ihminen uskoo mielell��n sit�, mit� toivoo. Niinp� Lillikin rauhoittui

v�hitellen Helvin puheesta ja nukkui virkist�v��n uneen. Kes�y�n kalpea
kuu kulki rataansa, katsellen ikkunasta sis��n, ja n�ki miten ihmiskunta
aina on yht�l�inen, vaikka se on muuttuvinaan: aina yh�ti samat ilot,
samat taistelot, samat huolet t�m�n lyhyk�isen el�m�najan onnesta!

Seuraavana p�iv�n� tehtiin hein�� Ihalassa. L�hell� kartanoa oli kaunis

niitty, jonne patrunessan ehdotuksesta p��tettiin menn� kahvia juomaan.
Nuoret olivat siit� ihastuksissaan, mutta everstinna Aateli pelk�si
siell� olevan k��rmeit� ja muita vaarallisia el�vi�; vaan kun Arvo ja
patruuna vakuuttivat, ettei siell� milloinkaan ollut k��rmeit� n�hty,
uskalsi everstinna menn� mukaan.

Niityn syrj�ss� l�hell� kaurapellon aitaa oli muutamia kauniita koivuja.

N�itten siimekseen Ihalaiset vieraineen nyt asettuivat. Kahvivalkea
sytytettiin palamaan, ja everstinna, kuten kaikki muutkin, tunsi itsens�
oikein tyytyv�iseksi. Leimuava tuli, tuoksuva hein� ja reipas hein�v�ki
tekiv�t h�neen hyv�n vaikutuksen. Lillikin n�ytti t�n��n aivan
iloiselta, mutta Helvi, joka h�net parhaiten tunsi, huomasi kyll�, ett�
h�n Iiri� kohtaan oli kylm�. Iiri ei h�nen k�yt�ksest��n mit��n
huomannut, sill� olihan Lilli aina pit�nyt itse�ns� vieraana h�nt�
kohtaan. H�n siis vain luuli Lilli� v�h�n ylpe�ksi. Huoletonna iloitsi
Iiri ja oli kovin onnellinen. H�n k�veli Seljan kanssa etsim�ss� kukkia
ja lehti�, joista he sitte kahvip�yd�n eli sile�n kiven ymp�ri siteliv�t
kiehkuran. Poimivatpa viel� mansikoitakin, joita niityn syrj�st�
l�ysiv�t, ja nyt he tarjosivat marjaoksia seuran vanhemmille j�senille.

Arvo, joka istui everstin vieress�, sanoi Iirille: �Kerran annoin teille
mansikoita tuohit�tter�llisen; ehk� nyt sen sijasta saan teilt� noista
oksista muutaman?�

�Aivan halusta�, sanoi Iiri ja tarjosi muutamia kauniita oksia Arvolle,

joka kiinnitti ne napinl�peens�.

Lilli katsahti �kki� Helviin, joka kyll� ymm�rsi, mit� h�n tunsi t�ll�
hetkell�.

V�h�inen musta pilvi nousi taivaalle, ja sit� nyt kaikki pelk�siv�t,

sill� se n�ytti kovin uhkaavalta; mutta silloin Maija huusi: �Kahvi on
valmista!�

Aiottiin juuri ruveta kahville, kun samassa kuului kummallisia ��ni�

kaurapellolta. Renki-vouti tuli juosten herrasv�kens� luo ja sanoi
yht'oikoisesti: �Sianporsaat ovat menneet kaurapeltoon, jospa herrat ja
r��kin�t menisiv�t ajamaan niit� pois; en laskisi v�ke�, koska pelk��n
sateen saavuttavan.� N�in sanottuaan h�n juoksi vastausta odottamatta
j�lleen ty�h�ns�.

Herrasv�ki rupesi nauramaan, ja Arvo virkkoi: �H�n on noin omituinen

aina, mutta kelpo ty�mies. Tulkaa, pojat, ajamaan niit� pois.�

�Me tulemme mukaan�, sanoi Selja ja l�hti juoksemaan.

�Menn��n mekin�, uskalsi Iiri ehdotella Lillille, joka olikin valmis

l�htem��n. Mutta everstinna huusi:
�Lilli, mit�s ajattelet -- menn� nelijalkaisia ajamaan -- onko sellaista
kuultu?� Mutta Lilli ei en�� kuullutkaan varoitusta, h�n jo riensi kuten
keijukainen pitkin kaurapeltoa, jota h�n nyt muiden muassa oli
porsaitten lis�ksi tullut sotkemaan. Tuon n�hty��n vouti parin piian
kanssa riensi pellolle ja huusi:

�Tulkaa pois sielt�, ei r��kin�ist� ole, n�emm�, enemm�n kuin

porsaistakaan.�

�Uh! Kuinka sin� saatat pit�� tuollaista voutia?� sanoi everstinna.

�Min� panisin h�net heti pois. H�n on hirve�n tyhm�. Ei h�ness� ole
rahtuakaan educationia.�

�Hyv� k�lyni, minun ei auta sit� katsoa. En ole ottanut h�nt�

seuralaisekseni, vaan ty�v�keni johtajaksi, ja sill� paikalla h�n on
niin mainio, etten suinkaan h�nt� vapaaehtoisesti antaisi muille, en
edes k�lylleni, jos h�nt� mielisit minulta ottaa.�

�En kuuna p�ivin�!�

Neitoset ja nuoret herrat tulivat pellolta. Pilvi kaatui toisaalle, ja

nyt ruvettiin rauhassa kahvia juomaan, joka, kuten kaikki vakuuttivat,
ei moneen aikaan ollut niin hyv�lt� maistunut kuin nyt t��ll�
tuoksuvalla niityll� koivujen siimeksess�.

Kun herrasv�ki oli juonut, sai Maija viel� niittyv�ellekin tarjota

kahvia ja vehn�st�, ja hyv�lt� se heillekin maistui, se oli varma,
vaikka toikin v�h�n kuumuutta kuuman lis�ksi.

Tyytyv�isin� palasivat kaikki hein�niitylt�. Seuraavana p�iv�n� l�ksiv�t

rovasti Nurmen nuoret ja Iiri pois Ihalasta. Arvosta nuo suuret huoneet
nyt tuntuivat eritt�in tyhjilt�, vaikka Lilli ja Akselkin viel� olivat
j�ljell�. Illalla, kun h�n maata pani, katseli h�n tarkkaan pienen
laatikon sis�llyst�. Mit� tarkasteltavaa siin� oli? -- Eip� niin mit��n,
ainoastaan muutama *mansikanoksa*.

SEITSEM�STOISTA LUKU.

Syksypuoli oli k�siss�. Lintujen laulu oli jo tauonnut ja pelloilla

n�kyi siell� ja t��ll� kuhilaita. Maamies rupesi iloiten kokoomaan
talteen, mit� Luoja armostansa oli antanut h�nen saada ty�ns� palkaksi.

Everstin kartanossakin puuhattiin leikkuutalkoota. Taaven-muori oli

ruokia valmistelemassa. Jo talkoop�iv�n edellisen� iltana istui h�n
Kartanon leivintuvassa perunoita raappimassa renki-voudin vaimon kanssa.
Tuli siin� muijien kesken puheeksi kaikenlaista. Tuumasivat muun muassa,
olisiko kaunis ilma talkoop�iv�n� ja paljoko v�ke� tulisi kirkonkyl�st�.
�Keit�h�n nyt Sepp�l�st� leikkaamaan tullee?� sanoi Taaven-muori.

�Kai maar Hely ja Kallu tulevat. Ei siit� Helyn naimisesta kuulu

mit��n�, virkkoi voudin vaimo.

�Ei ik��n.�
�Semmoista se niitten kauniitten on -- maasta ei oteta ja taivaasta ei
anneta.�

�Hm, niin aina, kyll� se niin on -- ja kunpa ei vain olisi pahempaakin

--�

�Mit�, muori, tarkoitatte? Oletteko tekin kuullut puhuttavan

luutnantista?�

�Kyll�h�n siit� kaikki puhuvat -- yhten��nh�n tuo Sepp�l�ss� kulkee, nyt

varsinkin, kun h�n on virasta eron ottanut tullaksensa Kartanon
is�nn�ksi.�

�Tytt� rukka, joka on joutunut h�nen viekoiteltavakseen! Kyll� niill�

herroilla on niit� vehkeit�.�

Ky�kkipiika tuli kutsumaan Taaven-muoria illalliselle, joten akkojen

puheesta tuli loppu.

Seuraavana p�iv�n� oli Kartanon pellolle kokoontunut koko joukko

leikkuuv�ke�, kirkonkyl�st� melkein joka talosta. Sepp�l�st� oli Hely ja
Kallu, pappilasta Hanna. Tytt� ei nyt ollenkaan ollut tyytyv�inen, kun
ei n�hnyt Marttia leikkuuv�en joukossa. �Miksi ei Martti tullut?� kysyi
h�n Helylt�.

�Siksi, ett� Kallu kehoitti h�nt� j��m��n kotiin, jotta itse p��sisi.�

�Niin, t�ytyih�n minun tulla, koska sin�kin tulit�, vastasi Kallu.

�Ei sinun tule minuun mit��n�, intti Hely. �Min� olen miss� min� olen,
ole sin� miss� sin� olet�, ja heilutellen sirppi��n h�n meni Hannan
kanssa toiselle saralle, jossa rupesivat ahkerasti leikkaamaan.

�Kuules, Hely�, sanoi Hanna, �mit� sin� aina olet niin ynse� Kallua
kohtaan? H�n sinusta pit�� sent��n kovin paljon.�

�Sit�p� koetan est��, kosk'en h�nest� huoli�, vastasi Hely.

�Miksi olet muuttunut?�

Hanna aikoi juuri ruveta Hely� nuhtelemaan, mutta samassa renkivouti

heit� l�heni sanoen:

�Vai kahden te t��ll� leikkaatte. Jahka min� k�sken kolmannenkin, kyll�

n�in leve�lle saralle useampi tarvitaan. Sepp�l�n Kallu, tule sin�
kolmanneksi.�

�Kartanon Miina, tule sin� t�nne�, sanoi Hely. �Tehk��n Kallu kykk�it�
vain, emme me miesten kanssa kilpailemaan rupea.�

�Kas Hely�, jopa rupeaa voudin virkaa tekem��n�, viisasteli Kallu,

�koska m��r��, mihin kunkin pit�� menem�n�.

�Niin, tied�nh�n, ett� sin� kyll� pian meid�t j�lkeesi j�tt�isit.�

Kartanon Miina tuli kolmanneksi, ja tyt�t rupesivat ahkerasti

leikkaamaan, joten j�ttiv�t koko joukon luokoa sitelij�ille. Vouti kulki
toiselta saralta toiselle ja teki kykk�it� siell� ja t��ll�. Nyt h�n
pystytt�misess� auttoi Kallua, mutta aikoi juuri menn� toisaalle taas,
kun samassa Aksel luutnantti, joka Ahdon ja Pekon kanssa oli tullut
vainiolle, lausui: �Noh vouti, n�kyyh�n ty� hyvin joutuvan -- eik�
niin?�

�Kyll�. Jos nyt vain Jumala kaunista ilmaa pit��, niin saadaan illalla
kamppiaiset.�

Hely katsoi taaksensa, h�nen silm�ns� kohtasivat luutnantin katseen --

tytt� punastui ja rupesi j�lleen kiivaasti leikkaamaan. Se oli
silm�nr�p�yksen tapahtuma, mutta Kallu sen kuitenkin huomasi.

Ahto maisteri ja Pekko rupesivat nyt my�skin kykk�it� laittamaan, ja

Ahto huusi luutnantille: �Aksel, kanna sin� sitomia, me pystyt�mme ne
oikein kauniisti.�

Aksel otti kolme sitomaa kumpaiseenkin k�teens� sanoen: �T�ss� on, kas
n�in paljon min� tuon.�

Kallu teki samoin, ja tuodessaan sitomat herroille virkkoi h�n

ivallisesti: �Katsos poika voimia, sanoi suutari r��t�lille, kun h�n
silakkaa h�nn�st� ilmaan nosti.�

Luutnantti ymm�rsi kyll�, ett� Kallu tahtoi h�nt� ivata, mutta ei ollut
sit� huomaavinaan, vaan l�ksi leikkaajien luo ja laski leikki� tytt�jen
kanssa. Kallu meni taas sitomia ottamaan aivan luutnantin l�helt� ja
laulaa hyr�ili:

�Ja min� poika se laulan vain,

ett� mets�t, vuoret ne kaikaa ja kaikaa.
Ja kievarin Hely se kullaksein
nyt piankin tulla taitaa.�

Luutnantti iski h�neen vihaisen silm�yksen ja rupesi sitelem��n, vaan

huusi samassa Helylle: �Tuleppa, Hely, n�ytt�m��n, miten sidotaan, min�
olen sen jo varsin unohtanut.�

Hely tuli ja hymyili niin, ett� kuopat poskissa oikein vieh�tt�vilt�

n�yttiv�t. H�n otti sitoman ja lausui: �Katsokaa nyt tarkkaan, n�in sit�
tehd��n.�

�Koetetaanpa sitte�, sanoi luutnantti ��neens�, mutta kuiskasi Helylle:

�Torju pois luotasi tuo poika, min� en k�rsi h�nen laulujaan.�

�Mit� min� teen? Joka p�iv� h�nelle sanon, etten h�nest� huoli, mutta
h�n tekee kiusaa vain.�

T�m�n sanottuaan h�n taas riensi leikkaamaan. Kallu palasi sitomia

ottamaan ja kulkiessaan luutnantin sivutse hyr�ili h�n ik��nkuin
itseksens�, mutta kuitenkin niin ��ntev�sti, ett� Aksel sen kuuli:

�Me emme kelpaa kilpailijoiksi

korkeille herskapeille ja peille,
On niit� kyllin r��kin�it�
herroille luutnanteille.�

Luutnantti ei ollut Kallun hyr�ilemist� kuulevinaan. H�n l�ksi

kumppaniensa luo, jotka nauraa hiivisteliv�t Kallun laulua, ja sanoi
Pekolle: �Menn��n nyt edemm�ksi katsomaan leikkuuv�ke�.�

�Vaikka vain. Tule sin�kin, Ahto�, vastasi Pekko.

�Kyll�, sanoi Ahto, �mutta mik� nyt on? Koko leikkuuv�ki seisoo sirpit
k�dess� eik� leikkaa, ja kaikki sitelij�t, nuo poikanulikat ja
tyt�nr�pp�n�t, juoksevat tuonne aidan p��lle.�

�Katsokaa, tuolla menee Renkalan h��joukko�, sanoi pappilan Hanna.

�Eveliina on t�ydess� morsiuspuvussa viel�. Pit�v�t kaksipuoliset h��t.
H�net vied��n nyt uuteen kotiin.�

�Kuka siin� ensimm�isen� ajaa?� kysyi vouti.

�Rovasti�, vastasi Hanna, �ja sitte morsiuspari, sitte soittajat;

katsokaas vain, heill� on pelimannit ja musikantit. Nuo muut ovat
h��vieraita.�

H��joukko ajoi aika vauhtia. Hevosia oli t�t� matkaa varten jo

viikkokausia jyv�v�ell� tallissa sy�tetty. Pian he enn�ttiv�t Renkalan
mets��n, joten leikkuuv�en ei sopinut heit� n�hd�. �Kyl�st� heit� viel�
n�kisi�, sanoi M�kip��n Kreeta.

�Mutta sinne ei nyt menn�, virkkoi vouti.

�He ei, ei sinne en�� joutuisikaan�, vastasi Kreeta, �mutta jos siell�
olisi, niin paremmin n�kisi kuin t��ll�. Rikkaan naimisen ehk� sai, tuo
Eveliina.�

�Hyv�t hyviss� kauppaa k�yv�t�, sanoi toinen akka. �Rikas on

Eveliinakin, mutta kuinka noissa varoissa sitte siunausta lienee --
kovasti niit� on kiskomisella koottu.�

Ahto ja Pekko kuuntelivat v�h�n aikaa akkojen juttuja, vaan l�ksiv�t

sitte luutnantin parissa Kartanoon, j�tt�en leikkuuv�en, joka tuon
pienen huvituksen j�lkeen leikkasi taas ik��nkuin uusin voimin.

Pekko ei j��nyt katselemaan, miten kamppiaisia vietettiin, vaan l�ksi

kotiin, sill� h�n tahtoi olla Iirin seurassa sen v�h�isen ajan, jona
kasvattisisar viel� oli kotona. H�nen vuoksensa Pekko oikeastaan oli
kotiin tullutkin, sill� muutaman p�iv�n p��st� Iirin jo piti l�htem�n
uutta kotiansa j�rjest�m��n.

Kun Pekko kotiin enn�tti, oli lukkarin perhe juuri ruvennut

p�iv�lliselle, ja matami sanoi: �Tule sy�m��n, et suinkaan sin� ruokaa
ole saanut, koska jo kotiin tulit.�

�Kyll� saanut olisin�, vastasi Pekko, �mutta en tahtonut viipy�. Ahto

sinne j�i.�

�Oliko paljo leikkuuv�ke� saatu kokoon?�

�Oli siell� niit� niin paljo, ett� vouti sanoi kamppiaiset saatavan jo
t�n��n.�

�Vai niin! Keit� kaikkia siell� olikaan?�

�En min� heist� tied�. Kyll� vainiolla k�vimme, mutta en min� heit�
kaikkia katsonut.�

�Oliko Hely?� kysyi Iiri.

