The Project Gutenberg EBook of Kihlajaiskemut, by Robert Kiljander

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Kihlajaiskemut
N�ytelm� 4:ss� n�yt�ksess�

Author: Robert Kiljander

Release Date: August 21, 2006 [EBook #19095]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLAJAISKEMUT ***

Produced by Tapio Riikonen

KIHLAJAISKEMUT

N�ytelm� 4:ss� n�yt�ksess�

Kirjoittanut

R. KILJANDER

U. W. Tel�n & Co., Kuopio, 1909.

HENKIL�T:

ASESSORI VILANDER, alip��llikk� er��ss� keskusvirastossa.

AMELIE, h�nen vaimonsa.
BERTHA | heid�n tytt�rens�.
MIILI |
HAMARI, insin��ri, Berthan mies.
LUNDSTR�M | virkamiehi� Vilanderin virastossa.
K�KI |
JUNG, runoilija.
Senaattori |
Paroonitar |
Kamarineuvos | Vieraita.
H�nen rouvansa |
Tukkukauppias |
Asianajaja.
Kis�lli.
Suutaripoika.
HENTUNEN, vahtimestari.
FIINA, palvelijatar.
Toinen palvelijatar.
Vieraita.

Tapahtumapaikka Helsingiss� Vilanderin luona. Kolmannen ja nelj�nnen

n�yt�ksen v�lill� on viisi vuotta kulunut.

ENSIM�INEN N�YT�S.

Hienosti sisustettu sali. Per�ll� oviaukko kartiinineen, joiden v�lilt�

n�kyy toinen hieno sali tauluineen ja kandelaabrineen. Ikkuna molemmin
puolin. Oikealla (n�ytt�m�lt�) ovi, joka vie naisten puolelle,
vasemmalla kaksi ovea, l�hempi herran kamariin, toinen tampuuriin.
Oikealla etun�ytt�m�ll� sohva ja p�yt�, vasemmalla pienempi sohva
palmukasvien suojassa. Sanomalehtihylly kulmassa vasemmalla. Koko
huonekalusto uusi ja modeemi sek� maukkaasti j�rjestetty. -- Aika
p�iv�ll� noin 12 paikoilla.

ENSIM�INEN KOHTAUS.

FIINA. HENTUNEN.

FIINA (oikealta, kantaen kahvitarjotinta, jonka h�n panee p�yd�lle.

Rupeaa j�rjest�m��n kuppeja.)

HENTUNEN (salkku kainalossa ilmestyy tampuurin ovessa. H�n on noin 60

vanha, kettumaisen n�k�inen ja puhuu lempe�ll� ��nell�). Hyv�� huomenta
lapsukaiseni, hyv�� huomenta!

FIINA. P�iv��, vahtimestari, p�iv��! Ei ole ket��n kotona. Rouvat ja

neiti meniv�t muotimakasiineihin ja asessori miss� lienee asioillaan.
Tuleeko vahtimestari passaamaan meid�n huomisissa kekkereiss�.

HENTUNEN. Vai ei asessori ole kotona. No, kyll� kai h�n pian tulee
koska h�n on kutsunut minua. Vai niin, vai teill� on taas kemut, vai
niin.

FIINA. Niin, ja oikein komeat sit� paitsi. Tulee senaattoreja,

parooneja ja muita ylh�isi�, tanssitaan, sy�d��n hieno illallinen
viineineen ja julaistaan Miili neidin ja herrass��rinki K�en kihlaus,
vaikka kyll�h�n siit� jo koko kaupunki tiet��kin.

HENTUNEN. Niin niin, muistan kuulleeni. Heras��tinkih�n palvelee siell�

meid�n virastossa. S��nn�llinen mies, s��nn�llinen mies.

FIINA. Hyi! Ylpe� ja ik�v�! En ymm�rr� kuinka se s��tti ja herttainen

Miili-neiti on voinut rakastua semmoiseen p�kkel��n. Ei, toista se on
tuo vanhempi v�vypoika. Niin hauska ja yst�v�llinen.

HENTUNEN. Hm! saattaa olla. Huonot asiat muuten. Kerrotaanhan sit�

paitsi ett� h�n aikoo erota rouvastaan.

FIINA. Se on rouvan syy, joka ei milloinkaan pysy kotona ja istuu

kahviloissa taiteilijain kanssa aamuun saakka ja antaa heid�n
kurttiseerata itse��n, niinkuin t�m� runoilijakin esimerkiksi, joka
aina hyppii h�nen kintereill��n ja tulee t�nne h�nt� tapaamaan kun h�n
ei uskalla k�yd� h�nen omassa kodissaan. Ei, jos olisin insin��rin
sijassa, niin kyll� jo aikoja sitten olisin hankkinut eron.

HENTUNEN. No, mit� sanovat vanhemmat t�st�?

FIINA. Vanha rouva on aina nuoren rouvan puolella ja v�itt�� ettei

insin��ri voi vaimoaan k�sitt�� h�n kun muka on liian sivistym�t�n
siihen. Ja asessori pit�� korviaan ja huutaa, ett� h�n ei jaksa kuulla
heid�n riitelemist��n, kun h�nell� on kylliksi muistakin huolista.
Onkohan se totta kun sanotaan ett� asessorilla on niin huonot asiat.

HENTUNEN. Mist� min� sen tied�n. Hyv� ett� t�ss� matoisessa maailmassa
voi pit�� huolta omistakin asioistaan, ettei aivan keppikerj�l�iseksi
joudu.

FIINA. No, kaikkea! Vahtimestarilla kuin on suuri kivitalo ja rahaa

pankissa ja -- --

HENTUNEN. Ja kultakaivoksia ja niin edesp�in, ja niin edesp�in. Niin,

kyll� min� ne huhut tunnen. Ilkeiden ihmisten levitt�mi� vaan, ett�
saisivat k�yh�� miest� enemm�n taksoittaa, ho hoo!

FIINA. Niin, sanoin vaan kuinka kaupungilla puhuvat. Mutta ei

vahtimestarin ainakaan tarvitse juosta vippaamassa ja vigileeraamassa
niinkuin se meid�n herra, jota sen vuoksi sanotaankin Vigilanderiksi.

HENTUNEN. Hehehe, ei ole pahasti keksitty, ei olekaan. Vilander --

Vigilander! Hehehe! Mutta onhan palkkansa koko lailla suuri ja sit�
paitsihan h�nell� on siell� Oulun seudussa vanha, upporikas ja
kivulloinen t�ti, jonka h�n saa peri� ja josta h�n aina puhuu. Kuinka
h�n sanookaan? T�ti Beata, joka -- joka --

FIINA. �T�ti Beata, jonka luonnon lakien mukaan kohta pit�isi heitt��
henkens�.� Hahaha! -- Mutta t�ss� min� seison ja rupatan vaikka kello
on jo yli 12 ja herrasv�ki paikalla on t��ll�. Vahtimestari on hyv� ja
odottaa siksi kuin -- --

HENTUNEN. Hm! Ehk� vien ensin n�m� kirjeet t�ss� postiin ja tulen
sitten uudestaan. N�kemiin asti vaan.

FIINA. H�n pyyt�� teit� tulemaan passaamaan, se on h�nen asiansa.

HENTUNEN. Vai niink� luulet. (Itsekseen ennenkuin menee.) Niin kyll�

passaamaan. Mutta ent�s jos ei minun puolestani passaisikaan, hehe!

(Vasemmalle).
TOINEN KOHTAUS.

FIINA. LUNDSTR�M (vasemmalta, josta h�nen ��nens� kuuluu

ennenkuin h�n tulee n�kyviin).

LUNDSTR�M (noin 40 ij�ss� oleva vanha poika. El�ht�neen n�k�inen,

kaljup��, k�ytt�� monokkelia). P�iv��, p�iv��, Fiinaseni! Mit� kuuluu,
mit� kuuluu? Tulen edell�ratsastajana. Tapasin rouvat Magasin des
Dames'issa ja ne l�hettiv�t minut edelt�p�in kahvia tilaamaan. Mutta
tuossahan se jo onkin p�yd�ll� n�en m�. -- No kuinkas nyt on tuon pikku
syd�men laita, kultanuppuseni?

(Ottaa Fiinaa leuasta.)

FIINA. Hyi, ett� kamreeri kehtaa! Vanha mies!

LUNDSTR�M. Vai vanha mies! Paraimmassa ij�ss�ni. Eik� reumatismia eik�

mit��n. Ja aina naisten uskollinen ritari ja ihailija.

FIINA. No, miks'ei kamreeri sitten ota itselleen rouvaa?

LUNDSTR�M. Ehee! Ei mene Matti hirteen. Kyll� min� tuon onnen tunnen.
Riitaa alinomaa, mustasukkaisuutta, manna-ryynipuuroa, lapsia,
lankomiesten vekseleit� -- -- Ehei, se on liian kallis lysti minulle.
Ja sittenh�n en en�� saisi hakkailla kauniita tytt�j� ja -- --

FIINA. Hyi, kuinka jumalattomasti kamreeri puhuu. En viitsi sit�

kuunnella enk� joudakkaan kun t�ytyy menn� (per�lle).

LUNDSTR�M (itsekseen). Jos tuota tytt�� koettaisin v�h�n urkkia talon

asioista. (��neen.) No, no, pikku kultaseni �l� suutu. Tuleppas t�nne.
Teill�h�n on huomenna suuret kemut, eik� niin?

FIINA (tulee takaisin). Niin on. Tuleehan kamreerikin t�nne?

LUNDSTR�M. Tulen kyll�, tulen kyll�.

FIINA. Niin, ne kekkerit, ne ne vasta ovat rouvan el�m�t�. Jos h�n ei

ole poissa, niin pit�� olla vieraita kotona, muuten h�n ei tule
toimeen.

LUNDSTR�M. No, ymm�rt��h�n sen. Rikkaita ihmisi�!

FIINA. No, en tied� mitenh�n lieneek��n sen rikkauden laita oikeastaan.

N�kyyh�n tuo pieni palkkanikin v�list� istuvan hyvinkin kovassa, sen
olen huomannut.

LUNDSTR�M. Ai, ai, nuppuseni, ei pid� puhua pahaa is�nt�v�est��n. Mutta

saihan asessori rouvansa mukana suuret my�t�j�iset, monta tuhatta
markkaa, niinkuin kerrotaan.

FIINA. Siit�h�n se rouva kyll� kuuluu ylv�stelev�n. Mutta kerran

kuuntelin oven takana kun ne siit� riiteliv�t ja herra suuttui viimein
ja sanoi ett� tuo rouvan puhe niist� suurista my�t�j�isist� on paljasta
p�ty�, sill� niit� oli vaan muutamia satoja ja ne k�ytti rouva omiin
tarpeihinsa ja koristuksiinsa. Niin sanoi herra.
LUNDSTR�M. Ai ai ai, ei saa kuunnella oven takana, silloin syntyy aina
erehdyksi�. Mutta sit� paitsihan he saavat peri� tuon rikkaan t�tins�,
tuon kuuluisan t�ti Beatan, �jonka luonnon lakien mukaan -- --�

FIINA. �kohta pit�isi heitt�� henkens�, niin. Mutta minulla on

musteri, joka viel� el�� vaikka on 92 vuoden vanha. Mutta tiet��k�
kamreeri kuka se on tuo Kalle Petter?

LUNDSTR�M. Kalle Petter Johanssonko? Miten niin?

FIINA. Vai sek� se on se iloinen ruotsalainen herra, joka niin monasti

on k�ynyt meill� ja naurattanut kaikkia.

LUNDSTR�M. Niin no, mit� h�nest�?

FIINA. Muuten vaan. Herrasv�ki puhui t�n� aamuna Kalle Petterist� ja

konkurssista ja vekseleist� ja herra n�ytti niin huolestuneelta ja
sitten h�n otti hattunsa ja meni kaupungille.

LUNDSTR�M (erikseen). Kalle Petter konkurssissako! Siit� en mit��n ole

kuullut. H�nen paras rahayst�v�ns� ja asettajansa! (��neen.) Vai niin,
vai niin. Ja se hyv�luontoinen asessori meni h�nt� siis lohduttamaan.
Eik� niin?

FIINA. Mist� min� sen tied�n, n�ytti kun herra itse olisi tarvinnut
lohdutusta, Minusta on s��li herraa, sill� h�n on hyv� mies ja
Miili-neidist� min� my�skin pid�n, mutta rouvia en voi k�rsi�. Heille
ei voi tehd� mieliksi, vaikka kuinka koettaisi ja -- --

LUNDSTR�M. Hiljaa, hiljaa jo, nuppuseni, enh�n min� ole t�nne tullut
kotijuoruja kuuntelemaan, en suinkaan. Sin� olet n�tti tytt�, mutta
sulla on paha vika, et puhu oikein kauniisti herrasv�est�si, minun
parhaimmista yst�vist�ni! Ja sen vuoksi rankaisen sinua nyt pienell�
muiskulla -- --

(Vilkasta keskustelua kuuluu ulkopuolelta.)

FIINA. Kas niin, siell� ne nyt tulevat.

(Juoksee ulos per�lt�.)

KOLMAS KOHTAUS.

LUNDSTR�M (yksin).

Vai Kalle Petter konkurssitilassa? No, miks'ei. Suuria asioitahan

h�nell� on ollut ja kuka niit� ulkomaalaisia oikein tuntee. Olisipa se
aika kolaus Vilanderille jos tuossa olisi per��, asiat kun muutenkin
ovat niin hunningolla ett� jo palvelusv�kikin sen huomaa. Sais' n�hd�
kuinka h�nelle silloin k�visi. -- No, enh�n min� kumminkaan tulisi
mit��n k�rsim��n. Se meid�n 2,000 markan paperi kyll� lankeaa kuukauden
per�st�, mutta onhan minulla pantti. Niin, on se v�h�n koomillista
ajatella ettei kukaan tied� ett� kaikki n�m�t hienot huonekalut n�iss�
komeissa huoneissa oikeastaan ovat minun, hahaha!
NELJ�S KOHTAUS.

LUNDSTR�M. AMELIE. BERTHA. JUNG. MIILI. K�KI.

FIINA (kantaen paketteja, kaikki per�lt�.)

AMELIE. Ahaa, kamreeri on jo t��ll�! Sep� hauskaa! -- Fiina panee

paketit tuonne tuolille ja tuo sitten kahvin sis��n.

FIINA (oikealle).

LUNDSTR�M (kumartaa). Terve tultua, hyv� herrasv�ki, terve tultua!

BERTHA (hattu p��ss�). Sano sin� mit� tahansa, Miili, min� olen aina
pit�nyt enemm�n Magasin Fran�aisesta. Se on paremmin varustettu ja
palvelus on kohtelijaampi. Ja sitten se hienonhieno yleis�, jota siell�
n�kee!

(Ottaa hattunsa pois ja panee sen p�yd�lle.)

AMELIE. Niin, huomasitteko kuka siell� istui sivuhuoneessa? Se oli itse

kenraalikuvern��rsk�, ainakin se oli hyvin h�nen n�k�isens�.

MIILI. Mutta min� n�in kass��rin miinin kun puotineiti ilmoitti h�nelle
ett� ostoksemme pannaan laskuun. Se oli niin ivallinen niinkuin h�n
olisi luullut ettei niit� maksettaisikaan. Oikein minua harmitti.

AMELIE. No, kaikkea! H�vetk��n semmoinen herra!

FIINA (tuo kahvikannun ja kerman ja rupeaa kaatamaan kuppeihin).

AMELIE. Mutta istukaa nyt hyv�t ihmiset! Kahvi tulee maistumaan oikein
hyv�lt� kaiken t�m�n hypp��misen per�st�. Olkaa niin hyv�!

(Istuutuu oikealle sohvaan, LUNDSTR�M tuolille h�nen viereens�,

BERTHA ja JUNG toiselle puolelle p�yt��.)

FIINA. Onko rouvalla mit��n muuta -- --?

AMELIE. Niin, sano k�ks�lle ett� panee tulelle buljonki-kattilan ja

tule sitten ilmoittamaan minulle.

FIINA (menee).

MIILI (K�elle). Me istumme t�h�n pieneen sohvaan kahdenkesken,

kultaseni, eik� niin? Odotappas, min� serveeraan sinulle.

(Tekee niin.)

K�KI (noin 27 vuotta, hyvin j�ykk� ja t�sm�llinen). Kiitos! Jos olet

niin hyv�.

LUNDSTR�M (Amelielle). Huomenna siis saamme oikein virallisesti

toivottaa onnea n�ille nuorille rakastuneille, jos on totta mit� huhu
tiet�� kertoa? (Kun Amelie antaa h�nelle kupin) Kiitos!

AMELIE. Niin, me ajattelimme ett� kun meid�n kumminkin joskus pit��

n�hd� luonamme muutamia parhaimpia yst�vi�mme, kaikessa
vaatimattomuudessa vaan, sen vakuutan, niin meneeh�n tuo julistaminen
samassa, vaikka minun mielest�ni sit� viel� olisi voinut lyk�t�
tuonnemmaksikin. Olkaa hyv�, enemm�n n�it� keksi�, herra kamreeri.

(Keskustelu jatkuu hiljaa.)

BERTHA (Jungille, jolle h�n on tarjonnut kupin). Te olette t�n��n niin

totinen, herra Jung.

JUNG (22 vuotta, pitk� tukka, suuri kaulahuivi ja muuten puettu

huomiota her�tt�v�ll� tavalla, k�si otsalla). Antakaa anteeksi --
seurael�m� minua v�list� piinaa. Minulla on par'aikaa niin suuret,
syv�t ajatukset.

BERTHA. Te mietitte runoa, eik� niin? Oi, jos kerran saisi kurkistaa
sis��n runoilijan aivoihin ja n�hd� kuinka ideat siell� liikkuvat ja
v�l�ht�v�t! Se olisi ihanata!

JUNG. Ei maksaisi vaivaa. Mit� siell� n�kisitte? Ei muuta kuin surua,

pettymyst�, toivottomuutta.

BERTHA. Ja niin te puhutte, vaikka kohta olette matkalla tuonne

p�iv�npaisteeseen ij�ti viheri�itsev��n Italiaan, runouden ja laulun
luvattuun maahan. Eik�s tuo ajatus yksin jo saa teid�n mielenne
kirkastumaan. Minut se panisi aivan tanssimaan ilosta.

JUNG. (painavasti) Minun suruni seuraa minua.

LUNDSTR�M (juoden kahvia, Jungille). Niin, seh�n on totta. En ole

muistanut onnitella teit� siit� suuresta matkastipendiosta. Muutamat
tietysti ovat siit� vimmassa ja haukkuvat runoja aistillisuuden
ylistysvirreksi, mutta min� ainakin olen lukenut niit� suurella
nautinnolla, oikein suurella nautinnolla. Mit� naiset pit�v�t
�Unettomista �ist�?

AMELIE. Hm! Minulla on niin v�h�n aikaa tutustua kirjallisuuteen --

olen joka p�iv� aikonut ottaa kirjan k�teeni, mutta miten lie sitten
j��nyt -- --

MIILI. Min� olisin niit� kyll� lukenut, mutta Yrj� sanoi ett'ei ne
minulle sovi. Eik� niin, Yrj�?

K�KI. Niin. Ei sovi.

LUNDSTR�M. Ai, ai, kyll�p� te jo aikaiseen tulette holhoojan alaiseksi

neiti Miili. Muutenhan sanotaan ett� tuo �Helmi�, jolle runot on
omistettu, olisi er�s meid�n piiriss�mme hyvin tunnettu nuori, kaunis
rouva. Niin niin, en min� tahdo teid�n salaisuuttanne urkkia, herra
runoilija, hehehe, en suinkaan. Mutta mit� Bertha rouva niist� sanoo?

