Ensipuhe: Tässä on siis koottuja tarinoita vanhalta foorumilta, enkä vastaa niiden tuottamasta

hätäännyksestä. Jos kyseinen tarinan kirjoittaja haluaa, että poistan nämä, teen sen myös.

Arelenin Kertomukset
Tuhon Aika - Version Arelen
Oli ilta kun Arelen saapui Amon Esteliin. Hän oli ollut pitkällä matkalla kaukana Keski-Maassa ja oli
saapunut Alqualondën kautta Amon Esteliin koska oli halunnut kuulla uutisia. Hän oli kuullut alkavasta
sodasta. Fëantur oli jollakin monista tuntemattomista matkoistaan joten Arelen koki velvollisuudekseen
puolustaa tarpeen tullen myös Alqualondëa. Arelen ratsasti sisään Amon Estelin porteista ja oli
huolestunut. Sota oli alkava huomenna. Hänellä ei olisi tarpeeksi aikaa kerätä koko kaupunkinsa
vahvuutta, koska rauhan aikana monet matkustelivat paljon ja saattoivat olla viikkojakin pitämättä
yhteyttä. Arelen ratsasti kaupungin keskellä sijaitsevan torninsa Minas Nimthilin pihaan. Hän jätti
hevosen tallinhoitajalle ja astui sisään tornin aulaan. Arelen kulki portaita ylös tornin huippuun jossa oli
häen valtaistuimensa ja Rivendellin palantír (RHE ajoilta). Hän katsoi siihen ja ohjasi sen katsomaan
BlackDynastyn suuntaan. Hän kauhistui kun näki Raistlinin pitämässä kannustuspuhetta sotilailleen joita
oli paljon. "Liian paljon" ajattelin Arelen. Sitten hän suuntasi palantírin Sera´Gosin kaupungin suuntaan
ja näki Berginyon Petturin kokoamassa sotajoukkojaan. Sera´Gos oli ennen kuulunut Eldamariin mutta
olikin hypännyt vihollisen puolelle kun Raistlin ja Listomar olivat palanneet ikuisuuksien jälkeen ja
perustaneet BlackDynastyn. Arelen käänsi katseensa pois palantírista ja kutsui sotapäällikkönsä
luokseen. "Mikä on kaupungin tämä hetkinen miesvahvuus?" kysyi Arelen. "Noin 1500 miekkaa, herra"
vastasi sotapäällikkö "ja oletan että olette kuulleet huomisesta taistelusta, herra?". "Kyllä olen. Heti
kaikki miehet kutsuntaan. Tarvitsemme kaikki mahdolliset sotilaat. Minä ratsastan pian Chelestreaan.
Kuulin Alqualondëssa että myös luottohekilöni (-Poukka-) on muuttanut Chelestreaan ollessani matkoilla
ja haen hänet tuekseni sotaan. Ja jos et ehdi Amon Esteliin ennen kuin olen lähtenyt Valkoisille Muureille,
ratsasta sinne niin monen miehen kanssa kuin onnistut keräämään". Päällikkö kumarsi ja poistui. Arelen
istui tuolissaan ja rauhoittui vähän. Häntä houkutti Raistlinin ja Listomarin puheet "Esiaikojen taistoista"
niin kuin Arelen niitä kutsui ja oli itsekkin ollut mukana monissa niistä. Hän hetkellisesti mietti siirtyvänsä
BlackDynastyn puolelle, mutta ei pystynyt kuvitelmisansakaan pettämään Meldarionia ja Fëanturia. Ja
monta kertaa olivat Arelen ja Berginyon arvuutelleet kumpi oli parempi taistelija ja nyt sen selvittämiseen
oli tarjoutunut tilaisuus. Arelen kuuli torvien törähtävän kutsunnan merkiksi. Arelen nousi tornin huipulle
ja kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta. Minas Nimthil oli korkea ja sieltä Arelen näki Eldamarin rajoille saakka.
Kaukana hän erotti Sera´Gosia ympäröivän metsän ja oli näkevinään pieniä valoja jossain metsän ja
vuoren rinteen välissä missä oli Sera´Gos. Arelen huokaisi ja lähti laskeutumaan portaita alas. Hän haki
maanalaisesta pajastaan kirveensä ja jätti miekkansa Angvalan odottamaan tositoimia. Kirves oli vain
tukena matkallaan kohtamiaan mahdollisia viivästyksiä varten. Hän pyysi vielä parantajalta pienen pullon
miruvoria ja hevostallilta levänneen hevosensa (Arelenilla oli kaksi mearasia joista hän otti nyt
levänneemmän) ja lähti nopeasti ratsastamaan kohti Chelestreaa kohti.

Kuu oli jo noussut kun Arelen enismmäisen kerran levähti pienen metsikön ensimmäisten puiden alla.
Paljon matkaa oli vielä taittamatta ja Arelen alkoi jo miettiä ehtisikö itse edes paikalle taistelun alkaessa.
Sitten Arelen kuuli kaukaista kavion kopsetta. Joku ratsasti nopeasti häntä kohti. Arelen asetti kätensä
kirveensä kahvalle, joka oli piilossa kaavun alla, ja odotti. Ratsastaja saapui nuotion luo, jonka Arelen oli
sytyttänyt lämmitelläkseen. Arelen ei pelännyt matkalaista koska ei olettanut BlackDynastyn sotilaiden
ratsastelevan yksikseen. "Anteeksi mutta tiedättekö missä päin on Amon Estel" kysyi ratsastaja ja Arelen
hämmästyi. "Miksi Amon Esteliin tietä kyselet kulkija?" kysyi Arelen ja istui vieläkin selin ratsastajaan.
"Olen kuullut että herrani Arelen on palannut matkoiltaan ja olin matkalla puolustamaan häntä sotaan,
mutta lauma susia kävi kimppuuni kun pidin taukoa ja jouduin ratsastamaan pakoon ja jättäen
varusteeni leiripaikalleni". Silloin Arelen kääntyi ja hellitti kirveen kahvan otteestaan ja heitti kaapunsa
hupun taakse. "Herrani!" huudahti Poukka. "Vanha ystävä!" sanoi Arelen ja hymyili. "Herra, olitte olleet
matkoilla jo pitkään ja luulin että olitte heittäneet henkenne ja muutin Chelestreaan, koska sukuani asuu
siellä". "Ei se mitään ystävä" sanoi Arelen lempeästi "ratsastetaan nyt kiiresti Amon Esteliin ja
valmistaudutaan sotaan". Ja niin Arelen ratsasti Poukan kanssa kohti Amon Esteliä.

Arelen ja Poukka ratsastivat sisään Amon Estelin porteista aamun sarastaessa. Heidän tarkoituksena oli
mennä Minas Nimthiliin keskuselemaan sodasta. Kun hevoset oli annettu hoidettaviksi, Arelenin palvelija
juoksi vastaan ja sanoi: "Herra yön aikana on saapunut Amon Esteliin toistasataa teille uskollista
sotilasta, ja parhaat seppänne ahertavat ahjoissanne valmistaen aseita sotaa varten". Arelenin
huolestunut olo helpottui hieman ja sanoi: "Hyvä, kaikki miehet me tarvitsemmekin. Onko
sotapäälliköstäni kuulunut mitään?". "Ei herra. Mutta aamuyöstä saapuneet miehet kertoivat että hän oli
heille sodasta kertonut ja lähtenyt ratsastamaan kohti etelää toivoen löytävänsä vielä vanhan Amon
Hyarmenin entistä väkeä". Arelen muisti vielä Amon Hyarmenin uskollisen väkensä jotka olivat lähteneet
taivaltamaan etelää kohti, kun eivät pitäneet liitosta Eldamarin kanssa. "Toivon että tuo väki on vielä
uskollinen minulle", Arelen sanoi ja lähti Poukan kanssa kapuamaan Minas Nimthilin torniin. Poukka oli
selvästi hämmästynyt. Amon Hyarmenin loisto oli moninkertaistunut nyt kun Arelen oli taas muuttanut
sinne ja rakentanut sen uudestaan. He menivät Rondararátoon, Mestarien Saliin, joka oli heti Arelenin
valtaistuin salin alapuolella ja sen ikkunoista näki melkein yhtä pitkälle kuin tornin huipulta. "Tämän
hetkinen miesvahvuutemme on nyt vajaa 2000 miekkaa ja uskon että sotapäällikköni palatessa meitä on
päälle toista tuhatta" sanoi Arelen Poukalle, joka katsoi ikkunasta Valkoisia Muureja kohti. "Montako aiot
jättää Amon Esteliin vihollisen hyökkäyksen varalta? Entä Alqualondë?" kysyi Poukka eikä irroittanut
katsettaan Valkoisista Muureista. "Aion jättää tänne vähintään 200 miestä ja kaikki jotka kuolemaa liiaksi
pelkäävät. Alqualondëen vien neljänneksen siitä minkä tänne jätän. Sen kaupungin sindar nimittäin
taistelevat urhoollisesti vaikkei Fëantur olekaan heitä johtamassa" sanoi Arelen, joka myös känsi
katseensa ikkunaa ja Alqualondëa kohti. "Entä montako kuolemaa ja kipua pelkäävää Amon Estelistä
löytyy?" kysyi Poukka ja kääntyi Areleniin päin. "Tuskin montaakaan" sanoi Arelen. Arelen ja Poukka
laativat nyt myös puolustussuunnitelman siltä varalta että BalckDynasty jotenkin pääsisi hyökkäämään
Muurien läpi mitä Poukka piti lähes mahdottomana. Silloin viestintuoja koputti oveen. Hänellä oli
mukanaan yksi harmaa panssari ja viestintuoja ilmoitti asiansa: "Herra, Tirionista lähetettiin 2000
panssaria joissa on Doriathin värit ja Eldamarin tunnus. Mukana on myös viesti kuningas Meldarionilta,
jossa hän käskee kaikkien Muureille saapuvien käyttää näitä. Kuningas myös pyytää teitä luokseen
muureille keskustelemaan". Arelen kiitti viestintuojaa sanoen että tapaa Meldarionin keskipäivällä
Muureilla. Viestintuoja kumarsi ja lähti pois jättäen panssarin Rondaráton jalavaiselle pöydälle. Arelen
nosti panssarin ja katsoi sitä. Se oli hyvin tehty ja näytti kestävältä. Rinnassa oli Eldamarin tunnus. "Pyh,
ennemmin käyttäisin Amon Estelin sotavarusteita. Pitää puhua tästä Meldarionille" tiuskaisi Arelen ja
nakksi panssari pöydälle. Hän viimeisteli Amon Estelin puolustusstrategian Poukan kanssa, jonka tuli
ilmoittaa ja selittää strategia sotilaille sillä aikaa kun Arelen neuvottelisi Meldarionin kanssa muureilla.
"Lähden nyt, jotta ehdin keskipäiväksi muureille" sanoi Arelen kun he olivat Poukan kanssa laskeutuneet
alas "ja palaan niin pian kuin voin". Sen sanottuaan Arelen otti toisen hevosistaan ja lähti ratsastamaan
kohti Valkoisia Muureja.

Perille päästyään Arelen huomasi että Meldarion oli jo siellä muutaman halatiaprinssin kanssa
keskustelemassa huolestuneen näköisenä. Meldarion näki kun Arelen laskeutui hevosen selästä. Arelen
nousi muurille. "Arelen!" huudahti Meldarion "Näen silmistäsi että epäröit mutta uskallan silti toivoa että
et petä minua ja Eldamaria niin kuin Berginyon". "Niin epäröin" sanoi Arelen "mutta valintani olen tehnyt
aikaa sitten. Eldamaria en petä, sillä mitä jää jäljelle jos Black Dynasty voittaa ja Eldamar kukistetaan?
Itsekin olen tehnyt työtä tämän valtakunnan eteen enkä aio sitä työtä parin vanhan legendan sanojen
takia heittää hukkaan". Meldarion näytti huojentuvan hiukan ja sanoi: "Sanasi rauhoittavat minua. Jäätkö
tänne taisteluun asti vai ratsastatko nyt takaisin Amon Esteliin?". "Ratsastan pian takaisin, mutta pyydän
kaupungin joukoilleni lupaa käyttää Amon Estelin omien haltiaseppojen valmistamia varusteita?" sanoi
Arelen. "Valitan mutta lupaa en anna. Vaadin että kaikki Muuria puolustavat käyttävät ainakin panssaria,
mutta omaa kaupunkiasi puolustavien varusteisiin ei minulla ole valtaa" totesi Meldarion ja näytti
pahoittelevalta. "Hyvä on sitten. Tavataan pian" sanoi Arelen ja lähti ratsastamaan pikaisesti takaisin
kohti Amon Esteliä.

Aurinko oli jo laskemaan päin kun Arelen ratsasti vajaa kahden tuhannen miehen kanssa kohti
Alqualondëa. Amon Estelin sotilailla oli kaikilla Meldarionin vaatima panssari, mutta kaikilla oli korkea
kultaa hohtava kypärä joissa oli Amon Estelin tunnus. Aseina kaikilla oli pitkät miekat. Amon Estelin
turvaksi Arelen oli jättänyt tasan 200 miestä, koska oletti ehtivänsä joukkojensa tapreen tullen sitä
puolustamaan. Arelenin sotapäällikkö ei ollut vielä palannut ja Arelen oli jälleen huolestunut. Poukka
ratsasti Arelenin vierellä ja hyräili itsekseen joitain lauluja.
Alqualondën matalat muurit näkyivät ja Arelen ratsati portista sisään. Jätettyään sinne 50 miestään
Arelen jatkoi sotajoukkonsa kanssa Valkoisia Muureja kohti.