�Oli, ja Kallu my�skin.�

�Sep� hyv�, ett� Kallukin oli.�

�Hm -- En usko, ett� Helyst� ja Kallusta koskaan paria tulee�, sanoi

Pekko.

�Kai maar se nyt sikseen j��, jos h�n Iirin kanssa l�htee R:n pit�j��n,
kuten t�ss� tuumittu on�, sanoi matami, �mutta min� ep�ilen, ett� Hely
suostuu. H�n ei vastannut juuri mit��n silloin, kun siit� t��ll� meid�n
kesken oli puhetta.�

�Min� haluan h�nt� mukaani�, sanoi Iiri. �T�ti, pyydet��n h�net t�nne
huomenna, ett� saamme asiasta selv�n.�

�Pyydet��n vain. Mutta ei Sepp�l�n em�nt� h�nest� luovu ennen

pyh�inp�iv��, ja senp� vuoksi olenkin p��tt�nyt, ett� Leena nyt ensin
menee kanssasi. Onhan Sepp�l�n em�nt� sent��n ollut niin hyv� Helylle,
ettei h�nt� auta v�kisin sielt� tahtoa.�

�Mutta t�ti, onhan t�ti itse sanonut, ett� Helyll� siell� Sepp�l�ss� on
monta vaaraa. Min� tahdon h�net pois; huomenna menen itse puhumaan
asiasta em�nn�lle, eik� h�n voi kielt��, kun oikein h�nt� pyyd�n Hely�
laskemaan.�

�Mene vain, mutta kyll� se turhaa on, ei em�nt� h�nt� laske, en

luulekaan.�

Seuraavana p�iv�n� Iiri meni Sepp�l��n. Em�nt� tuli yst�v�llisesti Iiri�

vastaan, pyyt�en h�nt� saliin istumaan. Mutta kun Iiri alkoi kertoa
asiaansa, k�vi em�nt� vakavaksi ja vastasi: �Etteh�n nyt kuitenkaan
saata vaatia, ett� min� tyt�n antaisin pois kiireimm�ll� ty�najalla.�

�Enh�n sit� vaatia saata�, sanoi Iiri, �mutta kyll� h�nt� kovin
haluaisin luokseni, ja toinen tietysti sijaan toimitettaisiin�.

�Saahan niit� toisia sijaan, mutta ei t�h�n aikaan. Jos h�nt� v�kisin
tahdotaan, niin menk��n pyh�inp�iv�st�. En h�nt� silloinkaan halusta
anna, mutta poismenoansa h�n on puhunut, ja parempi sitte, ett� menee
sisarensa luo kuin mihink��n muualle.�

Hely tuli sis�lle, ja em�nt� kertoi heti, ett� Iiri oli Hely� pyyt�m�ss�
mukaansa R:n pit�j��n. �Mutta en min� suostunut laskemaan sinua,
ennenkuin marraskuun ensi p�iv�st�, ja silloinkin hyvin
vastahakoisesti.�

�Eih�n t��lt� hyvin joutuisikaan; vaikka kyll� se tosi on, ett� t�st�
mataminkin kanssa oli puhetta, mutta enh�n min� silloin tiet�nyt mit��n
vastata. Muuten itsekseni olen tuumannutkin l�hte� muualle
pyh�inp�iv�st�, mutta jos menen, niin l�hden sitte kerrassaan oikein
kauas.�

�Mit� tuumaat? Totta sin� minun luokseni tulet!� huudahti Iiri. �Johan
se aikaa on p��tetty!�
�En niin� mit��n ole p��tt�nyt. Kyll� se on tosi, ett� edemm�ksi
tahtoisin -- mutta saadaanhan siit� viel� keskustella; eip� tuosta nyt
kuitenkaan mit��n tule.�

�Koska molemmin n�yt�tte olevan asiaa vastaan, niin enh�n min� sinua
v�kisin saa�, sanoi Iiri l�htien surumielisen� pois.

Iirin menty� Hely riensi kestikievarihuoneita siivoamaan. P��sty�ns�

yksin�isyyteen rupesi h�n katkerasti itkem��n, sanoen itseksens�: �Oi
jospa voisin l�hte� pois, kauas pois, jonnekin, miss� en ik�n� h�nt�
tapaisi enk� h�nest� kuulisi! Iirille en mene; sinne h�n kyll� tulee
sukulaistensa luo. Mutta kykenenk� l�htem��n minnek��n? Voinko olla
h�nt� n�kem�tt�? Pyh�inp�iv��n on viel� monta viikkoa, sittep� n�hd��n
-- --�

H�n tuli nyt levollisemmaksi, mutta pyyhkielless��n tomuja p�yd�lt� ja

ikkunoilta muistui h�nen mieleens�, ett� �iti-vainaja oli usein
sanonut: �Mit� t�n��n voit tehd�, �l� j�t� sit� huomiseksi --� ja nuo
sanat nyt yh�ti kaikuivat h�nen korvissaan. �Vaan eip� se em�nt�k��n
laskenut menem��n.� T�ll� ajatuksella h�n taas lohdutteli itse��n, mutta
yh�ti �iti-vainajan sanat nyt vain ahdistivat h�nt� -- miksik�
lienev�tk��n tulleet aina mieleen? V�hitellen ne kuitenkin jokap�iv�isen
el�m�n tohinassa ja kohinassa haihtuivat mielest�.

KAHDESTOISTA LUKU

Oli lokakuun keskiv�li. Lehdet kellastuneina putoilivat puista; tuuli

lenn�tteli niit� sinne t�nne. Iiri oli jo poissa uudessa kodissaan,
mutta Hely viel� Sepp�l�ss�. Tuolla h�n juuri tuli, sanko k�dess�, vett�
hakemaan. Enn�tetty��n kaivolle istahti h�n kannelle ja katsoi etsiv�sti
Kartanon hakaa kohti, vaan huokasi sitte syv��n ja rupesi hiljakseen
vett� vinttaamaan. Pappilasta p�in tuli miehinen henkil� k�vellen. Hely
ei h�nt� huomannut, mutta mies n�kyi h�m�r�nkin l�vitse tuntevan Helyn,
sill� h�n puhui itsekseen: �Harmillista, tuossa h�n on! Tyhm� olin, kun
en mennyt vainiopolkua, mutta siell� on niin paljo lokaa, etten
viitsinyt. Mit�p� h�nelle nyt sanon -- noh, sama se! En ole mill�nik��n,
se ehk� on parasta?�

Vasta kun mies tuli l�helle, huomasi Hely h�net ja silm�ns� s�ihkyiv�t.
H�n katsoi suoraan tulijaan, lausuen: �Joko vihdoinkin luutnantti tulee?
Min� olen teit� odottanut kuten ennen, ja enemm�nkin, koska en ole
ymm�rt�nyt, miksi n�in kauan olette ollut poissa n�kyvist�ni, te, joka
kuitenkin olette vakuuttanut, ett� min� olen teille kalliimpi kuin
kaikki ylh�iset naiset!�

�No niin, mutta minulla on n�ihin aikoihin ollut, paljo toimia, sill�
min� l�hden Ruotsiin.�

�Ruotsiin! Vai niin -- ja aiotte menn� sanomatta minulle mit��n!

Tied�ttek�, ett� n�m� viikot ovat olleet hirve�t, koska en tiet�nyt,
miksi ette en�� tullut, en tiet�nyt, olitteko petturi vai ei. Nyt sen
kyll� n�en, ett� olette minut unhottanut.�
�Niin, tietysti. Enh�n t��ll� nyt en�� voi leikki� laskea, kun menen
muualle.�

�Leikki� laskea -- se on hirve�t�! Ja min� rakastin teit� niin, ett�

unohdin oikean tien! Jospa edes olisitte sanonut minulle suoraan: 'Min�
ylenkatson sinua, min� en saata sinua rakastaa en�� -- meist� siis
t�ytyy tulla ero --' silloin olisin ollut paljon onnellisempi, sill�
min� en olisi tuhlannut rakkauttani petturiin; olisin voinut kunnioittaa
teit� kuten rehellist�, suoraa ihmist�.�

�Kuinka sin�, huutotytt�, saatoit ajatella, ett� min�, jalosukuinen

nuorukainen, olisin sinusta huolinut?� sanoi luutnantti. Kevytmielisesti
lis�si h�n viel�: �Ja onhan sinulla sit�paitsi sulhanen -- tuo Kallu --
ota h�net.�

�Jota vaaditte minua torjumaan luotani --� vastasi Hely. �Kallu on

minulle liian hyv�, ja te olette tosiaan liian *huono*. Teid�n *jaloa*
omaatuntoanne min� en *huutotytt�n�k��n* tahtoisi omistaa! -- Menk��!
En tahdo poluillanne milloinkaan tiellenne tulla!� N�in sanoen Hely
l�ksi kotiin kulkemaan.

�Tuo tytt� tosiaankin saattaisi olla jokin muu kuin kestikievaritytt� --

h�n ei ollut noblessia vailla. -- Mutta h�n on n�hnyt hienoja
matkustavaisia -- ja h�nell� on hyv� �ly, joten osaa matkia
sivistyneit�. Hauskaa vain, ett� nyt p��sen matkustamaan pois.� N�in
miettien luutnantti l�ksi kotiin jotenkin tyytyv�isen�. Mutta Hely ei
ollut levollinen, h�nen syd�mens� tuskaili kuten myrskyss� meri. �Oi,
jospa aikoja sitte olisin l�htenyt kauas t��lt�!� ajatteli h�n, ja
samassa muistuivat h�nen mieleens� j�lleen nuo unohdetut sanat: �Mit�
t�n��n voit tehd�, �l� j�t� sit� huomiseksi�. H�n oli j�tt�nyt, sen h�n
nyt liian my�h��n ymm�rsi. �Mutta pois t��lt� tahdon!� sanoi h�n
itsekseen, �ja oikein kauas, jotta kaikki entiset tuttavani unohtaisivat
*huutotyt�n*, niinkuin *h�nkin* minut unohti.�

N�in miettiess��n oli tytt� ehtinyt kotiin. Matkustavaisia oli pihassa,

ja kestikievaritytt�� huudettiin. Jospa h�n t�n� iltana edes olisi
p��ssyt aikanaan levolle, saanut rauhassa itke� sorretun kyyneleet --
mutta ei ollut aikaa -- Matkustavaiset ihmetteliv�t tyt�n tyhmyytt�,
sill� he kun pyysiv�t teet�, saivat l�mmitetty� maitoa, ja kun vihdoin
saivat teet�, oli sokeri unohdettu j. n. e. Hajamielisyytt� ilmaantui
h�ness� tuon tuostakin. Kun h�n vihdoin levolle p��si, ei uni h�nt�
virkist�v��n helmaansa ottanut; kyyneleet ainoastaan huojensivat h�nen
raskaasti huokailevaa rintaansa.

T�mm�isi� unettomia �it� Helyll� oli t�st� l�htein useasti, eiv�tk� ne

olleet j�lki� j�tt�m�tt�. H�nen kukoistavat poskensa kalpenivat, joten
vieraat ihmiset jo kuiskailivat yht� ja toista, vaikka omaiset eiv�t
mit��n huomanneet.

Lokakuu rupesi loppuun kulumaan, ja Helyn t�ytyi k�yd� lukkarilla

ilmoittamassa, ettei h�n Iirin luo l�htisik��n. T�m� oli h�nelle vaikea
teht�v�, mutta menn� t�ytyi.

Matami istui kamarissaan, kun Hely tuli sis�lle. �Kuka ky�kkiin tuli,
onko se Manta?� huusi matami. Manta oli nuori kasvava tytt�, joka nyt
oli matamilla Leenan sijassa.

�Min� se vain olen�, vastasi Hely ja astui samassa matamin huoneeseen.

�Hely! No sep� hyvin sopi. Olin juuri aikonut l�hett�� Mantan sinua
kutsumaan t�nne. Koska aiot l�hte� Iirin luo?�

Hely ysk�hti, mutta sanoi sitte vakavasti: �Min� tulin varta vasten
sanomaan, etten l�hde Iirille. Olen p��tt�nyt toisin. Min� menen
Helsinkiin.�

�Helsinkiin? Mit� se semmoinen on? Totta sin� sisaresi luo mieluummin

menet. Mit� Iirikin tuommoisesta sanoo!�

�Mit�p� h�n siit� sanoo -- ei suinkaan h�n minusta suurta v�li� pid�. Me
olemme saaneet niin erilaisen kasvatuksen, ettei h�nell� minusta mit��n
hauskuutta ole.�

�Mit� tuolla tavalla puhut? Eik� Iiri sinulle aina ole osottanut
sisarellista syd�nt�?�

�No on, mutta h�nen piiakseen min� kuitenkin tulisin, enh�n min� muuksi
kelpaisi.�

�Ei sinulla siell� mit��n kovempia t�it� olisi. H�n hoitaa koulua, ja
sin� hoitaisit h�nen pient� talouttaan.�

�En, kyll� min� Helsinkiin menen. Jo min� siit� Iirillekin syksyll�

puhuin.�

�Menet sinne vieraisiin oloihin! Mit�s ajattelet?�

�Ent�p� t�t� sitte -- Mit� minun v�li� on -- olenhan huutotytt� vain�,

sanoi Hely katkerasti.

�Mihin sin� siell� sitte menet?�

�Kyll� minulla paikka on. Kartanon Loviisa, joka muutama vuosi takaperin
muutti Helsinkiin ja joutui siell� naimisiin ty�mies Niemelle, on
minulle paikan hankkinut. Puoleksi vuotta vain olen sitoutunut, jotta
sitte olen vapaa menem��n muualle. Loviisan luo my�skin p��sisin. H�n
leipoo myyd�kseen ja sanoi, ett� min�, jos tahtoisin, p��sisin h�nen
kanssansa yhteen puulaakiin. Mutta kyll� min� sent��n, nyt ensin
ainakin, menen palvelukseen.�

�On tuo vain hullua. Kun ei se meid�n pappakaan ole kotona, ett� h�nkin
sinua kielt�isi.�

�Suotta se kielt�minen olisi, kyll� min� kuitenkin l�hden, ei se en��

auta.�

�Aina sin� olet oman p��si pit�nyt. Mene sitte, minne matkasi vie.�

�Niin kyll� -- minne matkani vie --� vastasi Hely surullisesti. Sitte
h�n sanoi j��hyv�iset ja l�ksi kotiin.

Kotiin tultuaan pyysi h�n, ett� em�nt� antaisi h�nelle p��st�kirjan.

�Menetk� sin� nyt tosiaankin Helsinkiin?� kysyi em�nt�.

�Menen.�
�Olisit j��nyt t�nne vain.�

�En, se ei sovi, min� olen jo kauan tuumannut t�t� matkaa ja nyt min�
l�hden.�

Em�nt� meni toimittamaan Helylle p��st�todistusta ja sanoi is�nn�n

kamarista palattuaan: �T�ss� se nyt on, ja hyv�ksi se tehtiin.� Ja hyv�
se olikin -- sellainen kuin kelvollisille palkollisille tavallisesti
annetaan. Siin� mainittiin, ett� h�n oli uskollinen ja siivo
k�yt�ksess��n sek� oli tehnyt ty�ns� kaikin puolin is�nt�v�kens�
mieliksi.

Hely katsoi paperiliuskaan ja sanoi: �On t�m� minulle liiankin hyv�.�

H�nell� oli nyt matkaansa varten kaikki, mit� tarvitsi. Muutaman p�iv�n
kuluttua h�nen jo t�ytyi j�tt�� syntym�pit�j�ns�. Pyh�n� h�n k�vi
rippikirkossa ja jumalanpalveluksen j�lkeen �itins� haudalla. Siin� h�n
itki, itki niin, kuten langennut ihmislapsi, joka tiet��, ett�
Kristuksen veri ainoastaan voi h�net puhtaaksi saattaa.

Viimeisen� p�iv�n�, jonka Hely oli kotona, meni h�n Martin kanssa
lukkarin v�elle ja pappilan Hannalle hyv�sti-sanomaan. Martti oli
p��ssyt oppilaaksi Mustialaan ja oli nyt my�skin l�htev� pois
Sepp�l�st�. H�n siis tahtoi sit� ennen viel� viimeisen kerran tavata
morsiantaan.

Lukkari ja matami olivat pahoillaan Helyn l�hd�st�, mutta mit� he siihen

saattoivat tehd�. Matami vain oli kirjoittanut Iirille asiasta ja
k�skenyt h�nen pit�� Leenan vastaiseksi, kunnes saisi sielt� pit�j�st�
sopivan palvelijan.

�Mill� tavoin sin� nyt l�hdet Helsinkiin?� kysyi matami Helylt�.