BERTHA. Min� -- min� niit� ihailen.

JUNG (arvokkaasti). Yksinkertainen kiitokseni n�ist� sanoista!

LUNDSTR�M (rykii). Hm, hm! (Amelielle.) Veli asessori ei taida olla

kotona?

AMELIE. No, ei ole. H�n meni jo aikaisemmin ulos asioille. H�n on nyt
v�h�n semmoinen hoppu, Vilander parka. Joku oli kertonut h�nelle ett�
Kalle Petter Johansson aikoisi luovuttaa omaisuutensa velkojilleen ja
nyt h�n heti tuli siit� niin levottomaksi ett� juoksi Kalle Petterilt�
kysym��n onko tuossa huhussa per��. Min� kyll� kielsin, mutta h�n meni
vaan. Onko kamreeri kuullut siit� mit��n?

LUNDSTR�M. En sanaakaan. Olisiko heill� sitten aff��rej� kesken��n?

AMELIE. Eik�h�n ole. Se Vilander se on aina niin valmis auttamaan ket�

tahansa, vaikka min� kyll� olen h�nt� varoittanut ettei menisi kaikkein
ihmisten papereille. Mutta syytt�k��n itse��n jos vahinko tulee, min�
pesen k�teni.

(Puhelua jatketaan hiljaa.)

MIILI. Mutta tied�tk�s sin� mit�, Yrj�, ett� nyt kun kihlauksemme
julaistaan niin tuntuu minusta aivan kuin tulisi rakkautemme niin
jokap�iv�iseksi ja tavalliseksi. Ennenkuin ihmiset eiv�t mit��n
tiet�neet niin oli kaikki niin sanomattoman j�nnitt�v�� ja hauskaa ja
romantillista. Niin, eik� se ole totta Yrj�?

K�KI. Mutta kuinka sin� voit noin puhua, hyv� Miili? Min� oikein
ihmettelen sinua. Kohtahan sinusta tulee arvokas rouva, virkamiehen
rouva, ja viel� on p��ss�si tuommoisia lapsellisia ja typeri� houreita!
Minusta taas ovat t�mm�iset salakihlaukset jokseenkin sopimattomia.

MIILI. Sopimattomia! Voi voi sent��n kuinka te miehet olette erilaisia

kuin me naiset. Niin j�ykki� ja viisaita. Milloinkahan min�kin voin
tulla viisaammaksi? En suinkaan koskaan.

K�KI. Sin� olet viel� v�h�n kypsym�t�n, Miili. Mutta jos sin� tarkkaan
otat vaaria minusta ja minun neuvostani, niin kyll� kaikki viel� tulee
hyv�ksi. P��-asia on ettei anna mielikuvitukselle liika paljon sijaa,
sill� se on meid�n asemassa sopimatonta.

(Keskustelu jatkuu ��nett�m�sti.)

JUNG (Berthalle). Jos tahdotte, niin kyll�h�n min� sen voisin teille
lausua, se on vaan semmoinen pieni p�tk� -- tuommoinen miniatyyrikuva
vaan.

BERTHA. Te tekisitte minut hyvin onnelliseksi, jos antaisitte minun

kuulla sen.

JUNG. Niin no. Se kuuluu n�in, (lausuu):

Synkk� on y� ja lamppu se palaa,

Purppuravuoteella makaa h�n,
Silkkinen peite se vierii salaa,
Valkoiset rinnat n�in v�lkkyv�n.
Ulos ma rienn�n ja musta on y�,
Kuulen kun kello 12 ly�.

(Puhuu.) Siin� on kaikki.

BERTHA. Kiitos, herra Jung! Siin� on stemninki�, siin� on koloriittia.

Kiitos!
JUNG. Oh, min� pyyd�n. Mutta t�ytyyh�n minun my�nt�� ettei se ole niit�
huonoimpia mit� olen kirjoittanut. Huomatkaa nuo kaksi viimeist� rivi�:
Ulos ma rienn�n ja musta on y�, kuulen kun kello 12 ly�. -- Eik� niiss�
ole kamala sointu?

BERTHA. Aivan niinkuin jotain tragillista samassa hetkess� tulisi

tapahtumaan, niin. Ja ket� te olette ajatellut tuota kirjoittaessa?
Onko se salaisuus?

JUNG. Oi, elk�� kysyk�!

BERTHA. Mutta minullehan te sen kumminkin -- --

JUNG. Olen ajatellut h�nt�, jonka j�t�n t�nne kun matkustan.

Runottareni.

AMELIE (Lundstr�mille, joka on noussut). Niinkuin jo sanoin, kaikessa

yksinkertaisuudessa vaan, ett� nuoriso saisi v�h�n tanssia. No,
t�ytyyk� kamreerin siis l�hte�?

LUNDSTR�M. On jo virastoaika valitettavasti. (Kumartaa.) Hyv�t naiset,

hyv�t herrat! N�kemiin!

AMELIE. No, terve tuloa sitten huomenna, terve tuloa!

LUNDSTR�M (tapaa tampuurin ovessa Hamarin). Ah, herra insin��ri! Juuri

parhaiksi kahville, hehe!

VIIDES KOHTAUS.

EDELLISET (paitsi Lundstr�m). HAMARI.

HAMARI (noin 30 vuoden vanha. Reippaan ja terveen n�k�inen). P�iv��

anoppi ja kaikki tyyni!

AMELIE (pist�v�sti). Kas v�vypoikani! Sep� harvinainen vieras!

HAMARI. Minulla on v�h�n asiaa.

AMELIE. No, sit�h�n min�kin. Sill� kuinka meill� muuten olisi se

kunnia.

JUNG (joka Hamarin tullessa on tullut levottomaksi tekee l�ht��). Minun

t�ytyy my�skin -- --

HAMARI. No, minnekk� kiire? Ei pid� minun antaa h�irit�.

JUNG. Ei suinkaan -- ei suinkaan. Mutta minulla on ty�t�. Er�s idea,

joka on pantava paperille -- --

HAMARI. Ah! No, siin� tapauksessahan se olisi suuri rikos

kirjallisuudelle ruveta viivytt�m��n -- --

JUNG (v�h�n nolona). Min� menen sitten. (Kumartaa.) Hyv�sti ja

kiitoksia!
HAMARI. Niin, kiirehtik�� nyt ennen kuin ideea haihtuu. Kiirehtik��
hiiess�!

AMELIE. Hyv�sti, hyv�sti! Tervetuloa huomenna, herra Jung!

JUNG. Kiitoksia!

(Katsoo pitk��n Berthaan l�htiess��n.)

KUUDES KOHTAUS.

EDELLISET (paitsi Jung).

HAMARI. Onkos appivaari kotona?

AMELIE. Ei ole.

HAMARI. Vai niin. No, kai h�n kohta tulee.

AMELIE. Niin, jos ei seuramme ole sinulle hyvin vastenmielinen, niin

voithan sin� j��d� t�nne h�nt� odottamaan. Mutta el� suinkaan tee sit�
kohteliaisuudesta meit� vastaan.

HAMARI. J��n t�nne koska minulla on toinenkin asia. -- Min� tahtoisin

my�skin puhutella Berthaa.

(Lyhyt ��nett�myys.)

AMELIE. Omista asioistanne voitte puhua kotonanne, eik� tulla t�nne

niist� riitelem��n ja meid�n kotirauhaamme h�iritsem��n.

HAMARI. Mutta hyv� anoppini, kun en Berthaa en�� tapaa kotona, miss�
min� sitten voisin h�nt� -- -- Sit� paitsi, en min� ole tullut t�nne
riitelem��n. En karta mit��n niinkuin joutavata kinaa.

BERTHA (nousee). Vaaditko ett� heti tulen, niin kyll� min� olen valmis.

HAMARI. Vaadin! Herra Jumala, enh�n min� mit��n vaadi. Ajattelin vain
ett� jos sinulle sopisi ett� me kerran puhuisimme suumme puhtaaksi.

K�KI. T�m� on vastenmielist�. Jos meid�n l�sn�olomme teit� vaivaa, niin

kyll� me Miilin kanssa -- --

AMELIE. T��ll� ei saa mink��nlaisia draamallisia kohtauksia esitell�,

sen sanon. Meill� on todellakin paljon t�rke�mpi� asioita ajateltavina
huomisp�iv�n suurten kihlajaisten johdosta, ja se on hyvin rumasti
tehty v�vylt�ni valita t�mm�inen hetki purkaakseen meille huonon
hum��rins�. Semmoista ei olisi odottanut sivistyneelt� miehelt�.

HAMARI. Huonolla tuulella en milloinkaan ole. Maailma on niin hassu ja

naurettava ettei sit� j�rkev� mies voi ottaakaan muuten kuin
koomilliselta kannalta. Min� j��n siis kiltisti odottamaan siksi kuin
sopii Berthalle ja t�ytyyh�n minun sit� paitsi appivaariakin -- --

MIILI (nousee). Mutta kuulkaa, ettek� tarjoo kahvia Niilolle. -- Eth�n

sin� vain minullekin ole �k�inen, Niilo?
HAMARI. Viel�k� sinullekin! Me kuin aina olemme olleet niin hyv�t
yst�v�t, pikku Miili.

MIILI. Niin niin, eik� se ole totta. Ja min�kin olen aina pit�nyt
sinusta niin ��rett�m�sti, niin ��rett�m�sti ett� oikein -- --

K�KI (rykii ja tekee k�rsim�tt�m�n liikkeen).

AMELIE. Niin, pit��k� olla kahvia, niin ole hyv�.

HAMARI. Kiitos, en v�lit�. Katson t�ss� sill'aikaa v�h�n sanomalehtej�.

(Menee hyllyn luo.)

AMELIE. Ent�s te muut? -- Vai ei. No, tuo sitten nuo paketit tuosta,
Bertha, niin avataan ne ja katsotaan. (Puoli��neen.) Kuule, sinun
t�ytyy k�ytt�yty� varovaisemmin tuota herra Jungia kohtaan, jonka
kauheita runoja ei kukaan nainen kehtaa lukea. K�yt�ksesi her�tt��
huomiota.

BERTHA. Her�tt�k��n. Min� olen jo siksi vanha ett� itse vastaan

itsest�ni.

MIILI (on taas istunut K�en luo). Mutta onhan h�n minun oma lankoni,
mit� pahaa siin� on --?

SEITSEM�S KOHTAUS.

EDELLISET. VILANDER.

VILANDER (per�lt�, hattu p��ss� ja hansikkaat irroillaan vasemmassa

k�dess�; vilkkaat ja h�tik�itsev�t liikkeet). Huomenta, huomenta,
kaikki koolla n�en m�. Ja sovussa ja rauhassa, sep� hauskaa. -- Niin,
totta se on. Simson ja K:ni Hullissa on tehnyt kuperkeikan ja Kalle
Petterin t�ytyy nyt tehd� samoin. Se vekseli on nyt huomenna maksettava
tahi hankittava siihen uusi nimi kun ei Kalle Petterin en�� kelpaa. --
Onko t��ll� ollut ket��n minua hakemassa? Puh puh, kyll�p� tuli oikein
kuuma, puh puh!

(Panee hatun p�yd�lle ja pyyhkii otsansa.)

AMELIE. No kas niin, se oli oikein sinulle! Enk� min� aina ole
sinua varoittanut? Olisit neuvotellut minun kanssani, niinkuin
velvollisuutesi olisi ollut, niin -- --

VILANDER. No no, kyll� hommataan rahaa, kyll� hommataan. Eik�

vahtimestari ole k�ynyt minua tapaamassa?

AMELIE. Mist� min� tied�n. On oltu makasiineissa ja muissa kaupoissa

kun on viel� niin paljon ostamista huomisp�iv�� varten. Mutta sin� vaan
panet kaikki minun niskoilleni ja hypp��t kaupungilla aamusta iltaan.
Viinitilauskin on viel� tekem�tt� ja -- -- --

VILANDER. Viinitilaus? Jaa jaa, kyll� min� sen paikalla -- -- Ei ole

tullut kirjett� Beata-t�dilt�?
AMELIE. Ei suinkaan, ei minun tiet��kseni. Sin�h�n sanoit kuulleesi
ett� h�n on sairastunut influenssaan.

VILANDER. Niin, siit� syyst�h�n h�nelle kirjoitinkin. Ajattelin ett�

kun emme moneen aikaan ole antanut mit��n tietoa itsest�mme, niin --

MIILI (joka K�en seuraamana on mennyt oikealle kun paketteja ruvettiin

aukaisemaan). Voi voi, jos t�ti kuolisi, niin sitten me tulisimme
rikkaaksi!

AMELIE. Kuinka sin� noin, Miili --?

BERTHA (nauraen). Suoraa puhetta, hahaha!

MIILI. Niin no, kun pappa aina valittaa kuinka surullista se on ett�
t�ti on niin vanha ja kivulloinen, niin olisihan se parasta ett� t�ti
parka saisi muuttaa taivaaseen ja pappa p��sisi huolistaan ja sitten
olisivat molemmat tyytyv�iset.

AMELIE (Miilille). No, jos sin� t�din kuolemata rupeat odottamaan, niin
kyll� saat olla k�rsiv�llinen. Kyll� h�n el�� kauvemmin kuin me kaikki
t�ss�, se vanha h�ps�kk�, siit� voit olla varma.

VILANDER. Niin niin, emmeh�n me t�din kuolemata toivo, mutta

luonnonlakien mukaan, niin -- --

MIILI. Katsos eik� t�m� bluussikangas ole ihmeen vieh�tt�v�, Yrj�? Eik�
se minua vaateta --?

(Tarkastellaan ostoksia ja keskustellaan ��nett�m�sti.)

VILANDER (menee Hamarin luo). No, joko sin� k�vit? Mitenk� onnistui?

HAMARI (tulee Vilanderin kanssa etun�ytt�m�lle). Enp� tuo juuri

mink��nlaisia hauskoja uutisia.

VILANDER. Bakk?

HAMARI. Melkeinp�. Menin ensin Karjalan pankkiin. Ei ollut v�ke�

ollenkaan. Hiljaisuus vallitsi. Vedin esille paperimme ja hiljaisuus
k�vi jos mahdollista viel� juhlallisemmaksi. �Niin, kyll�h�n meill� ei
ole mit��n n�it� nimi� vastaan -- eik� se summakaan ole niin suuri --
mutta kun olemme p��tt�neet ettei nyky��n ollenkaan osteta yksityisi�
papereita, niin -- -- Olkaa hyv� ja tulkaa takaisin parin, kolmen
kuukauden per�st�, niin saamme sitten n�hd� jos -- --� Selv�ll� suomen
kielell� se olisi tietysti kuulunut n�in: Teill� on jo t��ll� niin
monta yhteist� paperia, menk�� hiiteen elk��k� en�� n�ytt�k� naamaanne
t��ll�.

VILANDER. Peeveli! No ent�s sitten?

HAMARI. Sitten menin Maalaispankkiin. T��ll� oli v�ke� kaikenlaista.

Ihmiset h��riv�t ja papattivat. Viipyi kotvasen aikaa ennenkuin voin
paperimme antaa. P��p�p� omassa persoonassaan otti sen vastaan.

VILANDER. No, mit� h�n sanoi?

HAMARI. K��nteli sit� verkkaan sormiensa v�lill�, veti pukinpartaansa
ja sanoi hymyillen: Taitaa olla herrojen aikomus myyd� t�m� paperi
pankille. Surkuttelen ett'emme voi ryhty� t�h�n kauppaan.

VILANDER. Pirullista! No, se on h�nen kaltaistansa.

HAMARI. Mutta rehellist� peli�. Ei antanut aihetta mink��nlaisiin

illusiooneihin. No, sielt� vaelsin P��kaupungin pankkiin. Siell� oli
v�hemm�n v�ke�, ett� heti sain asiani toimitetuksi. -- �Niin, no,
kyll�h�n nimet ovat tunnettuja�. -- Sen kyll� luulen kun meill�
on siell� viisi paperia entuudestaan -- �mutta t�mm�isi�
virkamiesvekseleit� ei juuri mielell��n osteta� -- mik� virkamies min�
olen? Siviili-insin��ri -- �mutta jos hankkisitte t�nne kolmanneksi
jonkun aff��rimiehen, niin voisimme ehk� j.n.e. -- Niin no, siin� on
tulos n�ist� operationeista. Mit� appivaari nyt aikoo tehd�?

VILANDER. Vai kolmas nimi, jahah, jahah. Mutta mist� sit� juuri
nyt -- --? No, t�ytyy mietti�. Sit� paitsi minulla on toinenkin tuuma
varalta. Puh, puh, kun hikoilen, puh puh! -- Eik�s nyt kukaan ihminen
tied� onko Hentunen k�ynyt t��ll�?

KAHDEKSAS KOHTAUS.

FIINA. EDELLISET.

FIINA. K�ks� k�ski sanomaan, ett� kyll� rouva voi tulla jo.

AMELIE. Jassoo, no se on hyv�.

(Nousee.)

FIINA. Ja sitten k�vi vahtimestari hakemassa asessoria ja lupasi tulla

takaisin v�h�n ajan per�st�.

VILANDER. Jahah, jahah. Hyv�! Oikein hyv�!

AMELIE. No, tulkaa nyt tyt�t! (Vilanderille.) Mit� t�rkeit� asioita

sulla on tuolle Hentuselle kun sin� niin -- --?

VILANDER. Mit�k� t�rkeit� -- --? Virastoasioita tietysti -- mit�

muuten. Pyyd�n h�nt� samassa tulemaan huommenna passaamaan.

AMELIE. Niin, seh�n on luonnollista. Ukko on kyll� jo v�h�n k�mpel�,

mutta onhan h�n muuten tottunut serveeraamaan. (K�elle, joka on ottanut
hattunsa). No, t�ytyyk� Yrj�nkin jo l�hte�?

K�KI. Seh�n on tietty. Virastoaika!

MIILI. Voi voi, sit� virastoa kuinka min� sit� vihaan. Min� tulen
saattamaan sinua tampuuriin.

K�KI. Hyv�sti!

(Yleinen j�ykk� kumarrus.)

VILANDER. Hyv�sti, hyv�sti! Tulen per�st�p�in kun vaan muutan v�h�n

p��lleni.

AMELIE. Mutta muista, ensin se viinilista.

YHDEKS�S KOHTAUS.

VILANDER. HAMARI.

VILANDER (aikoo menn� vasemmalle, mutta k��ntyy takaisin). Mutta se on

totta. Oletko jo puhunut Berthan kanssa?

HAMARI. En ole viel� saanut tilaisuutta.

VILANDER. Niin, onhan t�m� nyt hyvin ik�v� asia, hyvin ik�v� asia. Eik�
sit� nyt mill��n muotoa voisi muulla tavalla j�rjest��?

HAMARI. Min� luulen ett� h�n itsekin sit� haluaa.

VILANDER. Jaa jaa, ne naiset, ne naiset! Kuka heit� ymm�rt��? Ja se

skandaali sitten, joka siit� syntyy!

HAMARI. Mutta seh�n on nyky��n aivan modeernia, appi hyv�.

VILANDER. No, tee kuinka tahdot. Sin� olet liika hyv� h�nelle, sen
sanon vaikka h�n on oma tytt�reni. Toivon ettei yst�vyytemme t�st�
syyst� tule rikkoutumaan. J��tk� t�nne?

HAMARI. Min� odotan h�nt� t��ll�.

VILANDER. Jahah, jahah, tee niin.

(Vasempaan).

KYMMENES KOHTAUS.

HAMARI. K�KI.

HAMARI. Ukko parka, olet sin�kin joutunut kaikenlaisiin ik�vyyksiin!

K�KI (p��llystakissa, raottaa tampuurin ovea ja tulee sis��n kun n�kee

ett� Hamari on yksin). Kuulkaapas herra insin��ri! Sanokaapas minulle,
kuinka se oikeastaan on asessorin aff��rien laita?