Tunnin nopean ratsastuksen jälkeen Valkoiset muurit näkyivät jo ja Arelen näki tuhannet sotilaat Muurin
harjalla ja sisäpihalla. Kaikilla oli vaadittu harmaa panssari. Arelenin joukko otettiin ilolla vastaan ja
Arelen jätti puolet joukoistaan sisäpihalle vahvistamaan ratsujoukkoja. Toisen puoliskon Arelen käski
Muureille jousimiehiksi. Arelen marssi Meldarionin luo Poukka rinnallaan. "Meldarion. Jokkoni ovat pienet,
mutta jos sotapäällikköni palaa, uskon hänen tuovan vielä parisataa miestä jos entinen Amon Hyarmenin
väki ei minua ole vielä unohtanut" sanoi Arelen ja osoitti alas sisäpihalle ja kertoi jättäneensä joukkoja
Alqualondëen ja käskeneensä puolet jäljellä olevista jousimiehiksi. Meldarion näytti jälleen hiukan
helpottuneelta ja uskoi heidän sotavoimansa riittävän BlackDynastyn iskun torjumiseen.

Aurinko oli jo melkein laskenut kun Arelen näki pohjoisesta saapuvan joukon. "Ne tulevat!" huusi joku
halita muurilta, joka oli myös havainnut joukon saapumisen. Monet asettivat hermostuksissaan jo nuolia
jousensa jänteelle. "Seis!" huusi Arelen ja nosti oikean kätensä ilmaan. "Nuo eivät ole BlackDynastyn eikä
Sera´Gosin miehiä. Erotan Amon Estelin tunnuksen etummaisena ratsastavan kypärässä. Nuo ovat
minun sotapäällikköni tuomia joukkoja etelästä" hän huusi ja monet laskivat hämmästyneinä jousensa,
koska tuo joukko tuli pohjoisesta ja Arelen oli puhunut etelästä. "Sitä ihmettelen minkä sattuman takia
he tulevat pohjoisesta" hän sanoi ihmeissään Meldarionille. Joukot ratsastivat kohti Muurien porttia ja
Meldarion huusi käskyn: "Avatkaa portti!". Lähes 300 haltiaa ratsasti sisäpihalle ja Arelen erotti Muurilta
sisäpihalle juostessaan mettä monilla oli päällään vanhan Amon Hyarmenin aikainen haarniska ja miekka.
"Miten te pohjoiseen olitte joutuneet? Kysyi Arelen sotapäälliköltään. "Herrani, pahoittelen viivästystä
mutta paalumatkalla tiemme katkaisi vuorten örkkien joukot ja jouduimme koukkaamaan kauas aiotulta
reitiltämme kun ne huomasivat meidät ja lähtivät takaa-ajoon. Niitä oli kolmasti meitä enemmän joten
lähdimme ratsastamaan karkun. Ne seurasivat hukilla perässä, mutta päästyämme suureen metsään,
eksytimme ne lopullisesti ja olimme jo kaukana pohjoisessa" sanoi sotapäällikkö ja kumarsi. "Hyvä on"
sanoi Arelen ja kääntyi tulleisia kohti ja puhui kovalla äänellä: "Toverini, tiedän että mielellään ette
Eldamarin rinnalla taistele, mutta lupaan että tämän taistelun jälkeen voitte muuttaa Amon Esteliin, jota
minä hallitsen". Sitten äkkiä Meldarion huusi Muurilta: "Arelen, ne tulevat".

Arelen juoksi takaisin ylös muurille ja tulokkaat seurasivat perässä ja ottivat jousensa esiin. Arelen
varjosti kädellään laskevan auringon viime säteitä ja näki toistaiseksi vielä melko kaukana olevat joukot.
Hieman sivummalla erottui hieman pienempi sotajoukko, epäilemättä Sera´Gosilaisia. "Vain Raistlinin ja
Berginyonin joukot?" kysyi Arelen Meldarionilta. "Ei" sanoi Meldarion "Erotan vielä muutaman sadan
miehen joukon Sera´Gosin armeijan takaa". "Onko Gondorkin mukana?" kysyi Arelen ja ihmetteli vähän.
"Kyllä. Elessar (Ranzki) on marssittanut osan Gondorin joukoistaan tänne muttei ymmärtääkseni koko
vahvuuttaan" sanoi Meldarion ja arvioi katseellaan kuinka kauas heidän jousensa kantaisivat. "Jouset
valmiina!" hän lopulta karjaisi ja kiskaisi Aranruthinsa esiin kun BlackDynastyn pääjoukot olivat melkein
nuolen kantaman sisällä. Arelen otti mallornisen, kullalla ja ithildinillä koristetun Vanyarin Kultajousensa
muttei vielä koskenut nuoliinsa. Tavallisen jousen nuoli ei kantaisi vielä tarpeeksi kauas mutta Arelen
tiesi että hänen jousensa varmasti kantaisi. Nyt hän otti esiin mithrilistä Rivendellissä (RHE:ssä) taotun
suuren torvensa esiin ja sen törähdys kaikui vielä kauan puhalluksen jälkeen kun Arelen salamannopeasti
otti nuolen ja antoi jousensa laulaa. Tarkkasilmäisimmät erottivat kuinka Toinen Raistlinin henkivartioista
kaatui kuolleena hevosen selästä. Uudelleen helähti Arelenin jousi ja toinenkin henkivartija kaatui. Joukot
pysätyivät mutta jatkoivat pian matkaansa, kun tajusivat etteivät he saisivat koko nuoli sadetta vielä
niskaansa. Raistlinkin arvioi puolustajien jousien kantomatkaa ja pysähtyi juuri puolustajien jousien
ulottumattomiin. Elessarin joukot ratsastivat nyt Raistlinin joukkojen rinnalle ja Darnholm Jousimies antoi
oman jousensa laulaa. Eräs haltia Meldarionin läheltä tippui Muurilta nuoli rinnassaan. Nyt puhalsivat
BlackDynastyn, Sera´Gosin ja Gondorin torvet yhtäaikaa ja kaikki lähtivät ratsain rynnäkköön kohi
Valkoisia Muureja.

"Ladatkaa jouset!" kuului käsky Meldarionilta ja kaikki jännittivät jousensa. Myös Arelen. "Ampukaa!"
huusi Meldarion ja tuhansien nuolien sade viuhahti BlackDynastyn jooukkojen ylle kun jokaisen Muurilla
olevan jousi helähti. Arelenin nuoli halkoi ilmaa kuin laskevan auringon säteet ja lävisti erään
BlackDynastyn ruhtinaan sydämen ja nuoli viuhahti tämän läpi ja lävisti vielä hännen takana ratsastavan
hevosen, joka kaatui ja kaatoi samalla ratsastajan. Myös monen muun nuoli oli lentänyt oikeaan
osoitteeseen. "Jalil murskaa ne!. Portit auki!" karjui Meldarion ja viittoili Jalilille. Portit aukesivat ja
lähemmäs viittä tuhatta ratsastajaa seurasi Jalilia portista kohti vihollisen kärkijoukkoa. Heidän oli
tarkoitus ratsastaa loppumattomalta näyttävän vihollisen armeijan läpi ja pyörähtää sitten ympäri käyden
kiinni vihollisen selkään. Tuntui kuin aika olisi hidastunut kun häipyvän auringon säteissä kimaltavat
joukot törmäsivät toiseensa. Raistlin löi melkein ohi ratsastavan Jalilin pään poikki, mutta Jalil ehti juuri
ja juuri väistää. Nyt Arelen näki että heidän ratsujoukkonsa eivät voisi mitään vihollisen ylivoimalle. He
pääsisivät korkeintaan vihollisten joukkojen puoliväliin ja sitten he olisivat yksin keskellä vihollisten
joukkoa ja siellä heidän kuolemansa olisi varma. Arelen auttoi Jalilia ampumalla Jalilin edessä ratsastavia
vihollisia. Jalil puolestaan tiputteli miekallaan ohi ratsastavien vihollisten päitä. Valkoisten Muurien portti
kolahti kiinni kun viimeinenkin ratsumies oli ratsastanut ulos. Nyt tilanne näytti jo toivottomalta: Jalil oli
keskellä vihollisten merta ja samoin muut vielä elossa olevat ratsastajat joita ei enää ollut kuin toista
tuhatta. Amon Estelin ratsumiehet olivat lähteneet viimeisenä ja eivät vielä olleet yhtä pitkällä kuin Jalil
ja muut Eldamarin ratsumiehet. Silloin Arelen puhalsi taas torveensa ja huusi: "Amon Estel, perääntykää!
Takaisin! Niitä on liikaa!". Amon Estelin ratsumiehet kääntyivät ja lähtivät ratsastamaan takaisin porttia
kohti. Jos jokaisella ei olisi ollut kilpeä selässään olisi jokainen todennäköisesti kuollut takana olevien
vihollisten nuoliin. "Portit auki!" huusi Arelen ja Meldarion vahvisti käskyn. Amon Estelin ratsumiesten
päällikkö ratsasti viimeisenä ja juuri ennen porttia Darnholmin jousi helähti ja Amon Estelin ratsumiesten
päällikkö kaatui kuolleena hevosen selästä. Darnholmin nuoli oli lävistänyt tämän selässä olevan kilven ja
nuoli oli iskeytynyt selän läpi sydämeen. Portit kolahtivat taas kiinni. Amon Estelin ratsumiehet olivat
ehtineet turvaan nopeiden hevostensa ansiosta. Hetkeä myöhemmin laukesivat hyökkääjien jouset ja
monet Muureja puolustavat tippuivat nuolen lävistämänä. Darnholmin jousi lauloi taas ja nuoli iskeytyi
Meldarionin olkapäähän. Meldarion kiskaisi nuolen pois ja parantaja tuli parantamaan haavaa. "Ne eivät
saa päästä portista läpi!" huusi Meldarion Arelenille, joka katsoi kun Jalil yritti pitää kiinni hengestään ja
oli päässyt jo miltei koko aremijan lävitse. Vain alle satakunta muuta oli enää myös hengissä. Nyt
vihollisjoukot olivat saavuttaneet Muurien portit ja muurin murtajat alkoivat jyskyttää porttia. Vanha
Amon Hyarmenin väki laskeutui asemistaan ja he menivät porttien eteen ja asettivat keihäät tanaan ja
heidän takanaan olevat jännittivät jouset valmiiksi. Arelen itse seisoi Meldarionin kanssa suoraan porttien
yläpuolella kun kuului suuri rysähdys ja portit kaatuivat saranoiden pettäessä maahan. Raistlinin joukot
ratsastivat sisään ja Arelen hyppäsi korkealta muurilta suoraan Raistlinin niskaan ja löi tämän
kyynärpäällään pois satulasta. Nyt Arelen kääntyi ja veti Angvalan huotrasta. Sen mithrilinen terä hohti
kylmänä auringon viime säteissä jotka värjäsivät kaiken punertavaksi. Arelen seisoi Amon Hyarmenin
keihäs miesten edessä eikä päästänyt ketään ohitseen. Angvala leimusi kun se viilsi BlackDynastyn
miehiä ja syrjäsilmällä Arelen näki hevosten talloman Raistlinin makaavan maassa. Nyt vihollisia tuli jo
liikaa ja Arelen perääntyi hieman. Mutta sitten Darnholmin pirullisen tarkka osuma kaatoi Arelenin
Raistlinilta viemän hevosen ja Arelenin jalka olisi jäänyt kaatuvan hevosen alle jollei tämä olisi ehtinyt
hypätä satulasta. Nyt Arelen taisteli jalan ja vihollisia oli jo joka puolella ympärillä. Arelen sivalsi juuri
yhdeltä Sera´Gosilaiselta pimentohaltialta pään irti kun jonkun suuri sotavasara osui Arelenin kypärän
suojaaman päähän ja Arelen kaatui tajuttomana maahan. Iskun antaja oli varma että Arelen oli kuollut ja
ei sen kummemmin jäänyt varmistelemaan asiaa. Silloin aurinko laski ja Angvalan terä lakkasi
hohtamasta.

Arelen heräsi.Hän oli hautautunut ruumismeren alle joka oli kertynyt hänen ollessa tajuttomana. Ensin
Arelen luuli että hän oli kuollut ja että taisto jatkuisi tuonpuoleisessa koska hän näki Raistlinin
taistelemassa Jalilin kanssa keskellä vihollismerta joka rynnisti kohti Eldamarin pääporttia. Puolustavat
Eldamarilaiset perääntyivät askel askeleelta torjuen vihollisten iskuja. Silloin Arelen nousi ja tajusi ettei
ollutkaan vielä kuollut koska hänellä oli tajuton päänsärky. Nyt hän kuitenkin nosti Angvalan maasta ja
rynnisti päin vihollisen selustaa. Muut olivat jo perääntyneet pääporttien suojiin kun sinne päässet
heittivät nuolisatten hyökkääjien päälle. Vieläkin Arelen ihmetteli että miten Raistlin ja Jalil olivat
kumpikin elossa. Mutta nyt hänellä oli muuta mietittävää. Hän tunkeutui vihollisten jokkojen läpi, joka oli
vähentynyt huomattavasti ja Arelen ei nähnyt enää yhtään Sera´Gosilaista. Nyt hän kuitenkin iskeytyi
yllättyneen vihollislauman läpi portteja puolustavien jousien avustuksella. Lopulta hän pääsi joukkojen
läpi (pääjoukot olivat sivuummalla) eikä kukaan lähtenyt Arelenin perään pelkäen vihollisten
nuolisadetta. Silloin Meldarion huusi Arelenille: "Arelen missä kautta Manwën olet ollut?! Äkkiä sisään
sieltä!". Arelen hieman tympääntyi tästä vastaan otosta mutta juoksi avatusta portista sisään ja lyhistyi
maahan. Häneen oli osunut monta nuolta, mutta hänen panssarinsa oli suojannut pahemmilta haavoilta.
Kaksi parantajaa auttoivat hänet ylös muurille jossa he paransivat haavat miten taisivat. Arelen nousi
taas jaloilleen ja Poukka juoksi hänen luo. Vaihdettuaan pikaiset kuulumiset taistelun kulusta Arelen meni
Jalilin luokse jota paransi parhaillaan kolme parantajaa. "Miten oikein pääsit takaisin elossa?" kysyi
Arelen Jalililta joka nojasi muuriin raskaasti hengittäen. "Minä... ratsastin takaisin kun... olin taistellut
tieni joukkojen läpi... sitten Raistlin... nousi maasta ja iski hevosen altani... Hän olisi tappanut minut ellei
jousimiehet olisivat osuneet Raistliniin... Sitten peräännyin tänne..." puuskutti Jalil joka otti nyt
katanansa ja nousi ylös kun haavat oli sidottu. Arelen meni nyt Meldarionin luo ja kertoi vähän lisää
taistelun kulusta ja Arelen kertoi miten häneltä oli lähtenyt taju. Nyt he näkivät miten BlackDynastyn
pääjoukot liittyivät siihen pienempään jonka läpi Arelen oli tunkeutunut. Arelen ei tiennyt että parhaillaan
Berginyon odotti miehineen Metsätiellä valmiina iskemään.