�Martti tulee minua saattamaan H�meenlinnaan ja siell� sitte eroamme;

Martti l�htee hevosella Mustialaan ja min� junalla Helsinkiin.�

�Kyll� sekin kurjaa on, se junalla meneminen; kun hevosella l�htee, niin
tiet��h�n, miss� on, mutta junalla -- siell� istutaan kuin vankikopissa,
eik� kukaan kuule, jos huudan tahi kirkaisen.�

�Ei siell� kirkua tarvitsekaan�, sanoi Martti. �Siell� istuu kuin

v�rmaakissa vain.�

�Meid�n tarvitsee jo menn�, muistutti Hely.

�Sin� l�hdet nyt niin kauas�, sanoi matami, �ettemme tied�, koska sinut
n�emme. Kunpa edes joskus saisimme sinusta tietoa.�

�Kyll� ne piikatyt�t pian unohtuvat, mit�p� meist� muistettavaa on�,

vastasi Hely katkerasti. Mutta lukkari lausui:

�Tulee lohikin takaisin sinne, miss� se el�m�ns� on alkanut, ja niinp�

ihminenkin. H�nen syd�mens� vaatii h�nt� takaisin kerran viel� n�kem��n
niit� seutuja, joissa h�n viattomuutensa p�iv�t on viett�nyt.�

Hely ei puhunut mit��n. Suuret kyyneleet vain vieriv�t hiljakseen h�nen

silmist�ns�. He sanoivat nyt hyv�sti ja l�ksiv�t pappilaan. Siell� eiv�t
kauan viipyneet. Hanna tuli heit� saattamaan aina l�helle kyl��.
Kun kotiin tulivat, seisoi Kallu pihalla. Juuri kun Martti ja Hely
l�ksiv�t h�nen sivutsensa, sanoi Kallu: �Hely, minulla on sinun kanssasi
puhuttavaa, j�� t�nne.�

�No mit� sitte?� kysyi Hely. �Mit� nyt tahdot sanoa?�

Martti meni tupaan, kun Hely j�i Kallun puheille. �Min� tahdon viel�
kerran sanoa sinulle, Hely: �l� l�hde pois, j�� t�nne ja tule minun
vaimokseni. Min� koettaisin, niin kauan kuin el�n, tehd� sinun el�m�si
niin keve�ksi kuin mahdollista, ja min� tunnen, ett� voimani kasvaisivat
kahdenkertaisiksi, jos sinut saisin. Miksik� sin� minua ylenkatsot?�

�Ylenkatsonko? -- Ei, Kallu hyv�, en milloinkaan, mutta olin ynse�

sinulle sen vuoksi, etten tahtonut sinua pett�� -- tahdoin n�ytt��,
etten ymm�rt�nyt panna tarpeeksi arvoa sinun rakkauteesi.�

�Mutta nyt! Hely! -- --�

��l� pety, Kallu! Nyt on se my�h�ist�. Sin� olet liian hyv� minulle.
Ylenkatso sin� minua.�

�Voi Hely! Hely!� sanoi Kallu kalveten ja l�ksi kiireesti pois

kievaritupaan. Siell� h�n istui ��neti pitk�n hetken puhumatta
kenellek��n mit��n. V�h�isen ajan per�st� l�hti h�n menem��n ovea kohti,
ja Martti, joka rahilla venyi, huusi h�nelle:

�Kallu! Mihink� menet?� Mutta Kallu ei vastannut mit��n, vaan l�hti ulos
ovesta. Tuokion ajan kuluttua h�n tuli takaisin, kantaen kainalossaan
kahta puolentuopin pulloa. H�n tuli oikoiseen Martin luo, huutaen
lujasti:

�Juo, poika, nyt sit� pit�� juotaman!� H�n tarjosi Martille toisen
pullon ja otti itse aika kulauksen toisesta.

�Mit� t�ll� tarkoitat, Kallu?� kysyi Martti. �Oletko hullu?�

�En, vaan ehk� vasta tulen hulluksi�, vastasi Kallu, �mutta juo, ei
t�ss� muuten el�� jaksa. *Sinun* ja *minun* t�ytyy juoda --� ja h�n otti
taas kulauksen, lis�ten: �Mutta tuon kolmannen -- meri h�net nielk��n
h�nen Ruotsinmatkallaan! Vaan meri olisi liian hyv� hauta h�nelle. Etk�
sin� juo? T�h�n asti olen sinua varjellut viinanmyrkyst� ja itse�ni
my�skin, mutta nyt sit� juodaan. Hei! N�in vain!� -- H�n aikoi juuri
taas vied� pullon suunsa l�helle, mutta samassa Martti paiskasi ne
molemmat maahan, niin ett� viina virtaili pitkin lattiaa. �Poika
riivattu, mit� sin� teit!� huusi Kallu.

�Varjelin nyt vuorostani sinua, kuten sin� ennen minua, kun kyytimies
tyrkytti minulle viinaa pullostansa�, vastasi Martti aivan levollisesti.

�Mutta min� en jaksa el��, jollen juo; sin� et tied�, mit� min� t�n��n
olen saanut k�rsi�.�

�Ehk� tied�nkin, ehk� en, mutta sen tied�n kuitenkin, ett� se ihminen ei
ole onnettomin, jolla on luotettava yst�v�, ja jonka syd�nt� ei mik��n
rikos raskauta.�

�Niin, tied�n min� yhden, joka k�rsii enemm�n kuin min�. Kuules, Martti,
min� en toiste maista viinaa. Min� voin k�rsi�.�
�Se on oikein! K�rsi sin�, tottahan haava joskus parantuu. Heikko vain
k�rsimyksens� viinaan upottaa.� Martti otti lasinpalat lattialta ja vei
ne ulos. Takaisin palattuaan kehoitti h�n Kallua illalliselle.

�En jaksa sy�d�, vastasi Kallu.

�Tule kumminkin n��n vuoksi ja ole jotakin sy�vin�si.�

�En viitsi. Sano, etten voinut hyvin, min� panen maata; tuo viina rupeaa
menem��n p��h�ni.�

Martti meni yksin, ja kun Kallua kaivattiin, sanoi h�n, kuten Kallu oli
k�skenyt.

Seuraavana p�iv�n� jo varahin aamulla olivat Hely ja Martti valmiit

l�htem��n. Kun Hely Kallulle j��hyv�iset sanoi, olivat molemmat kovin
kalpeat, eik� Kallu syd�mess��n tuntenut mit��n vihan tunnetta,
ainoastaan syv� suru kuvautui h�nen kasvoissaan. Aavistiko h�n, ett�
t�m� ehk� oli viimeinen kerta, jolloin he toisilleen hyv�sti sanoivat?
Tuommoinen hetki aina on anteeksiantamuksen hetki.

Martti ja Hely l�ksiv�t H�meenlinnaan; siell� he olivat y�t�, ja aamulla

Hely l�hti asemalle, menn�ksens� Helsinkiin. Martti oli h�nt�
saattamassa. N�yttip� silt�, kuin Martilla olisi ollut jotakin
sanottavaa sisarellensa. H�n ysk�hti ja aukaisi jo puoleksi suunsa,
mutta aina vain sanat j�iv�t sanomatta. Vihdoin kuitenkin, kun jo ensi
kerran soitettiin, Martti puheeseen p��si, vaikka h�nen ��nens�, joka
tavallisesti eritt�in tyvenelt� kuului, nyt v�r�hteli v�h�sen. H�n
lausui: �Jos sin�, Hely, joskus apuani tarvitset, -- eih�n ihminen
tied�, mit� tapahtuu, -- niin muista se, ett� minulla aina sinua kohtaan
on veljen syd�n. Jos minulla on leip��, vaikka v�h�nkin, niin riitt��
siit� aina osa sinullekin.�

Hely puristi veljens� k�tt� -- kello soi, juna vihelsi ja Hely meni
vaunuun. Hetkinen viel�, ja juna l�hti, vieden Helyn muassaan. Martti
l�ksi takaisin kaupunkiin ja sielt� sitte heti matkustamaan Mustialaan.

N�in Antin-Liisan lapset eli huutolaiset kukin joutuivat eri haaralle,

uusia kohtaloita koettelemaan.

YHDEKS�STOISTA LUKU

V�h�n enemm�n kuin vuosi oli kulunut vastakerrotuista tapauksista, kun

er�s nuori, kalpea nainen seisoi Helsingin kauppatorin ��ress� happamia
pehmeit� leipi� myym�ss�. H�n odotti levottomasti, ett� ostajia
ilmaantuisi, mutta myyji� oli paljon. Ilma oli kylm�, harmaa kostea sumu
verhosi kaupunkia. Nainen, joka leip�� myi, n�kyi k�yv�n yh�
levottomammaksi, mutta vihdoin tuli joukko ty�miehi�, jotka ostivat,
mit� h�nell� sill� kertaa myyt�v�n� oli. Nyt nainen huokeasti veti
tyhj�t kopat k�sirattaissaan torilta pois. Kiireesti h�n astuskeli, vaan
matkaa yh� kesti vain, sill� h�n asui Vinkkelikadun varrella. Tultuaan
er��n rappeutuneen talon kohdalle, poikkesi h�n pihaan, vei rattaat
vanhaan vajaan ja riensi sitte per�pihalla olevan matalan rakennuksen
portaita yl�s. Huone, johon h�n tuli, oli jotenkin iso, lautasein�ll�
kahtia jaettu leivintupa. Levottoman kiihke�sti nainen avasi oven, joka
vei lautasein�n toiselle puolelle, ja tultuansa tuohon v�h�iseen
huoneeseen, muuttui h�nen muotonsa n�ht�v�sti. H�nen huulensa
hymyiliv�t ja silm�ns� katselivat erinomaisen lempe�sti huoneessa olevaa
k�tkytt� kohti, jossa viiden kuukauden vanha poika nukkui.

�Jumalan kiitos, h�n nukkuu viel�, lausui nainen ja lis�si: �Mutta

yksin ovat h�net j�tt�neet taas; Mauri raukka, jos olisit her�nnyt --
Kyll� niit� leipi� paistaisin -- mutta se myyminen, kun t�ytyy lapsensa
j�tt��, se on mit� ik�vint�.� N�in h�n puhui itseksens�, hiipi sitte
hiljaa ulos ovesta ja aukaisi j�lleen toisen oven, joka vei
leipomohuoneen rinnalla olevaan kamariin. Siell� oli vaimo ja kolme
lasta. Vaimo istui p�yd�n ��ress� sy�tt�en pienimm�lle lapsellensa
velli�, ja kun lapsi oli lusikasta v�h�n maistanut, vei �iti aina lopun
omaan suuhunsa. T�t� h�n jatkoi, kunnes sek� lapsen ett� h�nen oma
vatsansa oli t�ynn�, ja olisi kenties jatkanut siksi, ett� v�h�n
liikaakin olisivat saaneet, ellei �sken mainittu nainen olisi tullut
sis��n juuri parahiksi.

�Kas sin�k�, Hely, sielt� tulit. Ajattelin, kuka siell� k�vi --�

�Niin min�, ja t�ss� on rahat�, sanoi Hely ja laski ne p�yd�lle. �Kauan

sain seisoa t�n��n, ennenkuin leiv�t ostettiin, mutta sitte vihdoin
kuitenkin tuli joukko ty�miehi�, jotka ottivat kaikki. Olin jo kovin
levoton Maurista, mutta poika nukkui viel�. Kyll� on surkeaa, kun t�ytyy
j�tt�� lapsi yksin tuohon kylm��n koppeloon. Lupasit kuitenkin sill�
aikaa, kuin poissa olin, antaa h�nen maata t��ll�.�

�Ei h�nell� h�t�� ollut, koska nukkui.�

�Ent� jos olisi her�nnyt?�

�Kyll� h�nt� katsomaan olisin mennyt.�

Hely pudisti p��t��n ja aikoi menn� pois, mutta vaimo otti kaapista
kaksi leip�� ja antoi ne h�nelle lausuen: �T�ss� on leiv�t, ne pit��
sinun viel� saaman, niinh�n olemme suostuneet.�

�Niin olemme�, vastasi Hely; h�n otti leiv�t ja meni j�lleen lapsensa
luo, joka her�si juuri ja n�r�hteli. �iti viihdytteli h�nt� v�h�n aikaa,
ja pienokainen alkoi hymyill� h�nelle. �Voi lapsi raukka, millainen
lienee sinunkin kohtalosi maailmassa�, sanoi Hely, ja kyyneleet
rupesivat kuumina vierim��n h�nen poskillensa. V�hitellen ne kuitenkin
j�lleen kuivuivat, kun lapsi iloisesti liverteli.

Tunnin verran h�n oli pit�nyt lastansa syliss��n, kun kuuli ulko-oven
narahtelevan. H�n laski k�tkyeen lapsen ja meni leivintupaan. Er�s nuori
tytt� seisoi oven suussa ja kysyi: �Asuuko t��ll� Loviisa Niemi, joka on
ilmoittanut ottavansa pyykki� pest�v�ksi?�

�Asuu�, vastasi Hely.

�Min� toin t�nne vaatteita pest�v�ksi�, virkkoi tytt�.

�Kenenk� ne ovat?�

�Neiti Aatelin. H�n sanoi Niemen Loviisan ennen palvelleen h�nen

kodissaan.�

�Kummallinen sattumus!� ajatteli Hely itsekseen. �Onni, ett� panin

ilmoituksen alle Loviisan nimen.� Sitte h�n kysyi: �Onko t��ll� muita
kuin neiti?�

�On everstinna ja luutnanttikin. He tulivat neiti� noutamaan, h�n kun on

koko syksypuolen ollut tohtorin hoidettavana. Neiti on ollut kovin
sairaalloinen, mutta nyt on h�n kuitenkin parempi.�

Hely meni viereiseen huoneeseen ja ilmoitti Loviisa Niemelle, mit� tytt�

oli puhunut. H�n oli niin kalpea, ett� Loviisa luuli h�nen sairastuneen.
�Mene sin� antamaan kuitti, ett� olet ottanut vaatteet pest�v�ksi�,
sanoi Hely. �Anna nyt vain kaiken k�yd� sinun nimess�si.�

Loviisa kirjoitti kuitin ja meni juttelemaan tyt�n kanssa sek� k�ski

h�nen vied� terveisi� r��kin�lle, mutta Hely riensi omaan huoneeseensa
lapsensa luo.

�Kukas tuo on, joka t�ss� ensin oli?� kysyi tytt� Loviisalta.

�Se on kotipuoleltani er�s nainen, jolla on lapsi�, vastasi Loviisa.

�H�n auttaa minua ja saa siit� vapaan asunnon.�

�Min�kin olen jo n�in kauan t�ss� jutellut�, sanoi tytt�, �ehk� jo

kaivataan kotona. J��n taas ilman paikkaa, kun neiti l�htee pois;
pestasivat minut ainoastaan siksi aikaa, kuin h�n on t��ll�. Mutta kyll�
niit� paikkoja aina saa. Hyv�sti nyt!� Ja puhelias tytt� l�ksi
vihdoinkin.

Loviisa kurkisti lautaovesta sis�lle ja sanoi: �Aina sin� itket, Hely.

Mit� se itkemisest� paranee?�

Hely ei puhunut mit��n, vaan rupesi tuutimaan lastansa. Mutta kun

Loviisa aikoi menn� pois, sanoi h�n: �Min� en kykene noita vaatteita
pesem��n. Ota sin�, Loviisa, kokonaan tuo ty� teht�v�ksesi, kyll� min�
tuon vett� ja katson lapset.�

�Sin� nyt olet kummallinen -- mik� siin� on, ettet n�it� pest� tahdo?�

�Min� en niihin koske, sill� min� repisin ne palasiksi�, sanoi Hely. �En
miss��n tekemisess� tahdo olla sen suvun kanssa.�

�Vai niin -- -- kyll�h�n min�kin ne pesen�, vastasi Loviisa ja meni

panemaan pyykki� alkuun, ajatellen itsekseen: �Hm -- siin� n�kyy olevan
joku salainen syy -- --�

Hely toi vett� ja hoiti Loviisan lapsia. Kaikkeen h�n joutui, ja

pitk�sti sit� p�iv�� kestikin. Illalla h�n valmisti ruokaa siksi, kuin
Loviisan mies ty�st� palasi, ja teki kaikki oikein innolla, aivan
kiitollisuudesta Loviisaa kohtaan, joka otti vaatteet yksin pest�kseen.

My�h��n illalla, kun jo pyykki oli pestyn� ja Niemi perheineen nukkui

syv�ss� unessa, istui Hely viel� valveilla vuoteensa ��ress�. Lamppu oli
sammutettu, kova tuuli pilvi� ajellen raivosi ulkona, mutta t�ysikuu,
joka ei sortunuttakaan hylk��, pilkisti pilvien v�list� valaisten
lempe�ll� valollaan huonetta. Lapsi oli koko illan ollut levoton, mutta
nyt h�n nukkui, ja Hely h�nelle hiljakseen laulaa hyr�ili:
 Tuu, tuu, tuutiluu,
nuku lapsi kultanen!
�iti istuu valvoen,
suru syd�mess�.

Tuu, tuu, tuutiluu.

Eik� tule unikaan
helmahansa ottamaan,
suomaan lievityst�.

Tuu, tuu, tuutiluu,

kylm� on mun kotisen'.
Nuku, lapsi kultanen,
vaikka tuuli vinkuu.