HAMARI. Mit� varten te minulta sit� kysytte?

K�KI. No, kun te kuulutte perheeseen ja n�ht�v�sti olette asioissa

h�nen kanssaan, niin tahtoisin kuulla teid�n mielipiteenne.

HAMARI. No, minun mielipiteeni on se ett� ne ovat huonolla kannalla.

Mutta etteh�n te mennyt tytt�ren kanssa kihloihin rahojen vuoksi.

K�KI. Ei suinkaan, kuinka te niin voitte puhua? Mutta jos nyt jotain
tapahtuisi, esimerkiksi konkurssi, niin seh�n vaikuttaisi huonosti
h�nen prestiisiins� ja ylennykseens�.
HAMARI. Se on tietty. Ja teid�n prestiissiinne my�skin. Eik� niin?

K�KI. Tietysti, aina v�h�n.

HAMARI. Niin, sill� h�nen suosituksistaan olisi silloin v�hempi hy�ty�,

vai mit�? Olette menetellyt hiukan varomattomasti herra heras��tinki.
Olisitte ensin hankkinut otteen konttorikirjoista ennenkuin tytt��
pyysitte.

K�KI (�re�sti). Minun t�ytyy sanoa ett� t�m� on vakava asia eik� t�ss�
ole naurulle sijaa.

HAMARI. P�invastoin. Kaikki me olemme naurettavia. Vaikka kuinka

peitt�ytyisimme arvokkaisuuden viittaamme, niin se inhimillinen
luonnollinen hassutus aina pist�� esille, vaikka tosin emme itse sit�
aina huomaa.

K�KI. Jos tuo on tarkoitettu minulle, niin valitan etten sit� ymm�rr�.

HAMARI (kohottaa olkap�it��n). Niin, siin�h�n se juuri onkin.

K�KI. Herra insin��ri, t�m� on sopimatonta -- t�m� on -- Hyv�sti!

(Menee kiivaasti.)

HAMARI. Adieu, mon frere! Ja tuohonkin tomppeliiniin ja

tsjinovnikkasieluun on tuo pikku Miili rakastunut! Sekin kuuluu niihin
el�m�n hassutuksiin.

(Menee ottamaan sanomalehden hyllylt�.)

YHDESTOISTA KOHTAUS.

BERTHA. HAMARI.

BERTHA (joka ei huomaa Hamaria). Hyv� ett� h�n meni. Miss� hattuni? Kas
t�ss�.

(Ottaa hattunsa ja aikoo menn�.)

HAMARI (tulee esille). Jos minua tarkoitat, niin kyll� min� viel� olen
t��ll�. (Pieni paussi.) Ja koska nyt kerran sattumalta olen
tilaisuudessa puhua kahdenkesken kanssasi, niin k�yt�nn�llisen� miehen�
sen k�yt�n ja puhun suoraan kuin tapani on. -- Niinkuin ehk� olet
huomannut, niin suhde v�lill�mme on jo kauvan ollut jokseenkin kylm� ja
yh� kylmentynyt, ett� se nyt jo voi olla noin 40 asteen paikoilla.
Kahvikuppeja emme viel� ole heitt�neet toistemme silmille, mutta riita
ja kina on usein k�ynyt fortissimossa. Sinua en siit� syyt�. Meill� on
kumpaisellakin vikamme ja ominaisuutemme. Ty�ni p��tetty� min� pid�n
rauhallisesta kotiel�m�st�, se on minun omituisuuteni. Sin� taas
ulkomaailman loistosta ja huumauksista, se on sinun omituisuutesi. Me
siis n�ht�v�sti emme oikein sovi toisillemme, me menemme eri teit�. Ja
luuletko sin� ett� nuo tiet milloinkaan yhtyv�t? Sanoppas lystin
vuoksi.
BERTHA (kylm�sti). Eip� se silt� n�yt�.

HAMARI. No, sittenkai se on jokseenkin j�rjet�nt� ja turhaa jatkaa t�t�

rinnakkaista vaellusta vai kuinka?

BERTHA. Tarkoitatko eroa?

HAMARI. Niin, kyll� min� tarkoitan eroa.

BERTHA. Saanko luvan kysy�, eik� siihen ole mit��n muuta syyt� kuin se
ettemme sovi toisillemme, niinkuin sanoit?

HAMARI. Minusta siin� on jo kylliksi syyt�.

BERTHA. Eip� taida ollakaan. Uskallankohan sanoa sen oikean syyn?

HAMARI. Mielell�ni minun puolestani. Olen todellakin utelias.

BERTHA. Oh, el� tuossa ole olevinasi. Sin� olet mustasukkainen, siin�
kaikki.

HAMARI. Erehdys. Mustasukkainen en ole. Mustasukkaisuus perustuu

rakkauteen, mutta min� en rakasta sinua.

BERTHA. H�vyt�nt�!

HAMARI. No, rakastatko sin� minua?

BERTHA (pienen paussin j�lkeen). En, en, tuhatkertaa en.

HAMARI. Niin no, katsos nyt! Mit� se sitten hy�dytt�� pitkitt��

t�mm�ist� yhteisel�m�t�, josta meille molemmin puolin on vaan harmia.
Min� sen vuoksi olen ajatellut n�in. Matkustan pois pitemm�ksi ajaksi.
Olen nimitt�in hakenut toisen paikan kaukana t��lt� ja paljon
mahdollista ett� sen saankin. Sin� panet sitten Viralliseen lehteen
ilmoituksen siit� tavallisesta �vuoden ja y�n kuluessa� -- min� en
saavu, ero on laillisesti vahvistettu ja minut tuomitaan maksamaan
sinulle niin ja niin paljon vuotuista korvausta ja -- --

BERTHA. Ettet h�pe�! Maksaa minulle kuin mille tahansa

rakastajattarelle, josta ei en�� huoli.

HAMARI. Sin� erehdyt taas, meh�n olemme kristillisess� avioliitossa,

josta pappi garantteerasi meille niin paljon onnea ja siunausta. Mutta
muutenhan tuo korvausasia on vaan sivuseikka. P��kysymys on nyt vaan
suostutko sin� minun ehdotukseeni?

BERTHA. En -- en suostu.

HAMARI. Et siis tahdo erota?

BERTHA. Tahdon, tahdon kyll�, mutta -- --

HAMARI. Mutta sin� odotat ensin kuinka asiat tulisivat muodostumaan.

Eik� niin?

BERTHA. Mit� sin� sill� tarkoitat?

HAMARI. Kuule, min� sanon viel� etten ole mustasukkainen. Sin� et ole
viel� ihan varma ihailijastasi, ja sen vuoksi sin� -- --

BERTHA. Kuinka sin� uskallat -- --!

HAMARI. El� nyt n�yttele, vaan kuule mit� min� sanon. Niin pian kuin
saan varmuuden teid�n oikeasta suhteestanne, niin se olen min�, joka
pyyd�n eroa. Sen nyt sanon t�ss� kaikessa yst�vyydess�. P��t� siis!

BERTHA. Min� halveksin sinua.

(Aikoo menn�.)

HAMARI (ottaa h�nt� k�sivarresta). P��t� ensin.

BERTHA. Ai, ai, aijotko sin� minua tappaa!

HAMARI (ty�nt�� h�net luotaan). No syyt� itse�si sitten!

BERTHA. Kyll� se nyt on viimeinen kerta kuin min� t�mm�ist� -- --!

(Menee).

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

MIILI. HAMARI. VILANDER.

MIILI. Voi, voi, oletteko taas riidelleet --! (Koputtaa Vilanderin

ovelle.) Pappa pappa, nyt vahtimestari on t��ll�.

VILANDER (ulkopuolella). Hyv�! Tulen heti. Pyyd� h�nt� sis��n.

MIILI. Mist� te nyt taas -- --?

HAMARI. Keskustelimme vaan v�h�n vilkkaasti er��st� p�iv�n

kysymyksest�. Mutta oletko sin� sitten aina yht� mielt� sulhasesi
kanssa, Miili?

MIILI. Tietysti. H�n kun on niin viisas.

HAMARI. Vai niin. Minusta h�n on typer�.

MIILI. Hyi, kuinka sin� sanot! T�n��n olet oikein ilke�, Niilo. Tule
nyt pois sopimaan Berthan kanssa, niin -- --

HAMARI. En, tarvitsen raitista ilmaa. Hyv�sti!

(Vasemmalle.)

MIILI (yksin). Voi voi, kuinka heid�n ep�sopunsa on ik�v� ja kuinkahan

se viimein loppuukaan.

(Ulos per�lt�.)

KOLMASTOISTA KOHTAUS.
 VILANDER sitten HENTUNEN.

VILANDER (sis��ntullessaan h�nell� ei viel� ole nuttu t�ydellisesti

hihoissa). Lainata rahaa omalta vahtimestarilta, onhan tuo nyt v�h�n
n�yrytt�v��, mutta eih�n siit� kukaan saa tiet��. Kun nyt ukko vaan
suostuisi minun ehdotukseeni, se vanha kettu. Jos ei, niin on siihen
viimeiseen keinoon turvauduttava, vaikka se minua v�h�n peloittaa.
Mutta ei auta, rahaa minun pit�� saada, muuten olen hukassa.

HENTUNEN (tampuurin ovesta). T��ll� min� nyt olen, herra asessori.

VILANDER. Jassoo, Hentunen. No, astukaa sis��n, astukaa sis��n.

(K�velee muutamia askeleita.) Frisches Wetter, niinkuin saksalainen
sanoo. Raitis ilma t�n��n.

HENTUNEN. Niin, k�yh�n siell� semmoinen kylm� viima.

VILANDER. Mutta Hentunen tulee nyt istumaan. Olkaa niin hyv�, kas t�ss�
tuoli.

HENTUNEN. Kiitoksia n�yrimm�sti, kyll� min� seisonkin.

VILANDER (k�velee taas pari askelta; sitten pienen paussin per�st�

keve�sti ja luontevasti). No, onko Hentunen jo ajatellut sit� meid�n
asiaa?

HENTUNEN. Niin, kyll�h�n min�, mutta -- --

VILANDER. Mutta?

HENTUNEN. Niin, tuota, katsokaapas nyt. Assessorin ei pid�

pahaksua -- mutta mit� hy�ty� minulla oikeastaan olisi tuosta
henkivakuutuskirjasta?

VILANDER. Sep� kysymys! Jos min� sill'aikaa kuolen, niin saattehan

nostaa tuon summan. Kaikissa tapauksissahan min� kolmen kuukauden
kuluttua maksan teille takaisin nuo 2,000.

HENTUNEN. Hm, minun t�ytyy sanoa, min� en t�t� asiata oikein ymm�rr�.
Olen vanha mies ja n�m� henkivakuutukset ovat semmoisia uuden ajan
keksint�j�, joista ei minun nuoruudessani tietty. Luulen sit� paitsi
ett� tekisin synti� jos ottaisin vastaan tuon vakuutuskirjan.

VILANDER. Synti�! Mist� syyst�?

HENTUNEN. Olen k�yh� mies, vallan k�yh�, senh�n kaikki tiet�v�t, ja jos
nyt pienist� s��st�ist�ni lainaan asessorille t�m�n summan, niin sen
teen ainoastaan sen hyv�n ja yst�v�llisen kohtelun vuoksi, jota
assessori aina on minulle osoittanut.

VILANDER (tekee kielt�v�n liikkeen). Noo noo.

HENTUNEN (jatkaen). Mutta n�m�t 2,000 ovat minun oloissani paljon

rahaa, hyvin paljon rahaa, herra assessori, ja min� pelk��n, ett�
min� haudan partaalla oleva vanhus suuressa heikkoudessani ja
levottomuudessani, kun t�m� pantti on t�mm�ist� laatua, rupeisin
taivaasta rukoilemaan toisen ihmisen kuolemata -- teid�n kuolemaanne!
herra assessori, josta Jumala varjelkoon. Eik� se olisi kauheata! Ja
sen vuoksi min� en -- --

VILANDER. Hahaha, kyll�p� te otatte t�m�n vakavalta kannalta, Hentunen,

enk� tietysti voi luvata kuolla t�ll� ajalla, hahaha! Mutta jos ette
luota minuun, niin -- --

HENTUNEN. luotanhan min�, luotanhan min� -- eih�n muuta voi tulla

kysymykseenk��n. Mutta t�m� tapa vaan tuntuu minusta niin
vastenmieliselt�. -- Puhuihan herra assessori er��st� toisestakin
pantista, jos oikein muistan.

VILANDER (s�ps�ht�� v�h�n). Niin, siit� toisesta. (Rupeaa k�velem��n.)

Te ette siis pid� tuota vakuutuskirjaa vastaavana panttina?

HENTUNEN. Kyll� kyll�h�n -- miks'ei. Mutta kuten jo sanoin, niin -- --

herra assessorin ei pid� tyk�t� pahaa, mutta -- --

VILANDER. No, olkoon menneeksi sitten, vaikka t�m� on naurettavaa,

varsinkin kun ajattelee minun yhteiskunnallista asemaani. Mutta
rauhoittaakseni teit�, niin olkoon menneeksi vaan. Mutta muistakaa:
suurimmassa salaisuudessa ainoastaan, muistakaa se. Muutenhan voisin
joutua koko kaupungin pilkaksi, hahaha!

HENTUNEN. Ei se minun kauttani ilmi tule.

VILANDER. Onko teill� ehk� rahat mukananne, Hentunen?

HENTUNEN. Pistinh�n ne t�nne lompakkooni, jos niin ett� -- --

VILANDER. No, antakaa t�nne. Min� kirjoitan teille pienen todistuksen,

niin asia on p��tetty.

(Istuutuu pienen p�yd�n ��reen.)

HENTUNEN. Niin, kyll� min� semmoista pyyt�isin.

VILANDER (kirjoittaa). �T�ten todistan ett� -- --� (Viskaa kyn�n pois.)

Ei!

(Rupeaa k�velem��n.)

HENTUNEN. No, jos ei assessorille passaa, niin en suinkaan min� -- --

VILANDER. Passaa! Miks'ei, passaahan se. (Istuutuu taas ja puhuu

kirjoittaessaan). Tuumin vaan ett� mik�h�n ajatus Hentusella on
minusta, kun t�mm�isiin v�lipuheisiin ryhdyn -- mutta sattuuhan joskus
jokaiselle t�mm�inen pikkuinen rahapula, varsinkin n�in� ahtaina
aikoina, enk� min� muihin olisi k��ntynytk��n, mutta kun tunnen
Hentusen rehelliseksi mieheksi, joka voi s�ilytt�� salaisuuden,
niin -- -- Kas tuossa, nyt se on kirjoitettu. Lukekaa se jos se kelpaa.

HENTUNEN (lukee selv�ll� ��nell�). �T�ten todistan, ett� min�

allekirjoittanut vahtimestari Kristoffer Hentuselta olen saanut
lainaksi 2,000 markkaa, josta kolmelta kuukaudelta maksan provisioonia
ja korkoa yhteens� 120 markkaa, sek� annan h�nelle pantiksi salongin --
vierashuoneen -- ruokasalin ja s�nkykamarin huonekalut, jotka kumminkin
viel� saan pit�� luonani, mutta jotka h�n minulta saa peri�, jos en
m��r�ttyjen kolmen kuukauden kuluessa suorita h�nelle yll�mainittua
rahasummaa 2,000 mk. Sanoo 2,000 mk. Helsingiss� 1 p. Huhtik. 1908.
Pontus Vilander, asessori ja ritari.� (K��nt�� paperin kokoon.) Kiitos,
se on oikein.

VILANDER (joka sill�aikaa on k�vellyt edes takaisin). No, onko

vahtimestari nyt rauhoitettu, hahaha.

HENTUNEN. Kyll�. T�ss� olisi nyt rahat. Mutta assessorin ei pid�

suuttua jos min� edelt�p�in olen vet�nyt pois tuon pienen provisioonin,
sill� -- --

VILANDER. Mit�? -- No, seh�n on yhdentekev� -- aivan yhdentekev�.

(Ottaa rahat ja rupeaa niit� lukemaan).

HENTUNEN. Niin, ei muuten, mutta kun olen kuullut ett� niin on tapana
ja sen vuoksi ett� kaikki k�visi s��nn�llisesti -- --

VILANDER. Niin, kyll� me ymm�rr�mme toisemme, kyll� me ymm�rr�mme.

Hentunen voi olla aivan tyyni -- rahat kyll� maksetaan m��r�ajalla. Vai
toivooko vahtimestari ehk� viel� saavansa loikoa p�iv�llisuntaan minun
parhaimmalla sohvallani. En nyt sent��n sill� voi teit� palvella,
hahaha! Mutta se on totta. Meill� on huomenna t��ll� pienet kemut, niin
ett� eik�h�n Hentunen niinkuin ennenkin tulisi passaamaan, jos sopii?

HENTUNEN. Vai kemut! Kiitos, kyll� min� tulen siihen tavalliseen

aikaan. Niin no, hyv�sti sitten, herra assessori!

VILANDER. No, hyv�sti, Hentunen, hyv�sti! (Ly� h�nt� olkap�ille.) Se on

aina niin hauskaa n�hd� vahtimestaria, aivan kuin kuuluisitte
perheeseemme. No, hyv�sti hyv�sti!

HENTUNEN. Hehehe, n�yrin palvelijanne, n�yrin palvelijanne!

(Menee.)

VILANDER (istuutuu). Uff! Tehty kuin tehty. Ei p��st�nyt minua

v�hemm�ll�, se h�vyt�n juutalainen. -- Niin, Kalle Petterin vekselin
saan nyt lunastetuksi, mutta n�m� panttiluovutukset! Jos en ajoissa
niihin voisi hommata -- jos salaisuus tulisi ilmi! -- J�rkeni seisoo
kun tuota ajattelen. Rikosasia, rikosasia, ei siit� p��se.

NELJ�STOISTA KOHTAUS.

FIINA. VILANDER.

FIINA. Rouva k�ski sanomaan, ett� herra muistaisi tuon listan, josta
rouva -- --

VILANDER (nousee). Jahah jahah, viinilista! Tulen heti!

(Huolimattomasti.) No, onhan t�ss� viel� p�ivi�.

(Esirippu lankeaa.)
TOINEN N�YT�S.

Sama huone, mutta valaistu. Per�lt� kuuluu heikosti pianomusiikkia ja

joku tanssiva pari vilahtaa silloin t�ll�in oviaukon ohi. Kello on
noin 9 paikoilla illalla.

ENSIM�INEN KOHTAUS.

AMELIE, LUNDSTR�M, PAROONITAR, KAMARINEUVOKSETAR (kaikki

oikean puolisen p�yd�n ymp�rill� teet� juoden). SENAATTORI,
KAMARINEUVOS ja TUKKUKAUPPIAS vasemmalla, p�yd�n ��ress�
teelasit k�dess�. Peremm�ll� KAKSI NUOREMPAA HERRAA ja
VILANDER ��nett�m�sti keskustellen sek� ottaen teet�, jota
HENTUNEN ja FIINA tarjoo ja sen tehty� menev�t per�lt�.

LUNDSTR�M (jatkaa jotakin kertomusta). Niin, hyv�t naiset, niin kuin jo

sanoin, mies oli itse auttamassa rouvaansa karkumatkalle. Heid�n oma
hieno trillansa seisoi portin edess� ja kuski istui paikallaan kun mies
saattoi rouvaa ajopeliin, suuteli h�nen k�tt��n ja muistutti ettei
viipyisi kauvan. Mutta kun tullaan kaupungin ulkopuolelle, niin hypp��
kuski rouvan viereen, suutelee h�nt� ei k�delle vaan keskelle suuta,
hevoset panevat t�ytt� laukkaa -- ja aviomies istuu luultavasti viel�
t�n�kin p�iv�n� yh� pitenev�ll� nen�ll� odottamassa rouvaansa, jolle
h�n niin kohteliaasti teki t�mm�isen yst�v�llisen palveluksen. Hahaha!