Arelen näki että Raistlinin joukot olivat valmiita taas rynnäkköön ja Arelen otti taas esiin jousensa. Nyt
lauloivat Arelen Palantírin ja Darnholm Jousimiehen jouset vuoronperään ja miehiä kaatui kummaltakin
puolen. Nyt he kumpikin tähtäsivät toisiaan. Yhtä aikaa lennähtivät nuolet ilmaan ja Darnholmin nuoli
tunkeutui Arelenin olkapäähän ja Arelenin nuoli syöksähti Darnholmin jousen läpi ja upposi tämän
kylkeen. Darnholm voihkaisi ja kiskaisi nuolen irti kyljestään. Samoin teki Arelen. "Liikaa nuolia tälle
päivälle..." ajatteli Arelen ja ampui hevosen, jolla Darnholm ratsasti. Hevonen kaatui vetäen Darnholmin
mukanaan. Ja tästähän Gondorin miehet raivostuivat ja lähtivät huutaen rynnäkköön kohti portteja.
Raistlin käski joukkojensa seurata heitä. "Ampukaa!" kuului jälleen Meldarionin huuto ja tuhannet
nuolivat halkoivat jälleen ilmaa kaataen lähinnä eturintaman Gondorin miehet. Arelen antoi jälleen
jousensa laulaa ja tiputti Elessarin satulasta ampumalla tätä jalkaan. Gondorin joukot ratsastivat hänestä
sivuun etteivät ratsastaisi tämän päältä mutta oli varma ettei suraavat BlackDynastyn miehet varoisivat
häntä. Niinpä Darnholm, joka oli saanut uuden ratsun, poimi Elessarin hevosensa taakse ja antoi tämän
ratsastaa jotta Darnholm pääsisi itse taas käyttäämään jousta jonka oli vienyt eräältä kuolleelta haltialta,
kun Darnholmin vanhanjousen särki Arelenin nuoli. Jälleen hakeutui Darnholmin nuoli kohti Arelenia, joka
ei ollut huomannut että Darnholm oli jälleen pelissä mukana. Nuoli kimposi Arelenin mithril panssarista,
mutta nuolen voimasta Arelen horjahti ja tippui muurilta. Parantaja juoksi heti häntä kohti mutta Arelen
sanoi ettei häneen ollut osunut ja kiipesi takaisin muurille aikeenaan ampua Darnholm satulasta
lopullisesti. Arelen nousi jälleen muurille ja taivutti jousensa valmiiksi ja haki katseellaan Darnholmia,
muttei enää nähnyt tätä missään. Nyreissään hän ampui sen sijaan erään etulinjaan ratsastaneen
BlackDynastylaisen joka tippui satulasta nuoli silmien välissä. Muurin murtajat alkoivat taas jyskyttää,
mutta ne perääntyivät kun Meldarion käski kaataa tervaa heidän päälleen. Pian he kuitenkin taas
aloittivat kilvet kattonaan tervan ja nuolien varalta. Nuolisateet vähensivät hyökkääjien lukumäärä joka
hetki mutta lopulta Eldamarin pääportit murtuivat saranoiltaan ja nämäkin muurit kaatuivat murskaten
kaikki niiden alle jääneet. Joukkoja rynni sisään jalan ja ratsain ja monet (Arelen mukaan lukien)
kääntyivät ympäri ja alkoivat ampua sisään päässeitä vihollisia. Silloin Arelen näki heitä kohti laukkaavan
haltian, joka tuli suuren Metsätein suunnalta. Tämä oli päätyä neulatyynyksi, mutta porttien sisäpihalla
oli monia miehiä keihäät ja miekat aseinaan vastaanottamassa portin läpi saapuvia. Ratsumies pääsi
muureille ja juoksi Meldarionin luo. Meldarion oli vain muutaman sylen päässä Arelenista ja hän kuuli
mitä he puhuivat.

Ratsastaja esittäytyi Tho nimiseksi haltiaksi ja kuuli Thon kertovan että Berginyon oli sindariensa kanssa
vallannut Metsätien. Arelen kuuli Meldarionin käskyhuudon omille sotilailleen hyökätä Metsätielle ja
vallata se takaisin ja silloin Arelen kauhistui kun muisti ettei hän ollut nähnyt vasaran iskun jälkeen
Berginyonia tai Sera´Gosialisia missään. Hän ei kuitenkaan voinut lähteä muureilta vaan sanoi vieressään
olevalle Poukalle: "Mene Amon Esteliin. Kierrä Berginyonin joukot. En usko että heitä on kahtatuhatta
enempää joten he kai perääntyvät Meldarionin miesten iskiessä. Varoita Amon Estelin sotilaita ja ota
komento. Tulen itse niin pian kuin voin". Poukka nyökkäsi ja juoksi muurilta alas ja otti hevosen jonka
ratsastaja oli epäilemättä ammuttu satulasta. Arelen jatkoi jousensa käyttöä, mutta kun huomasi ettei
vihollisella ollut enää montaa ratsumiestä, hän juoksi muureilta alas ampuen jousellaan koko ajan.
Sisäpihalle päästyään hän laski jousen ja veti Angvalan esiin, joka hohti kylmänä kuun valossa. Angvala
halkoi niin ilmaa kuin päitä ja viholliset kavahtivat ja kauhuissaan Areleniä joka kultaisessa
haarniskassaan tappoi jokaisen vastaan tulevan vihollisen. Lopulta Arelen arveli että puolustajat
kestäisivät ja oli huolissaan Metsätiestä. Niinpä hän ampui ensimmäisen vastaan tulevan vihollisen jolla
oli hevonen ja hyppäsi hevosen selkään ja karautti kohti Metsätietä. Siellä ei ollut enää kuin ruumiita ja
haavoittuneita kun Arelen metsätielle pääsi ja kuuli että Berginyon oli perääntynyt kohti ALqualondëa.
Arelen laukkasi Alqualondëen. Alqualondën portit olivat säpäleinä ja ruumiit peittivät maan. Arelen
ratsasti Alqualondën läpi kohti Amon Esteliin vievää tietä ja pelkäsi jo pahinta. Alqualondën toiseen
päähän päästyään hän näki jotain kammottavaa. Enää Tho ja muutama kymmentä muuta näytti olevan
elossa ja sindoja oli vielä monta sataa. Tho taisteli Berginyonia vastaan. Arelen toitotti torveaan ja näki
Berginyonin joka surmasi raa´asti Thon. Arelen ei huomannut että myös Jalil oli elossa. Tämä taisteli
hieman sivummalla Berginyonista ja Jaliliin oli osunut monia nuolia ja Arelen näki kuinka viisi sindaa
hakkasivat tämän armotta maahan. Arelen toitotti uudestaan torvea ja ratsasti kohti Berginyonia. Berg
juoksi vastaan ja sivalsi Arelenin ratsua kylkeen ja Arelen hyppäsi pois satulasta ja armoton
kaksintaistelu alkoi. Arelen oli jo saanut osumia ja oli väsynyt taistelussa, mutta Berginyon oli vasta
päässyt alkuun ja alkoikin päästä heti voitolle. Mutta Arelen ei antanut peristi ja taisteli raivolla. Tilanne
oli jo hieman tasoittunut kunnes kaikki muut oli jo tapettu ja sindarit olivat kertyneet rinkiin katsomaan
Arelenin ja Berginyonin taistoa. Berf sivalsi Arelenia jalkaan. Arelen voihkaisi, mutta iski raivolla veitsen
Berginyonin olkapäähän ja potkaisi tämän selälleen maahan. Nyt sindar kävivät Arelenin päälle ja
Berginyon sivalsi Arelenia kasvoihin. Arelen kaatui maahan. Berginyon hymyili ivallisesti ja marssitti
joukkonsa kohti Amon Esteliä.

Arelen heräsi kipuihinsa. Hänellä oli vakavia haavoja monessa kohdin. Arelen oksensi. Hän näki nyt Thon
ja Jalilin ruumiit ja muisti mitä oli tapahtunut. "Poukka" hän ajatteli ja nousi tuskaisesti. Hän lähti
juoksemaan kohti Amon Esteliä joka oli lähes suojaton ja ilman muuria Alqualondën puolelta. Arelen löysi
hevosen ja karautti sillä kohti Amon Esteliä. Hän Amon Estelin tulessa ja raivostui suunnattomasti. Kauhu
valahti monen sindan kasvoille kun näkivät raivoa puhkuvan kohti ratsastvan Arelenin, jonka kypärässä
hotava punainen kivi hohkasi hiilen punaisena ja Angvalan terä loisti tuomion valoa. Arelen iskeytyi
Bergin riveihin ja löi raivoissaan Angvalalla halki vihollisten kilvet ja kypärät ja tunkeutui joukkojen läpi
kohti Bergiä. Arelen näki Bergin suurtorin vieressä virtaavalla joella, jonka yli vievä silta vei Ornandiin,
Puiden Laaksoon. Kivisillalla Berginyonin edessä Arelen näki Poukan joka taisteli viimeisin voimin Bergiä
vastaan. Kuolleita Amon Estelin sotilaita oli joka paikassa torilla ja sillalla. Arelen katsoi avuttomana kun
Berg luhistutti sillan doomboltilla ja Poukka tippui sillan mukana jokeen. Arelen huusi raivoissaan ja
hypääsi pois hevosen selästä juosten kohti Berginyonina. Arelen hyppäsi miekka valmiina iskuun ja Berg
asetti miekkansa torjunta asentoon. Berginyon ei kuitenkaan pystynyt torjumaan Arelenin raivoa kun
tämä iski kaaressa Bergiä kohti joka kaatui maahan paha haava rinnassa. Nyt alkoi uusi taisto ja Arelen
iski kaikella voimallaan ja Berginyonilla oli täysi työ torjua Arelenin iskuja. Berg sain haavoja ja perääntyi
kaupungin muurien ulkopuolelle. Berginyonin peräännyttyä Arelen luhistui polvilleen ja etsi katseellaan
Poukkaa ruumiiden tukkimasta joesta. Mutta Poukkaa Arelen ei löytänyt. Hän kuuli Berginyonin torven
törähtävän. Berg oli ilmeisesti toipunut hämmästyksestä ja valmiina lyömään Arelenin lopullisesti. Arelen
näki kohti juoksevan Berginyonin ja hänen joukkonsa. Arelen oli nyt yksin näitä kaikkia vastaan. Arelen
juoksi huutaen Berginyonia kohti käytellen nyt Angvalaa kaksin käsin. Berginyon ja sindar hämmästelivät
Arelenin rohkeutta ja itsepäisyyttä. Arelen iski kohti Berginyonia joka oli valmis. Berg väistöi ja Arelen
iski ohi. Berg yritti iskeä Arelenia selkään mutta tämä väisti ja potkaisi Berginyonia mahaan. Arelen
tappoi liian lähelle tuppaavat sindat ja keskittyi taas Berginyoniin. Berg kaatui maahan kun Arelen iski
Angvalalla ilkeän haavan Bergin vatsaan. Berginyon käski sindansa Arelenin kimppuun mutta kun sindar
näkivät loimuavan Angvalan, he perääntyivät eivätkä suostuneet menemään lähellekkään Arelenia.
Arelen iski vielä kerran Bergiä käteen ja tämä tiputti Sivarenin. "Perääntykää!" hän huusi ja teleporttasi
takaisin Sera´Gosiin. Arelen oli yksin käännyttänyt kokonaisen armeijan takaisin, mutta oli maksanut
siitä kalliisti. Amon Estel oli tulessa ja Poukka ilmeisesti joen pohjassa. Arelen puhalsi viimeisillä voimilla
torveensa ja sen ääni kaikui kauas Alqualondëen ja Tirioniin asti. Apua oli nyt siis tulossa ja Arelen
laahusti Minas Nimthilin portille ja rojahti istumaan hengittäen raskaasti. Apu oli tulossa ja Sera´Gos
ajettu pois ja Arelen nukahti torninsa oven eteen väsyneenä.