Tuu, tuu, tuutiluu,

myrsky raivoo ulkona,
suru �idin rinnassa
viiltelee ja polttaa.

Tuu, tuu, tuutiluu.

Eip� tahra katuen,
virtaillessa kyynelten,
langenneesta poistu.

Tuu, tuu, tuutiluu,

nuku, lapsi viaton!
Valvehella �iti on,
uupuu murenesta.

Tuu, tuu, tuutiluu.

Vaan kun avaat silm�si,
silloin hetkeks' talttuvi
kaikki mustat murheet.

N�in h�n lauloi syd�mens� surusta, ja katumuksen kyyneleet huojensivat

h�nen syd�nt�ns�. H�n katseli k�tkyess� nukkuvaa poikaansa ja rukoili
Jumalaa, ettei viaton lapsi saisi k�rsi� �itins� pahojen tekojen t�hden.
�Herra Jumala�, rukoili h�n, �rankaise minua, mutta johda t�t� lasta ja
poista kaikki loukkauskivet h�nen poluiltaan.� N�in rukoiltuansa h�n
vihdoin sai rauhan. H�n otti lapsen viereens� ja nukkui. Tuuli vinkui,
kuukin jo oli varsin pilviin peittynyt, ja lunta tuiskusi, mutta pieni
Mauri nukkui �itins� vieress�, ja siin� oli h�nen l�mmin, vaikka huone
olikin kylm�. Ja taivaallinen Is� valvoi is�tt�m�n vuoteen ��ress�.

KAHDESKYMMENES LUKU

Kolmatta vuotta oli Iiri ollut opettajattarena R:n pit�j�ss� ja viihtyi

oikein hyvin. H�n oli jo saanut paljon yst�vi� kansan keskuudestakin.
Monessa sivistyneess� talonpoikaisperheess� h�n oli tullut tutuksi ja
koetti n�it� innostuttaa siihen tuumaan, joka oli h�nen lempiunelmansa,
nimitt�in ett� pit�j��n saataisiin turvattomain lasten koti. Iiri oli
pannut toimeen ompeluseuran, jossa ommeltiin kaikenmoisia t�it�, sek�
pienempi� ett� suurempia. Ty�t pantiin voitoiksi arpajaisiin ja tulot
korkoja kasvamaan tuota kotia varten. Mutta rahat karttuivat hitaasti,
eik� h�nen innokas luonteensa malttanut odottaa. Jokin keino t�ytyi
keksi�, jolla pikemmin p��st�isiin perille. H�n oli monessa
talonpoikaisperheess� ehdotellut, ett� is�nn�t antaisivat hirsi�
metsist��n, jos h�n saisi jonkun lahjoittamaan maapalstan lastenkotia
varten. Mutta is�nn�t vastasivat: �Tokkohan tuosta mit��n syntynee?
Mit�h�n Ihalan patruuna sanoo?�

Iirin oli vaikea menn� Ihalaan t�st� asiasta juttelemaan, mutta menn�
t�ytyi. Iltapuolella, kun lapset olivat p��sseet koulusta, l�ksi Iiri
vanhan neiti Jopen luo, josta h�n oli saanut hyv�n yst�v�n ja
neuvonantajan.

�Hyv�� p�iv��, t�ti kulta!� sanoi Iiri tullessaan neidin huoneeseen.

�Jaksatteko l�hte� kanssani kartanoon? Minun t�ytyisi menn� sinne
patruunen kanssa puhumaan tuosta lastenkodista, sill� tahtoisinpa asiat
selv�lle ja varmalle kannalle, ennenkuin lukukausi loppuu ja min� taas
l�hden pois.�

�Kyll� tulen. Sin� olet alkanut hyv�n ty�n; luota Jumalaan, kyll� h�n
ty�llesi siunauksen antaa�, sanoi neiti Joppe ja l�hti menem��n Iirin
mukana Ihalaan. Patrunessa tuli yst�v�llisesti vastaan ja kutsui heid�t
omaan kamariinsa. T��ll� Iiri tunsi itsens� rohkeammaksi kuin
vierashuoneissa, ja kun patruuna tuli sis�lle, sanoi h�n ujostelematta:

�Olipa hyv�, ett� patruuna oli kotona, sill� patruunalle minulla nyt
oikeastaan on asiaa.�

�Vai niin. Puuttuuko koulusta jotakin?�

�Ei, kyll� siell� kaikki on hyvin, mutta min� olen ajatellut toista
puutetta, nimitt�in orpojen kotia. Sellainen tarvittaisiin, sill� ik�v��
on, ett� orpolapset pannaan huudolle. Meid�n ompeluseuramme on sit�
tarvetta varten jo koonnut 3000 markkaa ja voi yh� edelleenkin koota.
Nyt olen tuumannut pyyt��, ett� talonomistajat kukin antaisivat
tulevana talvena hirsi� niin paljon, ett� saataisiin koti rakennetuksi.
Min� olen monelle jo puhunutkin asiasta, mutta olen aina saanut
vastaukseksi: 'Mit�h�n Ihalan patruuna tuosta sanoo?' T�st� olen
havainnut, ett� t�ytyy olla mahtavampia ihmisi� kuin min� t�t� asiaa
puoltamassa, ja nyt tahdon pyyt��, ett� patruuna, jolla on suuri
maatila, antaisi sen verran maata, kuin kotia varten tarvitaan, jotta
saisin is�nnille sanoa patruunankin t�t� asiaa suosivan.�

�Eiv�tk�h�n nuo tuumat viel� liene liian aikaisia, koska ei enemm�n

rahaa ole koossa. Tyhj�t sein�t eiv�t k�yhi� el�t�.�

�Tietysti ne rahat, jotka maksetaan huutolaisten puolesta, annettaisiin

orpojen kotiin -- ja kun monta on yhdess�, tulevat he sent��n toimeen
v�hill�kin varoilla.�

�Mik� hy�ty siit� sitte kunnalle on, koska sen t�ytyy sama maksaa?�

�Ei kunnalle, mutta lapsille�, vastasi neiti Joppe.

��lk�� sanoko sit�!� virkkoi Iiri. �Eik� kunnilla olisi hy�ty� siit�,
ett� lapsista kasvatetaan kelvollisia ihmisi� -- kuten toivottavasti
tapahtuu, jos saavat kasvaa kodissa, jossa heist� pidet��n huolta. He
eiv�t tunne itse�ns� orvoiksi, he ovat velji� ja sisaria yhdess�
kodissa, ja heill� on yhteinen �iti, joka heist� kaikista huolen pit��.
Mutta huutolaisina heitet��n heid�t usein sellaiseen kotiin, jossa aina
saavat tuntea, ett� ovat hylkykaluna. Jokainen saa �rj�ist�
huutolaiselle, h�nelle kelpaa vaikka millainen ruoka -- tuskin on h�n
koiraa parempi. Monesta tulee t�ll� tavoin huono, valheellinen ihminen,
joka saa kotinsa vankihuoneessa. Mutta jos h�nt� toisin kasvatetaan,
saattaa h�n tulla hy�dytt�m��n sit� paikkakuntaa, joka on n�hnyt h�nen
varttuvan.�

�Min� pelk��n, kuten is�nn�tkin, ettei tuumasta tule mit��n.�

�Jos vain huoneet saataisiin, niin kaikki hyvin k�visi. Kyll� meid�n
ompeluseuramme kokoisi rahaa. Me olemme kaikki asiaan hyvin
innostuneet.�

�Niin, kyll� t�llaisia t�ytyy ajatella ja harkita. En min� luule, ett�

siit� mit��n syntyy�, sanoi patruuna viel�kin.

Iiri k�vi surumieliseksi; h�n ei uskaltanut en�� puhua mit��n asian

puolustukseksi. Arvo, joka oli ollut ulkona k�velem�ss�, tuli nyt
kotiin. H�n meni iloisesti Iiri� tervehtim��n ja kysyi: �Oletteko jo
kauan ollut t��ll�?�

�Olen�, vastasi Iiri, �t�ti Joppe ja min� olemme jo olleet t��ll� pari
tuntia�. Iirin kauniit silm�t eiv�t niin iloisilta n�ytt�neet kuin
tavallisesti. Sen Arvo heti huomasi ja kysyi, oliko Iiri saanut kirjett�
kotipit�j�st��n ja tiesik� miten siell� jaksettiin.

�En aivan nyky��n. Eik� Pekkokaan Helsingist� ole kirjoittanut moneen

aikaan�, vastasi Iiri.

�Sep� kumma�, sanoi Arvo. �Min� luulin h�nelt� usein kirjeit� tulevan.�

�H�n ei ole juuri ahkera siin� suhteessa�, vastasi Iiri, �enk� min�k��n
liioin. Mutta kotipit�j��ni min� kirjoitan sent��n jotenkin usein.�
K��ntyen neiti Joppeen h�n lis�si: �T�ti, emmek� jo l�hde?�

�Mihin noin kiire?� sanoi patrunessa. �Onko asianne nyt jo selvill�?�

�Ei ole, mutta ei siit� nyt t�ll� kertaa tulekaan selv��, vastasi Iiri,
luoden patruunaan n�yr�n, vaan kuitenkin nuhtelevan katseen.

�T�ti j�� t�nne t�ksi p�iv�ksi�, pyysi Arvo, �kun t�ti kerran vaivautui
m�est� yl�s�.

�Se kyll� on paras�, sanoi patrunessa.

�No, min� j��n sitte, koska niin tahdotte�, vastasi neiti Joppe. �Mutta
nyt olen Iirin seuranpett�j�.�

�Ei siit� pid� huolia, en t�ll� v�lill� seuraa tarvitse�, sanoi Iiri.

�Min� tulen teit� saattamaan�, lausui Arvo. �Ilma on niin ihana ja

l�mmin, ett� jo melkein luulisi el�v�ns� kes�kuussa, vaikka vasta olemme
toukokuun keskiv�liss�.�

Arvo l�hti menem��n Iirin mukana. Neito kulki ��neti Arvon rinnalla, ja
Arvo ihmetteli h�nen alakuloisuuttaan. Ihmiset olivat paljon levitelleet
sit� huhua, ett� Iiri olisi Pekon kihloissa, mutta Arvo ei sit�
milloinkaan oikein uskonut. Nyt kuitenkin tuli se ajatus h�nen
mieleens�, ett� Pekko ehk� jollakin tavoin oli Iirin alakuloisuuteen
syyn� -- vaikka olihan Iiri juuri aivan hiljan v�linpit�m�tt�m�sti
jutellut Pekosta. H�n p��tti kysy�, mik� Iiri� vaivasi, mutta Iiri sanoi
samassa:

�Maisteri sai ik�v�n k�velykumppanin minusta, sill� min� olen kovin

alakuloinen t�ll� haavaa.�

�Sen kyll� huomasin ja aioin juuri kysy�, mik� teit� vaivaa.�

�Voitteko ymm�rt��, milt� tuntuu, kun harrastaa jotakin aatetta, jonka

vuoksi ik��nkuin el��, jota kaikin voimin koettaa saada toteutumaan ja
josta n�ht�v�sti kaikille olisi hy�ty�, vaan jota ei kuitenkaan saa
edistym��n sen vuoksi, ett� ne, joilla on tavaraa ja mahtia, eiv�t sit�
ymm�rr� tai eiv�t huoli ymm�rt��.�

�Kyll� min� k�sit�n, ett� sellainen asia mielt� katkeroittaa. Mik� asia
se on, jota tarkoitatte?�

�Min� tarkoitan orpojen kotia. T�m� asia ei viel� rupea menestym��n, ja

se minun mieleni tekee alakuloiseksi, etteiv�t muut ihmiset tahdo toimia
tuon kodin hyv�ksi. On kyll� v��rin, ett� ep�ilen asian menestymist�,
sill� Jumala on mahtavia mahtavampi. Jos h�n on puolellani, niin kyll�
se menestyy, ja koetanpa viel�kin sit� edist��!�

He olivat nyt joutuneet koulun portille, ja Iiri sanoi Arvolle hyv�sti.

Mutta Arvo kysyi: �Puhuitteko is�lleni tuumistanne?�

�Puhuin�, vastasi Iiri, ja sitte he erkanivat.

Kun Arvo tuli kotiin, istui h�nen is�ns� patrunessan kamarissa, ja Arvo
lausui: �Neiti Salmi oli hyvin alakuloinen. Min� kysyin, mik� siihen oli
syyn�, ja h�n sanoi --�

�Ett� min� olin syyp��, eik� niin?�

�Ei juuri sit�, mutta h�n sanoi, ettei h�nen asiansa tahdo menesty�, ja
ett� se h�net saattaa alakuloiseksi. Min� kysyin, oliko h�n is�lle
puhunut asiasta, ja h�n vastasi lyhyesti: 'Olen'. Siit� arvasin, ettei
is� h�nen tointansa hyv�ksynyt -- mutta mit� h�n siis is�lle puhui?�

�Tuosta orpojen kodista, jonka hy�dyst� jo aikoja sitte olet minua

vakuuttanut ja jonka perustamista on tuumittu.�

�Ei suinkaan is� vastustanut sen tarpeellisuutta?�

�En min� suoraan, mutta sanoin vain, etten luule siit� mit��n tulevan.
Asian laita on se, ett� minun teki mieleni n�hd�, mill� tavalla tuo
nuori tytt� aikoi asiansa panna toimeen. Miksi min� olisin h�nelt�
kielt�nyt pient� maapalstaa, jota h�n kodin rakennusta varten pyysi, --
mutta liikaahan se olisi, ett� me pit�j�l�iset j�tt�isimme h�nen
toimekseen sellaisen ty�n. H�n saa nyt v�h�n aikaa olla siin� luulossa,
ett� olen h�nen vastustajansa, ja me toimimme t��ll� sill� v�lin
kaikessa hiljaisuudessa h�nen kiitett�v�n aatteensa hyv�ksi. Min� kutsun
kunnan miehet kokoon, ja l�hde sin� viem��n rovastille ilmoitusta, jotta
h�n sen ensi pyh�n� kuuluttaa. Aioin t�m�n asian j�tt�� tulevaksi
vuodeksi, jolloin sin� kartanoni is�nt�n� ja luultavasti kunnan
esimiehen� astut minun sijaani, mutta mit� se viivytt�misest�k��n
paranee. Kullakin ajalla on teht�v�ns�.�

�No se oli hyv� tuuma! Min� menen heti kirjoittamaan kuulutusta.�

Hetken per�st� oli Arvo valmis l�htem��n, mutta Iiri ei aavistanut, ett�
h�nen harras toivonsa ehk� aivan pian toteutuisi.

YHDESKOLMATTA LUKU

�Miss� patruuna ja maisteri nyt viipynev�t, kun eiv�t kotiin tule?�

sanoi vanha Maija. �Eiv�tk� he tulekaan p�iv�lliselle?�

�Tulevat kyll�, vastasi patrunessa. �Odotetaan v�h�n.�

�Vou, vou�, haukkui Halli koira.

�Tuossa herrat jo tulevat. Tuota koira hassua, joka haukkuu omaa v�ke�!
Kyll�p� k�y vanhaksi�, sanoi Maija. �Kai nyt jo saa ruoan tuoda
p�yd�lle?�

�Ei viel�, se j��htyy�, vastasi patrunessa ja meni tulijoita vastaan.

�No miten k�vi kokouksessa? Olen oikein utelias�, sanoi h�n

vastatulleille.

�Siell� meni kuten rasvotuilla rattailla. Orpolasten kotia ruvetaan

rakentamaan tulevana syksyn�. Meid�n opettajattaremme oli jo valmistanut
kysymyst� niin pitk�lle, ett� ukot olivat ehtineet ymm�rt�� ja harkita
asiaa, ja nyt se meni kokonaan itsest��n. Se oli todellakin hauska
kokous! Maakauppias siell� v�h�n koetteli vastustella, mutta h�nell� ei
n�kynyt olevan mit��n kannatusta pit�j�l�isten puolelta.�

�Miten Iirikin ilostunee, kun saa sen kuulla�, virkkoi patrunessa.

�Kyll� varmaankin�, vastasi Arvo. �Tuo orpolasten koti on jo lapsesta

ollut h�nen lempiaatteensa.�

�Mutta Iirist� muistan, ett� t��ll� on h�nelle kirje, ja sen ehk� on

kiire. Kentiesi h�n tahtoisi siihen vastata jotakin�, sanoi patrunessa
ja huusi Sere�. Kun tytt� tuli, k�ski patrunessa h�nt� viem��n kirjett�
opettajattarelle. Sere meni, ja Maija tuli kutsumaan herrasv�ke�
ruoalle.

P�iv�llisen j�lkeen, kun kello jo l�heni viitt�, meni Arvo �itins�

kamariin kahvia juomaan. Ihalassa oli tapana, ett� viiden aikaan
kokoonnuttiin patrunessan huoneeseen kahville, oli kartanossa sitte
vieraita tahi ei. Arvo n�ytti eritt�in miettiv�lt�; olipa h�n v�h�n
hajamielinenkin, kun h�n jutteli is�ns� kanssa kartanon maista. Patruuna
katsoi rouvaansa ja hymyili v�h�isen -- he kyll� ymm�rsiv�t, mik�
nuoriin hajamielisyytt� vaikuttaa. Hetken per�st� patruuna l�ksi
kamariinsa, ja Arvo rupesi juttelemaan �itins� kanssa.
�Mit� �iti sanoisi, jos min� menisin kihloihin?� kysyi h�n
�kkiarvaamatta.