PAROONITAR (hyvin vanha, korkkiruuvikiharat ohimoilla, hieno k�yt�s,

keppi k�dess�). Tres bien, tres bien! Mainiota, mainiota! Karkasi oman
kuskinsa kanssa. Muistan samallaisen tapauksen nuoruuteni ajoilta,
mutta silloin oli kuski valepukuinen kreivi. Tres piqvante, tres
piqvante!

AMELIE (nauraen). Niin, sill� kamreerilla on aina niin hauskoja

juttuja. Ja Italiaanko sitten meniv�t?

LUNDSTR�M. Italiaan. Paavin siunausta pyyt�m��n luultavasti, hehehe!

(Rouvat nauravat.)

KAMARINEUVOKSETAR. Ja mies joka ei mit��n aavistanut! H�n ei sitten

muuta ansainnutkaan.

VILANDER (l�henee naisten p�yt��). Saako kysy� mik� naisia niin

naurattaa -- --?

(Keskustelu jatkuu hiljaa.)

SENAATTORI (harmaa-partanen, pitk�nlainen mies, arvokas k�yt�s). Minun

k�sitykseni mukaan, hyv�t herrat, niin aseman parantumisesta ei
ainakaan nyt t�ll� hetkell� ole juuri paljon mit��n toivoa. T�ytyy vaan
k�rsiv�llisesti ja tyynesti katsoa tulevaisuutta kohti.

KAMARINEUVOS. Niin, ne on ne kirotut puolueet, jotka pilaavat kaikki.

Meill� ei ole mit��n luottamusta ulkomailla en��.
TUKKUKAUPPIAS. Krediitti supistuu supistumistaan, konkurssi konkurssin
per�st�!

KAMARINEUVOS. Niin, se on totta, se meid�n hyv� yst�v�mme Kalle Petter

on my�skin j�tt�nyt sis��n paperinsa. Sanotaan ett� h�n tulisi
istumaan.

KAUPPIAS. Kyll� kai siin� per�� onkin.

SENAATTORI (intresseerattu). Kalle Petter Johanssonko? Niin, kyll� min�

tied�n, h�n joka yll�piti sit� miss Kikkerikiit� Grand hotellin
varieteess�, eik� niin?

KAMARINEUVOS. Aivan oikein, herra senaattori.

SENAATTORI. Piffinen tytt�, kerrassaan piffinen tytt�!

(Keskustelua jatketaan hiljaa.)

VILANDER (yhtyy sill'aikaa t�h�n ryhm��n).

KAMARINEUVOKSETAR. K�vimmeh�n me siell� viime talvena, mutta kun

tulimme Napoliin, niin oli siell� niin harvinaisen kylm�, ett� olimme
paleltua kuoliaaksi kun niill� raukoilla ei ole kunnollisia
kakluunejakaan, ja mieheni sanoikin, ett� kyll� se vanha sananlasku nyt
taitaa toteutua: n�hd� Napolin ja sitten kuolla, hahaha! Mutta apropos
siit�, sinneh�n se meid�n nuori nerommekin, herra Jung, n�in� p�ivin�
kuuluu l�htev�n. Mit� paroonitar pit�� h�nen runoistaan?

PAROONITAR. Oh, paljon, paljon! Ranskalaisia esikuvia. H�nh�n se on tuo

nuori mies, joka tanssii niin ahkerasti Berthan kanssa? H�nell� on
makua. Mutta Bertha onkin oikein vieh�tt�v� t�n� iltana, oikein
vieh�tt�v�.

AMELIE. Oh, kuinka t�ti viitsii puhua!

LUNDSTR�M. Meid�n em�nt�mme onkin tunnettu koko Helsingiss� kauneista

tytt�rist��n.

PAROONITAR. Niin, kohtahan j�tt�� nuorempikin tytt�resi kotinsa, jos on

totta mit� er�s pikku lintu korvaani kuiskasi. Niin, tunnusta sin�
vaan.

AMELIE. En min� suinkaan siit� mit��n -- --

KAMARINEUVOKSETAR. Amelie aikoo meit� surprenerata.

(Jatketaan hiljaa.)

VILANDER (seisallaan senaattorin vieress�). Eik� veli senaattori ole

siit� kuullut? Me nauroimme sille jutulle ett� olimme tukehtua. Se oli
kahden aikana y�ll�. Porttieeri n�ki yst�v�mme kuinka h�n hiipi
korridoorissa kuin mik�h�n valkoinen haahmu. Hahaha, hassu juttu,
hahaha!

SENAATTORI (hymyillen). Kyll� min� v�h�n muistan kuulleeni.

VILANDER. Lundstr�m sen tuntee paremmin. -- Tuleppas t�nne, Lundstr�m.
Kerroppas veli senaattorille tuosta y�llisest� kohtauksesta Grand
Hotellissa -- sin� tied�t.

LUNDSTR�M. Jos herra senaattori suvaitsee, niin -- --

(Istuutuu heid�n p�yt��ns�. Puhutaan hiljaa ja salaper�isesti.

Molemmat nuoret herrat ovat l�hestyneet p�yt��).

KAMARINEUVOKSETAR. Ja mieheni sanoo ett� herrass��tinki K�ell� on suuri

tulevaisuus. H�n on tarmokas ja kunnianhimoinen ja s�ntillinen.

PAROONITAR. Hahaha! Niin, s�ntillinen! H�n tanssiikin niin vakavasti

kun h�n laskisi askeleitaan ettei tulisi liian monta eik� liian v�h�n.
(Nauraa.) Pardon Amelie, kultaseni! Mutta emmek� mene saliin, se on
aina niin hauskaa n�hd� nuorta iloista v�ke�.

KAMARINEUVOKSETAR (nousee). Niin, menemme.

AMELIE (samoin). Saanko tarjota k�sivarteni t�dille.

PAROONITAR. Kiitos, kultaseni! Niin, vanhaksihan t�ss� tulee,

vanhaksihan t�ss� tulee. Kuka luulisi ett� min�kin -- --

HENTUNEN (joka on tullut ottamaan pois tyhj�t teekupit, tyrkk��

vahingossa tarjottimellaan kamarineuvoksetarta). Ah, pyyd�n anteeksi,
pyyd�n n�yrimm�sti anteeksi!

AMELIE (ankarasti). Kuinka vahtimestari nyt sill� tavalla -- --!

(Paroonittarelle.) Ukko on tullut v�h�n k�mpel�ksi, mutta vanhan tavan
mukaan me h�nt� viel� k�yt�mme passaamassa. (Kamarineuvoksettarelle.)
Loukkasitko itse�si, yst�v�ni?

KAMARINEUVOKSETAR. Ei mit��n. (Miehelleen menness��n.) Tuletko tanssia

katsomaan, Reinhold?

KAMARINEUVOS (k�rsim�tt�m�sti). J�lest�p�in, j�lest�p�in -- --

PAROONITAR (Amelielle). Niin, min� muistan sen viel� kuin se olisi

tapahtunut eilen. Se oli anno -- annappas kun ajattelen -- anno 1860 se
oli -- enoni kreivi Pommerfeltin maatilalla -- un toujours gar�on, se
vanha kreivi -- uuden vuoden aikana -- --

(Naiset katoavat).

TOINEN KOHTAUS.

VILANDER, SENAATTORI, KAMARINEUVOS, TUKKUKAUPPIAS,

LUNDSTR�M, HENTUNEN ja kaksi herraa.

LUNDSTR�M. Niinkuin sanottu, se oli yst�v�mme Kalle Petter eik� h�nell�

ollut muuta p��ll��n kuin yht� ainoata vaatekappaletta, tuota ihan
v�ltt�m�t�nt�, jonka jo k�tkyess� ollessamme oma mammamme puki
p��llemme. Hahaha!

(Kaikki nauravat.)
SENAATTORI. Ei ole paha juttu!

KAMARINEUVOS. Mainiota!

KAUPPIAS. Saakelin hyv�!

VILANDER. Niin, eik� totta, siin� olisi oivallinen pala pilalehdelle ja

skandaalikr��nikalle, hahaha! (Kysyy hiljaa jotain Hentuselta.) Jahah,
hyv�. -- Veli senaattori ja muut herrat, wistip�yt� odottaa meit�,
(viittaa vasemmalle). Ehk� siis astumme sis��n ja otamme pienen
robbertin. Olkaa hyv�! (Nuorille herroille.) Herrat ottavat tietysti
osaa, eik� niin?

MOLEMMAT HERRAT (kumartavat yht'aikaa kuin komennosta). Kyll�.

(Kaikki nousevat.)

LUNDSTR�M. Min� en pelaa, tulen vaan katsomaan p��lle.

VILANDER. Veli senaattori on niin hyv�!

SENAATTORI. Ei, is�nt� n�ytt�� tien. Mene edelt�p�in veli Vigilander --

anteeksi Vilander.

VILANDER. Hehehe! Ei mit��n, ei mit��n.

(Vasemmalle.)

SENAATTORI (seuraa; muut vasta sitten kuin h�n ei en�� ole n�kyviss�).

HENTUNEN (menee tarjottimineen per�lle. -- N�ytt�m� on muutamia

silm�nr�p�yksi� tyhj�n�. Musiikki loppuu sointuvilla juoksutuksilla.
Per�oven kautta n�kyy liikkeell� olevia herroja ja naisia, heid�n
joukossa K�KI ja MIILI, jotka verkalleen tulevat esille.)

KOLMAS KOHTAUS.

MIILI. K�KI.

MIILI. Sin� et siis pid� tanssista, Yrj�?

K�KI. En. Tuommoinen hyppiminen on minusta naurettavaa, eik� se sovi

henkil�lle, joka hiukankaan arvosta pit��.

MIILI (on istuutunut). Sen vuoksiko sin� sitten olet noin tyly minulle
t�n��n?

K�KI. Miten niin? Min� olen niinkuin tavallisesti. Minun luontoni on

nyt semmoinen.

MIILI. Ei, sin� olet koko illan ollut niin kummallinen ja se n�ytt��
silt� kuin tahtoisit minun seuraani karttaa. Mit� min� olen sinulle
tehnyt, Yrj�?

K�KI. Mutta en suinkaan nyt t�ss� kaikkien n�hden voi ruveta sinua
hyv�ilem��n kun kihlaus ei viel� ole julistettukaan. Seh�n n�ytt�isi
omituiselta.

MIILI. No, seh�n kumminkin tapahtuu aivan heti. Ja mik� salaisuus se

sit� paitsi en�� on -- tiet�v�th�n sen jo kaikki. Mutta min� olen
ruvennut miettim��n jotain.

K�KI. No, mit� se nyt sitten olisi?

MIILI. Kuule, rakastatko sin� minua oikeastaan, Yrj�?

K�KI. No, kaikkea nyt! Olenhan min� pyyt�nyt sinua vaimokseni.

MIILI. Niin -- mutta jos sin� olisit minuun kyll�stynyt?

K�KI. Mist� syyst� min� olisin sen tehnyt?

MIILI. En tied�. Kun min� olen niin lapsellinen -- -- Min� olen saanut
niin kummallisen aavistuksen -- -- En, en voi siit� puhua.

K�KI. No, puhu nyt vaan.

MIILI. Niin, se tuntuu kuin tahtoisit p��st� minusta erilleen.

(Nyyhkii).

K�KI. Kuinka sin� nyt tuommoista joutavata -- -- Olenko min� mill��n

tavalla -- --? Rauhoitu nyt, rauhoitu!

MIILI. Min� olen siis erehtynyt. (Katsoo h�nt� suoraan silmiin.) Sin�
siis et tahdo minusta p��st�?

K�KI. No, sin� nyt olet merkillinen, se t�ytyy sanoa.

MIILI. Sin� et katso minua avonaisesti silmiin, Yrj�. Onko jotain

tapahtunut, joka tekee minut sinulle vastenmieliseksi, sano vaan
suoraan.

K�KI. Vastenmieliseksi! Sin� pieni keijukainen!

MIILI. J�tet��n nyt nuo korulauseet. Onko jotain muuta, joka sinun
mielest�si tekee meid�n yhtymisemme arveluttavaksi? Ehk� omaiseni ei
sinua miellyt�? Ehk� Bertha -- --? Ehk� et pid� papasta ja mammasta?

K�KI. Mutta kuka on istuttanut nuo hullutukset p��h�ni, Miili?

MIILI. Ei kukaan -- mutta y�ll� kuin makasin valveellani -- t�hdet

tuikkivat niin suurina ja kirkkaina -- ja ajatukset k�viv�t niin
vakaviksi. Min� ajattelin omiani, jotka minun kohta t�ytyy j�tt�� --
ett� min� viel� olen niin lapsellinen -- ett� min� tarvitsen niin
paljon rakkautta. Enk� tied� mist� syyst� -- mutta min� purskahdin
itkuun -- hillitt�m��n itkuun -- --

(Nyyhkii).

K�KI. Mutta t�m�h�n on todellakin sopimatonta. Ajatteleppas jos joku

tulisi.
MIILI (pyyhkii pois kyyneleit��n). Mit� se tekee. Sano siis suoraan,
jos et minusta huoli -- eih�n se viel� ole liian my�h�ist�.

K�KI. Min� kiell�n sinua puhumasta tuommoista roskaa. Mit� ihmiset

sanoisivat -- mit� koko kaupunki -- --!

MIILI. Mutta jos ei noita ihmisi� olisi, eik� heid�n puheitaan,

niin -- --?

K�KI. No, tahtoisitko sin� sitten p��st� minusta, Miili?

MIILI (pienen ��nett�myyden per�st�). Eih�n se nyt minusta ole kysymys.

K�KI. Mit�! Voisitko antaa minulle rukkaset! Minulle' Sin� loukkaat

minua, Miili!

MIILI. Enh�n min� sit� ole sanonut. Mutta sin� olet k�ynyt minulle niin
kylm�ksi ja tylyksi. Siihen on joku syy, sen min� huomaan. (Nousee
p��tt�v�isesti.) Ja sen vuoksi vaadin nyt ett� sin� sen sanot minulle
koska olen kihlattusi.

K�KI. Jassoo, vai vaadit. Mutta min� olen kohta miehesi, p��si ja
j�rkesi ja min� vaadin ett� lopetat nuo jaaritukset. Jos t�n��n olen
kylm�, jota en luule, niin voi se tulla virkahuolista ja muista syist�,
joiden kertomisella en sinua tahdo vaivata --

MIILI. Sin� et tahdo sit� sanoa, sen huomaan kyll�. Mutta min� aavistan
ett� se on papan ekonoominen asema, joka sinua -- --

K�KI (ankarasti). Vait, sanon min�, muuten min� suutun. Kas tuossa
tulee ihmisi� -- el� anna niiden mit��n huomata. Tule pois saliin.

MIILI. En min� nyt jaksaisi -- --

K�KI. Sinun t�ytyy.

(Menev�t.)

NELJ�S KOHTAUS.

HENTUNEN, FIINA (tuoden virvokkeita, viini� ja hedelmi�,

joita asettavat oikealle) VILANDER.

HENTUNEN. Hm! N�ytti silta kun nuorella herrasv�ell� olisi ollut pient�
kinaa kesken��n. Ei ennusta hyv��, hehehe! (Vet�� viinin hajua
nen��ns�) Ah, hienoa sorttia, hienoa sorttia! No, hieno talo muutenkin.
Ja niin hienoja huonekalujakin, heheh! Eik� niin tytt�seni?

FIINA. Tietysti. Mutta mit� vahtimestari sill� tarkoittaa?

HENTUNEN. Muuten vaan -- muuten vaan sanoin, hehehe!

VILANDER (vasemman puoleisessa ovessa). Onko vahtimestari -- --?

Jassoo, tuossahan se onkin. Pian totivehkeet sis��n. Senaattori on jo
levoton kun ei saa tuutinkiansa.
HENTUNEN. Paikalla, heti paikalla.

(Menee, FIINA samoin.)

VIIDES KOHTAUS.

VILANDER. AMELIE.

AMELIE. No, hyv� ett� tapasin sinut, Pontus. Aijoin juuri tulla
sanomaan ett� eik�h�n jo olisi aika julaista kihlaus. Kaikki n�ytt�v�t
sit� odottavan ja kihlatutkin ovat jo v�h�n hermostuneita. Sin� pid�t
pienen puheen, juomme heid�n maljansa ja sitten on siit� p��sty.

VILANDER. Niin, kyll� kai se on parasta, mutta odotahan siksi kun

ensim�inen robbertti on mennyt. Mutta mit� min� nyt sanon, min� en
juuri ole mik��n puhuja, kuin tied�t.

AMELIE. No, ainahan sin� nyt muutamia sanoja l�yd�t. Mutta eik�s
kekkerimme ole onnistuneet, Pontus, vai mit�? Elegantti, valittu seura,
nuoruutta ja kauneutta, hyv� valaistus ja iloinen mieli! Mit� sitten
puuttuu? Ja kuuleppas, vanha paroonitar, joka on semmoinen
aristokraatti, pyysi saada sanoa minua sinuksi ja kutsui minua sitten
viel� kes�ll� maatilalleen, ajatteleppas! Ja sin� voit arvata kuinka
muut rouvat olivat kateellisia, varsinkin kamarineuvoksetar, joka aina
on niin olevinaan. H�n onkin niin tavattoman herttainen ja miellytt�v�
tuo vanha paroonitar!

VILANDER. Veli senaattori on my�skin ollut niin yst�v�llinen ja niin

hauskalla tuulella. Tied�tk�s h�n sanoi minua vahingossa
Vigilanderiksi. Olisipa vaan sen tehnyt joku muu, niin kyll� min�
olisin h�nt� -- -- mutta meh�n olemme vanhoja koulutovereita, hehehe!
Mutta tuo puhe -- mit� min� nyt oikeastaan -- --

AMELIE. No, mieti sit� nyt v�h�isen. Min� menen vieraiden luo siksi
kuin suoritatte robbertinne. (K��ntyy takaisin.) Mutta milt� min�
n�yt�n t�n� iltana? Eik� pukuni vaateta minua? sanoppas Pontus.

VILANDER. N�yt�t kymmenen vuotta nuoremmalta, Amelinkkani. Tule t�nne

niin saat muiskun, hehehe!

AMELIE (menness��n, nauraen). No, ei tule kysymykseenk��n.

VILANDER (miettien puhettaan). Hm! Hyv�t herrat ja naiset! Koska me nyt

olemme t�nne kokoontuneet -- -- Ei, ei se passaa -- Sanotaan: ei ole
hyv� miehen olla yksin��n -- -- niin sen vuoksi kun me nyt olemme t�nne
kokoontuneet, niin -- -- niin -- -- No, kyll� se sitten menee kun on
lasi k�dess�.

KUUDES KOHTAUS.

HAMARI (tampuurin ovesta), VILANDER, HENTUNEN.

VILANDER. No, my�h��np� tulitkin, poikaseni.

HAMARI. Iltaa! Onko t�m�n n�k�ist� miest� sitten t��ll� kaivattu? Olin
johtokunnan kokouksessa ja sanoin itseni irti. Olen saanut tuon paikan
Bakussa, josta teille kerran puhuin.

HENTUNEN (vie totitarjottimen vasempaan).

VILANDER. No, sep� helkkarin hauskaa. Mutta sittenh�n me tulemme sinut

kadottamaan. Milloinka sinun pit�� l�hte�?