Black Dynastyn Tuho

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta Pelennorin kentille, kun Darnholm Jousimies ratsasti kohti Amon
Esteliä. Darnholm oli jättänyt Liittouman ja Gondorin ja oli siirtynyt Eldamarin puolelle ruhtinas Arelenin
palvelukseen Amon Estelin samoojien päälliköksi. Darnholm oli varuillaan sillä hän uskoi että hänet
koitettaisiin tapattaa puolen vaihdon vuoksi. Hän kuitenkin uskoi ettei hänellä olisi hätää avoimilla
Pelennorin kentillä, mutta matka Amon Esteliin oli vielä pitkä. Vasta kun aurinko oli jo kääntynyt laskuun,
hän pysähtyi pienen puron varrelle ja antoi hevosensa levätä. Hän joi vettä purosta ja kavoi laukustaan
hieman cramia ja kuivattuja hedelmiä. Kun hevonen näytti levänneeltä hän jatkoit matkaa. Laskeva
aurinko oli jo värjännyt Pelennorin kentät punertavaksi ja äkkiä Darnholm näki että häntä seurattiin.
Puolisen tusinaa miestä ratsastivat hänen takanaan noin puolen virstan päässä. Darnholm kannusti
hevosensa laukkaan. Hänen oli helpompi puolustautua metsässä piilosta, kuin avoimella kentällä
ylivoimaa vastaan. Darnholmin seuraajat kannustivat myös hevosensa laukkaan. Darnholmin hevonen oli
juuri levännyt ja aluksi näytti siltä että Darnholm pääsisi karkuun seuraajiltaan. Mutta silloin Darnholm
näki vasemmalta puoleltaan pohjoisesta saman kokoisen joukkion paljon lähempänä laukaten häntä
kohti. "Yksi tusinaa vastaan" ajatteli Darnholm hieman huolissaan. Hänen tarkoituksena oli päästä
metsään ja ampua seuraajat jousella. Metsä häämötti jo horisontissa ja Darnholmin ratsu alkoi jo väsyä.
Mutta silloin Darnholm näki lännessä suoraan edessään viitisenkymmenen miehen joukon. Darnholm luuli
näitä aluksi Elessarin palkkatappajiksi, mutta lähemmäs ratsastettuaan hän näki että he olivat
suurikokoisempia ja olivat selvästi pohjoisen barbaareja. Nämä olivat selvästi matkalla Amon Esteliin,
mutta olivat ilmeisesti harhautuneet reitiltään kun saapuivat sitä kohti idästä. Darnholm puhalsi
torveensa ja koko joukko kääntyi Darnholmia kohti. Myös barbaarit erottivat Darnholmin takana
ratsastavat miehet. Aluksi barbaarit luulivat tätä väijytykseksi sillä jotkut vilkuilivat hermostuneina
metsää päin kuin odottaen että sieltäkin syöksähtäisi joukko vihollisia. Darnholm lähestyi barbaareja ja
keihäitä laitettiin jo tanaan ja jotkut latasivat suuret varsijousensa. Darnholm nosti avonaisen kätensä
rauhan merkiksi ja keihäät laskettiin alas, mutta jousimiehet pitivät vielä jousensa valmiina ja Darnholm
tiesi että yksikin väärä liike tekisi hänestä neulatyynyn. Darnholm ratsasti kymmenisen metrin päähän
barbaareista ja sanoi: "Pyydän apuanne. Olen matkalla kohti Amon Esteliä liittyäkseni Arelenin
joukkoihin. Mutta nyt palkkatappajat ovat kannoillani ja tarvitsisin apuanne". Silloin astui esiin
suurikokoinen barbaari jolla oli kädessään suuri bastardimiekka. Tämä mies oli ilmeisesti heidän
johtajansa. "Sinähän olet Darnholm. Gondorin samoojien johtaja. Minä olen Belaldur ja olen myöskin
matkalla kohti Amon Esteliä liittääkseni kansani, Chelestran miehet, Arelenin joukkoihin. En luota sinuun
sillä olen kuullut tarinoista että olet vihollisista vaarallisimpia. Saatat olla vihollisen valkooja ja siksi tulet
mukaamme ja jos et tule, niin sinun käy huonosti" sanoi Belaldur ja nyökkäsi jousimiehiään kohti.
Darnholm näki seuraajiensa pysähtyvän ja kun joukko barbaareja jatkoi matkaansa Darnholm mukanaan.
Kääntyivät Darnholmin seuraajat takaisin kohti Minas Tirithiä.

Yö tuli vaan silti jatkoi barbaarijoukko matkaansa Darnholm mukanaan. Darnholmin aseet oli otettu
talteen, mutta ruumintarkastuksessa ei oltu huomattu mm. Darnholmin saappaassa piilossa olevaa
puukkoa. Darnholmilla ei kylläkään tullut mieleenkään että hän tätä veistä käyttäisi, koska tällä
tavallahan hän pääsisi turvallisesti Amon Esteliin. Lopulta Minas Nimthil erottui nousevaa kuuta vasten
mustana pylväänä. Tornin huipulla paloin valo. Vielä tunnin matkanteon jälkeen Amon Estelin soihdut
erottuivat ja nyt Minas Nimthil hohti kylmän valkeana kuun valossa ja tornin ulkoseinissä hohti hopeisia
kuvioita ja haltiariimuja jotka oli tehty ithildinistä. Belaldur hakkasi porttia suurella nyrkillään.
Portinvartija tuli avaamaan ja tiedusteli herrojen asiaa. "Tulimme liittymään Arelen Palantírin joukkoihin.
Ja meillä on mukanmme Darnholm. Liekö ystävä vai vihollisen vakooja, sen päätöksen jätän Arelenille.
Suuret mithrilistä taotut myös ithildinillä koristetut portit aukenivat ja joukkio astui sisäpihalle ja alkoi
nousta ylös kukkulaan hakattuja marmorirappuja kunnes saapuivat seuraavalle, hieman heppoisemmalle
portille, joka oli tehty mallornista ja sen myös ithildin koristukset hohtivat hopeaa kuunvalossa.
Porttiloksahti kiinni ja joukkio huomasi olevansa melkoin Minas Nimthilin portilla. Heitä vastaan tuli haltia
soihtu kädessä. "Olen Poukka, Amon Estelin ruhtinas ja Arelenin luottomies" sanoi haltia ja hiljeni kun
tunnisti Belaldurin. "Belaldur!" huudahti Poukka ja syleili tätä. "Sinäkin täällä? Miten ihmeessä?" kysyi
hän. "No Chelestra tyhjeni ja päätin tulla tänne. Täällä saan todennäköisesti enemmän aikaiseksi kuin
sielä pohjoisessa". Nyt Poukka näki Darnholmin ja sanoi: "Belaldur päästä Darnholm vapaaksi. Hän on
ystävä" käski Poukka ja osoitti Darnholmia josta piti kiinni kaksi barbaaria. Belaldur murahti kerran ja
Darnholm päästettiin irti ja hänen varusteensa viskattiin Poukan jalkoihin. "Tulkaa perässä" sanoi Poukka
ja lähti kulkemaan kohti Minas Nimthilin suuria raskaita hopeasta ja teräksestä tehtyjä ovia joiden
ithildinistä tehdyt merkit ja kuviot hohtivat kirkkaana. Kun Poukka astui ovien eteen ne aukenivat
itsestään sisään päin. "Mitä taikuutta tuo on?" kysyi Belaldur ihmeissään. "Pikku haltiatemppu vain. Olen
Minas Nimthilin porttien vartija ja ovet tottelevat ajatuksiani" sanoi Poukka hymyillen lempeästi yhä
hämillään olevalle barbaarille. Poukka johdatti joukkion kierreportaita alas melkein kukkulan ytimeen
kunnes he saapuivat suurehkoon saliin jossa oli kymmeniä soihtuja palamsaa seinillä ja monia ahjoja
jotka vielä hohkasivat lämpiminä. Niitä oli selvästi käytetty vielä muutama tunti sitten. "Nukutte täällä
yön yli" sanoi Poukka barbaareille ja levitti kätensä kuin esitelläkseen salin. "Nämä ovat Amon Estelin
haltiaseppojen pajat. Mutta pyydän älkää laskeutuko enää alemmas sillä nuo portaat vievät kukkulan
ytimeen Arelenin yksityiseen pajaan" sanoi Poukka ja osoitti salin vastakkaiseen päähän. "Darnholm, sinä
seuraat vielä minua" sanoi Poukka ja lähti taas kapuamaan Darnholmin kanssa ylös portaita. Poukka vei
Darnholmin pieneen vierashuoneeseen, joka yhden kerroksen maanpinnan yläpuolella. "Sinä nukut täällä
ja Arelen ottaa sinut vastaan heti aamulla. Hyvää yötä" sanoi Poukka ja laittoi oven kiinni lähtien
huoneesta.

Aamu valkeni ja auringon ensi säteet paistoivat sisään Minas Nimthilin ikkunoista ja Darnholm heräsi.
Hän puki päälleen ja vyötti miekkansa vyölleen. Sitten hän astui huoneestaan ulos. Hän näki joitain
haltioita hääräämässä omiaan. Heidän joukossaan oli myös Poukka, joka huomattuaan Darnholm käveli
hänen luokseen ja sanoi: "Kas, huomenta Jousimies. Olemmekin jo odottaneet heräilyäsi. Arelen odottaa
sinua ruokasalissa". Sitten Poukka johdatti hänet pari kerrosta ylemmäksi ja sen kerroksen suuret
tammiovet avautuivat. He astuivat saliin. Salin keskellä oli pitkä pöytä, jossa ei ollut päätyjä. Pöydän
molemmin puolen istui barbaareja syömässä lihaa olut tuopit kourassa. Pöydässä oli myös Arelen, joka
keskusteli Belaldurin kanssa. Arelen huomasi heidät. Ja huudahti: "Ah! Darnholm! Liity toki seuraamme.
Palvelija! Tuokaa Darnholmille pikari!". Darnholm istui Arelenin viereen ja Poukka häntä vastapäätä ja
alkoi puhua Belaldurin kanssa joka istui hänen vieressään. Darnholmille tuotiin pikari, joka täytettiin
viinillä. "Suonet varmaan anteeksi Belaldurille, joka luuli sinua vakoojaksi" sanoi Arelen hieman
anteeksipyytävään sävyyn. "Toki heitti Darnholm ja heilautti kättään muina miehinä "Onhan se toki
ymmärrettävää, kun monikaan ei tiedä puolen vaihdostani". Arelen ja Darnholm alkoivat sopimaan
käytännön asioita. Darnholmista tuli Amon Estelin samoojien päällikkö ja sai asunnon Amon Estelin
suurtorin vierestä. Kaikki alkoivat päätell aamiaistaan. "Ja nyt suonet anteeksi, mutta minulla on kiireitä
koska sota on jälleen ovellamme" sanoi Arelen. "Sinulla on myös luonnollisesti lupa kulkea Minas
Nimthilissä milloni haluat" hän vielä lisäsi ja poistui ylempiin kerroksiin. Darnholm lähti alakerroksiin.

Arelen käveli sisään suureen mithril-saliinsa ja katsoi palantíriin. Hän suuntasi sen näyttämään vihollisen
toimia ja näki todella vähän vihollisia BlackDynastyn porteilla. "Liekö jokin hämäys" ajatteli Arelen ja
suuntasi palantírin näyttämään kohti pohjoista Sera´Gosia. Siellä oli enemmän miehiä mutta jo
pelkästään Amon Estelin joukot löisivät kevyesti nuo molemmat joukot jos heitä oli niin vähän kuin miltä
näytti. Arelen nosti katseensa pois palantírista ja istui valtaistuimelleen. Hän pohdiskeli sotastrategiaa
kun Pouka astui sisään ilmoittaen: "Herra, Darnholmilla olisi asiaa". Arelen nyökäsi ja Poukka poistui ja
Darnholm astui sisään. "Niin?" kysyi Arelen. "Tiedän piilotien suoraan BlackDynastyn päämajaan" sanoi
Darnholm. Arelen hämmästyi ja sanoi: "Näytä se minulle". Darnholm nyökkäsi ja sanoi: "Hyvä on. Tule
perässä".

Arelen seurasi Darnholmia ja he lähtivät ratsastamaan kohti Gondoria. "Miksi me Gondoria kohti
ratsastamme?" kysyi Arelen. "Näet sitten ystäväni" sanoi Darnholm ja matka jatkui. Pian he saapuivat
metsän laitaan ja ratsastivat metsään. "Tunnen tämä metsän vähintään yhtä hyvin kuin sinä tunnet
Minas Nimthilin" sanoi Darnholm ja ratsasti päättäväisesti kohti metsän sydäntä ja Arelen ratsasti hänen
perässään. Pian he pysähtyivät erään kallion juurelle. Kallio oli peittynyt muratteihin ja sen juurella
kasvoi piikkipensaikkoa. "Siinä" sanoi Darnholm osoittaen kohti pensaikkoa. "Näen vain piikkipensaita
Darnholm hyvä" sanoi Arelen. Darnholm otti miekkansa ja iski sillä pensaita syrjään kunnes oli muratin
peittämän kallion vieressä. Darnholm huitaisi miekallaan yhdestä kohdin muratit poikki ja niiden takaa
paljastui luola. Kallion toisella puolen on tie suoraan BlackDynastyyn ja sitä tietä ei yksikään muuri
katkaise. Arelen hymyili ja sanoi: "Kiitos Jousimies, olet tehnyt hyvää työtä". Sitten he kääntyivät ja
ratsastivat takaisin kohti Amon Esteliä.