�Mit�p� min� siihen sanoisin. Min� otaksun, ett� valitset hyv�n tyt�n,
joka voi sinut onnelliseksi tehd�. Olen ollut huomaavinani, ett� Lilli
sinua rakastaa -- h�n on hyv� tytt�.�

�Lilli! Mit� min� sellaisella nukella tekisin? Ei h�n ymm�rr�, mit�

el�m� ihmiselt� vaatii. Min� tahdon sellaisen, joka voi minua tukea
mielipiteiss�ni, samoin kuin min� h�nt�, sellaisen, joka voi olla minun
kumppaninani ja yst�v�n�ni.�

�No, no, hyv� kyll�, mutta mist� nyt tuollaisen l�yd�t? Onko h�n jo
tiedossa?�

�On.�

�Kyll� min� jo kauan olen aavistanut, kuka h�n on, ja luulen, ett� olet
hyvin valinnut�, sanoi patrunessa.

Arvo ei puhunut mit��n, vaan asteli pari kertaa lattian poikki ja l�hti
sitte ulos k�velem��n.

* * * * *

Toukokuu oli loppupuolella ja luonto kokonaan uudistunut. Puut, pensaat

ja nurmet olivat uuteen viheri��n pukuun verhoutuneet. Ihalan lahden
v�reilev�t aallot kimaltelivat auringon loisteessa kuten t�hdet, ja
linnut liverteliv�t rannan lehtipuissa.

T�t� kaunista luontoa Iiri par'aikaa ihaili avatun ikkunan ��ress�.

Koululapsilla oli lupaa, ja Iiri, vaikka h�n kouluansa rakastikin, tunsi
nyt kuitenkin itsens� eritt�in vapaaksi. Uuteen eloon virkistynyt luonto
varmaan my�skin vaikutti h�neen. Joku tuli ky�kkiin, ja Leena riensi
Iirin luo kirje k�dess�.

�Kirje! Mist�?� huudahti Iiri.

�Ihalan Sere sen toi. Oli kai postissa tullut.�

�T�m� on Seljalta�, sanoi Iiri. Leena meni toimiinsa, ja Iiri aukaisi

kirjeens�. Selja kirjoitti:

�Kaivattu yst�v�ni!

Nyt, kun kes� jo pitkill� askeleilla l�henee ja lintuparvet toinen

toisensa per��n rient�v�t t�nne pohjolaan, rupean min�kin
malttamattomasti odottamaan sinua kotiin, ett� saisimme taas yhdess�
k�vell� Orjankalliolle ja soudella lahdella y. m. Mutta miksik� sin� et
en�� milloinkaan kirjoita, ett� halajat kotiin? Aina vain ilmoitat
viihtyv�si *eritt�in* hyvin. Min� en ymm�rr�, kuinka tuo kouluty�
saattaa olla niin erinomaisen hupaista. Kunpa vain ei siihen
viihtymiseen olisi jokin muu syy -- -- --

Minulla olisi niin ��rett�m�n paljon kerrottavaa sinulle, etten

oikeastaan tied�, mist� alkaisin, mutta otan nyt puheeksi sen, mik�
ensiksi mieleeni sattuu, ja jos n�en, ett� kirje liiaksi venyy, niin
j�t�n muutaman asian siksi, kunnes toisemme tapaamme.

Ensiksikin tahdon kertoa lukkarista ja matamista, ett� he puuhaavat ja

laittavat huoneisiinsa uudet tapeetit, siksi kuin sin� kotiin tulet.
Matamin kaikki ty�t tapahtuvat t�h�n aikaan vain sen vuoksi, ett� sin�
tulet kotiin.

Pekko oli muutama viikko takaperin kotona. H�n oli oikein hienon hieno,
puhui Helsingin neitosista ja kaikenmoisista ylh�isist� piireist�,
uusista malleista, ja miten neitosilla pit�� olla 'kissankorvat'
olkap�ill� y. m. Kyll� poika luontonsa pit��, vaikka h�n jo yhteen
aikaan oli muuttumaisillaan, -- muistathan, milloin se oli? -- Vahinko
vain, ettet sin�, Iiri, ottanut tehd�ksesi h�nest� miest�.

Kartanon Aksel on kihlannut serkkunsa Ragnhildin. Se nyt tuli

seuraukseksi h�nen Ruotsin-matkastaan. Vanhemmat ovat ��rett�m�n
iloissansa. He saavat nyt rikkaan mini�n ja sit� paitsi -- 'noblessia'.
Lilli ei ole voinut hyvin; alakuloiselta h�n my�skin n�ytt��. Min�
luulen jonkun sis�llisen surun h�nt� kalvavan. Lilli parka on aina ollut
pintapuolinen, eik� sellainen ihminen vastoink�ymisen tullessa voi
suruansa kantaa, vaan sortuu. Helvi on t�h�n aikaan ollut usein h�nen
luonaan, ja luulen, ett� h�n tyvenell� ja vakavalla tavallaan voi
Lillille osottaa, miss� rauhan l�hde virtaa.

Helyst� olen kuullut, ettei h�n aio tulla kotipuoleensa. Kuten kes�ll�
puhuttiin, on h�nell� lapsi, mutta h�n kuuluu sent��n tulevan hyvin
toimeen siell� Helsingiss�. Martin luona k�vimme risti�isiss� pari
viikkoa takaperin. H�nell� on oikein siev� koti. Luhtam�en torppa on
ihan muuttunut. Kyll� huomaa, ett� sen is�nt� on Mustialassa oppia
k�ynyt. 'Mutta lapsen nimi?' -- kuulen sinun kysyv�n. Niin, se on
yksinkertainen, siev� nimi: Elvi Johanna. Sepp�l�n Kallu on nyt Martin
renkin� eli kumppanina. 'Kyll� Kallu viel� laulaa hyr�ilee ty�t�
tehdess��n', sanoi Hanna, 'mutta eiv�t h�nen laulunsa en�� niin iloisia
ole kuin ennen, ja tiesi tulevatko milloinkaan --'

Sireenit ikkunani edess� ovat t�ydess� nupussa; siksi kuin tulet,

varmaan ensimm�iset kukat jo puhkeavat. Kuinka kaunista nyt lieneek��n
Ihalan niemell�, jossa kansakoulu sijaitsee? Oikein tekisi mieleni
lent�� luoksesi, mutta niin mahtava kuin ihminen onkin olevinaan, h�n
siin� kohden kumminkin on varpusta kehnompi.

J�� hyv�sti, rakas yst�v�ni! Terve tuloa kotiin ja yst�v�si

Seljan luo.

J. k. Miten nimismiehen Nanni ja Laina jaksavat? Ovatko osottaneet

Parkanossa saavuttamaansa suurta taitoa kuvaelmain toimeenpanemisessa,
ja ovatko taidollaan *erityisesti* miellytt�neet ruunuvoutia 'tuota
taas'? --

*Sama*.�

�Tuo yst�v�llinen Selja!� ajatteli Iiri, �aina h�n minulle tietoja

l�hett��. Pian p��sen h�nt� tapaamaan. Min�k� en halajaisi kotiin --
mit� h�n tuollaisia ajattelee, ja mitk� erityiset syyt minua t��ll�
viihdytt�isiv�t, paitsi ihmisten yst�vyys ja kouluty�ni? -- Seh�n on
aivan luonnollista, ett� viihdyn. Mit� h�n Helyst� kirjoittaa? -- Niin,
-- ettei h�n milloinkaan tule kotipuoleensa. Kyll� on kovaa, kun h�pe�
on suurempi kuin halu n�hd� lapsuutensa kotipaikkoja. Hely raukka,
h�nkin joutui sopimattomaan paikkaan. Voi, jospa saataisiin orpo
raukoille omat kodit.�

Iiri otti hatun p��h�ns� ja l�ksi niemelle k�velem��n. Rannalla oli

er��ss� kohden kallionkieli, joka pist�ysi lahteen. Iirin oli tapana
istua siell� illoin kuuntelemassa rastaan laulua, ja sinne h�n nytkin
meni. H�n istui kalliolle ja ajatteli, kuinka ��rett�m�n paljo hyv��
h�nen osakseen oli tullut. Tottahan h�nen t�ytyi jollakin tavoin koettaa
pelastaa niit�, jotka olivat samassa kurjassa tilassa, jossa h�n
huutolaisena oli ollut. �Arvoon, joka aina on ollut minua auttamassa,
min� nytkin turvaan. H�nen t�ytyy minua ymm�rt�� -- mutta mit�p� h�n
minua kuuntelisi, kun is�ns� minua vastustaa. Sama se on, mit� min�
halpa tytt� puhun.�

Niemell� oli kaikki hiljaa, ei puun hakkuuta, ei ihmis��nt� kuulunut,

ainoastaan korpirastas lauleskeli silloin t�ll�in, ja Iiri rupesi
itsekseen laulamaan:

M� olen orpo tytt� vain,

ken kuuntelee mun lauluain!
Kun korpirastas raksuttaa,
se yksin kyll� olla saa.

Vaan jospa �isin rastaana,

niin lauleleisin oksalla:
Oi mets�n hongat tulkaatte
nyt kodiks' huutolaisille.

Mutt' tytt� k�yh� olen vain,

ken kuuntelee mun lauluain?
Ei mahtaviin se kaiukaan,
se kuulumatta raukee vaan.

Kun Iiri oli laulunsa lopettanut, seisoi Arvo h�nen edess��n. Kuten
taivaanranta aamun sarastaessa rusottaa, niin Iirin hempe�t kasvot
rusottuivat, kun h�n n�in �kkiarvaamatta n�ki Arvon.

��lk�� luulko, ett� laulunne kuulumatta raukeaa; teid�n ty�nne kantaa jo

hedelmi�. Pit�j�l�iset ovat valmiit toimittamaan kodin orvoille. Oi
Iiri, tehk��mme yhdess� ty�t� kansamme hyv�ksi! Jo kauan olen ollut
vakuutettu siit�, ett� te olette se nainen, jonka rakkaus minut
onnelliseksi saattaisi, sill� samat aatteet, samat pyrinn�t elvytt�v�t
syd�mi�mme. Uskallanko toivoa, ett� minua saatatte lempi�? --�

�Tek� minua lemmitte? Te, joka aina, niin pitk�lt� kuin muistan, olette
ollut minun ihanteeni! Mutta ihanteet ovat saavuttamattomia -- en
milloinkaan, en hetke�k��n ole uskaltanut ajatella, ett� te minua
lempisitte. Olen vain ollut ��rett�m�n onnellinen kaikesta siit�
yst�vyydest�, jota minulle olette runsaassa m��r�ss� osottanut. T�m� on
niin ihmeellist�, etten voi sit� todeksi k�sitt��! Oletteko ajatellut,
ett� veljeni, jota rakastan, on ainoastaan halpa torppari, ja sisareni
langennut raukka --� Iiri rupesi katkerasti itkem��n.

�Iiri, mit� se sinuun kuuluu? Sinua min� kunnioitan, sinua min� lemmin!
Ja vanhempani ottavat iloiten sinut tytt�reksens�.�

�Oi Arvo, se on siis totta, ett� sin� minua lemmit!�

�Nyt ja aina!� vakuutti Arvo ja sulki nuoren morsiamen syliins�.

Laulurastas liverteli hongikossa, ja n�ille kahdelle kihlatulle kuului

sen liverrys n�in:

�Lemmen, lemmen, pit��, pit��, kest��, kest��, i�ti, i�ti, i�t, i�t,
i�tiiii --�

KAHDESKOLMATTA LUKU

�Turhaa se vain on, Hely, ett� sin� muutat pois�, sanoi Niemen Loviisa.
�Mik�p� h�t� sinun nyt en�� on, kun poikakin on noin suuri.�

�Suuriko? -- Huomenna t�ytt�� kaksi vuotta. Kahdeksas p�iv� kes�kuuta on

poika paran syntym�p�iv�. Kyll� vain, Loviisa hyv�, parasta on, ett�
muutan. Yh� enemm�n olen tullut siit� vakuutetuksi. Mutta kotipit�j��ni
en voi menn�. Siell� en kehtaisi silmi�ni n�ytt��, en ty�t� hankkia.
Vaan olen ajatellut, ett� muuttaisin R:n pit�j��n. Iiri sisareni on
lempe�nluontoinen, ja h�nell� on anteeksiantavainen syd�n. H�n olisi
ennen mielell��n seurustellut minun kanssani ja opettanut minua, mutta
min� olin ylpe� enk� huolinut h�nen neuvoistaan. Nyt vasta huomaan, ett�
kohtaloni ehk� olisi toisenlainen, jos enemm�n olisin k�ynyt h�nen
luonansa. Mutta se ei minua silloin huvittanut --�

�Mill� min� sitte t��ll� tulen toimeen? -- Pyykit ja leipomiset ja

kaikki -- j��v�t aivan minun niskoilleni --�

�Kyll� sin� toisen vuokraajan saat t�nne. Sen olen jo toimittanut.�

�Niin, tuo leski, joka t��ll� k�vi, -- vaan ennemmin min� sinut olisin
pit�nyt.�

�Mutta min�h�n j�inkin t�nne sill� ehdolla, ett� p��sisin pois heti, kun
toisen vuokraajan hankin sijaan.�

�Kyll� niin�, sanoi Loviisa. H�n, joka oli jotenkin itsek�s nainen,
olisi halusta pit�nyt Helyn, sill� h�nelt� riitti aina aikaa Loviisan
t�ihin, ja sen Loviisa kyll� arvasi, ettei toinen vuokraaja olisi yht�
valmis h�nt� auttamaan.

�Kun eilen k�vin tohtorin luona�, kertoi Hely, �sanoi h�n, ett�
syd�mess�ni on vika, ja kun min� tahdoin tiet��, onko se vaarallista,
niin h�n vastasi: 'Teid�n pit�� v�ltt�m�n kovia mielenliikutuksia.' Min�
kysyin taas, mit�p� sitte saattaisi tulla tuosta kovasta
mielenliikutuksesta, ja h�n vastasi: '�killinen kuolema'. Nuo sanat,
Loviisa hyv�, vaikuttivat sen, ett� min� tahdon muuttaa, en itseni
t�hden, vaan Maurin, -- sill� kun min� kerran olen poissa, ottaa Iiri
kyll� pojan ja kasvattaa h�net kelvolliseksi. H�n ei salli, ett� Mauri
pannaan huudolle, sen kyll� tied�n.�

�Mit� sen sitte tekee, koska sin� tahdot menn�, sanoi Loviisa ja l�ksi
lastensa luo.
Pikku Mauri nukkui Helyn vuoteella. H�nen vaaleakiharainen p��kk�sens�
oli siev�, ja kasvonsa eritt�in hienopiirteiset. Hely katseli lastansa
ja huokasi, lausuen itseksens�: �Kuka sinua varjelee t��ll� maailmassa,
jos �iti sinulta vied��n? -- Mit� raukka sanonkaan? Herra, suo anteeksi!
Mit� min� voin, ellet *sin�* ole apunani? Suojaa, Herra, t�t� lasta,
niin h�nen aina hyvin k�y!�

Lohdutettuna rukouksestaan meni Hely nyt levollisena toimiinsa. H�n

rupesi etsim��n kokoon v�hi� tavaroitaan ja katsoi, mit� h�nell� oli
sellaista, jota ei sopinut mukaan ottaa. Muutamia kapineita h�n antoi
Loviisalle, ja toisia Loviisa h�nelt� osti halvasta hinnasta.

Parin p�iv�n p��st� oli h�n aivan valmis l�htem��n. H�n meni vain
tilaamaan ajuria, joka h�net veisi junalle. Pikku Mauri katseli
ikkunassa ja huusi tavan takaa: �Kohta Maui p��see isolla hummalla
ajamaan, oikein suujella hummalla, joka huutaa pii.�

Loviisa Niemen lapset katselivat Mauria ik��nkuin jotakin etev�nlaista

olentoa, kun tiesiv�t, ett� tuo pikkuinen leikkiveikka nyt p��sisi
matkustamaan. He eiv�t oikein ymm�rt�neet, mimmoista se matkustaminen
oli, mutta jotakin semmoista se oli, jota isot ihmisetkin tekiv�t.

�Tuolla tulee �iti ja humma ja jattaat!� huudahti Mauri, joka n�ki Helyn
palaavan ajurin rattailla.

Nyt vasta, kun eronhetki tuli, huomasi Loviisa oikein, miten suuri apu
h�nell� oli Helyst� ollut ja miten h�n tulisi h�nt� kaipaamaan. H�n
kiitti Hely� kaikesta hyv�st� ja tuli saattamaan h�nt� junalle, j�tt�en
lapset siksi aikaa is�n huostaan.

Heid�n tultuansa asemalle seisoi Loviisa Maurin vieress�, sill� aikaa

kuin Hely toimitti kapineitansa junaan. Er�s nuori komea neiti k�veli
edestakaisin asemahuoneessa ja katsahti pikku Mauriin, joka seisoi
Loviisan vieress�.