HAMARI. No, t�ytyy ensin j�rjest�� asiansa t��ll�. Kirjaviahan nuo

ovat, mutta kun saan niin suuren palkan, niin ehk� p��sen kunnollisesti
l�htem��n parin viikon p��st�.

HENTUNEN (palaa ja menee ulos per�lt�).

VILANDER. Ent�s Bertha?

HAMARI. Niin, antakaa nyt anteeksi appivaari, mutta kyll� min� menen
yksin.

VILANDER (raapii p��t��n). Niin niin -- kirottu juttu t�m�! Mutta mit�
siihen nyt voi, kun asiat ovat niin k�rjistyneet. No niin, ei mit��n
ik�vyyksi� t�n��n. Tule pois, niin saamme pienen lasin. Vai tahdotko
ehk� menn� naisia tervehtim��n?

HAMARI. Pelk��n etten ole mik��n miellytt�v� henkil� heid�n silmiss��n.

Varmempi siis turvautua Bakkukseen.

VILANDER. No, tule sitten.

(Molemmat vasemmalle)

SEITSEM�S KOHTAUS.

BERTHA. JUNG.

BERTHA (hyvin elegantti). Ajss, kuinka se piinaa minua ett� kaikkien

silm�t meit� seuraa. Niinkuin me olisimme mit��n kummituksia muka!

JUNG. No, mit� siit� v�litt��. Me tunnetut henkil�t, jotka aina olemme
yleis�n huomion alaisina pian siihen totumme.

BERTHA. Min� tahtoisin jotain juotavata.

JUNG. Ehk� lasi vett� -- --?

BERTHA. Ei vett�, viini� sen pit�� olla. Kas t�ss�h�n onkin. (Ottaa
tarjottimelta t�ytetyn lasin) Maljanne!

(Juo lasin pohjaan yhdess� hengenvedossa)

JUNG (samoin). Maljanne, rouva!

BERTHA. Min� olen nyt semmoisessa omituisessa mielentilassa ett� huolin

viis siit� mit� muut minusta ajattelevat.
 (Istuutuu sohvaan vasemmalle.)

JUNG (istuutuu h�nen viereens�). Niin, seh�n on luonnollista. Emmek�

ole vapaita indiviidej�, emmek� itse m��r�� el�m�st�mme. Ja mit� nuo
muut ihmiset sitten ovat? Joukko outoja olennoita, joiden naamoja
tuskin toisistaan eroittaa. Kompakti massa, jossa ei yksil�t� voi
huomata. Jotain semmoista, jota silm� kyll� pintapuolisesti havaitsee,
mutta jota ei sen koommin pane mieleen. -- Tied�ttek� milt� tuntui
minusta kun yhdess� liitelemme valssin s�velien mukaan? Tuntui kun
olisimme kahden kesken koko maailmassa, ei muita ollenkaan. Kun
tanssisimme suuressa mets�ss�, jossa puut soittivat tanssimusiikkia,
kuu paistoi suurena kaarilamppuna eik� ollut menneisyytt� eik�
tulevaisuutta. Aikaa ei ollut.

BERTHA. Niin, sit� samaa min�kin tunsin -- vaikka kumminkaan en aivan

niin. Kun ajattelin tulevia p�ivi�ni -- yksin�isyytt�ni, niin tuntui
kuin veitsi olisi tunkeutunut syd�meeni. Mutta min� ty�nsin sen pois
tuon tunteen. Nauti sekunneista sanoin itselleni.

JUNG. Te tulette siis minua v�h�n kaipaamaan kun matkustan? Niin, minun
t�ytyy sit� uskoa. Nuo silm�t eiv�t voi valehdella. Ja minun kun t�st�
pit�isi tulla maailman onnellisemmaksi ihmiseksi, p�invastoin tulen
siit� vaan viel� onnettomammaksi.

BERTHA. Emme -- emmek� ole vapaita indiviidej�.

JUNG. Mit� -- mit� te sanotte?

BERTHA. Ei mit��n -- mit� te luulette minun tarkoittaneen? Oh, tuo

viini meni varmaan p��h�ni.

JUNG. Kuulkaa rouva, te ette my�sk��n ole onnellinen.

BERTHA. Mist� te sen p��t�tte?

JUNG. Kun te olette niin vieras ymp�rist�llenne -- ei kukaan teit�

ymm�rr�. Ja el�m� on siedett�viss� ainoastaan kun ollaan kaksittain --
kun saa sen jakaa jonkun hengenheimolaisen kanssa.

BERTHA. Sit�h�n min�kin v�list� olen ajatellut -- mutta mit� sit� voi
kohtalolleen.

JUNG. Mutta p��timmeh�n juuri ett� ollaan vapaita indiviidej�. Itseh�n

sit� kohtalonsa luo.

BERTHA. Niin, ehk� te miehet, mutta meid�n naisten laita on toinen.

Meill� ei ole teid�n lujuutta. Kohtalo meid�t musertaa. -- Me el�mme
hiljaista jokap�iv�ist� arkiel�m��, emme toivo, emmek� sure, kaikki on
yhdentekev��. Silloin tapahtuu jotain odottamatonta. Esimerkiksi joku
henkil� astuu meid�n tiellemme, aivan tuntematon ennen. Mutta h�n
vaikuttaa niinkuin olisimme h�net joskus ennen n�hneet -- niinkuin
olisimme h�nt� kauvan kaivanneet -- niinkuin h�n tulisi meit� noutamaan
kauvaksi, kauvaksi. Ja meid�n kohtalomme on t�ytetty. Niinkuin
noiduttuna me h�nt� seuraamme ja -- -- Ah, mit� min� puhunkaan! Tunnen
semmoista v�symyst� -- --

JUNG. Rouva Bertha -- -- en tied� -- -- uskallanko -- --

BERTHA (korjaa p��koristettaan). Tuo kukkakin tuossa tukassa niin
vaivaa minua. Se on varmaan rautalanka, joka -- --

JUNG. Min� autan -- min� autan -- jos saan luvan -- --

BERTHA. Niin, jos olisitte niin kiltti. Mutta hiljaa -- hiljaa -- --

JUNG. T�ll�k� tavalla? Kas niin -- odottakaa -- --

BERTHA. Ai, ai, se pist�� -- se pist�� -- --

JUNG. Eik� nyt ole parempi -- --?

BERTHA. Ehk� -- en tied� --

(H�n l�henee niinkuin vahingossa Jungia.)

JUNG (ottaa h�nt� �kki� vy�t�isilt� ja suutelee h�nt� rajusti). Bertha,

Bertha, seuraa minua Italiaan!

BERTHA (irtautuu h�nest�). Mit� uskallatte!

JUNG. Bertha, sin� rakastat minua! Sin� seuraat minua!

BERTHA. Vait! Te olette hullu! Joku voi tulla!

JUNG. Sin� seuraat!

BERTHA. En koskaan.

JUNG. Huomenna me menemme -- y�junassa -- ei kukaan tied� mit��n -- --

BERTHA. En, en -- --!

JUNG. Ja parin p�iv�n p��st� olemme jo kaukana t�st� harmaasta

Suomesta. Uusi aika koittaa meille. Sin� tulet minua inspireeraamaan
uusiin teoksiin ja nimemme tulee loistamaan yhdess� kauvaksi
tulevaisuuteen asti.

(Aikoo suudella h�nt�. -- Musiikki ulkopuolella alkaa.)

BERTHA. Hiljaa, sin� villi poika! Hiljaa, sanon min�! Meid�n pit��
menn� takaisin saliin etteiv�t mit��n ep�ile. Annan sinulle sitten
merkin kun -- --

JUNG (yritt�� taas suudella, mutta samassa ilmestyy LUNDSTR�M

vasemmalta).

KAHDEKSAS KOHTAUS.

EDELLISET. LUNDSTR�M.

BERTHA. Ah, siell� on joku! (Luontevasti ja nauraen.) Ei, herra Jung,

kyll� te erehdytte -- asia ei ole sill� tavalla -- ei suinkaan.

LUNDSTR�M (ivallisesti). Pyyd�n anteeksi! En suinkaan h�iritse?

BERTHA. Ei mill��n muotoa. Me lopetimme juuri intressantin keskustelun,
jossa olimme v�h�n eri mielt�. Tulkaa nyt, herra Jung, musiikki on jo
alkanut.

(Menev�t.)

LUNDSTR�M (katsoo heid�n per��n). �Eri mielt�!� Kiitoksia paljon, kyll�

min� sen uskon! Eik� tuo piru olisi h�nt� suudellut, jos en olisi
sattunut tulemaan. T�ydellinen skandaali puhkeaa kohta, sen tunnen
sieramissani. Ja kyll� min� pid�n huolta siit� ett� se tulee
tunnetuksi. Se on pieni yksityislystini, se. Hehe!

(Aikoo menn� per�lt� kun HENTUNEN tulee vastaan kantaen

tarjotinta laseineen.)

YHDEKS�S KOHTAUS.

HENTUNEN. LUNDSTR�M.

LUNDSTR�M. No, viel� se vahtimestarikin vaan jaksaa olla mukana

passaamassa kuin ennenkin maailmassa.

HENTUNEN. Niin niin, tuntuuhan jalat jo v�h�n j�ykilt�, mutta t�ytyyh�n

sit� hankkia sivutuloja mist� niit� saa. (Panee tarjottimen p�yd�lle
oikealla ja j�rjest�� lasit.) K�yh� mies, k�yh� mies!

LUNDSTR�M. Vai k�yh�! Joka voisi ostaa koko t�m�n talon sisustuksineen,
kaikkineen. (Samassa putoaa Hentusen varomattomuudesta lasi
sis�lt�ineen sohvalle.) No, kas nyt! Mit� te teitte! Hieno sohva meni
pilalle!

HENTUNEN. Voi voi, mik� vahinko, voi voi!

(Lankeaa polvilleen ja rupeaa kiireesti k�siliinallaan

pyyhkim��n p��llyst�.)

LUNDSTR�M. Antaa olla pyyhkim�tt�; se tulee siit� vaan pahemmaksi. Mit�

ainetta se oli?

HENTUNEN (pyyhkien). Taisi olla Sauternia.

LUNDSTR�M. Siit� tulee pilkkuja. No, sep� nyt vasta k�mpelyytt�!

Hentunen saa hankkia siihen uuden p��llyksen. Antaa olla sen
pyyhkimisen, sanon min�.

HENTUNEN. No no, herra kamreeri, kuinka te nyt noin kiivastutte. Kyll�

min� assessorin kanssa t�st� sovin.

LUNDSTR�M. Mutta huonekalujen pit�� olla kunnossa. Assessori saa muuten

niit� itse korjauttaa.

HENTUNEN (nousee). Mutta min� en ymm�rr� mit� t�m� asia kamreeria

liikuttaa.

LUNDSTR�M. Mit�k� se minua liikuttaa! No, se on yhdentekev� --

liikuttaahan tuo v�h�n. Se on aina ik�v�� n�hd� pilkkuja kauniilla
huonekaluilla.

HENTUNEN. No, siin� tapauksessa uskallan sanoa ett� t�m� asia -- heheh
-- koskee minua hiukan enemm�n kuin teit�, herra kamreeri.

LUNDSTR�M. Teit�? Mitenk� niin?

HENTUNEN. Muuten vaan, muuten vaan. Kun tietysti saan korvata vahingon.

LUNDSTR�M. Ei -- ei se sit� ole. Te olette niin salaper�isen n�k�inen,

Hentunen. (Itsekseen.) Ah, voisiko se olla mahdollista! (��neen.)
Kuulkaa -- tuota -- Onko assessori teille mit��n velkaa?

HENTUNEN (avoimin suin). H�h?!

LUNDSTR�M. Onko h�n teille velkaa, kysyn? Oletteko saanut h�nelt�

mit��n hypoteekki�? Esimerkiksi -- esimerkiksi -- huonekaluja?

HENTUNEN. O-o-olen.

LUNDSTR�M. N�m�k� t�ss�?

HENTUNEN. Salongin -- vierashuoneen -- --

LUNDSTR�M (jatkaa). Ruokasalin ja makuukamarin -- --

HENTUNEN (samoin). -- �jotka viel� saan pit�� luonani -- --�

LUNDSTR�M (samoin.) -- �mutta jotka h�n minulta saa peri� -- --�

HENTUNEN (samoin). -- �jos en m��r�ttyjen kolmen kuukauden kuluessa

suorita h�nelle yll�mainittua summaa 2,000 markkaa.� (Ly� k�tens�
yhteen.) Herra Jessus siunatkoon!

LUNDSTR�M. No, nyt on piru merrassa!

HENTUNEN. Se petturi! Se h�vyt�n veijari! Se roisto!

LUNDSTR�M. Hiljaa, hiljaa! Se teid�n sopimuksenne, milloinka se on

p�iv�tty? Sanokaa pian. Minun on kahden kuukauden vanha -- ja teid�n?

HENTUNEN. No, sun suuri luoja! Ja minun on eiliselt� p�iv�lt�.

Sittenh�n min� en saa mit��n -- en niin mit��n. En, min� en anna niit�
muille, ne kuuluu minulle. Min� menen h�nen luokseen ja paljastan h�net
kaikkien kuullen ja kerron kuinka minua k�yh�� miest� on petetty ja
narrattu -- --

LUNDSTR�M. Hiljaa, sanon min�! Mist� tied�tte ett� me olemme ainoat,

joille ne on pantattu, mist� te sen tied�tte. Hiljaa, ihmiset kuulevat
meit�.

(Pari herraa ovat n�kyviss� per�ll�, mutta poistuvat sitten.)

HENTUNEN. En -- min� menen -- tulkoon sitten mit� tahansa, min� en

pelk��. Min� tahdon rahani pois -- rakkaat rahani, joita min� niin
suurella vaivalla olen koonnut -- -- --
KYMMENES KOHTAUS.

EDELLISET. HAMARI.

HAMARI. Mit� t��ll� niin vilkkaasti keskustellaan? Mit� on tapahtunut?

LUNDSTR�M (selitt�� h�nelle hiljaa mist� on kysymys).

HENTUNEN (sill'aikaa). Ja semmoinen lipev� teeskentelij�! L�i minua

olkap��lle ja sanoi, ett� se on aina niin hauska n�hd� minua -- ett� me
niin hyvin ymm�rr�mme toisemme -- ett� min� kuulun heid�n perheeseens�.
Kaunis perhe! (Itku suussa.) Saatanan roskav�ke� se on eik� mik��n
perhe.

HAMARI (Lundstr�mille). Olkoon kuinka tahansa, niin vahtimestari on

saatava t��lt� pois -- Kuulkaapas vahtimestari, seuratkaa minua -- min�
selit�n asiat -- tahtoisin puhua kahden kesken kanssanne. Tulkaa nyt,
niin -- --

(Ottaa h�nt� k�sivarresta.)

HENTUNEN. Ei ei, min� tahdon puhua suuni puhtaaksi. Min� vaadin

oikeutta -- min� vaadin rahani takaisin. Etteh�n te mit��n t�h�n voi.
Eih�n teill� ole rahaa -- k�yh� lutikkahan te itsekin olette.

HAMARI. Eip�s tied�, eip�s tied�. Niin, ei t�ss� mik��n auta. (Vie
h�net pois v�kisin) Kas niin, vieraat kuulevat meit� -- --

HENTUNEN. En -- en tule -- T�m� on v�kivaltaa -- -- (Ulkopuolella.) Voi

voi, sit� roistoa, sit� pirullista roistoa -- --!

(Vieraita on kokoontunut oviaukolle. Musiikki taukoo.)

YHDESTOISTA KOHTAUS.

VILANDER. LUNDSTR�M.

VILANDER. Kuka t��ll� t�mm�ist� meteli� -- --?

LUNDSTR�M (vie h�net syrj��n). Tule t�nne Vilander v�h�isen. Vastaa

minulle suoraan ilman verukkeita. Onko huonekalusi pantattu muille,
paitsi minulle ja Hentuselle? Vastaa!

VILANDER (on pudota selj�lleen s�ik�hdyksest�). Mi-mi-mit�!

Kuinka -- --?

LUNDSTR�M. Vastaa!

VILANDER. Mutta se -- seh�n oli vaan muodon vuoksi -- kyll�

min� -- --

LUNDSTR�M. Vastaa, sanon min�!

VILANDER. Eik� ole. Mutta -- --

LUNDSTR�M. No, puhu suusi puhtaaksi. Soh! Pian!

VILANDER. Vanhan yst�vyytemme nimess� -- el� tee mit��n skandaalia,

Lundstr�m! Min� olin niin kovassa pulassa -- ei auttanut muuta. Ne --
ne ei ole viel� maksettu.

LUNDSTR�M. Hyv�, sen arvasinkin. Mutta jos et lankeemisp�iv�n� lunasta

tuota vekseli�, niin syyt� sitten itse�si seurauksista, muista se.

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

EDELLISET, AMELIE, PAROONITAR (keskustellen BERTHAN kanssa),

KAMARINEUVOKSETAR selitt�� jotain JUNGILLE, MIILI (seuraa
�iti�ns�), K�KI puhuu jonkun vieraan herran kanssa. Muita
VIERAITA saapuu v�hitellen sis��n. Viimein SENAATTORI.
KAMARINEUVOS ja nuo molemmat herrat. FIINA.

AMELIE (lasi k�dess�). No, Pontus, ettek� jo ole valmiita. Min� olen
odottanut ett� tulisit sanomaan, mutta -- --

VILANDER. Jahah jahah, aijoin juuri tulla -- mutta sain v�h�n estett�.
Hentunen -- se tahtoo sanoa Lundstr�m -- --

AMELIE. Niin, miss� Hentunen on ett� tulisi tarjoomaan?

(Viittaa Fiinalle, joka seisoo syrj�ss�.)

SENAATTORI, KAMARINEUVOS ja molemmat HERRAT (vasemmalta).

AMELIE (Vilanderille puoli��neen). No, kuinka sin� olet noin

hajamielisen n�k�inen? Mit� sinulle on tapahtunut? Voitko pahoin?

VILANDER. En suinkaan -- en suinkaan. Olen vaan v�h�n hermostunut

kun t�ytyy puhua -- ja kun ajattelen ett� Miili nyt tulee meid�t
j�tt�m��n -- --

MIILI. Pappa, siirret��n t�m� julistaminen toiseksi kerraksi. Ehtiih�n

sit� viel�.

AMELIE. No kaikkea! Sep� vasta oikku! Kun juuri t�t� varten on kutsuttu
vieraita. -- Kilist� nyt lasillasi ja sano pari sanaa, Pontus.

VILANDER (katsoo ymp�rilleen onko kaikki saaneet lasinsa ja kilist��).

Hyv�t naiset ja herrat! Sanotaan ettei ole hyv� miehen olla yksin��n.
Hm! hm! -- Eik� naisenkaan, hm! -- Hyv� herrasv�ki! Minulla on tyt�r --
minulla on kaksi -- mutta min� nyt en siit� toisesta puhu -- sill� h�n
on jo onnellisissa naimisissa -- hm -- naimisissa. Min� puhun nyt vaan
nuoremmasta tytt�rest�ni -- sill�, niinkuin jo sanoin, niin minulla on
kaksi tyt�rt� -- toinen vanhempi ja toinen nuorempi. (Rykii; pieni
��nett�myys.) Hyv� herrasv�ki! Avioliitto on t�rke� askel el�m�ss� --
t�rke� -- sangen t�rke�. Se voi onnistua -- ja se voi ep�onnistua.
Niin, en min� nyt itsest�ni puhu. Hm! -- Niin, ehk� herrasv�ki ymm�rt��
mist� on kysymys. Er�s nuori mies omasta virastostani -- omasta
virastostani -- vahtimest -- hm -- heras��tinki Yrj� K�ki on pyyt�nyt
tytt�reni Miilin vaimokseen -- ja saan sen vuoksi t�ten kunnian
julaista heid�n kihlauksensa. El�k��t siis kauvan ja onnellisesti
tytt�reni Miili ja h�nen rakas sulhasensa heras��tinki Hent -- tuota --
K�ki piti minun sanoman. El�k��t!