Perille päästyään oli Poukka heitä vastassa. "Valtias, Jalil on lähettänyt viestin" sanpi hän ja ojensi
Arelenille kirjeen. Arelen otti kirjeen ja laskeutui satulasta ja antoi hevosen talliväelle. Arelen avasi
kirjeen. Siinä sanottiin näin: "Arelen, koska kuningas Meldarion ja käskynhaltija Fëantur ovat kumpikin
matkoilla, otan minä vallan hyökkäyksen ajaksi ja kaikkien on kokoonnuttava Valkoisille Porteille hyvissä
ajoin ennen auringon laskua. Ota miehesi mukaan. Näin toivoo Jalil Meldarionin tyttären poika, Eldamarin
prinssi". Arelen taittoi kirjeen ja antoi sen Poukalle. "Täysi kutsunta. Kaikki miehet torille puolen tunnin
kuluttua" hän sanoi Poukalle. Poukka nyökkäsi ja lähti suorittamaan hänelle annettua käskyä. "Mitä
kirjeessä sanottiin?" kysyi Darnholm. "Jalil käskee kaikki Porteille ennen auringon laskua. Hyökkäämme
BlackDynastyyn. Sinun reittiäsi tarvitaan" vastasi Arelen ja käveli Minas Nimthiliin. "Ratsasta jo Porteille.
Tulen miehieni kanssa perässä" sanoi Arelen vielä Darnholmille, joka kääntyi ja palasi talleille. Arelen
nousi portaat ylös saliinsa ja katsoi taas palantír

Amon Estelin joukot olivat moninkertaistuneet sitten "Kymmenen tuhannen isku taistelun" jälkeen.
Puolen tunnin päästä Arelen laskeutui tornistaan ja ratsasti torille, siellä odotti 5 000 haltiaa ja Belaldurin
barbaarit. "Valtias" aloitti Poukka joka oli ratsastanut Arelenin luo huomattuaan tämän "Enempää ei
torille mahtunut mutta vielä 15 000 haltiaa odottaa kaupungin ulkopuolella". "Hyvä, lähdemme heti"
sanoi Arelen. Pian yli 20 000 ratsua ratsasti kohti Valkoisia Portteja. Matka sujui ongelmitta ja pian
Valkoiset Portit näkyivät jo. Koko joukko ratsasti sisään ja heitä tervehdittiin riemulla torven töräytyksin
ja riemu huudoin. Amon Estel oli nyt Eldamarin joukkojen tukipylväs ja tuon hetkinen armeija oli lähes 40
000 miestä joista siis yli puolet oli Amon Estelin joukkoja. "No niin" aloitti Jalil "Vihollinen on nyt heikkona
taistelujen jäljiltä ja nyt on meidän aikamme iskeä". "Mitä me siis tässä vielä seisoskelemme? Matkaan
vaan!" aloitti Jalilin veli. "Seis!" huusi Arelen "Tiedän salaisen reitin". Mutta ketään ei kuullut häntä
hälinältä ja ne jotka kuulivat eivät välittäneet. Portit avattiin ja joukot lähtivät jo laukkaamaan
BlackDynastya kohti. "Jalil, Darnholm, Belaldur, Poukka! Minun mukaani!" sai Arelen kailotettua ja Jalil
pysähtyi. "Vai jänistää velipoika? No ei se mitään, minä olen yhtälailla Meldarionin sukua kuin sinäkin
joten otan näiden joukkojen komennon. Kohti BlackDynastyä!" huusi Jalilin veli ja joukot lähtivät
laukkaamaan. Porteille jäivät Jalil, Darnholm, Poukka sekä Belaldur ja Arelen joukkoineen. "Menkäämme
salaisempaa tietä ja yllättäkäämme vihollinen!" huusi Arelen ja Porteille jääneet lähtivät seuraamaan
häntä ja Darnholmia kohti salaisempaa reittiä.

Aurinko oli laskemaan päin kun Arelen ja muut ratsastivat salaista tietä pitkin kohti BlackDynastyn
sydäntä. He olivat jo ratsastaneet luolan läpi ja edessä oli nyt harvaa metsää. Pian he saapuivatkin jo
BlackDynastyn pääristeykseen ja he kuulivat jo taistelun melskettä muureilta. He laukkasivat paikalle ja
näkivät Jalilin veljet muurin toisella puolen yrittäen päästä tikkaiden avulla ylös muurille. Nyt vihollinen
kauhistui kun näki takaapäin ratsastavan paljon suuremman joukkion ja ihmettelivät miten tämä oli
mahdollista. "Vain kymmenisen tuhatta" ajatteli Arelen ja toitotti suurta torveaan. Vihollinen oli nyt
kahden armeijan välissä ja tappio voitto oli lähes varma. Arelenin joukot kävivät sisäpihalla olevien
kimppuun ja BlackDynastyn raskaat rautaportit rysähtivät äänekkäästi maahan ja haltioita tulvi sisään.
Vihollinen lähti perääntymään Arelenin armeijaa kohti ja jokin sata pääsi sekasotkusta karkuun. Arelen
kuuli vain Berginyonin ja Listomarin perääntymis huudot. Arelen kääntyi ja lähti seuraamaan
karkuunpäässeitä perääntyjiä. Amon Estelin joukot seurasivat perässä ja pian vihollinen oli taas
piiritettynä. Berginyonin oli ahdistettu vasten muuria ja Arelen ampui tätä jousella olkapäähän. Berginyon
oli nyt yksin montaa kymmentä vastaan ja huonossa kunnossa. Berginyon kaatui ja hakattiin maahan
kuoliaaksi Arelenin ammuttua ratkaisevan nuolen Berginyonin rintaan. Nyt Arelen kaatui. Listomar oli
iskenyt häntä takaapäin mutta Arelenin kypärä oli kestänyt iskun. Nyt alkoi hurja kaksintaistelu kahden
mahtavan välillä. "Hahaa! Kaiken pahan alku ja juuri!" huudahti Arelen ja sivalsi Listomaria Angvalalla
jalkaan. "Hah, kaiken hyvän mahti ja voima" heitti Listomar takaisin ja iski miekallaan Arelenia joka torjui
iskun kilvellään. Hurja taisto jatkui ja Arelen iski Listomarin oikean käden irti. Listomar päästi hrvittävän
huudon ja kaatui. Listomar makasi nyt maassa ja Arelen valmistautui armoniskuun. Silloin Listomar
huomasi pitkän haltiaveitsen joka riippui Arelenin vyöllä. Käärmeen nopeudella Listomar nappasi Arelenin
veitsen vasemmalla kädellään ja iski sen tämän jalkaan. Arelenkin parahti ja tippui toisen polvensa
varaan ja Angvala tippui hänen kädestään. Arelen kiskaisi Hyare-veitsensä pois jalastaan ja survaisi sen
Listomarin sydämeen. Listomar kuoli siihen paikkaan ja Arelen laittoi Hyaren tuppeen ja nosti Angvalan.
Laskeva aurinko värjäsi ruumismeren punaiseksi ja taistelu oli lopuillaan. Jalil ja jotkin barbaarit vielä
tappoivat muutamia elossa olevia vihollisia, mutta voitto oli jo varma. Mutta myös heidän puoleltaan oli
saanut surmansa monta tuhatta haltiaa. Jalil iski vielä viimeisen Sera´Gosilaisen sindarin maahan ja
taistelu oli ohi. Eldamar oli saanut murskavoiton ja BlackDynasty oli nyt lopullisesti kukistettu. "Näkikö
kukaan Raistlinia?" kysyi Arelen. Kaikki pudistivat päätään. "Voi olla että hänen kauttaan paha vielä
nousee, mutta siihen asti saamme olla rauhassa" sanoi Arelen ja lähti ratsastamaan kohti Amon Esteliä.