�Katsoppas�, sanoi neiti er��lle tuttavalleen, �eik� tuo lapsi ole

ihmeen kaunis! Olen oikein huvikseni katsellut h�nt� -- ja tied�tk�
miksi?�

�Tietysti siksi, ett� h�n on kaunis lapsi.�

�Ei, mutta h�n on ihmeellisesti sulhoni n�k�inen. Nuo kiharat ja hienot

kasvonpiirteet ovat aivan samanlaiset kuin Akselin. Silm�t vain on
lapsella ruskeat, mutta sulhollani siniset.�

�Tuommoisia morsiamet ovat. Kun jotakin kaunista n�kev�t, saa se kohta

heid�n valittunsa muodon, ja niin, Ragnhild, on sinunkin laitasi.�

Juna vihelsi ja Mauri huudahti iloissaan: �Iso humma huutaa pii --�

�Mit� h�n sanoo?� kysyi Ragnhild ruotsiksi, sill� h�n ei ensink��n

ymm�rt�nyt suomea.

Loviisa selitti, mit� poika sanoi, ja Ragnhild hymyili sek� antoi

pojalle appelsiinin. Samassa Hely tuli poikansa luo ja loi kiitollisen
katseen komeaan neitoseen, joka oli osottanut hyvyytt� h�nen lastansa
kohtaan. Tuolla appelsiinilla oli neito ainiaaksi voittanut �idin
syd�men.
Juna vihelsi taas, ja Hely meni Maurin kanssa kolmannen luokan vaunuun,
mutta Ragnhild Aateli toisen luokan. H�nen kumppaninsa, er�s Helsingiss�
asuva sukulainen, huusi h�nelle viel�: �Vie paljo terveisi� set� ja
t�ti Aatelille sek� sulhasellesi ja Lillille.�

�Kiitos, kiitos!� vastasi Ragnhild, ja juna l�hti liikkeelle.

* * * * *

Kyl�ss� l�hell� Ihalan kartanoa asui er�s suutarinleski kuusivuotiaan

poikansa kanssa omissa huoneissaan. Lesken asunto oli tilava, sill�
siin� oli kaksi kamaria ja ky�kki; nyt kes�ll� varsinkin olivat huoneet
melkein aina tyhj�n�, kun poika juoksenteli ulkona ja leski istui
portailla ompelemassa. Niin istui h�n er��n� iltana, kun nainen ja pieni
poika tulivat ajaen rattailla, jotka seisahtuivat lesken portille.

Nainen astui rattailta ja otti pojan mukaansa sek� k�ski kyytimiehen

odottaa. H�n tuli nyt lesken luo ja sanoi: �Olen kuulustellut, olisiko
t�ss� kyl�ss� jollakulla huonetta vuokrattavana, sill� min� tahtoisin
asettua t�nne asumaan, ja minut osotettiin teid�n luoksenne.�

�Kyll� t�ss� tilaa on, jos muuten sovimme�, vastasi leski. Nainen
suostui maksamaan, mit� leski vaati vuokraa, ja niin oli kaupat tehty.

�T�ss� on muuttokirjani, tahdotteko n�hd�? Minun t�ytyy menn� viem��n

sit� pappilaan.�

�Hely Antintyt�r Antinen --� luki leski, �ja Mauri Helynpoika -- Hm, h�n
on siis is�t�n lapsi? --�

�On�, vastasi Hely alakuloisena.

�Eik� teill� t��ll� ole keit��n tuttavia.�

�Kansakoulunopettajattaren tunnen�, sanoi Hely.

�Vai niin. Kannetaanko nyt kapineet sis�lle?�

�Kyll�.� Hely meni maksamaan kyytimiehelle; sitte h�n kantoi sis��n ne

v�h�t tavarat, mit� h�nell� oli, ja mies l�ksi matkoihinsa.

Mauri juoksi pitkin pihaa lesken pojan eli Juskan kanssa. T�m� laveampi
tila tuntui lapselle oudoksesta hauskalta, sill� ei Helsingiss� ollut
sellaista viheri�ist� pihaa kuin t��ll�. Tavan takaa h�n tuli �itins�
luo juttelemaan, ett� Juska oli n�ytt�nyt h�nelle jotakin uutta.

Hely asetti kaikki kapineensa paikoillensa. Ullakolle h�n sai laskea,

mit� h�n ei joka p�iv� tarvinnut. Ruokatavaroita oli h�nell� my�skin
v�h�n, ja ne h�n vei lesken ruoka-aittaan, joka oli laitettu huoneitten
alle. Juuri kun h�n kantoi sinne ryynipussejansa, tuli Mauri juosten
h�nen luoksensa ja huudahti: ��iti, �iti! Juska n�ytti Mauille pienen,
pikkuisen valkoisen humman, ja se sanoi: �h, �h.� Juska juoksi per�ss�
huutaen:

�Porsas se on! Ei se mik��n humma ole, sianporsas vain.� Siis Mauri jo

sai tiet��, mimmoinen el�v� porsas on.
Ilta oli kulunut Helyn puuhatessa, ja h�n huusi Mauria illallista
sy�m��n. Kun poika tuli, otti Hely h�net syliins�, ja lapsi, joka oli
juoksemisestaan ja matkasta v�synyt, ei jaksanut paljoa sy�d�, vaan
nukkui siihen. Hely riisui vaatteet pojan ylt� ja laski h�net hiljaa
vuoteellensa. Mauri nukkui lapsen levollista unta, mutta �iti istui
viel� kauan juttelemassa suutarinlesken kanssa. H�n kysyi, saisiko
t��ll� helposti ty�nansiota, ja mink�laista. -- Leski sanoi, ett�
Ihalasta saisi kehruuta ja kaikenlaista ompeluty�t�. �Mutta min� olen
my�skin ommellut vaatteita kyl�l�isille, joten teid�n sopii minun
kanssani yhdess� ruveta ompelemaan. Minulle tuodaan ty�t� niin paljon,
etten ajoissa joudu kaikkia valmiiksi saamaan.� T�m� osotti, ett�
Helyll� toimeentulon puolesta oli hyv�t toiveet.

Vihdoin Hely kysyi, mit� opettajattaresta pidettiin, ja leski vastasi:

�H�nest� kaikki pit�v�t, sill� lapset ovat koulussa tulleet paljon
tottelevaisemmiksi, ja h�n on kovin toimelias ja tekee kaikin puolin
ty�t� kansan hyv�ksi. Nyt h�n on saanut toimeen, ett� syksyll� ruvetaan
rakentamaan lastenkotia, jossa kaikki orvot saavat kodin. Kyll� Ihalan
patruuna ja Arvo maisteri sen oikeastaan saivat aikaan kokouksessa,
vaikka vastustajia silloinkin l�ytyi. Maakauppias varsinkin oli
koettanut heit� vastustaa ja viel�p� yllytt�� muitakin ihmisi�, mutta
opettajatar oli jo moniaalla puhunut asian t�rkeydest�, niin ettei
siihen maakauppias mit��n voinut, varsinkaan kun patruuna otti asian
haltuunsa. Tuo maakauppias kuuluu sit�paitsi olevan roistomainen;
miesh�n muutti t�nne nyky��n. H�nell� kuuluu olleen suuri talo, mutta
tuhlasi kaikki. Rouvan is�, Renkalan rusthollari, oli sitte auttanut
h�nt�, joten p��si alkuun ja rupesi t��ll� kauppaa pit�m��n, mutta
kauppias ryypp�� ja rouvan sanotaan juovan �mmien kanssa kahvia.�

�Vai t�nne h�nkin on tullut�, sanoi Hely. �Ja noinko Renkalan rahat
menev�t?�

�Tunnetteko heid�t?�

�Tunnen min� Renkalan ja h�nen tytt�rens�. Mutta nyt minua jo v�sytt��

niin kovin, ett� t�ytyy menn� maata.�

�Niin, kyll� maar, kello on jo yksitoista; min�kin t�ss� n�in kauan

l�pisen enk� muista, ett� olette matkastakin v�synyt; mutta oli kovin
hauska jutella, kun kerran puhekumppanin sain�, sanoi leski ja l�ksi
kamariinsa.

J�tt�en kaikki huolensa Jumalan haltuun vaipui Hely v�syneen� makeaan

uneen uudessa kodissaan.

KOLMASKOLMATTA LUKU

Kes� oli mennyt, elokuu oli loppupuolella. Pelloilla n�kyi kuhilaita

joka haaralla. Hely oli hyvin tullut toimeen suutarinlesken luona. Se
vain v�list� h�nt� huolestutti, ett� Mauri juoksi Juskan per�ss�
kaikkialle ja usein loukkasi itsens�, kun yritti kiivet� paikkoihin,
joihin h�n ei saattanut p��st�, vaikka Juska p��si. L�hell�
suutarinlesken asuntoa oli talojen v�liss� vainiotilkku, jonka vuoksi
siin� my�skin oli maantienver�j�. Kun matkustavaiset ajoivat kyl�n l�pi,
t�ytyi heid�n siis t�ss� kohden v�hent�� vauhtia, ja milloin vain vaunut
siit� meniv�t, niin pojat heti kiirehtiv�t p��st�ksens� vaunujen taa.
Jokainen �iti ymm�rt��, ett� t�m� Hely� huolestutti. H�n oli kyll�
kielt�nyt poikaansa, mutta kun Juska meni edell�, ei Maurikaan kieltoa
muistanut.

Er��n� p�iv�n�, kun Mauri leikki kivill� ja kuusenk�vyill� sis�ll� ja

Hely ompeli, tuli leski ulkoa ja sanoi: �Olipa hyv�, ett� poika oli
sis�ll�, sill� nuori patruuna ajoi juuri t�st� ohitse semmoista vauhtia,
ett� jos poika olisi maantiell� ollut, niin pian olisi saattanut joutua
hevosen jalkoihin. Kuulin tuolla kyl�ss�, ett� patruuna meni
morsiantansa noutamaan. Kaikkialla nyt puhutaan, ett� h�n ja opettajatar
ovat kihloissa. Sanotaan, ett� kev��st� asti ovat olleet, vaikka siit�
nyt vasta on ruvettu puhumaan.�

Hely ei vastannut t�h�n mit��n. H�n k�vi hirve�n kalpeaksi ja sanoi

voivansa pahoin sek� meni heti pitk�kseen vuoteellensa.

Leski ihmetteli, mik� h�neen nyt noin �kki� tuli, ja sanoi: �Se on
varmaankin kohtausta, ei mik��n muu niin �kki� ota kiinni.�

Mutta Hely kyll� tiesi, mik� otti kiinni. �Iirik� menee tuohon sukuun?�
-- ajatteli h�n. �Siis on Mauri taas ilman hoitajaa, jos �iti kuolee.
Ihalaanko Mauri? Ei, ei milloinkaan! Iiri saisi h�vet� koko elinaikansa
sisarensa t�hden, ja kaikki ihmiset sanoisivat: 'Tuo on is�t�n lapsi.'
-- Kauas t��lt� pit�� Mauri viet�m�n. Martin luona tulee h�nest�
kelvollinen talonpoika, ja Hanna on hyv� ihminen, h�n kyll� Maurin
�idiksi rupeaa.�

Parin p�iv�n kuluttua oli Hely taas toipunut. H�n istui portailla
ompelemassa, sill� ilma oli l�mmin; Juska ja Mauri juoksentelivat
pihassa.

Samassa kuului maantielt� ratasten jytin�� ja vaunut ajoivat hiljakseen

ohitse. Hely katsoi vaunuissa istuviin ja k�vi lumivalkeaksi. Lapset
juoksivat maantielle, ja Hely tahtoi huutaa heit� pois, mutta h�n oli
kuten kivettynyt eik� saanut sanaa suustaan. Vaunuissa istui Aksel ja
h�nen morsiamensa Ragnhild. Juska kiipesi vaunujen taa ja Mauri, joka ei
jaksanut kiivet� juoksi per�ss�, pit�en kiinni vaunuista.

�Pois sielt� takaa!� huusi ajaja, mutta Juska ei mennyt pois. Aksel
sieppasi kiivaasti ajajalta piiskan ja huimasi sill� vaunujen taa.
Silloin Mauri kovasti rupesi huutamaan, sill� piiskan sivallus oli
sattunut h�neen, joka juoksi vaunujen vieress�, eik� ulottunutkaan
Juskaan. Kime� h�t�huuto kuului my�skin suutarinlesken portailta. Hely
oli kuullessaan lapsensa ��nen p��ssyt kivettyneest� tilastaan. H�n
kirkasi ensin ja juoksi sitte, aavistaen mit� hirveint�, maantielle.
P��sty�ns� vaunujen luo, jotka nyt seisahtuivat, koska ajaja meni
porttia avaamaan, kohtasi h�nen katseensa Akselin. Mit� kaikkea Aksel
n�ki noissa mustissa silmiss�, sit� en tied�, mutta varma on, ett� h�nen
t�ytyi luoda silm�ns� maahan p�in. Hely otti syliins� itkev�n Maurin ja
riensi kotiin, mutta Aksel sanoi lujasti palvelijalle: �Aja!� Vaan kun
hevoset l�ksiv�t liikkeelle, huudahti Ragnhild: �Aksel, �l� anna h�nen
ajaa, min� tahdon menn� katsomaan tuota lasta, miten h�nen laitansa on.�

��l� mene, armas Ragnhildini -- se vaikuttaa sinun hermoihisi -- -- ja

--�
�Minun hermoihini! Ei minun hermojani mik��n vaivaa; min� tahdon menn�!�

�T�st� vain syntyy ik�vyyksi�, ei minua haluta n�hd� kyyneleit� ja

parkumisia -- v�h�inen piiskan n�p�hys -- mit� tuo nyt oli -- Min�
lupaan, ett� heti Ihalaan tultuani annan kuulustaa, kuinka lapsi voi, ja
sin� saat n�hd�, ettei h�nt� mik��n vaivaa.�

�Min� tahdon menn� h�nt� katsomaan, sen olen sanonut. J�� sin� t�nne,
min� menen yksin�, ja h�n tarttui ajajaan, vaatien h�nt� seisahuttamaan
hevosia.

Aksel n�ytti eritt�in tuskastuneelta; h�n rukoili viel�kin Ragnhildia

luopumaan aikeestansa, mutta kun neito oli luja p��t�ksess��n, sanoi
Aksel h�nelle: �Noh, koska olet itsepintainen, niin min�kin tahdon olla
samoin. Saat sitte menn� yksin.� Ja Ragnhild meni.

He olivat joutuneet jo hyv�n matkaa lesken asunnosta, mutta Ragnhild

astui kiireesti. H�n oli eritt�in kiihke�ss� mielentilassa, sill� h�n ei
en�� tuntenut sulhoansa. H�n ajatteli k�ydess��n: �Mitenk� Aksel saattaa
olla noin ep�kohtelias, ett� ennemmin seisoo maantiell� hevosten
vieress� kuin seuraa minua? H�n sanoi minua itsep�iseksi. Kumpi meist�
oli itsep�inen? H�n se oli. Minun oli syyt� menn� katsomaan lasta, oliko
h�n pahoinkin loukkaantunut -- mutta Aksel j�i maantielle vain pelk�st�
oikullisuudesta. Sellainenko onkin h�nen rakkautensa?� N�in h�n tuumaili
k�velless��n suutarinlesken asunnolle, jonne h�n jo enn�tti.

H�n meni sis�lle ja n�ki Helyn, joka istui tuolilla ja hautoi kylm�ll�
rievulla Maurin kasvoja. Ragnhild l�heni h�nt� luoden silm�ns� Maurin
kasvoihin, joissa pitk� punainen naarmu osotti piiskan j�ljen, ja tunsi
heti lapsen, jonka h�n oli n�hnyt Helsingin asemalla. Hely huomasi
my�skin, ett� Ragnhild oli sama, joka h�nen lapselleen oli appelsiinin
antanut, ja h�nen tummat silm�ns� k�viv�t heti lempe�mmiksi. H�n
vakuutti Ragnhildille, ett� Mauri kyll� pian parantuisi, vaikka naarmu
nyt v�h�n rumalta n�ytti. Ragnhild otti pienest� laukusta, joka h�nell�
oli muassaan, monenlaisia makeisia ja antoi ne Maurille. Sitte h�n l�ksi
pois, luvaten tulla pian j�lleen.

Kun Ragnhild palasi, katsoi Aksel h�neen v�h�n levottomasti, mutta kysyi
kuitenkin: �Oliko lapsi pahoin loukkaantunut?�

�Pahoin kyll�, mutta ei vaarallisesti. Oi, h�n oli niin suloinen, kuten
pikkuinen enkeli, kun h�net n�in Helsingin asemalla, mutta nyt oli
h�nell� suuri punainen naarmu kasvoissaan, ja se h�nt� niin rumensi,
ett� tuskin h�nt� tunsin. �iti parka oli aivan kuolonkalpea, mutta
eritt�in kaunis ihminen; vahinko vain, etten osannut h�nen kanssaan
puhua -- v�h�n kuitenkin h�n ymm�rsi ruotsia. Jolleiv�t Arvo ja Iiri
olisi j��neet j�lkeemme, olisin mennyt sinne Iirin kanssa.�

�Huomenna annamme kuulustaa, miten pojan laita on�, sanoi Aksel.