(Naurua, onnentoivotuksia ja lasien kilistelemist�.)

(Esirippu lankeaa.)

KOLMAS N�YT�S.

Sama huone. Oviverhot lasketut alas. N�ytt�m� on tyhj�. Aika edell�

puolen p�iv��. Toisen ja kolmannen n�yt�ksen v�lill� on kaksi p�iv��
kulunut.

ENSIM�INEN KOHTAUS. VILANDER, AMELIE, FIINA sitten BERTHA.

AMELIEN ��NI (oikealta). Fiina Fiina, miss� sin� viivyt ihminen -- --!

VILANDERIN ��NI (vasemmalta). Fiina! Eik�s Fiina ole siell�? Fiina!

FIINA (k�dess� tarjotin, jolla on rohtopulloja ja vesikannu). Taivaan

herra, enh�n min� voi jakaa itse�ni kahtiakaan!

(Oikealle.)

AMELIEN ��NI. Fiina! Valeriaanani -- Valeriaanani --!

VILANDERIN ��NI. Fiina, Fiina! Se kylm� vesi -- Fiina!

FIINA (tulee takaisin). No, t�m�p� vasta meteli�! Hulluksihan t�st�

tulee!

(Vasemmalle.)

BERTHA (vasemmalta, k�velypuvussa pieni laukku k�dess�). Ei ket��n

t��ll�. Hyv�, niin p��sen heit� tapaamasta. Kun nyt vaan n�kisin tuon
Fiinan, ett� voisin h�nelle t�m�n kirjeen --

(Ottaa taskustaan pienen kirjeen).

FIINA (tulee).

BERTHA. Ah, tuossa h�n onkin! Kuule Fiina, minulla olisi sinulle pieni
asia. Tahtoisitko toimittaa sen minulle?

FIINA. Kyll�. Mutta koko talo on nyt aivan yl�s alasin. �P��kaupungin
lehdess� on ollut pilakirjoitus, joka kuuluu koskevan meid�n
herrasv�ke�, vaikka nimi� ei ole mainittu. Puhutaan er�ist� komeista
kihlajaiskemuista pari p�iv�� sitten hienommassa perheess�, jossa
elettiin yli varojen ja jossa samassa tilaisuudessa tuli ilmi ett�
kaikki huonekalut olivat pantatut ja lis�ksi kahdelle yhtaikaa eik�
edes maksettukaan viel�. Onko rouva sit� lukenut?
BERTHA. Kyll�h�n min� sen luin. Mit� siit� mit� sanomalehdiss� seisoo.
Ja kuka sanoo ett� se on heist�?

FIINA. Kuuluupa vaan niin olevan. Assessorska on huutanut ja r�hissyt

koko aamup�iv�n ja assessori on aivan suunniltaan. H�n valelee p��t��n
kylm�ll� vedell� ja on niin h�per�n n�k�inen ett� saa n�hd� kuinka
h�nen k�y! Miili neiti itkee ja kulkee molempien v�lill� sovittaakseen
heit�, mutta assessorska on sulkeutunut huoneeseensa, ottaa rohtoja ja
on kielt�ytynyt assessoria n�ytt�m�st� itse��n h�nelle. Eik�s rouva
mene heit� katsomaan?

BERTHA. En nyt t�ll� kertaa -- ehk� my�hemmin. Kuulehan Fiina, t�m�n

kirjeen t�ss� sen sin� annat assessorskalle. Mutta ei viel� -- vasta 15
tai 20 minuutin per�st�. Ja muista ettet n�yt� sit� kenelle muulle.
Ymm�rr�tk�?

FIINA (ottaa kirjeen). Mik� kirje t�m� sitten -- --?

BERTHA. Ei mit��n -- se on minulta -- se on vaan mamman ja minun

kesken. -- Ah, joku tulee! Piiloita, piiloita se, ettei kukaan n�e ja
muista vasta 15 minuutin per�st�. Hyv�sti!

TOINEN KOHTAUS.

BERTHA, FIINA, MIILI (oikealta).

MIILI. Onko Fiina t��ll�? Ah, Bertha! -- Fiina on hyv� ja menee mamman
luo.

FIINA (oikealle.)

MIILI. Bertha, Bertha, sin� tied�t mit� on tapahtunut. Kuka semmoista

olisi voinut luulla! Pappa rukka, pappa rukka!

BERTHA. Niin, onhan t�m� hyvin ik�v� juttu enk� todellakaan voi
ymm�rt�� kuinka pappa on voinut ryhty� n�in halpamaiseen tekoon.

MIILI. El� sin� pappaa moiti, me olemme kaikki siihen syyp��t. Kuinka
emme ole el�neet ja tuhlanneet, ja pappa on niin hyv�syd�minen ja
rauhaa rakastava eik� milloinkaan ole tahtonut kielt�� meilt� mit��n.
Ja nyt h�n saa siit� k�rsi�. Herra Jumala, kuinkahan t�m� loppuukaan!

BERTHA. No, ehk� t�t� viel� voi arransjeerata. Onhan papalla niin
paljon tuttavia.

MIILI. Mit� niist�. Ei ne en�� h�nest� v�lit�. Pappahan nyt tykk�n��n

on menett�nyt luottamuksensa. Ja siit� h�n nyt onkin niin
ep�toivoissaan se luottamus kun oli h�nelle kaikki kaikessa, sanoo h�n.
Ja mammakaan ei tahdo h�nt� en�� n�hd�. Tule nyt sin� ja koeta heit�
sovittaa, min� en sit� voi.

BERTHA. Kukahan lie t�m�n kirjoittanut, tied�tk� sin�?

MIILI. Mist� sen tiet��? Pappa luulee ett� se on tuo ilke� Lundstr�m.
Mutta tule nyt Bertha, niin menn��n mamman luo.
BERTHA. Min� -- min� nyt en t�ll� kertaa -- Minulla on v�h�n
asioita -- --

MIILI. Mit� niist� nyt. J�t� ne toistaiseksi.

BERTHA. En voi. Ja sit� paitsi -- en min� osaa heit� lohduttaa. Sin�

sovit siihen paremmin kuin min�. Hyv�sti nyt, Miili!

MIILI (alakuloisesti). No, hyv�sti sitten!

BERTHA. Niin, hyv�sti nyt! El� aina onnellisena ja ajattele joskus

minuakin. (Halailee ja suutelee h�nt�.) Hyv�sti hyv�sti, rakas, pikku
Miilini!

(Kiirehtii ulos.)

MIILI. Mit� -- mit� t�m� merkitsi! H�nell� oli kyyneleet silmiss�!

J�tt��k� h�n meid�t, vai -- --? (Juoksee vasemmalle.) Bertha, Bertha,
odotahan v�h�n -- minulla on jotain sinulle sanomista -- -- Ei, h�n on
jo poissa.

KOLMAS KOHTAUS.

MIILI. VILANDER.

VILANDER (ilman kaulusta, liivit avoinna ja katse harhaileva ja

onneton). Ei, minun t�ytyy saada h�nt� puhutella. Min� tarvitsen
lohdutusta, muuten tulen sekaisin. Olenko min� sitten jo niin syv��n
langennut, ettei oma vaimonikaan minusta en�� v�lit�. (Menee ja
koputtaa arasti ovelle.) Amelie! Amelinkkani! Kuulehan!

MIILI. Antakaa nyt mamman olla siksi kun h�n tyyntyy hyv� pappa.

VILANDER. Hiljaa! -- Amelie, se olen min�. -- Sinun oma rakas

Pontuksesi. El� nyt en�� ole vihoissasi. Kyll� kaikki viel� tulee
hyv�ksi -- min� olen s�hk�itt�nyt t�ti Beatalle -- h�n kyll� auttaa
meit� kun h�t� on n�in suuri. -- Amelie, etk� kuule? (Hiljaisuus.)
Amelie, muistatkos meid�n nuoruuden aikoja? -- kun muutimme uuteen
pieneen kotiimme -- sit� onnen p�iv�npaistetta ja iloa -- ja kuinka me
rallatimme ja tanssimme -- kuin pieni lintupari omassa pes�ss��n.
Amelie! -- Amelie! Ei vastausta. (Huokaa syv��n.) Amelie, sin� rakastit
minua kumminkin kerran. Eik� siit� en�� ole rahtuakaan j�lell�
syd�mess�si? Ajattele, min� olen jo vanha mies -- sin�k��n et en�� ole
nuori -- kaikki me tarvitsemme anteeksiantoa. -- Amelinkkani, entisen
rakkautemme nimess� -- el� en�� ole suutuksissasi -- anna minun tulla
sis��n -- --

MIILI. Mutta kuule nyt pappa -- --

VILANDER. Anna minun tulla sis��n ja istua sinun viereesi ja sitten

itkemme yhdess� meid�n kovaa kohtaloamme (nyyhkii) meid�n kovaa
kohtaloamme. (Kuuntelee.) Ei mit��n. (K�velee edestakaisin muutamia
askeleita, sitten p��tt�v�isesti.) Amelie, min� tahdon puhua kanssasi.
-- Jassoo, sin� olet p��tt�nyt ettet mit��n vastaa. Min� kysyn viel�
kerran, saanko tulla sis��n vai kuinka kauvan minun t�ytyy sinua
rukoilla. (Yh� kiihtyneell� raivolla.) Vastaa, sanon min�. Jassoo, no
sitten tulen v�kisin -- min� olen herra talossani, min� -- ja min�
heit�n teid�t ulos kadulle kaikki tyynni, mammat ja tytt�ret ja joka
sorkan -- --!

MIILI (joka on istunut syrj�ss� nyyhkien, rynt�� yl�s ja ottaa h�nt�

k�sivarresta). Pappa pappa, mit� sin� ajattelet -- mik� sinua
vaivaa --!

VILANDER (vaipuu kokoon). Niin -- niin -- mit� se oli? Taisin v�h�n

kiivastua. Tuntuu niin omituiselta t�ss�.

(Koettaa p��t�ns�.)

MIILI. Odota, min� tuon sinulle lasin vett�. Kas t�ss�!

VILANDER. Kiitos! Miili, el� j�t� minua. Pid�th�n sin� toki v�h�n
vanhasta is�st�si?

MIILI. Rauhoitu, rauhoitu nyt, pappa kulta.

NELJ�S KOHTAUS.

EDELLISET. HAMARI.

HAMARI. Hyv�� p�iv��! Mit�s taloon kuuluu?

VILANDER. Hamari! -- P�iv��!

HAMARI (luontevasti). Asiat on hullusti, eik� niin?

VILANDER. Tuletko sin�kin minua pilkkaamaan? Enk� ole jo tarpeeksi

merkitty!

HAMARI. Niin, appivaari on ollut v�h�n tyhm�. Mutta tehty on tehty eik�
siihen en�� mit��n taida. Ei auta muu kuin katsoa el�m�� suoraan
silmiin. Min� sen vuoksi neuvoisin teit� -- --

VILANDER. Min� en huoli sinun neuvostasi. Mik� oikeus sulla on tulla

minua neuvomaan, poikanulikka? Kyll� min� olen hommannut -- kyll�
kaikki viel� tulee hyv�ksi.

MIILI (Hamarille). Oletko hiljakkoin tavannut Berthaa, Niilo?

HAMARI. En persoonallisesti, mutta on minulla ollut tietoja h�nest�.

Miten niin?

MIILI. H�n pist�ytyi juuri t��ll� ja otti minulta niin kummalliset

j��hyv�iset -- --

HAMARI. Oli kai v�h�n hermostunut.

VILANDER (alakuloisesti taas). Kuuleppas, tuleppas t�nne, mit� ne sanoo

minusta kaupungilla, Hamari? Mit� ne puhuu minusta kadulla ja
ravintoloissa? Olet kai kuullut?
HAMARI. Tietysti nauravat ja r�k�tt�v�t kuin harakat, jotka ovat
l�yt�neet oikein hyv�n makupalan. Mutta olkaa huoleti, kyll� ne pian
teid�t unhottavat kun saavat hampaihinsa uuden jutun ja semmoisista ei,
Jumala paratkoon, n�y olevan mik��n puute t�ss� meid�n herttaisessa
Helsingiss�mme, haha. Mutta mit�s niist�. Mietit��np�s nyt mill�
tavalla asiat -- --

VILANDER. En min� tahdo kuulla mit��n -- en min� jaksa -- ja johan min�

sanoinkin ett� kyll� min� olen hommannut. -- Mutta ajatteleppas, on se
sent��n kauheata kun ei tohdi pist�yty� kadullakaan ettei katupojat
n�ytt�isi sormellaan. Ja virastoon sitten! Milloinka min� sinne
uskallan menn�? Siell�h�n ovat pahimmat viholliseni. Ja mit� se minun
tuleva v�vynikin, se s�ntillinen mies, minusta ajattelee? On t�m�
el�m�t�, on t�m� el�m�t�!

HAMARI. Kun tulin niin n�in heras��tingin k�velev�n tuolla ulkona

kadulla ja katselevan ikkunoihin, niinkuin h�n aikoisi t�nne.

VILANDER. Min� en ota h�nt� vastaan. Min� en tahdo ket��n n�hd�. Mamma
ja Miili saavat puhua h�nen kanssaan. -- Kuuleppas Hamari, kun se
mammakaan ei en�� tahdo minusta mit��n tiet��. Ei suvaitse minua kuulla
eik� n�hd�. H�n on sulkeutunut kamariinsa ja -- --

MIILI. No, mit� nyt pappa -- --

VILANDER. Niin, oletko semmoista ennen kuullut? Oma vaimoni! Niin,

kaikkea t�ss� saa kokeakin! Mutta mit� muka h�n sitten on olevinaan
oikeastaan? Ihminen kuin min�kin -- yht� hassahtava. Ei, minun pit��
p��st� h�nen puheille -- se ei auta. Aivan t�ss� paikassa. Min� -- --

(Aikoo nousta.)

MIILI. No no pappa, istu nyt rauhassa ja kuule mit� Niilolla on sinulle

puhuttavaa. Ainahan te ennen niin hyvin olette tulleet toimeen
kesken�nne.

VILANDER (vaipuu taas kokoon). No, puhu nyt sitten, puhu -- kun vaan
p��sen sit� kuulemasta.

VIIDES KOHTAUS.

EDELLISET, FIINA sitten KIS�LLI.

FIINA (tampuurin ovesta). T��ll� on er�s herra, joka tahtoisi puhutella

assessoria.

VILANDER. En min� ota vastaan ket��n. Mink�n�k�inen herra se on?

FIINA. Siistinn�k�inen vanhempi mies. Puhuu kimakalla ��nell�.

VILANDER. Kimakalla ��nell�? No, antaa h�nen tulla sitten.

FIINA (menee.)

KIS�LLI (akkamainen ��ni). P�iv��!

VILANDER (mutisee). P�iv��!

KIS�LLI. Onko se assessori Vilander itse, jos saan luvan kysy�?

VILANDER. Min� se olen.

KIS�LLI. Terveisi� sitten mestarilta, nikkarimestari Hakkaraiselta.

Min� olen h�nen ensim�inen kis�llins� ja tulen ilmoittamaan ett�
vied��n pois m��pelit, jotka assessori sai puoli vuotta sitten.

VILANDER. Vied��n pois m��pelini! Mit� puhutte?

KIS�LLI. Niin, kun ne ei ole maksettu.

VILANDER. H�vyt�nt�! Kyll� min� jonkun p�iv�n p��st� tuon rahaa.

KIS�LLI. Mestari sanoi ettei assessorin sanaan ole luottamista. Tulin

nyt vaan edelt�p�in sanomaan ett� assessori tiet��. Iltap�iv�ll� tulen
niit� hakemaan hevosilla. Hyv�sti! N�kemiin asti!

(Menee.)

VILANDER. No kaikkea! Tuommoista sit� saa k�rsi� kun joutuu skandaalin

esineeksi. Mutta kyll� se on viimeinen kerta kun h�nelt� en�� mit��n
tilaan -- --

MIILI (itsekseen). No, nyth�n me olemme aivan hukassa.

(Menee oikealle.)

KUUDES KOHTAUS.

VILANDER, HAMARI, FIINA, ASIANAJAJA.

FIINA. Siell� on er�s herra, jolla on asiata assessorille.

VILANDER. Taas! El� laske h�nt� sis��n. Sano ett� makaan.

FIINA. Se on hieno herra ja niin kohtelias.

VILANDER. Kohtelias? Kukahan se on? No, antaa h�nen tulla.

FIINA (menee).

ASIANAJAJA, (keski-ik�inen mies salkku kainalossa). Onko se assessori

Vilander, jonka kanssa minulla on ilo puhua?

VILANDER. Kyll� se min� olen.

ASIANAJAJA. No, sep� hauskaa, oikein hauskaa! Min� olen asianajaja

Pimpst�n Speditiooni-Komissiooni-Inkassotoimisto. (Ottaa paperin
salkustaan.) Minulla olisi t�ss� pieni viinilasku Mikkel ja K:nilta --
350 markkaa -- bagatelli vaan. Jos passaa?

VILANDER. Olen tykk�n��n unhottanut -- --

ASIANAJAJA. Jaa jaa, seh�n on luonnollista, aivan luonnollista. Kuka
niit� kaikkia muistaa, varsinkin t�mm�isi� v�h�p�t�isi�. Saan siis
kunnian kuitata t�m�n pienen lapun ja levereerata firmalle saatavansa.
Saanko n�yrimm�sti pyyt�� kyn�� ja mustetta. Antakaa anteeksi, ett�
vaivaan, antakaa anteeksi!

VILANDER. Minulla nyt ei t�ll� kertaa ole sis�ll� aivan noin paljon.
Kyll� min� huomenna -- --

ASIANAJAJA. Herra assessori laskee leikki� -- t�mm�inen vaatimaton

summa --!

VILANDER. Olen satunnaisesti v�h�n rahanpuutteessa t�n��n, mutta -- --

ASIANAJAJA. Siis ei. (Pist�� laskun takaisin salkkuun.) Valitan sitten

ett� tulin h�iritsem��n. Annan siis laskun ulosottomiehelle -- siin�h�n
on v�h�n enemm�n formaliteettej� -- mutta jos sill� tapaa sopii
paremmin herra assessorille, niin en min� suinkaan -- -- Olisi muuten
sanomattoman hauskaa saada palvella herra assessoria. Ehk� uskallan
antaa korttini. (Panee k�yntikortin p�yd�lle.) �Lasse Pimpst�n.
Speditiooni, kommissiooni, Inkassotoimisto.� -- Minulla on kunnia!

(Kumartaa ja l�htee.)

VILANDER. Halpa viinilasku! Kehtaavat j�tt�� asiamiehelle -- --!

SEITSEM�S KOHTAUS.

VILANDER, HAMARI, SUUTARIPOIKA.

POIKA (kumartaa ja raapii jalallaan). Hyv�� p�iv��!

VILANDER. No, mit�s pojalla on asiaa?

POIKA (kuin edell�). P�iv��! Onhan se assessori Vigilander itse?

VILANDER. Tied� huutia! No, mit� sin� tahdot?

POIKA. Min� tulin pyyt�m��n maksua niist� puolipohjatuista saappaista,

jotka viime viikolla toin t�nne ky�kin puolelle. Piika vei ne sis��n ja
sanoi ettei herralla nyt ole rahaa.

VILANDER. P�tki paikalla tiehesi -- kyll� maksu t�n��n l�hetet��n.