Hän ratsasti läpi pirstoutuneiden porttien ja Amon Estelin joukot, Jalil, Darnholm, Poukka ja Belaldur
joukkoineen seurasivat häntä. Amon Esteliin päästyään Arelen kutsui kaikki suuriin pajoihinsa
huoltamaan varustet kuntoon. Arelenin palvelijat kantoivat pajoihin suuren pöydän ja oluttynnyreitä.
Suuri huoltotyö alkoi ja aamuun asti kuului kalske pajoista kun rikkinäisiä varusteita ja aseita korjattiin.
Arelen puhdisti ja teroitti vielä Hyaren ja laittoi sen takaisin tuppeen. Barbaarit hyräilivät joitain laulujaan
pöydässä. "Menkäämme ylös saliin ja pitäkäämme kunnon pidot voiton kunniaksi" sanoi Arelen ja siltä
istumalta lähdettiin ruokasaliin, jonne oli jo valmisteltu pitopöytä valmiiksi. Ja joukkio aloitti ilakoinnin
joka lopetettiin vasta keskipäivän aikoihin. Eldamar oli taas kukistanut vastustajansa ja vaikka Sera´Gos
ja Gondor vielä pysyivätkin, ei ollut vielä syytä huoleen ajattelivat monet. Mutta tämän suhteen he
erähtyivät kuten seuraavassa tarinassa tulette huomaamaan.
Darnholm Jousimies
Oli rauhallinen iltapäivä kun Gondorian Käskynhaltia ja Kapteeni Darnholm oli tarkastamassa maansa
rajoja parin kymmenen samoojan kanssa.
He kävelivät yleisillä poluilla ja teillä ollakseen varmoja ettei kukaan tunkeutuisi maahan. Samassa he
kuulivat edessä marssia. He suorastaan hyppäsivät tietä reunustaviin metsiin
juuri ennen kuin Arelen ja Poukka ratsastivat hevosineen
metsätiellä. Hän oli piiloutunut aivan tien viereiseen puuhun ja kuuli mitä kaksikko puhui: "Oletko varma
että miehet kannattaa viedä tätä tietä pitkin? Tämä tie on todella lähellä Gondorin rajaa ja poikkeaa
Gondorin Ithielissäkin." sanoi Poukka vieressä ratsastavalle Arelenelle; "Olen varma päätöksestäni,
Poukka. Gondoria on veroittanut sotien lisäksi myös rutto, joten Gondorin samoojista eikä sotilaista
pitäisi olla ongelmia" Arelen vastasi tympääntyneesti. Ilmeisesti Poukka oli kysellyt samaa kysymystä
koko matkan ajan. Darnholm hymyili ivallisesti "..Gondorin samoojista eikä sotilaista pitäsi olla
ongelmia".Darholm mietti itsekseen. "Meillä taitaa olla suuri ilmoitus Kuningas Elessarille ja Sera'Gosin
kuninkaalle Berginyonille." sanoi Darnholm puista ja pensaista tielle tulleille samoojille. He lähtivät
kävelemään Gondorin pääkaupunkia Minas Tirithiin. Myöhemmin Darnholm ilmoittautui vielä Samoojan
varusteissa Kuningas Elessarille; "Herrani, kuninkaani, Amon Estelin joukot aikovat "oikaista" Gondorin
Ithilienin poikki. Pyydän lupaa koota joukot ja lähteä estämään heitä.". Elessar katsoi Kapteenia, ja
Darnholm katsoi takaisin. Lopulta Elessar avasi suunsa puhuakseen vaikka ei päästänyt katsestaan irti
Darnholmesta; "Hyvä on. Tulen mukaan Gondorin sotilaiden kanssa. Kumminkaan en tule sinne suoraan.
Käyn ilmoittamassa
Sera'Gosin kuninkaalle tilanteemme. Hän tulee varmaankin sotilaidensa kanssa paikalle". Ja tämä kelpasi
Darnholmelle.
Hän kumarsi ja lähti kävelemään salista ulos ottaessaan torven käteensä. Palveliat sulkivat ovet hänen
mentyään.
Darnholm puhalsi torveen melkein heti tultuaan ulos salista.
Miehet katsoivat taloista, hevostalleista, ruokasalista, muureilta, asevarastoista ja halleista, kuka puhalsi
torveen. Harvat miehet lähtivät ikkunoista nopeasti etsimään varusteita, isoimmat osat jatkoivat
askareitaan, mutta tämä oli jättänyt heidän mieleensä jäljen; Kohta oli tapahtumassa jotakin. Parista
talosta ja asevarikoilta juoksi parikymmentä miestä Gondorin Samoojan asuihin puettuna. Darnholm
puhalsi edelleen torveen. Viisi tuli vielä ensimmäiseltä tasanteen hevostalleista. He hakivat hevosensa
nopeasti jä lähtivät ratsastamaan pohjoiseen , Ithilieniin. Matka Ithilieniin meni rauhallisesti ilman
välikohtauksia. Mutta Ithilienissä alkoi suuri varustauuminen. Samoojilla oli piilopaikka jossa oli vielä noin
10 ihmistä. He alkoivat veidä nuolitynnyreitä tien reunalle josta Arelenin joukkujen oli määrä kulkea. He
täyttivät viinensä ja teroittivat miekkansa. Darnholm haki omat nuolensa Airdeatheriin ja haki myös
Dartouchin. Sitten he olivat valmiina. Darnholm lähetti viisi miestä ilmoittamaan milloin Arelen
joukkoineen tulisi. Miehet asettuivat paikoilleen. Gondoria eikä Sera'Gosia kuulunut.
Samoojat olivat hiiren hiljaa. Darnholm kuunteli ja samoojat liikehtivät levottomasti. Kruup-uurp Kuurp-
uurp alkoi kuulua kaukaa tieltä. Darnholm havahtui ja otti oman pillin esiin. Tseerpet Tseer-pet hän
puhalsi pilliin ja samoojat valpastuivat ja virittivät jousiaan. Vastaus tuli nopeasti; Trii-ps Stir-pets.
Elessar katsoi Darnholmen menoa ovelle. Hän kuunteli kun Käskynhaltia puhalsi torveensa ja odotti sen
loppuvan. Lopulta se loppui. Elessar kutsui palvelian luokseen ja sanoi hänelle: "Tuokaa haarniskani ja
miekkani. Ilmoittakaa miehille että heillä on pitkä marssi edessä". Palvelia nyökkäsi ja lähti puoljuoksua
huoneeseen sanoessaan palveliolle haarniskasta ja miekasta. Palveliat tottelivat ja katosivat ovien
taakse. Pääpalvelia lähti juoksemaan
oma sotisopa kolisten holvista ulos. Elessarille tuotiin hänen haarniskansa ja miekkansa, Andurill, Lännen
Lieska.
Hän puki haarniskan ylleen ja laittoin kruunun päähän. Hän laittoi miekan tuppeen ja lähti alas. Alimmalla
tasolla
häntä odotti n. 26 miekkamiehen ja 30 jousimiehen armeija.
Hän katseli armeijaansa hetken ja huokasi. Hän nousi hevosensa selkään ja ratsasti portista ulos. Hän
katsoi Pelennorin kentän ja lähti ravaamaan Sera'Gosia kohti.
Aikansa marssittua sotilaat saapuivat Sera'Gosin muureille.
Sera'Gosin Sindat avasivat portin että Elessar joukkoineen pääsisivät sisään. Berginyon oli Elessaria
vastassa. Sotilaat asettuivat riviin automaattisesti pysähtyessään.
Berginyon ja Elessar halasivat ja puhuivat keskenään; "Berginyon, ystäväni, kansojamme uhkaa vaara.
Arelen joukkoineen ovat liikkellä tänä iltana, ja ylittävät Gondorin rajan pohjoisosan. Toivon että
joukkomme taistelevat heitä vastaan". Elessar sanoi normaalilla, voimakkaalla äänellään. "Hmm.. Tuot
mielenkiintoisia uutisia
ystävä . Hyvä on. Lähdemme heti kun olemme valmiina,
eli alle tunnin sisällä" Berginyon vastasi ja supatti sitten vieressä seisovalle vartialle haarniskasta ja
varusteista. Noin puolessa tunnissa Sera'Gosin sotilaat olivat varusteissa ja valmiina taistoon. Koska
Ithilieniin oli lyhyt matka he lähtivät jalan, Berginyonia ja Elessaria lukuun ottamatta. He marssivat
hitaasti mutta varovaisesti.
Aikansa marssittua he pääsivät Ithilienin metsän rajoille,
ja Berginyon kysyi Elessarilta; "Keitä muita on meidän apunamme?" Elessar katseli puihin ja aukaisi
suunsa: "Vielä noin 40 miestä. He kyllä osaavat asiansa". Berginyon katsoi Elessaria mutta käänsi
katseen jänikseen joka juoksi juuri tien yli. "Täällä on paljon enemmän elämää kuin monissa muissa
paikoissa.." Berginyon sanoi katsellessaan jäniksen menoa. Elessar huokaisi ja hymyili; "Niin. Olen ylpeä
tästä osasta maatani". He hiljentyivät kuuntelemaan Ithilienin metsän ääniä. "En ole koskaan kuullut
tuommoista lintua" Berkinyon sanoi kuunneltuaan hetken. Elessarkin kuunteli ja kuuli saman äänen ja
hänen naamalle tuli pienoinen hymy.
"He ovatkin nopeampia kuin luulinkaan".
Berginyon katsoi Elessaria epäilevästä kunnes kuuli saman linnun äänen lähempää, viereisestä puusta.
Samassa he kuulivat kimeän, mutta kauniin äänen. Heidän ympärillään alkoi kovasti liikehtiä. Heidän
takana puista kiipesi alas ihmismäisiä olentoja, niin myös sivuilta. He ratsastivat eteenpäin,
Sera'Gosilaiset olivat vetäneet miekkansa ja jousensa esiin mutta Gondorilaiset olivat rauhallisina.
Samassa heidän eteensä tippui suuri ihmismäinen hahmo joka sanoi: "Pelkäsimme jo ettette tule ennen
heitä Elessar".
Darnholm astui esiin varjosta, niin kuin tusina muita samoojia, jotka ottivat Sera'Gosilaisten mukana
tuoneet tavarat ja Elessarin sekä Berginyon hevoset.
Elessar, Berginyon ja Darnholm lähtivät samoojien tukikohtaan jossa oli alueen kartasto ja
ruoka/asevarasto.
"Olen miettinyt hyökkäys taktiikkamme valmiiksi sillä aikaa kun te olitte tulossa" Darnholm sanoi heti kun
he olivat tulleet hänen pöytänsä äärelle. Hän katsoi Elessaria ja Berginyonia haluaisivatko he huomauttaa
tästä, ja jatkoi sitten: "Osa samoojistani piiloutuvat tietä reunustaviin pensaisiin ja puihin. Jousiammunta
joukkoueenne voitte sijoittaa tähän *osoittaa sormella karttaa* tähän *siirtää sormea kartalla* tai tähän
*siirsi sormea ja nosti kätensä siitä*. Berginyon ja Elessar miettivät hetken kunnes berginyon puhkesi
puhumaan; "Jos laitan omat jousimiehet tähän *töksäyttää karttaa sormellaan* ja Elessar *siirtää
sormea kartalla* tähän, tien vastatpuolelle, ja kun Arelenin joukot ovat kohdalla avaamme tulen".
Darnholm katsoi syrjäsilmällä Berginyonia ja vastasi lopulta: "Asia on teidän päätettävissänne, mutta
minä määrään oman joukkoni
ja tämän hyökkäyksen kulun". Berginyon avasi suunsa sanoakseen jotain mutta päätti olla hiljaa.
Darnholm nyökkäsi ja jatkoi: "Jousimiehet tulittavat vihollisen joukkoja, ja kun he alkavat ampua takaisin
miekkamiehet ryntäävät esiin jousimiesten saattelemana. Samoojat jotka ovat puissa ampuvat heitä
koko taistelun ajan. Osa samoojista juoksee piiloista miekkoineen mutta suurin osa jää ampumaan.
Jousimiehillänne on myös miekat mukana?". Darnholm katsoi heitä kumpaakin vuorotellen ,kunnes
Elessar sanoi: "He ovat jousimiehiä eivät miekkamiehiä". "Mahtavaa. Oikein MAHTAVAA! Nyt samoojat
joutuvat taistelemaan myös miekoilla!". Ja näin tapahtui. Jotkut valitut samoojat alkoivat teroittaa
miekkojaan, mutta koska miekat oli huollettava kaikki alkoivat teroittaa niitä, vaikkei sitä otettaisikaan
taisteluun. "Gondorin ja Sera'Gosin jousimiehet menevät tietä reunastiin pensastoihin ja eivät päästä
ääntäkään! Samoojani osaavat kyllä olla hiljaa. Miekkamiehet menevät puiden taakse ja ovat valmiina
hyökkäämään käskystä. Jousimiehet aloittavat nuolisateen heti kun samoojani alkavat tulittaa!" Huusi
Darnholm sotilaille yhteisellä kielellä. Sitten he lähtivät paikalle, josta Arelenin joukkoineen pitäisi kulkea.
He istuivat ja seisoivat omilla paikoillaan. Samoojat olivat kyyryssä puissa, valmiina tulittamaan
Kapteeninsa, Darnholmen, käskystä jonka vain he tietäisivät. Silloin he kuulivat kavioiden ja monien
jalkojen kävelyä. Kruup-uurp Kuurp-uurp alkoi kuulua taas tieltä. Darnholmilla oli jo oma pillinsä kädessä
ja puhalsi ; Tseerpet Tseer-pet.
Vastaus kesti vähän aikaa mutta lopulta se tuli; Kruulpit-Kruull-kruull. Samoojat virittivät jousensa ja
Darnholm nyökkäsi vastapäisessä puussa kyyryssä olevalle Radek.Phillipille, puun takana olevalle
Elessarille ja Berginyolle, ja kaivoi toisen pillin esiin ja laittoi sen huulille.
Sieltä he tulivat. Arelen ja Poukka kärjessä, haarniskat kiiltävinä ja miekat tupessa. Ja heidän perässä
tuli.. "VOI EI!! LIIKAA!!" Darnholm kuiskasi hätäisesti. Arelen ja Poukan perässä tuli yli 500 Amon Estelin
haltiaa sotisovissaa. Mutta enää ei auttanut perääntyä vaikka olimme alivoimaisia. Meillä on yllätys
puolella. Me olemme valmiina. Arelen oli tehnyt virheen; Miehet kävelivät tiukassa rivistössä jonka
ansioista Darnholm saattoi määritellä hyökkäyksen paremmin. Juuri kun Arelen sotajoukot olivat
Darnholmen alla hän puhalsi pilliin.
Ääni oli kuin hyökkäävä haukka, Sera'Gosin ja Gondorin jousiampujat sekä Darnholmen samoojat
ampuivat nuolia kaikkialtaja Arelenin miehiä kaatui kuin keiloja. Arelen ja hänen miehensä olivat
kokeneita ja paikallistivat pian mistä nuolet tulivat ja juoksivat pitkät miekat koholla hyökkäykseen,
Arelenin johdolla. Tämä oli ollut arvattavassa, Elessar , Berginyon , Sera'Gosilaiset ja Gondorilaiset
lähtivät kimppuun keihäiden ja miekkojen voimin, Samoojat odottivat Darnholmen käskyjä. Samooja
puhalsi uudelleen pilliin, mutta ääni oli eri. Samoojat juoksivat miekat ojossa Vastustajan kimppuun.
Darnholmea alkoi huolestuttaa, he olivat alakynnessä ja miehet alkoivat väsyä, mutta hänen
suunpielensä nousi ylös päin.
Hän kaivoi taas uuden pillin, tällä kertaa hopeisen ja sinisellä jalokivellä koristellun. Hän painoi sen
huulille ja puhalsi. Kaunis kimmeltävä ääni täytti metsän, kuin tuulen vihellyksen ja sinivalaan kirskunnan
sekoitusta.. Ääni kaikui kauas ja miehet lopettivat taistelun. Kaikki muu oli hiljaista, mutta pillin ääni
kantautui vain kauemmas. Sitten ääni loppui. Miehet kuuntelivät ja oli aivan hiljaa, kenenkään miekka ei
kolahtanut toista vastaan, kukaa ei sanonut mitään. Hänen suupielensä sen kuin levenivät kunnes Elessar
katsoi Darnholmea kohti. Darnholmella oli pilli edelleen kädessään. Puissa istuvat samoojat olivat
katsoneet tätä pitempään, he eivät olleet nähnyt tälläistä ennen. Samassa kaukana metsässä kuului
uliseva ääni. Puut alkoivat taipua ja samoojat joko tippuivat alas tai kiipesivät alas. Tuuli yltyi ja alkoi
kylmetä. Darnholm oli edelleen puussa, mutta seisoi paksun oksan päällä. Elessar seurasi Darnholmen
katsetta ja tavoitti sen kaukaa hyvin kaukaa, suurten vuorien laella.
Darnholm laittoi pillin uudelleen huulille ja puhalsi.
Berginyon ja Elessar ihmettelivät tätä suurta voimaa joka iskeytyi heihin kaikkiin. Samassa jokainen
soturi kääntyi katsomaan pois päin Darnholmesta ja Arelen huomasi ensimmäiseksi. Suuri lumimyrsky oli
tulossa. Lumimyrskyn etuosa oli aavemaisen valkoinen, lumimyrskyn kokoinen hahmo.
Elessar katsoi haltioituneena kuvaa ja tunnisti sen; Gondorin ensimmäinen kuningas Isildurin kuvajainen
liikkui lumimyrskyn muodossa heitä kohti. Darnholm puhalsi pilliin uudelleen ja Isildur oli kuin se
kuuntelisi, sen suuret ja tyhjät silmäkuopat avautuivat ja aivan kuin se olisi katsonut puussa siesovaan
samoojaa, mutta se ei pysähtynyt.
Darnholm alkoi lausua tavoittamattomia sanoja. Arelen, Poukka, Elessar, Berginyon, Radek, Samoojat,
Haltiat , Ihmiset ja kaikki katsoivat joko Darnholmea tai Suurta lähestyvää lumimyrskyä. Darnholm avasi
suunsa ja huusi jotain tuntematonta kieltä ja suuri pauhu täytti sotureiden
korvat. Isildurin lumi kuvajainen veti miekkansa esiin ja aukaisi suunsa ja pauhu senkun suureni,
ilmeisesti vain haltiat saivat tästä selvän. Haltiat alkoivat kävellä hiljakseen taakse päin. Darnholm sulki
ja avasi silmänsä ja huusi samoojille; "KAIKKI SUOJAAN!!" Samoojat eivät jääneet kyselemään vaan
juoksivat puiden taakse. Darnholm liukui alas puusta ja käveli jo jäätyvää ruohikkoa pitkin iso kiven
taakse. Haltiat olivat ilmeisesti ottaneet mallia kun suuri lumimyrsky iskeytyi heihin. Rivistössä
ensimmäiset puut kaatuivat. Uteliaat ihmiset ja osa haltioista katsoivat piiloista. Lumi ja jää oli iskeytynyt
Ithilienin pohjois osaan. Lumimyrsky jatkui, mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Arelen nousi
ylös suuren puun takaa ja huusi hyökkäys käskyn. Darnholm ihmetteli hänen rohkeuttaan sekä myös
Amon Estelin haltioiden rohkeutta.
Alkoi suuri taistelu lumimyrskyssä. Darnholm veti Dartouchin
vyöltään ja huusi samoojille: "HYÖKÄTKÄÄ!! TÄSSÄ ON KYSE ELÄMÄSTÄ TAI KUOLEMASTA!" Ja samoojat
nostivat miekkansa maasta ja lähtivät hyökkäykseen. Darnholmekin hyökkäsi. Hän otti taistelu parikseen
suuri kokoisen haltian. Hän luuli pääsevänsä nopeasti eroon haltiasta mutta erhetyi. Hän iski
kuin kirveellä mutta Soturi torjui sen, ja sivalti läheltä Darnholmen päätä, kyykistys ja potku nilkkaan.
Soturi huudahti tuskasta, nilkka oli saattanut murtua, Darnholm käytti tilaisuuden hyväksi ja pisti mutta
suureksi ihmetykseksi haltia torjui sen ja iski voimakkaasti häntä mahaan. Darnholm lensi metrin ja oli
maassa. Vastustaja nilkutti hänen viereensä ja oli valmis tekemään surman iskun, jota hän ei enää
koskaan tehnyt. Darnholm oli vetänyt Airdeatherin repun kiinnikkseetä ja lävisti sen päällä soturin pään.
Soturi kaatui Darnholmen päälle ja toimitti asiansa loppuun asti. Se esti häntä liikkumasta. Samoojat
huomasivat tämän ahdingon, mutta eivät pääseet auttamaan häntä. Lumimyrsky koveni ja kaikkialla oli
verta ja lunta. Darnholmille oli vielä minuutti sitten ihan sama olla ruumiin alla kunnes tajusi. Hän
hautautuisi elävältä!
Hän keräsi kaiken voimansa ja yritti nostaa ruumista. Ei tapahtunut mitään. Tuuli koveni kovenemistaan
ja haittasi taistelua. Darnholm oli vaipumassa uneen josta ei heräisi.
Samassa tuuli tempaisi hänen päällään olleen ruumin kauas pois. Darnholmin varusteet olivat veressä,
mutta sitä ei ehtinyt voivottelemaan. Heidän oli peräännyttävä myrskyssä.
Darnholm kaivoi taas pillin esiin mutta tällä kertaa se oli musta, punaisen värjäämä. Hän puhalsi siihen ja
alkoi kimeä ääni joka hakeutui kaikkiin korviin.
Samoojat lopettivat taistelun ja juoksivat Darnholmen ohi.
Ranzki tavoitti Darnholmen katseen ja nyökkäsi hän juoksi kukkulalle ja veti torven esiin ja puhalsi.
Gondorilaiset taistelivat hetken mutta lähtivät perääntymään. Berginyon otti merkkiä ja veti torven esiin
ja puhalsi siihen. Sera'Gosin torvi Gondorin torvi ja Darnholmelle pilli tekivät suuren äänen joa yhdisti
sama käsky: Perääntykää.
Kaikki miehet tottelivat ja juoksivat Darnholmen ohi kohti etelään Gondorin linnoitukseen. Kun kaikki
olivat menneet ohi Darnholm otti jousensa esiin ja alkoi ampua keskellä ruumiiden peittämää maata,
juoksevia Amon Estelin joukkoja.
Hän lähti juoksemaan läheiselle kukkulalle jossa oli hänen hevosensa jolla ratsastaisi takaisin Gondorin
mahtavaan linnoitukseen. Hän otti narun irti puusta ja nousi ratsaille ja lähti laukkaamaan. Darnholm oli
ruumiiden täyttämällä tiellä josta laukkasi nopeasti pois. Hän katseli alla viliseviä ruumiita ja
haavoittuneita. Arelen
makasi haavoittuneena ruumiiden joukossa. Darnholm jarrutti laukan ja kääntyi. Hän veti parannus
tarvikkeet esiin ja paransi Arelenin. Ennen kuin hän lähti hän sanoi Arelenille:
"Et kuole ennen kuin olemme kohdanneet". Darnholm kääntyi pois Arelenin luota, joka oli täysin
haavoittumaton ja heräili. Darnholm käänsi hevosensa ja ratsasti joukkojen perään. Hän saavutti
joukkonsa helposti ja ratsasti Elessarin ja Berginyon rinnalle. "Taistelu epäonnistui ja lähden samoojine
takaisin Ithilieniin Kuningas Elessar" sanoi hiljaisella äänellä Darnholm Elessarille ja ratsasti pois.
Darnholm veti pillin esiin ja puhalsi siihen. Haukan huuto kuului kaukaus erämaahan ja
kolmisenkymmentä samoojaa erittyi sotajoukoista hevosineen ja lähti laukkaamaan kapteeninsa perään
kohti Ithilienin metsää.
Arelen ihmetteli miksi Darnholm oli parantanut hänet, mutta ei kerennyt ajatella sitä kun Poukka juoksi
hänen viereensä ja nosti hänet istualteen ja huudahti: "Arelen! Oletteko elossa!" Arelen avasi silmänsä ja
katsoi Poukkaa joka ihmetteli suuresti miten tämä oli mahdollista. "Miten säilyitte elossa? Luulimme
teidän kuoleen!" Poukka sanoi jaloille nousseelle Arelenille. "Elämässä on monia ihmeitä enkä minäkään
ole varmaan sen kummempi" Arelen vastasi vienosti hymyillen. Hän jatkoi matkaansa Haltioiden ja
Ihmisten perään.
Kaksi viikkoa myöhemmin
Darnholm seisoi kartan edessä ja katseli suurta maailmaa kunnes viestintuoja keskeytti hänet, viejä antoi
hänelle 4 kirjettä, Gondorin Elessarilta , Sera'Gosin Berginyolta , Rhialdorin Jetheliltä(Adventure for
Ranger:issa on infoa..) ja.. ja.. Arelenilta.