�Min� menen sinne itse�, vastasi Ragnhild, �ja otan Iirin mukaani, sill�
he eiv�t minua oikein ymm�rr�, kun en osaa suomea puhua�.

�Se on tarpeetonta.�

�Miksi noin sanot, Aksel? Min� en sinua ymm�rr� en��. Miksik� et itse
tule minua saattamaan suutarinlesken luo? Olet ik��nkuin pelk�isit
jotakin; miksi olet noin kummallinen?�
Akselin ei tarvinnut vastata, sill� samassa h�n n�ki Arvon ja Iirin
tulevan ajaen lesken t�llin sivutse ja huudahti: �Kas tuolla Arvo ja
Iirikin jo meid�t saavuttavat. Aja, Heikki!�

Suutarinlesken luona huomattiin my�skin, kun Arvo ja Iiri ajoivat

ohitse. Hely katsoi ulos ikkunasta ja tunsi sisarensa. Koko h�nen
lapsuutensa aika tuli nyt �kisti h�nen eteens� -- se aika, jolloin h�n
viel� oli puhdas ja viaton kuten h�nen syliss��n lep��v� Mauri. �Se
aika� -- ajatteli h�n, �se on ollut ja mennyt -- mutta pian, jo pian
uusi aamu koittaa --� H�n laski k�tens� syd�mellens� ja sanoi itsekseen:
�T�ss�, t�ss� on kuolema -- ahdistus alkaa jo.� �kisti h�n nyt laski
nukkuvan Maurin vuoteellensa, otti paperiliuskan arkustaan ja rupesi
kirjoittamaan seuraavaa:

�Martti rakas!

Kohta tulee kolme vuotta kuluneeksi siit�, kun toisistamme H�meenlinnan

asemalla erkanimme. Silloin lupasit, ett� sinulla minua kohtaan aina
olisi veljellinen syd�n sek� ett�, jos sinulla olisi leip��, vaikka
v�h�nkin, niin riitt�isi siit� aina palanen minullekin. Itselleni en nyt
apuasi pyyd�, vaan pienelle Maurilleni; h�n on kohta orpona maailmassa,
sill� pian tulee el�m�ni ehtoo. Minulla on syd�mess�ni kipu, joka ei
salli mielenliikutusta -- niin sanoi l��k�ri. Sit� en kuitenkaan ole
voinut v�ltt�� -- -- se on nyt tullut, ja min� tunnen, ett� en monta
hetke� en�� ole t��ll� maailmassa. Muutin t�nne R:n pit�j��n ollakseni
l�hemp�n� Iiri�, mutta olen kuullut, ett� h�n on joutuva Ihalan
sukukartanon haltijattareksi, eik� Maurin sovi menn� sen suvun
armoleip�� sy�m��n -- -- Min� siis pyyd�n ja rukoilen, ett� sin� ja
Hanna kasvattaisitte Maurista rehellisen, kelvollisen talonpojan,
sellaisen, joka kaikkea petosta kammoksuu, joka rakastaa ja etsii
totuutta kaikissa asioissa. Viel� pyyd�n sinua ja Hannaa sek� my�skin
lukkarin v�ke� antamaan minulle anteeksi kaiken sen surun, jonka olen
teille tuottanut! Kun t�m� kirje teille saapuu, olen jo poissa; min�
olen pyyt�nyt suutarinleske�, jonka luona asun, l�hett�m��n t�m�n
sinulle vasta kuolemani j�lkeen. Soisin hartaasti, ett� itse tulisit
poikaani noutamaan, ja olen t�ydellisesti vakuutettu siit�, ett� t�m�n
toivoni t�yt�t. Viimeiseksi viel� rukoilen: osottakaa rakkautta pienelle
Maurilleni! Herra *teit�* ja *h�nt�* suojelkoon! Nyt menen halusta pois.
Kristuksen veri puhdistakoon minut synneist�ni -- --

Hely.�

Kirjoitettuansa t�m�n kirjeen sulki h�n sen ja meni toiseen huoneeseen

lesken luo, sanoen: �Jos kuolema �kisti kohtaisi, niin toimittakaa t�m�
kirje K:n pit�j��n Martti veljelleni.�

�Mik� teid�n nyt on? Oletteko kipe�?� kysyi leski.

�Olen�, vastasi Hely, ja samassa h�n oli kaatumaisillaan lattialle,

mutta leski tarttui h�neen kiinni ja sai h�net viel� taluttamalla
vuoteelle.

Leski otti Maurin h�nen �itins� vierest� pois ja vei lapsen omaan
kamariinsa. Sitte h�n juoksi kyl��n ja sai sielt� mukaansa er��n muijan,
joka tuli Hely� hieromaan. Hetken per�st� he saivat Helyn v�h�n
toipumaan, mutta pian vaipui h�n taas horrostilaan ja makasi n�in koko
y�n. Aamulla h�n aukaisi silm�ns�, katsoi ymp�rilleen ja sanoi: �H�n ei
ole viel� tullut -- tuo muhkea hyv� neito --� Hely puhui katkonaisesti,
sill� h�nen henke�ns� n�kyi ahdistavan. Hetken per�st� h�n istui
vuoteellensa ja jatkoi taas: �Sanokaa viimeiset terveiset
opettajattarelle -- h�n on minun sisareni!�

�H�n! Menn��n heti h�nt� kutsumaan!� huudahti leski. Mutta Hely huokasi
kerran oikein syv��n, ja samassa h�n raskaasti painui takaisin
vuoteellensa. Kun muijat meniv�t h�nt� katsomaan, huomasivat he, ettei
siin� en�� ollut mit��n teht�v�n�, sill� Hely oli jo p��ssyt pois
kaikista t�m�n maailman vaivoista. H�n oli kuollut.

Tunti ehk� oli kulunut t�m�n tapauksen j�lkeen, kun Ragnhild ja Iiri
kiirein askelin l�heniv�t suutarinlesken asuntoa. Leski meni portaille
heit� vastaan ja sanoi: �My�h��n tulitte, h�n on nyt kuollut.�

�Mit� sanotte, onko lapsi kuollut?� kysyi Iiri.

�Ei, mutta �iti. En tied�, ottiko tuo tapaus h�neen niin kovasti, vai
mik� lienee ollut, mutta h�n k�vi vain kovin huonoksi, vaikka t�nne
hierojankin toin. Heikko h�n, vainaja, aina oli, mutta en min� h�ness�
mit��n erinomaista vikaa muuten ole havainnut. Tuo muori, joka h�nt�
hieromassa k�vi, sanoo h�nen saaneen syd�menhalvauksen. Niin, h�n k�ski,
vainaja, minua sanomaan opettajattarelle h�nen viimeiset terveisens� --
sanoi olevansa teid�n sisarenne.�

�Sisareni! Hyv� Jumala! Se on siis Hely! Laskekaa minut h�nt�

katsomaan!� Iiri juoksi sis�lle, ja siell� makasi Hely, tuo ennen
kukoistava kestikievaritytt�, kalpeana vuoteellaan. Siin� oli kukkanen,
taitettu, armottomasti tallattu, myrskyyn viskattu --

Iiri laski polvilleen vuoteen viereen ja itki sisar-raukkansa kohtaloa.

T�ss� rukoili h�n Jumalaa avuksensa, jotta h�n voisi koko el�m�ns�
aikana tehd� ty�t� kansansa kohottamiseksi, sill� t�ss�, h�nen ja
sisarensa kohtalossa, h�n n�ki kasvatuksen eri vaikutukset.

Ragnhild oli h�mm�styksiss��n kaikesta, mit� n�ki, mutta kun Iiri

selitti h�nelle asiat, k�vi h�n miettiv�ksi. Iiri kyseli leskelt�, koska
Hely oli tullut asumaan h�nen luoksensa, ja leski vastasi:

�Tuossa h�n, vainaja, tuli kes�kuun kahdentenatoista p�iv�n�. Min�

istuin tuolla portailla ompelemassa, kun rattaat seisattuivat portin
eteen -- se ehk� oli noin kuuden aikaan iltap�iv�st�, niin se
muistaakseni oli -- h�n talutti Mauria k�dest� ja kysyi, olisiko minulla
huonetta vuokrattavana. H�nt� oli neuvottu minun luokseni, kun kyl�ss�
tiesiv�t, ett� minulla on runsaanpuolisesti n�it� huoneita. Sitte h�n,
vainaja, n�ytti paperinsa, ja kun min� n�in, ett� h�nell� oli hyv�t
paperit, paitsi tuossa yhdess� asiassa, jonka r��kin�t tiet�v�t, niin
teimme heti kaupat, enk� min� sit� ole katunut. Kyll� h�n on ollut siivo
ihminen ja minullekin hauskuutena ja apuna.�

Mauri tuotiin nyt t�tins� n�ht�ville. H�n oli puhtaaksi pesty ja hyviss�
vaatteissa. Kun poika n�ki �itins�, sanoi h�n: �Hej�� jo, �iti, �l� noin
kauan makaa!�

�Anna �idin nukkua ja tule t�din luo, tule t�din omaksi pojaksi�, lausui
Iiri ja tarjosi h�nelle makeisia.

��itin poika Maui on�, sanoi lapsi ja rupesi itkem��n, mutta Iiri
varoitti: �Ole hiljaa, pikku Mauri, ett� �iti saa nukkua.� Sitte h�n
pyysi suutarinleske� toimittamaan kaikki, mit� kuolleen viimeist� pukua
varten tarvittaisiin, j�tti leskelle rahoja sek� lupasi pian tulla
takaisin. Maurin h�n vei mukaansa.

Ihalan l�helle tultuansa sanoi Iiri Ragnhildille: �Kerro sin� Ihalassa,

mit� on tapahtunut, min� vien Maurin kotiin.�

�Kyll�, sanoi Ragnhild, �mutta Iiri, vastaa minulle yhteen

kysymykseen: Tunsiko Aksel sisartasi?�

�Tunsi�, vastasi Iiri lyhyesti.

�Kuules, Iiri! On ik��nkuin jotakin olisi olemassa Akselin ja minun

v�liss�, -- joku salaisuus -- -- Meid�n v�limme ei ole en�� kuten ennen
-- min� en saata luottamuksella h�neen turvata. Siit� asti, kuin t�nne
tulin, on h�n ollut minulle k�sitt�m�t�n. H�n on kohtelias ja
yst�v�llinen, mutta kuitenkin h�ness� on jotakin vierasta ja ep�suoraa.
-- jotakin levotonta --�

�Puhu h�nelle suoraan, mit� ajattelet, ja kysy siit�, mit� ep�ilet --�

�En, h�nen t�ytyy itse minulle puhua, miksi h�n ei tullut kanssani
lesken asunnolle. Oli suuri loukkaus minua kohtaan, ettei h�n tullut,
mutta -- min� rupean jo aavistamaan, mik� siihen oli syyn�.�

�Teid�n v�linne ei sill� tavalla hyv�n� pysy, jos noin punnitset, kenen
velvollisuutena ensi askeleen ottaminen on.�

�Saattaa niin olla, ettei v�limme hyv�ksi tule. Matkalla ihmiset oppivat
toisiansa tuntemaan -- niinh�n sanotaan; min� olen ehk� my�skin nyt
vasta t�ll� matkalla oppinut tuntemaan Akselin�, sanoi Ragnhild ja l�ksi
lehtokujaa pitkin kartanoon, mutta Iiri meni kotiin pienen Maurin
kanssa.

Kotiin tultuansa kertoi Iiri Leenalle, mit� jo tied�mme, ja Leena rupesi

heti Mauria hyv�ilem��n sek� n�ytt�m��n kaikenlaista, mink� h�n arvasi
poikaa miellytt�v�n. Mutta Iiri meni kamariinsa, jossa h�n vaipui syviin
mietteisiin. H�nen syd�mens� oli t�ynn� ristiriitaisia tunteita. H�nell�
oli nyt luonaan tuo orpo poika, jota h�n ep�ilem�tt� oli velvollinen
hoitamaan, mutta saattoiko h�n vied� Ihalaan is�tt�m�n lapsen? Eiv�tk�
Arvo ja h�nen vanhempansa monta kertaa loukkaantuisi ihmisten kysyess�,
kenen lapsi pikku Mauri on? �Olenhan ollut t�ydellisen onnellinen, onhan
minulla ollut juhannushetkeni -- mit� tarvitsee minun pyyt�� enemp��!�
ajatteli Iiri. Mutta toinen ��ni kuiskasi taas: �Voiko Arvo sitte
milloinkaan tulla onnelliseksi -- hyv�ksyyk� h�n minun tuumani? Mutta --
se on kuitenkin velvollisuuteni --�

Iiri otti paperia ja kirjoitti p��tt�v�sti:

�Arvo rakas!

Suo minulle anteeksi, ett� sinut murheelliseksi saatan -- itse olen

my�skin niin suruissani, etten oikein saa ajatuksiani koossa pysym��n.
Niin, kallis yst�v�ni -- siksi minun t�st� l�htein t�ytyy sinua nimitt��
-- min� n�en, mik� suuri juopa on syntynyt meid�n v�lillemme.
Velvollisuuteni vaatii minua sisar-vainajani lapsen kasvattajaksi, enk�
h�nt� tahdo tuoda vanhempiesi kotiin. Min� tied�n jalon luonteesi
sallivan sinun tehd� minun t�hteni senkin uhrauksen, ett� ottaisit pojan
kotiisi, mutta sinne en h�nt� milloinkaan tuo. Oi Arvo, kyll� t�m� nyt
katkeralta tuntuu -- mutta onneton ei ihminen kuitenkaan ole silloin,
kun h�n velvollisuutensa t�ytt�� -- --�

Iiri istui mietteiss��n eik� huomannut, ett� joku h�nt� hiljaa l�heni.
Se oli Arvo, joka kuultuaan Ragnhildilta, mit� oli tapahtunut
suutarinlesken luona, riensi morsiamensa luo, sill� h�n arveli, ett�
Iiri jotakin lohdutusta kaipasi. Mutta n�hty�ns� Iirin istuvan kyn�
k�dess� kirjoittamassa, kurkisti Arvo h�nen olkansa ylitse ja n�ki
h�mm�styksekseen kirjeess� oman nimens�. H�n luki edemm�ksi ja huudahti:
�Iiri! Mit� sin� kirjoitat! Kuinka saatat ajatellakaan, ett� min� tuon
pojan t�hden sinusta luopuisin -- en milloinkaan!� -- Samassa h�n muisti
isois�ns� kohtalon sek� sen runop�tk�n, jonka t�m� oli rakkaallensa
kirjoittanut, ja sanoi innostuneena: �Min� sanon sinulle, kuten isois�ni
kerran sanoi morsiamelleen:

'Ennenp� kyyhky pieni

armaastaan eri��,
kuin sinua, kallis Iiri,
sun sulhos hylk�j��!'

Se ei tapahdu, ett� min� sinun antaisin noin heitt�� onnemme

turhanp�iten menem��n; meid�n tulee tukea toisiamme hyviss� teoissa ja
me alamme ty�mme t�m�n pienen orvon kasvattamisella.�

�Oi Arvo, min� tunnen kyll� sinun mielipiteesi, mutta vanhempasi ehk�
k�rsiv�t. Hekin ovat niin ylev�mielisi� ihmisi�, etteiv�t sit� tahdo
n�ytt��, mutta --�

�Et saa puhua tuollaisia! Min� otan t�m�n kirjeen ja vien sen
vanhemmilleni; se on minulle kirjoitettu, vaikka onkin keskener�inen.�

��l� puhu mit��n viel�, mieti asiaa pari p�iv��; min� olen vakuutettu
siit�, ett� huomaat parhaaksi, mit� olen sanonut.�

�Se ei ole parasta; mutta parin p�iv�n per�st� ehk� huomaat itse, ettei
ihmisen tyhj�np�iten tarvitse onneansa uhrata. Ei minun �itini ole
sellainen kuin everstinna t�tini. Jos h�nt� anopiksesi aikoisit, niin
silloin ehk� nuo ennakkoluulot olisivat paikallaan. �l� nyt suotta
poskiasi kalpeiksi itke, vaan ole rauhassa�, lausui Arvo, ja painaen
suutelon morsiamensa huulille h�n sanoi hyv�sti ja l�hti kotiin.

Maurin itku kuului ky�kist�, ja Iiri meni ottamaan h�nt� kamariinsa sek�
koetti lapsukaista viihdytell�, miten parahiten saattoi, sill� poika,
joka ei ymm�rt�nyt, ettei kuolema uhriansa takaisin anna, pyysi v�h�n
p��st� �itins� luo. Illalla k�vi viihdytt�minen kuitenkin vaikeammaksi,
kun ei lapsi tahtonut nukkua, vaan itki yh�ti, kaivaten �iti��n.