POIKA. En, en min� l�hde. Mestari sanoi etten saa tulla takaisin ilman
rahoja. Siin� on ollut kirjoitus lehdiss�, sanoi mestari, ett� tuon
Vigilanderin asiat ovat p�in m�ntyyn ja tuo viimeinen korjaus on viel�
maksamatta, niin ett� juokse heti sit� karhuamaan ettei se mene hukkaan
jos se piru tekee konkurssin, ja varo tukkaasi jos tulet ilman
takaisin, sanoi mestari, niin ett� enh�n min� -- --

HAMARI. Tule t�nne, poika. Kuinka paljon se on?

(Kaivelee liivintaskuaan.)

POIKA (k��ntyy Hamariin). Nelj� markkaa 50 p., hyv� herra.

HAMARI. Tuoss' on. Mene!

POIKA. Kiitoksia, kiitoksia hyvin paljon! Hyv�sti!

(Katoo.)

VILANDER. Konkurssi! Vai niink� sit� jo minusta puhutaan.

HAMARI. Ei ole tarpeen. Kuulkaapas kuinka min� olen miettinyt. Te

kutsutte kokoon kaikki karhunne ja tarjootte heille puolet palkastanne,
johon heid�n t�ytyy tyyty�, sill� parempi jotain kuin ei mit��n.
Minullakin on nyt suurempi palkka ja muutaman vuoden per�st� min�kin
voin teit� -- --

VILANDER (kiivaasti). Johan min� sanoin etten neuvojasi tarvitse.

Merkillist� kun pit�� olla p��lletunkeva, vaikka pit�isi paremmin
ymm�rt��. Mene matkaasi ja anna minun olla rauhassa, sanon!

HAMARI. Niin no, hyv�sti sitten, en min� tahdo teit� vaivata.

VILANDER. Ei ei, el� mene -- en voi olla yksin. Min� pelk��n, min�
pelk��n jotain -- jotain -- --

(Pit�� p��t��n).

KAHDEKSAS KOHTAUS.

EDELLISET. FIINA sitten K�KI.

FIINA. Heras��tinki K�ki kysyy ottaako herrasv�ki vastaan.

VILANDER. Ei! En tahdo h�nt� n�hd�. Tule pois Hamari, tule pois t�nne
minun puolelle.

FIINA. Mit� min� sitten h�nelle sanon?

VILANDER. Pyyd� astumaan sis��n. Sano Miili neidille -- tee mit�

tahansa. Tule pois, Hamari.

(Katoo.)

FIINA (menee.)

HAMARI (menness��n). Jos oikein tuon miehen tunnen, niin kyll� h�nen
asiansa on ratkaisevaa laatua.

FIINA. Herass��tinki on hyv� ja istuu, min� ilmoitan Miili neidille.

(Oikealle.)

K�KI (yksin). Huh, t�m� on vastenmielinen asema. Tuntuu kuin en olisi

oikein varma itsest�ni. Mutta en saa ep�r�id�. Koskeehan se minun omaa
parastani. P��-asia on vaan esiinty� arvokkaasti ja miehekk��sti. --
Hiljaa, nyt h�n tulee.
YHDEKS�S KOHTAUS.

K�KI. MIILI (tulee verkalleen, katsoo K�ke� mit��n sanomatta).

K�KI (rykii). Hyv�� p�iv��! Mit� kuuluu?

MIILI. Mit�k� kuuluu! Ja sit� sin� nyt kysyt!

K�KI. Niin -- min� tarkoitan -- kuinka Miili voi?

MIILI. Kiitos, minua ei vaivaa mik��n. Istu alas!

K�KI. Kiitoksia -- min� nyt en oikein jouda -- -- Virasto -- --

MIILI (paussi). Sinulla on jotain sanomista, eik� niin?

K�KI (rykii ja suoristaa itse��n). Niin, kyll� minulla on Miilille

sanomista. Toivon ettei Miili pane pahakseen, asia on minulle t�rke� --
min� olen varaton mies -- ei ole minulla muuta kuin tulevaisuuteni --
sit� minun pit�� ensim�iseksi ajatella. Jos Miili suvaitsee, niin
min� -- --

MIILI. Miks' et sano minua sinuksi niinkuin ennen, vaan Miiliksi?

K�KI (koettaa hymyill�). No, sen vuoksi -- kun se minun mielest�ni

sopii paremmin t�h�n meid�n nykyiseen asemaan. Minun t�ytyy vakuuttaa
Miilille, etten t�t� askelta ota ilman surua. Mutta min� olen vakavasti
miettinyt asiata kaikin puolin ja omatuntoni sanoo, ett'en muulla
tavalla voi toimia.

MIILI. No, mit� se sinun -- anteeksi Yrj�n -- omatunto sitten sanoo?

Annahan kuulla.

K�KI. Se sanoo -- se sanoo -- Niin -- kyll� se tuntuu minusta hyvin

vaikealta sit� sanoa -- --

(Pyyhkii otsansa.)

MIILI. Ehk� min� sitten autan herra Yrj�� tielle.

K�KI (eloisasti). Niin niin -- jos tahtoisit -- jos -- --

MIILI (ottaa kihlasormuksen sormestaan). Onko se kysymys t�st�?

K�KI. Hehe -- aivan oikein -- -- Kuinka sin� aavistit. Se on minulle

niin suuri helpotus ett� sin� itse -- -- Se ei tunnu nyt en�� niin
piinaavalta.

MIILI. Kuule, oletko milloinkaan rakastanut muita paitsi itse�si?

K�KI. Kuinka sin� noin puhut? Sin� tahdot minua loukata. Ainahan min�
sinua -- anteeksi! -- Miili� olen kunnioittanut ja tulen Miili�
vastedeskin kunnioittamaan, siit� voit olla varma.

MIILI. Sen vuoksiko ett� min� annan sinulle t�m�n sormuksen takaisin?
Kas t�ss�!
K�KI (ottaa sen mielihyv�ll�), Miili -- min� saan kiitt�� sinua niin
paljon! Se tuntuu nyt minusta oikein kevyelt� ja hyv�lt�. Et suinkaan
sin� hyvin kovasti t�st� pane pahaksesi. T�ss� olisi sitten se minun
sormukseni -- min� panen sen t�nne p�yd�lle. Kas t�ss� se on!

MIILI. Olkaa niin hyv� -- herra Yrj� K�ki.

K�KI. Niin, kuinkas tuo nyt on muuten? Tarkoittaako Miili ett� kun me
eroamme -- ett� me taas kutsuisimme toisiamme herraksi ja neidiksi kuin
ennen kihlaustamme.

MIILI. Se tahtoo sanoa -- purkaa sinun-maljamme, ha ha. Niin, eik�h�n

tuo olisi parasta, sill� olisihan se teille ik�v�, jos muut sattuisivat
tuota sinuttelemista kuulemaan. Se vaikuttaisi varmaan teid�n
kallisarvoiseen tulevaisuuteenne.

K�KI. Min� pyyd�n -- t�m� ei ole mik��n leikin asia.

MIILI. Eih�n tuon pit�isi niin olla, mutta kumminkin panee se

v�kisinkin nauramaan.

K�KI. Se on sopimatonta. Nauratteko minulle?

MIILI. Teille -- ja itselleni. No, hyv�sti siis -- ja kiitt�k�� minua

ett� p��sitte niin pian t�st� situatioonista, joka luultavasti on
saattanut teille paljon huolia ja huokauksia. Hyv�sti siis entinen
sulhaseni, hyv�sti! Haha!

K�KI. Min� toivon, niinkuin jo sanoin, ett� ymm�rr�tte etten ole

ottanut t�t� askelta kevytmielisyydest�, vaan vakavan harkinnan
per�st� -- --

MIILI (viittaa h�nelle ett� menisi). Hyv�sti! Raukka!

K�KI. Ra-ra-raukka! Se on h�vyt�nt� -- se -- se -- Hyv�sti!

(Menee kiivaasti).

MIILI (yksin). Niin, t�ytyyk� minun nauraa vai itke�, sit� en itsek��n
tied�. T�mm�inenk� se sitten oli se mies, johonka viel� muutamia p�ivi�
sitten luulin olevani niin rakastunut! Kuinka olen milloinkaan voinut
olla n�in sokea, sit� en ymm�rr�.

KYMMENES KOHTAUS.

AMELIE. MIILI.

AMELIE (avattu kirje k�dess� verkalleen ja juhlallisesti). Miili,

valmistaudu kuulemaan suurta uutista. Bertha on poissa.

MIILI. Poissa! Miss�? Mit�?

AMELIE. H�n on l�hett�nyt minulle t�mm�isen lapun. Lue se!

MIILI (lukee kirjeen). �Min� seuraan syd�meni ��nt�. Kun luette t�m�n,
niin olen matkalla Italiaan runoilija Jungin kanssa. Terveisi�! Bertha�
-- Oi Jumalani, enk� aavistanut oikein! Bertha, Bertha, kuinka sin�
olet voinut sill� tavalla unhottaa itse�si!

AMELIE. No, sanos muuta! Niinkuin ei perheess�mme olisi jo kylliksi

skandaalia! Se h�vyt�n kappale! Mutta niinh�n sen lopullisesti piti
k�ym�nkin. Mutta h�nen miest��n t�ytyy valmistaa.

MIILI. H�n on t��ll�.

AMELIE. Mene sitten sanomaan h�nelle.

MIILI. En -- en min� voi.

AMELIE. Kyll� min� h�nelle puhun. Se on minun velvollisuuteni �itin�.

H�nen pit�� matkustaa heid�n per�st��n ja tuoda Berthan takaisin,
ennenkuin asia tulee yleis�lle tunnetuksi. Anna t�nne kirje ja kutsu
h�nt� sis��n.

MIILI (vasemmalle, josta heti palaa).

YHDESTOISTA KOHTAUS.

ENTISET. VILANDER. HAMARI.

VILANDER (kun n�kee vaimonsa). Amelinkkani, Amelinkkani -- viimein siis

tulit -- vihdoin voin sun kanssasi -- --

AMELIE (torjuen). Hiljaa! Ei minulla teid�n kanssanne ole mit��n

puhumista, se on v�vylleni, jolle minulla nyt on asiaa.

VILANDER (vaipuu tuoliin istumaan). Ei sittenk��n -- --

AMELIE. Olen saanut kirjeen tytt�relt�ni Berthalta.

HAMARI. Hauskaa kuulla. Min� my�skin.

AMELIE. Milloinka? T�n��n?

HAMARI. T�n��n.

AMELIE. Te tied�tte siis -- --?

HAMARI. Ehk� kollationeerataan. (Ottaa taskustaan kirjeen.) Luenko?

AMELIE. Olkaa hyv�!

HAMARI (lukee). �Min� seuraan syd�meni ��nt�. Kun luet t�m�n niin olen
matkalla Italiaan runoilija Jungin kanssa. Terveisi�! Bertha.� -- Onko
se oikein?

AMELIE. Oikein on. Ja mit� te nyt aijotte tehd�?

HAMARI. En mit��n.

VILANDER. Mit�? Onko Bertha karannut? Mun oma lapseni! No, se viel�
puuttui!

AMELIE. Teid�n velvollisuutenne on matkustaa h�nen per�st��n ja tuoda

h�net kotiin.

HAMARI. Ei pist� p��h�nik��n. Uskallan nimitt�in ep�ill� onko se minun

velvollisuuteni ollenkaan. Ja sit� paitsi olen v�h�n herkkusuu vississ�
suhteessa -- en tahdo mielell�ni sy�d� omenaa, johon toinen jo on
hampaansa iskenyt.

AMELIE. Te v�lit�tte siis v�h�t skandaalista? Te annatte heid�n menn�?

Niink�?

HAMARI. Aivan niin. Sanonpa viel� lis�ksi: lykky� tyk�!

AMELIE. Te olette raaka -- sivistym�t�n -- ilman syd�nt�! Eik� se kumma

olekaan jos Bertha on teid�t j�tt�nyt. Itse te olette t�h�n syyp��, sen
nyt huomaa kaikki ihmiset.

MIILI (Vilanderin luona). El� nyt sure pappa -- min�h�n aina j��n sinun
luoksesi, sill� kun juuri sanoin -- --

VILANDER. Siis kihlauksesi purettu -- toinen ukonly�m� toisensa

per�st�! T�m� on liian paljon yhtaikaa -- t�m� on liian paljon -- --!

AMELIE. Mit�? Onko Miilin kihlaus purettu? Onko sulhasesi -- --?

MIILI. Niin, h�n k�vi t��ll� ja antoi sormuksensa takaisin -- --

AMELIE. No, nyth�n on maailma aivan mullin mallin. V�h�t h�nest�, sill�
min� en h�nt� milloinkaan ole voinut k�rsi�, mutta mit� maailma, mit�
ihmiset -- --! (Vilanderille.) Niin niin, se on kaikki teid�n syynne,
herraseni. Ja sen vuoksi min� en en�� tahdokkaan olla teid�n kanssanne
mink��nlaisessa tekemisess�. Me kyll� voimme asua yhdess� -- sen sallin
-- mutta huoneet jaetaan kahtia, me sy�mme erikseen ja olemme kaikin
puolin vieraita toisillemme. -- Kas niin, tule nyt pois, Miili.

MIILI. Mutta mamma -- katsopas nyt pappaa, kuinka h�n k�rsii -- --

AMELIE. K�rsik��n -- se on h�nelle oikein --

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

EDELLISET. FIINA.

FIINA. T�ss� olisi s�hk�sanoma assessorille.

VILANDER (hypp�� yl�s). S�hk�sanoma! Se on t�tilt�. Aivan oikein, se on

Oulusta. Kuitatkaa joku.

HAMARI (kuittaa ja FIINA menee kuitilla).

VILANDER. Se hyv� t�ti! (aukaisee s�hk�sanoman, lukee sen hiljaa,

pudottaa sen lattialle, katsoo tyls�sti ymp�rilleen ja rupeaa sitten
hillitsem�tt�m�sti nauramaan).
MIILI. Herra Jumala, mit� se sis�lt��! (lukee) �En voi l�hett�� rahaa,
en en�� hallitse omaisuuttani. Olen t�n��n mennyt naimisiin nuoren
pehtorini kanssa. Onnellinen t�tisi.� -- Onko se mahdollista!

VILANDER (nauraa). Hahahaha! No, nyt se romahtaa. Antaa tulla vaan.

Katso tuolla ne l�hestyy, ne mustat vuoret. Ne tulee yh� l�hemm�ksi ja
l�hemm�ksi -- nyt tuo on aivan p��ll�ni. Ai, kuin se painaa -- ai, kun
se painaa! -- Ja viel� tuo toinen -- ja tuo kolmas -- min� painun maan
sis��n. Mutta mit� te minulle voitte --- min� vaan nauran teille --
min� vaan nauran -- --

AMELIE. Pontus Pontus, Jumalan t�hden, mik� sinua vaivaa! mit� sin�
puhut -- --!

VILANDER. Mene helvettiin siit� sin� t�ti perkele, muuten v��nn�n

nen�si korkkiruuviksi -- ja tulkaa t�nne te muutkin h��vieraat -- kyll�
min� teit� tanssitan. Niin, tanssitaan, tanssitaan ja lauletaan ja
nauretaan -- ja nauretaan -- ja nauretaan! Hahaha!

MIILI (nyyhkii). Pappa on sekaisin.

HAMARI. T��ll� on l��k�ri tarpeen.

(Menee.)

AMELIE. Pontus, etk� en�� tunne minua? Seh�n on Amelie -- oma

Amelinkkasi. (Kun Vilander yh� vaan nauraa.) Pontus Pontus, anna
anteeksi kaikki paha, mit� olen sinulle tehnyt, anna anteeksi! Kuule,
kuulehan minua!

(Esirippu lankeaa.)

NELJ�S N�YT�S.

Vaatimattomasti mutta kodikkaasti sisustettu pienempi huone. Oikealla

puolella sohva ja sen edess� p�yt�, vasempaan kirjoitusp�yt�. Samalla
puolella ikkuna. Ovi per�ll� ja oikeaan. -- Iltap�iv� kev�tkes�ll�. --
Viisi vuotta on kulunut.

ENSIM�INEN KOHTAUS.

MIILI. PALVELUSTYTT� (noin 14 vuoden ij�ss�, kantaen teetarjotinta,

jonka h�n asettaa p�yd�lle).

MIILI (joka kirjoitusp�yd�n ��ress� korjaa vihkoja, k��nt�m�tt�

itse��n). Jassoo, teesi on jo valmis, Anna. Peit� sit� v�h�n, herra
tulee heti, h�n on vaan tavallisella iltak�velyll��n rannalla.

PALVELUSTYTT�. H�n on jo takaisin tulossa. N�in h�nen pist�ytyv�n

sis��n Viikunan puotiin vastap��t�. Enk�h�n min�kin saisi menn� v�h�n
kaupungille kun on niin kaunis ilma?
MIILI. Hyvin mielell�ni, mutta el� viivy kauvan, sill� mahdollisesti
saadaan t�n� iltana vieraita.

PALVELUSTYTT�. Vieraita? Kiitoksia, en min� kauvan ole.

(Menee.)

MIILI (yksin). Kohta min� siis tulen h�net tapaamaan. Ja mit� min�
silloin h�nelle vastaan? Jos syd�melt�ni kysyn, niin kyll� vastaukseni
jo on valmis, mutta teenk� silloin oikein, teenk� silloin oikein? Sit�
min� y�t ja p�iv�t olen miettinyt.

TOINEN KOHTAUS.

MIILI. VILANDER.

VILANDER (paljon vanhentunut). Hyv�� iltaa, rakas lapseni! Yh� sin�

vaan niit� vihkojasi korjailet.

MIILI. Se onkin heti tehty. Ja kohtahan niist� tykk�n��n p��senkin kun

lukukausi kahden p�iv�n per�st� loppuu. Istu nyt pappa, niin tulen heti
kaatamaan sinulle teet�.

VILANDER (istuutuu). Ihana ilta t�n��n, kes� tekee tuloaan ja vanhakin

siit� iloitsee. On niin hauskaa asua t��ll� laitakaupungilla, t��ll� on
melkein kuin maalla eik� sit� t��ll� tarvitse pel�t� tapaavansa vanhoja
tuttaviakaan. K�vin my�s siell� puutarhurin luona ja h�n lupasi pit��
huolta mamman haudasta niinkuin edellisin�kin kesin�. Niin niin,
milloinkahan t�ss� minunkin kurja el�m�ni saa loppunsa, milloinkahan
minut vied��n sinne mamman viereen? Hohoo!

MIILI. Kas niin, el� nyt taas niit� synkki� ajattele, pappa.

VILANDER. Niin, mutta kun min� kuolen, niin sin� j��t yksin, yksin
maailmaan. Kuuleppas Miili, kyll� sinun nyt t�ytyy vakavasti ajatella
tuota asiata, josta niin usein olen sinulle puhunut. Ja mit� sinulla
oikeastaan on tuota Viikunata vastaan, sit� en ymm�rr�. Nuori,
hyv�nn�k�inen, rehellinen ja toimelias mies, v�h�n k�mpel� ja ujo
tosin, mutta seh�n on sivuasia. Min� s��lin miest�, sill� min� n�en
ett� h�n rakastaa sinua ja joka kerta kun olen siell� h�nen laskujaan
kirjoittamassa, niin h�n kysyy sinua, mutta h�n ei uskalla tuoda esille
tarjoomustansa kun h�n ei ole varma jos sin� -- --

MIILI. Kas niin, nyt se on valmis. No, nyt juodaan teet�, pappa.

VILANDER. Jaa jaa, aina sin� pujahdat pois tuosta p��asiasta. Mutta
enh�n min� muuta tarkoita kuin parastasi ja -- --

MIILI. Kyll�h�n min� sen ymm�rr�n, pappa kulta, mutta kun on nuori ja
terve ja ty�kykyinen, niin aina sit� t�ss� el�m�ss� toimeen tulee.
Otappas n�it� pikkuleipi�, pappa.