Ei valmis tarina

Esinäytös
Kaksi haltiaa puhuivat Eldamarin Valkoisilla Muureilla,
mutta eivät olleet tarpeeksi valppaita nimittäin salaperäinen hahmo seurasi heidän liikeitään ja
keskustelua:
"Huomenna meidän on taisteltava Eldamarin puolesta. Amon Estel tulee tukemaan meitä ja Arelenin
sodanpäällikkö on jo lähteny matkaan hakemaan etelästä joukkoja" Sanoi eräs haltioista kunnes toinen
puhkesi puhumaan: "Niin niin.. Sera'Gos on tehnyt liiton uuden yhteisön BlackDynastyn kanssa, joka
marssii myös taisteluun." Salaperäinen hahmo kuunteli heitä korva höröllään. Vartiat puhuivat vielä
hetken heidän mahdollisuuksista ja määrästä, mutta lähtivät sitten takaisin kiertämää muuria.
Salaperäinen hahmo luikahti piilosta, kiinnitti köyden muuriin ja kiipesi alas.
Hahmo juoksi läheiseen metsään ja katosi pimeyteen.
Haltiat jotka livat vartionti vuorossa, ja samat jotka olivat juuri puhuneet katsoivat kentälle ja näkivät
ratsumiehen joka ratsasti kovaa vauhtia kohti Etelää.

Story
Ratsastaja oli Darnholm Jousimies Gondorista. Hän ratsasti päivän.. ja toisen ennen kuin pääsi Gondoriin,
Minas Tirithiin. Hän jätti hevosensa Fawnin yhdelle monista Valkoisen Puun vartiojoille, ja juoksi saliin
jossa Kuningas Elessar istui omalla paikallaan. "Kuningas Elessar
tuon teille tiedon uudesta yhteisöstä johon on liittynyt jo valtakuntia, joka on antanut haasteen
Eldamarille. Tämä järjestö on nimeltään BlackDynasty joka hyökkää Eldamaria vastaa..." Darnholm sanoi
tavallisella tavalla mutta lopetti kun huomasi ettei Elessar ollut paljon kiinnostunut tiedoista, kunnes
huomasi Elessarin kädessä olevan kirjeen
ja sanoi sitten: "Olette kuulleet jo tästä?". Elessar katsoi
vuorostaa Darnholmea ja sanoi sitten: "Olen kuullut tästä BlackDynastysta, mutta hyökkäyksestä en ole
vielä kuullut?
Milloin hyökkäys on?". "Hyökkäys on 4 päivän päästä ja joukot kokoontuvat Eldamarin Valkoisilla
Muureilla puolen päivän jälkeen" Darnholm vastasi ja jatkoi kun huomasi ettei Elessarilla ollut mitään
sanottavaa; "Heidän mies vahvuutensa on vähäinen, ainakin tällä hetkellä jos Etelästä ja Amon Estelista
ei tule apua heille. Jos apua tulee heidän määränsä on 16 000 miekkaa". Elessar katsoi Darnholmea ja
kysyi tältä sitten: "Mikä on meidän määrämme jos lähdemme taisteluun?". Vastaus kuului vähän ajan
kuluttua Darnholmen mietittyä: "Noin 1000 miekkaa ja 500 jousta, omien laskelmieni mukaan, ja jos
jätämme tänne 200 miestä, mutta jos emme jätä yhtään meillä on 1000 miekkaa ja 700 jousta". Elessar
hymyili hieman ja töksäytti : "Entäsinun joukkosi?". Darnholm mulkaisi Elessaria ja vastasi: "En vie
miehiäni tapatettavaksi, mutta lähden itse ja toimin itsenäisesti". Elessar katsoi tätä kummaksuen mutta
nyökkäsi, ja sanoi käskynsä: "Vie viesti BlackDynastylle ja Sera'Gosille että Gondor on mukana ja tuo
mukanaan 1700 miekkaa ja jousta. Darnholm kumarsi, kääntyi ja asteli ulos. Ulkona hän käveli
hevosensa Fawnin
luokse ja nousi sen selkään. Hän ratsasti kerrokset alas nopeasti ja lähti ratsastamaan Liittouman
päämajaa, BlackDynastya, kohti. Neljän päivän ratsastuksen jälkeen hän saapui BlackDynastyn muurien
eteen. Muurin päällä olevat vartiat kyselivät nimeä ja asiaa ja Darnholm vastasi nopeasti ja kohteliaasti:
"Olen Darnholm Gondorin Käskynhaltia ja Kapteeni ja asiani ei kuulu pätkääkään teille!". Vartiat
hätääntyivät ja aukaisivat portin. Häntä vastassa oli viestinviejä joka kysyi asiaa, ja kun Darnholm ei
ehtinyt jorista joutavia hän sanoi asian viestinviejälle:
"Gondor on mukana taistelussa 1700 miekkalla ja jousella."
Ennen kun viejä ehti vastata Darnholm ratsasti portista ulos ja suuntasi hevosensa kohti Sera'Gosia. Hän
ratsasti mailin mutta sitten hevonen alkoi väsyä.. heidän oli pakko jäädä yöksi kentälle. Darnholm katseli
missä olisi metsä missä voisi yöpyä rauhassa. Hän näki pienen metsäsaaren ja lähti taluttamaan hevosta
sinne. Hän sitoi hevosen suuresta puusta törröttävään juureen. Hän haki kuivuneita oksia ja risuja,
sytytti tule ja lähti metsästämään. Hän käveli hetken läheisessä metsä saarekkeella joka olikin
huomattavasti isompi kuin hän oli alunperin luullut. Hän käveli hiljaa ettei säikyttäisi eläimiä pois. Ja
hiiviskely tuotti tulosta. Hän naki pahaa aavistamattoman jäniksen syömässä jotain kasvia. Hän viritti
jousensa ja tähtäsi.
Jänis alkoi katsella ympärille, se aavisti jotakin. Darnholm piteli viritettyä jousta kohteessa. Jänis katseli
ympärilleen etsi mistä häntä tuojotetaan kunnes löysi sen, Darnholmen, joka oli pensaan suojassa jousi
viritettynä. Se lähti juoksemaan mutta matka päättyi lyhyeen kun nuoli lävisti sen pään.
Vähän ajan kuluttua Darnholm tuli nuotiopaikalle ja laittoi jäniksen kivelle. Hän lisäsi puita ja alkoi nylkeä
jänistä.
Ajan kuluttua tulen päällä oli paistumassa jänis, ja hevonenkin oli rauhoittunut lepäämään. Darnholm
katsoi tähtitaivasta ja kuuta joka oli hänen yläpuolella. Hän kaivoi pienen pillin esiin ja alkoi soittaa jotain
laulua.
Tuli alkoi sammua ja yö pimetä. Darnholm laittoi pillin takaisin taskuun ja kohensi vielä sammuvaa tulta.
Hän katsoi vielä hetken tulta mutta uni voitti. Hän vaipui syvään uneen satulaa vasten.
Hän näki unta meristä ja niiden takaa aukeavista maista..
Mutta sitten hän näki sen kaiken pahuuden aiheuttaman omasta muististaan: Kaadetut puut, poltetut
ruohotasangot ja
ne monet kaadetut metsät. Hän heräsi tästä painajaisesta.