Seuraavana p�iv�n� Mauri p��si Iirin kanssa katsomaan �iti�ns�, ja kun

poika n�ki muutoksen, joka kuolleessa oli tapahtunut, ei h�n en��
pyyt�nyt �idin luo. --

Kolme p�iv�� oli kulunut Helyn kuolemasta ja v�h�n nelj�tt�, kun Iiri
n�ki patruunan ja patrunessan tulevan koulua kohti. He olivat
aamuk�velyll� ja katselivat maitansa -- mutta yht'�kki� he k��ntyiv�t
suorastaan Iirin portaita kohti. Iirin syd�n sykki niin, ett� h�n
melkein sen kuuli, kun h�n meni ovea avaamaan.
�Hyv�� p�iv��, Iiri!� sanoi patruuna. �Olemme sinua kaivanneet kovasti.
Tuoppa nyt n�ytteelle tuo poika, joka uhkaa Arvolta syd�mesi ry�st��!�
-- Samassa Mauri, joka oli ollut patruunan ja patrunessan tullessa
Leenan kanssa puuvajassa, tuli juosten sis�lle ja huusi:

�T�ti! Viejaita tuli, Maui n�ki!�

�Vai niin, tuossapa h�n on�, sanoi patruuna ja otti lapsen syliins�.
�Todellakin siev� lapsi! Vai t�m�n pikku miehen t�hden sin� Arvolle
rukkaset antaisit! Totta puhuen, Iiri, siit� ei tule mit��n -- t�m�
olisi aivan j�rjet�nt�! Me otamme lapsen Ihalaan ja koetamme kasvattaa
h�nest� kelvollisen ihmisen. Ja mit� sinuun tulee, niin toivon, ett� tuo
ainoa vika, mik� sinussa on -- ep�luulo vapaasukuisia kohtaan --
haihtuu, kun itse siihen s��tyyn astut.�

�Suokaa anteeksi�, sanoi Iiri, �min� luulin tekev�ni oikein, mutta

��rett�m�ll� ilolla my�nn�n erehdykseni�. Sit� sanoessaan oli h�n niin
onnellisen n�k�inen, ett� h�nen ihanat silm�ns� loistivat kuin t�hdet.

�Min� en kuitenkaan voi sinun aikomuksestasi olla pahoillani�, sanoi

patrunessa, �sill� se osottaa, ett� sinussa on voimaa itsekielt�miseen,
ja sit� ihminen maailmassa tarvitsee velvollisuuksiensa t�ytt�misess�.�

�Tule nyt meid�n seurassamme Ihalaan, sill� Arvo sinua kovasti kaipaa.
Sit�paitsi Aksel ja Ragnhild l�htev�t t�n��n�, virkkoi patruuna.

�Joko nyt! Eih�n heid�n ollut aikomus l�hte� n�in pian.�

�Ei, mutta min� pelk��n, ett� heid�n v�lins� kohta alenee

j��tym�kohtaan�, pilkkasi patruuna.

Samassa aukeni ovi ja Martti astui sis�lle.

�Martti!� huudahti Iiri. �Oletko saanut t��lt� mit��n tietoja, min� kun
vasta eilen sinulle kirjoitin?�

�Olen�, vastasi Martti, �vaikken sinun kirjett�si ole saanut�.

Iiri esitteli veljens� Ihalan haltijoille. Silloin huomasi Martti

my�skin Maurin, joka leikitteli lattialla el�inkirja syliss�, ja sanoi:
�Tuossa kai on sisar-vainajani poika. Min� tulin h�nt� noutamaan meid�n
pikku Elvillemme veljeksi ja leikkitoveriksi.�

�Et suinkaan! Kyll� min� h�net pid�n�, vastasi Iiri.

�Ei maar; sisareni kirjoitti minulle, kun tunsi kuolemansa l�henev�n, ja

pyysi, ett� min� ottaisin Maurin luokseni, ja min� tahdon
v�ltt�m�tt�m�sti t�ytt�� h�nen toivomuksensa.� Martti otti Helyn kirjeen
taskustansa ja antoi sen Iirille luettavaksi.

Iiri luki kirjeen ja pyysi sitte patrunessaa lukemaan. Sen tehty�ns�

patrunessa sanoi:

�T�st�, Iiri hyv�, n�emme, ett� kaikki tuumamme ovat olleet turhia.
Kuolevan �idin, tuon katuvan Magdaleenan, viimeinen tahto on pyh�n�
pidett�v�.�
He l�ksiv�t nyt pois, mutta hetken p��st� tuli Arvo Marttia tervehtim��n
ja vei sitte Iirin j�tt�m��n hyv�sti Ihalasta l�hteville vieraille.
Onnellisina he meniv�t Ihalan lehtokujaa pitkin, ja kun astuivat saliin,
tuli patruuna hymyillen heit� vastaan, sanoen: �Min� luulen, ett� olette
nyt viel� onnellisempia kuin ennen.�

V�h�n ajan kuluttua Aksel ja Ragnhild l�ksiv�t Ihalasta, ja Iiri meni

kotiinsa Martin ja pikku Maurin luo.

Seuraavana pyh�n� vietiin Hely viimeiseen lepokammioonsa. H�nt�

saattamassa olivat Iiri, Mauri ja Arvo, sek� Leena, suutarinleski ja
viel�p� muutamia muita kyl�l�isi�. Iiri piti sitte v�h�iset
maahanpaniaiset illalla.

Maanantaina l�hti Martti ja vei Maurin muassaan. Pieni orpo joutui

aikaisin maailmaa koettelemaan.

NELJ�SKOLMATTA LUKU

Taas oli ihana kev�t, lauhkeat tuuloset liehuttelivat puitten latvoja,

vuokot kukkivat, tuomet vaahtasivat, ja kirkkomaalla, Helyn haudalla,
olivat orvokit t�ydess� kukoistuksessa. Kev�t on tullut! kukkui k�ki
lehdikossa; kev�t on tullut! lauloi leivo liidelless��n sinitaivasta
kohti; ja �Kev�t on tullut!� kuiskasi Arvo morsiamelleen, sill� nyt oli
se kev�tp�iv� tullut, jota he olivat odottaneet ja jota varten Ihalassa
koko talven aikana oli puuhattu ja varustettu -- heid�n h��p�iv�ns�,
kes�kuun kolmas p�iv�. Siksi oli lastenkodin kattohirsikin saatu
paikoilleen, joten rakennus nyt muhkeana kohotti harjaansa Ihalan
niemell�.

Koululapset olivat koristaneet kansakoulun niin, ett� se oli melkein

limojen ja kukkak�ynn�ksien peitt�m�n�.

Vieraita oli kartanoon tullut paljon, sukulaisia ja tuttavia kokoontunut

monelta haaralta. Everstinna Aatelikin oli perheens� muassa Ihalassa,
vaikka h�n ensin, kun kuuli Arvon kihlauksesta, sanoi: �Mitenk� Arvo
saattoi tuoda jaloon sukuumme halpas��tyisen tyt�n? Mik� mesalliance!
Min� en suinkaan h�ihin mene!�

Lilliin t�m� uutinen vaikutti toisin. Nyt, kun h�n tiesi, ett� Arvo
auttamattomasti oli toisen oma, niin h�n ensin yksin�isyydess�
katkerasti itki, vaan pian kyll� k�vi h�nen mielens� levollisemmaksi
kuin se oli ollut moneen vuoteen. H�n rupesi j�lleen, kuten surkastunut
kukkanen l�mpim�st� sateesta, virkistym��n uuteen eloon, ja iloisena,
keve�n� kuin ennenkin n�kyi h�n nyt liikkuvan h��vieraitten joukossa.

Kouluhuoneisiin oli sijoitettu lukkari matamineen, sek� Martti, rovasti

Nurmi perheineen, ja viel� yksi, jota lukija ei tunnekaan, koska t�m�
uusi j�sen tuli suvun tuttavuuteen vasta Iirin h�iss� -- se oli Pekon
morsian, seitsentoista-vuotias neiti W., jonka is� oli kielenk��nt�j�n�
senaatissa. Martin vaimo ei h�ihin tullut; h�n j�i lastensa kanssa
kotiin. Kaikki Aatelilaiset ja nuoret herrat olivat Ihalassa -- Ragnhild
ei kuitenkaan ollut mukana, sill� h�nen ja Akselin kihlaus oli
purkautunut. H�n vain l�hetti Iirille kauniit sohvatyynyt
morsiuslahjaksi.

Helvi ja Selja pukivat Iirin morsiameksi, eik� ollut vaikeakaan saada

h�nest� ihanaa morsianta, sill� viheri� myrtti ja valkoiset myrtti- ja
oranssikukat sopivat hyvin h�nen mustiin hiuksiinsa. Patruuna oli itse
ostanut Iirille h��puvun; se oli valkoisesta silkkikankaasta tehty. Iiri
olisi halukkaammin suonut sen olevan yksinkertaisemmasta aineesta,
mutta neiti Joppe sanoi: ��l� suinkaan puhu mit��n siit�, ett� pid�t sen
liian komeana, sill� mit� patruuna on sinulle lahjoittanut hyv�st�
syd�mest�, siihen sinun tulee tyyty�. Ett� h�n on antanut sinulle komean
lahjan, se vain osottaa h�nen pit�v�n sinua kelvollisena sit�
kantamaan.�

Kun Iiri oli valmiiksi puettu, katseli lukkarin matami h�nt� niin
ihastuneena, ett� kyyneleet vieriv�t h�nen silmist��n, ja sanoi: �Oi
ihmeellist�, ett� sin� nyt todellakin olet meid�n Iiri!�

Lukkari matamineen sek� rovasti, ruustinna ja Martti meniv�t nyt

kartanoon. Sinne oli jo kokoontunut vieraita, ja kun matami meni heit�
tervehtim��n, sanoi h�n jokaiselle: �Hyv�� p�iv��, terveisi� meid�n
pit�j�st�!�

Kun vieraat kaikki olivat saapuneet, aukeni salin ovi, ja nuori morsian
sulhonsa taluttamana tuli sis�lle sek� heid�n per�ss��n sulhaspojat
neitosineen. Morsiuspari astui vihkirahien eteen, ja pappi alkoi
teht�v�ns�.

Vihkimisen j�lkeen nuori pari valokuvattiin; valokuvaaja oli heit�

varten Tampereelta tuotu. Patruuna tahtoi saada mini�ns� kuvan
sellaisena, kuin h�n morsiamena oli, sill� niin oli h�nest� ja
patrunessastakin kuvat otettu. Kartanon entisist� haltijoista oli
�ljymaalauksia, jotka my�skin olivat morsiuspuvussa.

Sitte kului h��p�iv�n ilta iloisesti, kuten suurissa h�iss� ainakin.

Soitto kaikui, nuoret tanssivat ja vanhat juttelivat. Keski-ik�iset
katselivat ja tarkastelivat, k�vik� kaikki yht� hyvin kuin heid�n
nuoruudessaan ja heid�n h�iss��n, -- vaan ep�ilem�tt� jotakin erilaista
oli, ja se ei kelvannut. Mutta yht� kaikki, olihan moittiminenkin
hauskaa. Varsinkin nimismiehen rouvaa se n�kyi huvittavan, sill� kun
kaikki muut kiittiv�t morsianta, sanoi h�n: �Kyll� kantokin kaunis on,
kun koristetaan. Mit�p� h�n muuta olisi tuollaisessa puvussa? Kyll� vain
halvempikin vaate olisi kelvannut sille, joka ennen on paimentytt�n�
ollut. Laina ja Nanni ovat aina sanoneet, ett� h�n on ylpe�, vaikka osaa
vieh�tt��, herroja varsinkin.�

Lukkarin matami tuli istumaan nimismiehen rouvan l�helle, ja rouva

rupesi nyt onnittelemaan matamia, joka oli kasvattinsa saanut
sukukartanon em�nn�ksi.

�Kyll�h�n niin, onni meid�n kasvattejamme on seurannut�, my�nsi matami.

�Pekkokin on nyt sinaatissa virkamiehen�, ja sinaatista h�n aikoo
naidakin. Tuo neito tuossa on meid�n Pekon morsian.�

Nimismiehen rouva veti suunsa ivalliseen hymyyn osotteeksi, ett� h�n

ymm�rsi yht� ja toista enemm�n kuin matami, sek� kysyi: �Mik� virka
teid�n tulevan mini�nne is�ll� on?�

�H�n on franslaattori, semmoinen, jonka pit�� tunteman kaiken maailman

kielet ja ne sitte k��nt�m�n. Tiettyh�n se on, ett� sill� t�ytyy olla
tavattoman suuri oppi ja tieto.�

Nimismiehen rouvaa rupesi ysk� vaivaamaan, mutta sitte h�n kysyi taas:
�Kuka nyt tulee Iirin sijaiseksi kouluun?�

�Rovastin Helvi on luvannut ruveta opettajattareksi. H�n onkin sopiva,

ei ole liian nuorikaan. H�nest� Iirillekin tulee paljo hauskuutta, he
kun ovat vanhat tuttavat.�

�Kyll� kai�, vastasi nimismiehen rouva. �Mutta kuka tulee hoitamaan

lastenkotia?�

�Mieheni ja min�. Me myymme omassa pit�j�ss� olevat huoneemme ja

muutamme t�nne. On se sen puolesta hauskempaa, ett� p��semme l�hemm�ksi
Iiri�. Arvo ja h�n ovat meit� t�nne tahtoneet -- sanovat, ett� lapset
paremmin tulevat tottelevaisiksi, kuin heill� on sek� is� ett� �iti, ja
kyll� kai se niin onkin.�

Martti seisoi ovella tanssia katsomassa ja tuli sielt� matamin viereen

istumaan. Samassa morsian h�net huomasi ja nosti tuolin itsellens�
Martin rinnalle, sanoen: �Tuskin olen saanut sinua tavata t�n��n. En ole
kuullut, kuinka Mauri viihtyy.�

�Aivan hyvin h�nen aikansa kuluu. H�n pit�� Elvi� pikku sisarenansa ja
on kovin viisas olevinaan sek� neuvoo tytt�� kuten vanhempi ainakin.
Hauskuutena h�n on kaikille, mutta eritt�inkin Kallulle, joka h�nt�
hellii kuten �iti lastansa, ja poika juokseekin pienen koiranpennun
tapaan Kallun per�ss� joka paikkaan.�

�Sep� hyv� heille kumpaisellekin, ett� toisissaan osaksi l�yt�v�t, mit�

molemmat ovat kadottaneet�, sanoi Iiri vakavasti.

H��p�iv� riemuineen rupesi loppuun kulumaan, ja morsiusneidot tulivat

ottamaan Iiri� piiritanssiin, jossa kruunu morsiamelta piti toiselle
tanssittaman. Iirin silm�t sidottiin, ja kun h�nt� oli py�ritetty,
valitsi h�n joukosta yhden, ja se oli Lilli. Sitte meni Arvo
sulhaspoikien kanssa tanssimaan ja valitsi taas yhden; t�m� osui olemaan
ruunuvouti. -- Ilo oli yleinen, ja kaikki tarjosivat itse�ns�
ruunuvoudin h�ihin.

Kun illallista sy�tiin toivotettiin viel�, ett� pian taas sy�t�isiin

illallista ruunuvoudin h�iss�. Mutta h�n sanoi vaivihkaa Arvolle: �Tuota
taas, ei minun h�ist�ni en�� mit��n tule, sill� min�kin, tuota taas,
olisin ottanut h�net, jonka veli sai; mutta, tuota taas, min� tahdoin
ensin harjahirren uuden huonerivini katolle, ennenkuin kosimaan menin,
ja, tuota taas, sitte oli se liika my�h�ist�, veli enn�tti ennen --
mutta kyll� h�n olisi minulle hyvin sopinut.�

Puheita pidettiin illallisp�yd�ss�, kuten h�iss� tapana on. Arvo puhui

l�mpim�sti lukkarille ja matamille, ja matami niiasi aina, kun h�nen
mielest��n sanat eritt�in h�nt� koskivat. Pit�j�n rovasti my�skin muiden
muassa piti puheen morsiamelle. H�n sanoi iloitsevansa siit�, ett�
morsian nyt oli semmoisilla siteill� sidottu pit�j��n, ettei tarvinnut
pel�t� h�nen haluavan pois. �Me tarvitsemme ty�t� tekevi�, vaikuttavia
henkil�it�, lausui rovasti, �ja mit� t�m� nuori morsian on vaikuttanut
t��ll�, sen osottaa jo tuolla niemell� kohoava rakennus, jossa
orpolapset saavat l�mpim�n suojan. On p��asiallisesti h�nen ansionsa,
ett� voimme sanoa: Meid�n pit�j�ss� ei myyd� ihmisi�, meill� ei ole
huutolaisia en��!�

T�h�n maljaan kaikki iloiten yhtyiv�t.

H��p�iv� oli loppunut, ja vieraat l�ksiv�t pois, mutta kes�y�n

hiljaisuudessa kuului laulurastaan ��ni Ihalan niemelt�, kun se lauloi:

Lempi, lempi, kest��, kest��, yh�ti, yh�ti, i�ti, i�ti, i�t, i�t i�tiiii
--

End of the Project Gutenberg EBook of Huutolaiset, by Theodolinda Hahnsson

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HUUTOLAISET ***

***** This file should be named 14802-8.txt or 14802-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/4/8/0/14802/

Produced by Matti J�rvinen and PG Distributed Proofreaders.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
 you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.