VILANDER (teet� juoden). Niin, se on totta, minnekk� min� olisin

joutunut ilman sinua -- Kun ajattelen n�it� viimeisi� vuosia!
T�ydellinen h�vi� -- yleinen halveksiminen -- ero virasta -- vankila --
ei n�et kelvannut asianajajani puolustus tuon hermokohtaukseni johdosta
etten silloin olisi ollut t�ydess� j�rjess� -- sitten mamman kuolema.
Niin, eih�n minulla silloin ollut ket��n maailmassa paitsi sinua,
Miili. Mutta juuri sen vuoksi -- --

MIILI. No, el� nyt noin puhu. Emme me nyt sent��n ole aivan yst�vi�
vailla, pappa.

VILANDER. Keit�s ne sitten olisivat, sanoppas se?

MIILI. No, esimerkiksi -- esimerkiksi Niilo.

VILANDER. Niin, Hamari siell� Bakussa. Niin niin, se on totta, h�n on

rehti mies. Ja aina hyv�ll� tuulella. L�hett�� joka jouluksi meille
sata markkaa ett� saisimme ostaa oikein lihavan kinkun, niinkuin h�n
kirjoittaa. Mutta nyt h�n ei ole antanut kuulla itsest��n moneen
aikaan.

MIILI. Ei -- eih�n tuo ole.

VILANDER. Vai onko tullut h�nelt� kirjett�? Sin�h�n sen parhaiten

tied�t. Ennen h�n aina kirjoitti minulle, mutta nyt kirjeet ovat
sinulle osoitetut ties mist� syyst�.

MIILI. Mutta seh�n on yhdentekev� kun ne kuuluvat meille yhteisesti,

pappa.

VILANDER. Mutta min� pelk��n ettet sin� lue kaikkea mit� niiss� seisoo.
Se viimeinenkin kirje n�ytti niin pitk�lt�, mutta yks kaks sin� sen
vaan minulle luit. Onko teill� joku salaisuus kesken�nne, jota ukko
h�per� ei saa kuulla. Se ei ole kauniisti tehty teilt�, sen sanon.

MIILI. No, onhan meill� tavallaan.

VILANDER. Niin, enk�s arvannut oikein!

MIILI. No, tied� se siis -- h�n tulee takaisin kotimaahan.

VILANDER. Mit�? Mist� syyst�?

MIILI. H�n saa paikan t��ll� Suomessa. Mutta sen h�n itse voi kertoa
sinulle kun h�n saapuu.

VILANDER. No, milloinka h�n saapuu sitten?

MIILI. Aivan kohta.

VILANDER. T�n��nk�?

MIILI. Niin, t�n��n. Kyll� h�nen tuossa paikassa pit�isi olla t��ll�.

(Katsoo kelloaan ja menee ikkunan luo.)

VILANDER. No, sep� vasta oikea salaisuus, sen sanon! (Erikseen.) Hyv�,
oikein hyv� ett� tulee, niin h�n saa puhua Miilille t�st� minun
tuumastani. Miili panee paljon arvoa h�nen sanalleen. Oivallinen
ajatus!

MIILI. Nyt h�n tulee!

 (Kiirehtii oikealle.)

VILANDER. No, minnekk� sin� nyt juokset --?

MIILI. Menen -- menen vaan hakemaan teet� lis�� -- --

(Katoo).

KOLMAS KOHTAUS.

HAMARI. VILANDER.

HAMARI (p�ivettynyt ja puvussa jotain vierasta). Terve taloon monesta

ajasta!

VILANDER. No, terve tuloa! Sep� oikein hauskaa j�lleen n�hd� sinua!
Miili, se veitikka, puhui sinun tulostasi vasta nyt juuri. Paina nyt
puuta, veikkoseni, Miili tulee heti.

HAMARI. Niin, t��ll�h�n min� taas olen Suomessa takaisin. Olin jo

kauvan sitten kyll�stynyt siihen mustaan kaupunkiin, jossa ei p�iv�k��n
paksujen savupilvien l�pi p��se paistamaan ja jossa revolveri kourassa
t�ytyy pakoittaa ty�miehet ty�h�n. Ja kun sitten tarjottiin minulle
johtajanpaikka t�ss� uudessa �Orion� yhti�ss�, niin ei muuta kuin
pillit pussiin vaan ja kiireimmiten valoisata Pohjolaa kohti. Mutta
kuinka t��ll� teill� oikeastaan jaksetaan?

VILANDER. No, senh�n tied�t kirjeest�mme. Mamman kuoltua kolme

vuotta sitten on Miili minulle kaikki kaikessa. Me el�mme
h�nen vaatimattomasta palkastaan, sill� mit� min� ansaitsen
puhtaaksikirjoittamisella ja semmoisella pienell� nakertamisella, se ei
ole paljon. Minun ainoa pyrkimykseni on nyt vaan saada h�nelle hyv�n
miehen, ennenkuin silm�ni ummistan. Mutta siit� puhun viel� sinulle.
Mutta mit� sinulle itsellesi kuuluu? Terveen� olet saanut olla, sen
n�kee jo p��lt�p�inkin.

HAMARI. No, pysyyh�n sit� terveen� kun on ylt� kyllin ty�t� ja muuten
vapaa mies.

VILANDER. Niin, sit�h�n sin� nyt olet. -- Oletko muuten kuullut mit��n
h�nest� -- Berthasta?

HAMARI. Enp� juuri. N�in kerran saksalaisessa lehdess� pienen uutisen

h�nest�, siin� kaikki.

VILANDER. Se oli luultavasti sama uutinen, josta Miili minulle kertoi.

Oli esiintynyt er��ss� sirkuksessa balettitanssijattarena. H�n on
auttamaton.

HAMARI. Se oli nyt h�nen kohtalonsa. -- Mutta mit� minun piti

kysy�k��n? Niin, se suuri runoilija, monsieur Jung, h�n kai on jo
maineensa kukkuloilla, vai mit�?

VILANDER. No, enp� tied�. Miili kerran puhui h�nest�. H�nen viimeinen
runovihkonsa oli saanut ankaran arvostelun ja pilalehdet olivat sit�
ivanneet ja nyt h�n itse kuuluu ruvenneen arvostelijaksi. Eih�n se
h�nen ja Berthan onni muuten kuulu kest�neen kuin pari kuukautta
ennenkuin tuli ero.

HAMARI. Tied�n sen. -- No, ent�s tuo nuori eteenp�in pyrkiv�

tsjinovnikka K�ki. Joko h�n on kiivennyt montakin arvoastetta
virkatikapuita yl�sp�in?

VILANDER. No, sill� miehell� vasta on tulevaisuutta. H�n on juuri

saanut suuren matkarahan Ven�j�n kielen oppimista varten. Tapasin h�net
kerran kirjakaupassa, mutta h�n k��nsi minulle selk�ns�. -- Eih�n se
Lundstr�mk��n minua en�� tunne, Kun er��n� p�iv�n� tulimme kadulla
vastakkain -- h�n k�velee nyt kahdella sauvalla kovan reumatisminsa
vuoksi -- ja kun n�yr�sti tervehdin h�nt�, niin irvisteli h�n vaan
pahasti ja tuijotti toiseen sein��n. Ja Hentunen se vaan rikastuu
rikastumistaan. Hiljakkoin h�n on saanut valmiiksi uuden suuren
kivirakennuksen ja toiseen pannaan jo perustusta. En ole tavannut h�nt�
niiden onnettomien kihlajaiskemujen j�lkeen, jolloin hullu operationini
tuli ilmi. Niin niin, suuressa lapsellisuudessani ja typeryydess�ni
ainahan kuvittelin itselleni, ett� kyll� se t�ti viimeisess� tingassa
auttaa.

HAMARI. Niin, se on totta, viel�k� se Beata t�ti el��?

VILANDER. Kyll� h�n minun tiet��kseni viel� on hengiss�, vaikka

miehens� kuuluu h�nt� r��kk��v�n n�l�ll� ja muullakin tavalla, mutta
h�n on sitke� kuin kumi. Muuten kuuluu koko talo jo olevan aivan
rappiolla miehen juoppouden t�hden. Niin, kaikkihan me saamme k�rsi�
tuhmuuksistamme. -- Mutta kuuleppas nyt. Niin kauvan kuin me viel�
olemme t�ss� kahdenkesken, niin puhun sinulle yhdest� asiasta.
Katsoppas, t��ll� on er�s nuori mies, joka on kovasti rakastunut
Miiliin.

HAMARI. Mit�? Kuka se on?

VILANDER. Er�s kauppias Viikuna, t�ss� vastap��t�, siivo ja varakas

mies -- v�h�n yksinkertainen ehk�, mutta niist�h�n tavallisesti tulee
hyvi� aviomiehi�. H�n ei viel� ole kosinut, sill� h�n pelk�� rukkasia,
ja kun puhun t�st� Millille, niin h�n vaan panee kaikki leikiksi ja
alkaa rupattaa muista asioista. Ja sen vuoksi min� nyt pyyt�isin, ett�
sin�, yst�v�ni, puhuisit Millille t�st� asiasta ja selitt�isit h�nelle
kuinka kevytmielist� se on antaa n�in hyv�n tilaisuuden pujahtaa
k�sist��n ja -- --

HAMARI. Hahaha, sep� kummallinen pyynt�! Enh�n min� tuota miest�

tunnekkaan.

VILANDER. Niin, eih�n h�nen t�htens�, mutta Miilin vuoksi. Olethan aina
pit�nyt niin paljon Miilist�?

HAMARI. Kyll�. Oikein, oikein paljon.

VILANDER. Niin no, kun t�m� nyt koskee h�nen parastaan, niin -- --

HAMARI. Mutta jos Miili ei h�nt� rakasta?

VILANDER. Rakasta! Eih�n ne naiset itsek��n tied� ket� ne rakastaa.

P��-asia on ett� h�n suostuu.
HAMARI. Niin, se on totta, eih�n ne tied�. No, min� koetan parastani.

VILANDER. No, kiitos! Sit� min� sinulta odotinkin. Ja nyt min�

pist�ydyn t�nne Viikunan kauppaan ja otan sielt� puoliskon portviini�
ett� saamme juoda tulomaljasi ja jos sill'aikaa jo sopii aloittaa, niin
olisihan se hyv�. Onnen sattuma todellakin ett� tulit juuri nyt. En
min� kauvan viivy.

(Ulos per�lt�.)

HAMARI (yksin). T�m�p� sangen omituinen asema, se on my�nnett�v�! Kun

itse tulen tuomiotani vastaan ottamaan, niin pannaan minut toisen
henkil�n puhemieheksi samalle tyt�lle. Mutta ehk� se on juuri t�m�n
henkil�n vuoksi kun h�n viivytt�� vastaustaan minulle. Mutta n�enh�n
h�nen kirjeist��n ett� h�n minusta pit��. Ei, t�t� en kauvemmin kest�,
minun t�ytyy saada varmuutta. Minun t�ytyy heti saada h�nt� tavata.

(Katsoo ymp�rilleen kun ei tied� minne k��nty�.

Samassa tulee Miili.)

NELJ�S KOHTAUS

MIILI. HAMARI.

MIILI (avonaisesti ja syd�mmellisesti). Terve tuloa, Niilo!

HAMARI (eloisasti, tarttuen h�nen k�teens�). Niin, t��ll� min� nyt olen
ja kuinka kuuluu nyt minun tuomioni?

MIILI. El� nyt noin puhu --

HAMARI. Niin niin, t�ss� min� nyt seison kuin koulupoika. Hyv�ksyt��nk�
vai tuleeko reput?

MIILI. El� katso minua noilla silmill�, kyll�h�n sin� tied�t -- --

HAMARI. Min� en tied� mit��n -- p�invastoin juuri tahtoisin tiet��.

MIILI. Tied�th�n sin� ett� min� aina olen pit�nyt sinusta -- ett� viel�
pid�n sinusta niin paljon -- --

HAMARI. Sit� l�ytyy niin monenlaista semmoista pit�mist�, mutta t�ss�

nyt vaan on kysymys er��st� erikoislajista. Ja se kutsutaan
rakkaudeksi.

MIILI (tuskallisesti). Niilo -- --!

HAMARI. Onko t�m� sit� lajia?

MIILI. Rakastanhan min� sinua mutta -- --

HAMARI. Mutta?

MIILI. Se tuntuu niin vaikealta minulle siit� puhua. Istutaan t�nne

niin koetan sit� selitt��.
HAMARI (istuutuu h�nen viereens�). Min� kuuntelen.

MIILI. Katsos -- se koskee Berthaa.

HAMARI (s�ps�ht��). Bertha! Mit� t�m� h�nt� liikuttaa.

MIILI (pieni paussi). H�n on minun oma sisareni.

HAMARI. No, mit�s sitten?

MIILI (kuin edell�). H�n el�� viel�.

HAMARI. Niin, kyll� minun tiet��kseni.

MIILI (kuin yll�). Sin� olet kerran vannonut rakastaa h�nt� my�t�- ja
vastoink�ymisess�, eik� niin?

HAMARI. Kyll�. Mutta nyth�n me olemme laillisessa erossa.

MIILI. Vaikka. Mutta minusta tuntuu kuin te viel�kin olisitte

naimisissa, kun h�n vaan olisi pitemm�ll� matkalla ja ett� te viel�
yhtyisitte kerran.

HAMARI. Seh�n ei koskaan tule tapahtumaan, ei h�nen eik� minun

puolesta, senh�n sin�kin kyll� tied�t.

MIILI. Vaikka ei tulisikaan, niin h�n on tuolla ulkona maailmassa

kumminkin. Ja jos -- --

HAMARI. Ja jos?

MIILI. Niin, jos min� tulisin sinun luoksesi, sinun vaimoksesi, niin
tuntuisi aina kun olisin Berthan kodissa ja ett� h�n milloinka tahansa
voisi tulla ja heitt�� minut ulos kuin mink�h�n -- mink�h�n vieraan
ihmisen.

HAMARI. Mutta Miili, rakas Miili, kuinka sin� voit noin puhua! Seh�n on
hullutusta!

MIILI. Saattaa olla. Mutta minusta se vaan niin tuntuu.

HAMARI. Ja t�m� tunne, onko se sinussa niin voimakas ett� se est��

sinua tulemasta vaimokseni?

MIILI. En tied� -- --

HAMARI. En tahdo sinua vaivata, mutta etk� sin� taistelemalla tuota

tunnetta vastaan luule voivasi sit� voittaa.

MIILI. En tied� -- en voi sanoa --

HAMARI. Toisen t�hden -- minun t�hteni esimerkiksi, Miili.

MIILI. Niin sinun t�htesi.

HAMARI. Niin no, enh�n min� sit� voi vaatia, mutta sanotaanhan sit�
ett� rakkaudelle on kaikki helppoa. -- Niin, nyt vasta oikein huomaan
kuinka onneton avioliittoni oli kun se eronkin j�lkeen voi vaikuttaa
n�in tuhoavasti el�m��ni! -- Mutta mit� t�st� en�� on puhumista. Reput
tuli ja sill� kuitti.

MIILI. Ei ei, el� sit� silt� kannalta ota. Kuule nyt viel� kun
selit�n -- -- --

VIIDES KOHTAUS.

EDELLISET. VILANDER.

VILANDER. Saakelin tyhm� juttu, saakelin tyhm� juttu! Kuule Hamari, et

suinkaan viel� ole puhunut tuosta asiasta, josta oli kysymys.

HAMARI. En -- en ole viel� ehtinyt.

VILANDER. El� sitten puhukaan mit��n; se on nyt tarpeetonta.

MIILI. No, mit� nyt on tapahtunut kun pappa on noin huonolla tuulella?

VILANDER. Mit�k� on tapahtunut? Ik�vyyksi�. Se on sinun syysi, Miili.

En viitsi siit� puhuakaan.

MIILI. Minun syyni?

VILANDER. No, voinhan sen kertoa niin p��sen sit� sitten ajattelemasta.
Menin tuonne Viikunan puotiin ostamaan v�h�n portviini� tulijaisiksi --
perhana senkin unhotin sinne harmissani. Viikuna ei ollut itse kotona
ja puhelin v�h�n puotimiehen kanssa p�iv�n tapauksista, kun ulko-ovi
yht�kki� avataan ja Viikuna astuu sis��n talonomistajan, tuon vanhan
lesken, kanssa. Molemmat loistivat tyytyv�isyydest� ja vilkkuivat
toisilleen omituisella tavalla. N�in heti ett� heill� oli joku
salaisuus kesken��n. Ja niin se olikin, sill� kun Viikuna n�ki minut,
niin tarttui h�n eukon k�teen, hymyili h�lm�m�isesti ja sanoi: saanko
esitell� morsiameni. Kuulitko sin�? Morsiameni! Ymm�rr�tk�? H�n oli
kihloissa tuon vanhan ihratynnyrin kanssa. Ymm�rr�tk�?

MIILI (hymyillen). Kyll� kyll�, mutta mit� siihen voi.

VILANDER. Niin, kyll� se on totta, mit� siihen nyt en�� voi kun olet
tehnyt itsellesi tuommoisen vahingon. Ja ajatteleppas minun noloa
naamaani kun kaikki olin niin hyvin edelt�p�in valmistanut. T�m� nyt on
semmoinen h�pe� ett� -- ett� -- --

MIILI (hyv�ilee h�nt�). Pappa kulta, oletko sin� kovasti suuttunut

minuun?

VILANDER. No, enh�n min� ole suuttunut, mutta -- --

MIILI. Tulisitko tyytyv�iseksi jos tiet�isit minun joutuvan naimisiin?

VILANDER. Turha kysymys! Sit�h�n min� juuri -- --!

MIILI. No, ehk� l�ytyy viel� joku, joka minusta huolii.

VILANDER. Kuka? -- Mit�?

MIILI. Niin, min� sanon vaan ett� ehk� min� viel� voin tehd� sinulle
mieliksi.

VILANDER. Mit� t�m� merkitsee? Kuinka min� t�t� ymm�rr�n? Oletteko

te -- --?

MIILI. Onko sinulla mit��n -- Niiloa vastaan, pappa?

VILANDER. Lapset, te olette pit�neet minua narrina. T�t�k� ne sitten

oikeastaan merkitsiv�tkin ne pitk�t kirjeet, joita en saanut lukea? Te
olette siis -- --

HAMARI. Min� olen t�n��n pyyt�nyt Miilin vaimokseni, mutta -- --

MIILI. Luuletko, pappa, ett� tulisimme onnellisiksi, Niilo ja min�?

VILANDER. Sep� kysymys! Te molemmat hyv�t ihmiset! Mutta en ole ennen

tullut tuota ajatelleeksi. Ja kun viel� pyysin sinua puhemieheksi,
Hamari, hahaha! Ukko on vanha, ukko on vanha.

MIILI. Mutta me tulemme sinua hoitamaan, sin� tulet asumaan luonamme ja

me kolme emme koskaan j�t� toisiamme.

VILANDER. Min� olen aivan ymm�ll�.

HAMARI. Miili, sin� siis tahdot -- --?

MIILI. Papan, sinun ja meid�n kaikkien t�hden.

(Ottaa h�nt� kaulasta.)

HAMARI. Miili! Rakas Miilini!

VILANDER (halailee heit�). Lapseni, t�m� on onnellisin p�iv�

el�m�ss�ni! Kun kes� on tullut, niin vanhakin puu rupeaa uudestaan
kukkimaan.

Loppu.

End of the Project Gutenberg EBook of Kihlajaiskemut, by Robert Kiljander

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLAJAISKEMUT ***

***** This file should be named 19095-8.txt or 19095-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/9/0/9/19095/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.