Listomarin Tarinoita

Eldamarin kosto
Listomar oli palannut matkoiltaan maailman ääristä. Hän oli käynyt solmimassa liittolais suhteita ja
etsinyt värvättäviä, mutta oli joutunut palaamaan tyhjin käsin.
Enelyan valtakunta oli jo jaettu kahtia, Eldamarin ja Liittoutuneiden kesken. Tai ainakin suurimmaksi
osaksi.
Oli monta jotka eivät tällä hetkellä halunneet kuulua kumpaakaan voimaan.. tai ihmisiä ja muita ei-
haltioita ajatellessa, eivät halunneet taistella Eldamaria vastaan.
Eldamarin suuri mahti oli hiipunut mitättömäksi sen entiseen suuruuten nähden, ja alunperinkin ajatus
vain haltioille tarkoitetusta valtakunnasta inhotti Listomaria.
Vaikka Listomar olikin drow (ainakin tämänhetkinen ruumis oli), joka teki hänestä eräänlaisen haltian,
hän ei voinut hyväksyä noin selvää syrjimistä muita rotuja kohtaan.
Joten hän oli pitkäaikaisen ystävänsä Raistlinin kanssa perustanut BlackDynastyn, uuden mahdin, joka
tulisi antamaan jokaiselle elävälle olennolle puolen jolle asettua.
Liittyjiä oli kuitenkin harvinaisen vähän.. Eldamar oli pitänyt ystävyys suhteet läheisinä muita rotuja
kohtaan, vaikka eivät antaneet heidän liittyä valtakuntaansa.
Listomar ja Raistlin olivat kuitenkin haalineet kokoon jonkinmoisen joukon. 9000 miestä.
Se ei kuitenkaan riittänyt kukistamaan Eldamaria, joka oli vieläkin Enelyan mahtavin voima, ja joka oli
alkanut haalia joukkojaan ympäri Enelyaa kuullessaan
BlackDynastyn noususta, joka oli yleisesti ilmoittanut olevansa Eldamaria vastaan.
Listomar oli hankkinut nopeasti apua muualta Enelyasta, ja ensiksi kutsuun vastasi Sera'Gos, sindar
kaupunki joka ei enää kestänyt Eldamarin veroitusta.
Siitä oli viikkoja kun Kymmenen tuhannen iskun taistelu oli käyty, kuten Berginyon oli alkanut sitä
kutsua.
Listomar itse ei itse ollut ehtinyt paikalle, vaan oli tosiaan joutunut lähtemään matkalle.
Taistelu oli kuitenkin sujunut hyvin kuuleman mukaan, 20000 tuhatta liittoutuneiden miestä olivat
päässeet Valkoisten Muurien sisälle tekemään tuhojaan.
Sota ei kuitenkaan ollut ohi, ja Listomar oli saanut sanan vakoojiltaan että Meldarionin, Eldamarin
kuninkaan, tyttären poika Jalil oli kutsumassa joukkoja vastahyökkäykseen BlackDynastyn muureille.
Kuuleman mukaan myös Arelen oli aikeissa lähteä mukaan hyökkäykseen. Taistelusta ei kuitenkaan tulisi
yhtä suuri mittaista kuin Kymmenen tuhannen iskun taistelusta.
Listomar itsekään ei ehtinyt kerätä kaikkia joukkojaan.. vain nelisen tuhatta.. Gondorista tuli vielä kaksi,
ja Sera'Gosista kolme.
Eli yhteensä 9000. Listomar kuitenkin odotti lisävoimia tulevan.. ainakin hän toivoi niin.. näillä joukoilla ei
kovinkaan paljon estettäisi jos Eldamar
saisi koottua suuremman armeijan.
Listomar seisoi BlackDynastyn muurien sisällä komentoteltassa ajatuksissaan.
Berginyon seisoi hänen vieressään hiljaa, antaen Listomarin miettiä aikansa omiaan.
"Montako Eldamar saa aseisiin?" Listomar kysyi äkkiä. Berginyon ei kuitenkaan hämmästynyt vaan
vastasi heti: "Yhdeksän, ehkä kymmenen tuhatta".
Listomar mietti lukuja hetken. Muurien sisältä pystyi puolustamaan niin vähäistä ylivoimaa vastaan
helposti.. mutta muurit olivat hyvin nopeasti rakennettuja,
eivätkä ne kestäneet paljoa.
"Saisitko mitenkään enemmän joukkoja kynnelle?" Listomar kysyi kääntyen katsomaan Berginyonia.
Berginyon mietti hetkisen ennenkuin vastasi. "En taisteluun mennessä.. mutta uskon että taisteluun
liittyy vielä pari sataa Sindaria".
"Älä huoli Listomar, ei Eldamar meitä voi kukistaa.. ainakaan ilman kuningastaan" Darnholm, jonka
olemassaolon Listomar oli kokonaan unohtanut, tokaisi.
Listomar hymyili vaisusti, mutta jatkoi miettimistä. Hän ei ollut koskaan ollut kovinkaan hyvä
johtotehtävissä.. hän oli enemmän neuvonantaja.
Mutta hänen täytyi näyttää taitonsa Berginyonille, ja muille liittolaisille, jotta he eivät vaihtaisi
mielipidettään hänestä.
Ja sen Listomar aikoi tehdä.
Listomar ryhdistäytyi ja katsoi vuorostaan miehiä jotka seisoivat komento teltassa.
Berginyon, Darnholm, ja pari kenraalia.
"Hyvä on. Näyttää siltä että taistelemme alle kymmenen tuhannen voimin. Mutta kuten Berginyon juuri
sanoi, emme usko että Eldamar saa koottua paljoakaan suurempaa joukkoa. Asettakaa joukkonne
muurille iltapäivään mennessä."
Kenraalit poistuivat yksitellen, jonka jälkeen myös Darnholm ja Berginyon poistuivat teltasta.
Listomar rojahti lähimmälle tuolille istumaan.
Kaikki oli ollut helpompaa kun Listomar oli elänyt yksin pohjois-metsässä pienessä mökissään..
Hän ei ollut uskonut että olisi joutunut enää koskaan sotaan. Hän oli selvästi ollut väärässä.
Listomar nousi tuolilta ja astui ulos teltasta.
Pihamaa oli täynnä sotilaita.. BlackDynastyn miehiä.. Listomarin oma eliittijoukko ja muut miehet. Vain
puolitoista tuhatta jousimiestä.
Onneksi Sera'Gosin miehistä ylipuolet osasivat käyttää jousta kunnolla.. ja vielä parempi onni oli että
Darnholm oli mukana.
Darnholm vastasi ainakin neljää tavallista jousimiestä. Ei häntä turhaan kutsuttu Darnholm
Jousimieheksi.
Gondorin miehistä vain 300 käytti jousta, mutta heidän keihäsmiehensä olivat maan parhaimpia.
Listomar itse osasi tietenkin käyttää jousta haltiana, mutta ei kuitenkaan ollut mikään mestari ampuja.
Eikä jousi edes kuulunut Listomarin vakio varusteisiin. Varjojen Terät (sapelit) selässä, pari tikaria vyöllä
ja piilossa olivat Listomarin ainoat terä aseet.
Palkkamurhaajana toimiessaan satoja vuosia sitten Listomar oli tottunut vähäisiin varusteisiin, eikä hän
senkään jälkeen ollut koskaan täyttänyt varastoaan.
Tiedustelija astui Listomarin eteen. "Jalil ja Eldamarin joukot ovat enää vain tunnin matkan päässä".
Listomar nyökkäsi miehelle joka jatkoi matkaansa. Tunti oli liian vähän..
"MIEHET! Valmistautukaa taisteluun! Eldamarin joukot ovat täällä alle tunnin kuluttua!" Listomar huusi ja
lähti kävelemään muurille päin.
Berginyon komensi omia joukkojaan, kuten myös Darnholm.
Joukot alkoivat liikkumaan asemiin, ja pian muuri olikin jo jousiampujien täyttämä.
Pihamaalla oli tietenkin suuri joukko nuolisateen ampujia, jotka tulittaisivat hänen käskystään.
Darnholm oikealla, ja Berginyon vasemmalla puolellaan Listomar seisoi muurilla.
Tunti kului nopeasti, ja Eldamarin joukot alkoivat jo näkyä kaukana.
Listomar kääntyi joukkojensa puoleen. "Miehet! Eldamarin joukot ovat muuriemme edessä.. he aikovat
murtaa muurimme ja tapattaa jokaisen meistä!"
Listomar huusi. "Mutta liittolaistemme avulla, me tulemme tuhoamaan HEIDÄT! Ja tänä iltana me
juhlitsemme VOITTOA!" Listomar jatkoi.
Puhe oli surkea, mutta nostatti kuitenkin joukkojen moraalia huimasti, joka esiintyi raikuvina aplodeina ja
huutoina.
Listomar antoi käskyb soitattaa torvea. Aluksi vain yksi torvi oli äänessä, mutta nopeasti kymmenet muut
torvet täyttivät linnoituksen alueen.
Myös Sera'Gosin torvet soivat, ja jopa Darnholm puhalsi pieneen torveensa.
Ääni oli niin kova että vamasti jopa Meldarion itse kuuli sen valtaistuimelleen saakka!
Torvien ääni hiipui, jonka jälkeen Eldamarin torvet vastasivat.
Jalil määräsi joukkojen lähtevän matkaan.
"Jousimiehet!" Listomar komensi, joka sai jokaisen jousimiehen valppaille.
"Nuolet jänteille!" kuului seuraava komento. "Vielä vähän lähemmäksi.."
Eldamarin joukot olivat nuolien kantomatkan päässä.
"Jännittäkää... TULTA!". Päälle kolme tuhatta nuolta lähti matkaan.
"Vapaa tulitus!" Listomar vielä komensi ennenkuin aloitti itsekin ampua.
Jalil ratsasti joukkoineen muuria kohden, ja sai osakseen suurimman osan nuolisateesta.
Kuin ihmeen kautta Jalil itse ei kuitenkaan saanut nuolta osakseen, vaikka monet hänen vierellään ja
takanaan kaatuivat.
Listomar tähtäsi vain summamutikassa helpoimpaan kohteeseen, ja saikin lähes joka nuolella
harvennettua Eldamarin rivistöjä.
Darnholm hänen vierellään ampui kaksi kertaa nopeammin ja tarkemmin, ja sai jokaisella nuolellaan
tapetuksi.
Myös Berginyon jätti taidoillaan Listomarin jälkeensä.
Muurinmurtaja lähestyi uhkaavasti porttia. "TUHOTKAA MUURINMURTAJA! KEIHÄÄT PORTILLE!" Listomar
karjui käskyjä.
Muurinmuurtajan käyttäjillä oli kuitenkin raskaat suojavarusteet, eivätkä nuolet päässeet läpäisemään
niitä.
"Miehet! Portille puolustamaan! Keihäät eteen! Jousimiehet antavat tukitulta muurilta!" Listomar huusi ja
lähti aukealle puolustamaan.
Darnholm ja Berginyon seurasivat häntä ja käskivät omat miehensä myös asemiin.
Kuului kova rysähdys, kun porttiin iskeytyi muurinmurtaja täydellä voimalla. Se antoi jo melkein periksi,
se ei kestäisi toista.
"Miehet! Valmistautukaa taistelemaan! Me olemme Enelyan viimeinen voima Eldamaria vastaan!
Antakaamme heille vastuksen!"
Portti levähti auki ja Eldamarilaiset Jalil etunenässään syöksyivät sisälle. Nuolet harventivat lähestyvää
joukkoa mutta vauhti ei hidastunut.
Taistelu oli alkanut. Monet Eldamarilaiset iskeytyivät keihäisiin, mutta monet ratsut pääsivät linjan lävitse
tekemään tuhojaan, eikä aikaakaan kestänyt kun
taistelu oli levinnyt koko aukeaman pituudelle.
Listomar iski, potki ja viilsi henkensä edestä. Hän oli joutunut Eldamarilaisten keskelle pienen
eliittijoukkonsa kanssa, ja taisteli raivoisasti.
Varjojen Terät tanssivat Eldamarilaisten keskuudessa tappavasti. Listomar kärsi itsekin taistelun
melskeessä.
Hänen varustuksensa ei ollut paras mahdollinen tälläiseen tilanteeseen. Kilvestä olisi apua.
Kaksi Amon Esteliläistä asettui hänen eteensä, joista toinen oli jo iskemässä Listomaria ylhäältä päin.
Listo kuitenkin torjui iskun ja siirsi sen sivuun niin että pääsi pistämään miestä kylkeen toisella
sapelillaan, samanaikaisesti hän potkaisi toista haltiaa polveen
niin että se murtui ja sai tämän kaatumaan, jonka jälkeen surmatyö olikin helppo.
Liittoutuneiden miehet olivat liian erillään toisistaan, toisin kuin Eldamarin miehet. Perääntyminen oli
ainoa vaihtoehto.
"PERÄÄNTYKÄÄ LINNOITUKSEEN! PERÄÄNTYKÄÄ!" Listomar huusi iskien samalla erään Eldamarilaisen
aataminomenan kurkkuun.
Listomar pääsi kuin pääsikin linnoitukselle, mutta vain harvat joukot pääsivät seuraamaan häntä.
"Helvetti! Meidän täytyy palata tuonne!" Listomar kirosi katsoen taistelunkulkua sivummasta.
Sitten kuului torven soitto portilta. Se ei ollut Eldamarilainen torvi.. se oli Argadin torvi!
Argad oli tuonut joukkonsa viimein! Tuhat miestä iski Eldamarilaisten kimppuun takaapäin.
"Hyökkäykseen!" Listomar komensi ja sukelsi taas mukaan taisteluun.
Listomar näki kuinka Jalil kaatui, ja kuinka Eldamarilaiset lähtivät pakosalle.
Mutta hän ei ehtinyt nähdä moukaria joka iskeytyi häntä päähän ja sai hänet pökerryksiin.
Herätessään hän sai kuulla voitosta.. mutta BlackDynasty oli lähes olematon enää.. alle tuhat miestä oli
jäänyt henkiin taistelusta.
BlackDynasty ei tulisi kestämään toista hyökkäystä.. joka olikin jo suunnitteilla.

Esipuhe.
Oli rauhainen iltapäivä Ferdyk'izag'werx'shakalaka'landiassa. Tai no, niin rauhallinen kuin
Ferdyk'izag'werx'shakalaka'landiassa voi olla.
Linnut laulelivat iloisesti, aurinko paistoi, taivas oli sininen, niinkuin yleensä on kun on kaunis päivä,
mutta se ei ole tarinan alun pointti. Pointti on, että tuona päivänä syntyi tyttö, nimeltään Gerd. Hän oli
varmasti rumin lapsi jota maailma on koskaan nähnyt, paiseita jo vauvana, nenä kuhmura, ja silmät
vinossa. Hän oli siis auttamattoman ruma. Mutta tuona päivänä oli magiaa ilmassa, kun Arkkimaagi
Ziedorfin poika, Dorfzie, loitsusi taas. Jotenkin ihmeellisesti, pojan loitsu yritys muuttaa ruohonkorsi
päivänkakkaraksi, muuttikin pienen tyttö Gerdin maailman kauneimmaksi voiveitseksi mitä maailmassa
on koskaan nähty. Siinä oli oikein pienen vauvan kuva varressa ja ja.. krhm.. se ei ole tarinan aihe, vaan
ei ole Arkkimaagi Zierdorfin poika. Dorfzier. Mutta kerrotaan hänestä kuitenkin. Dorfzier oli syntynyt
yhdeksäntoista vuotta aiemmin Ferdyk'izag'werx'shakalaka'landiaan. Päivänä jolloin hän syntyi, laskeutui
enkeli taivaasta, kertomaan parille maajussille näin: "Tänä päivänä on tänne maailmaan lapsi syntynyt,
hän seimessä nyt lepääpi, ja voi, niin pyhältä hän vaikuttaa, mutta Maailmaa kohtaa tuho
kahdenkymmenen vuoden päästä, ellei poikaa joka pätevältä näyttää, mutta jonka loitsut aina välillä
epäonnistuvat, pysäytetä." Yksi Maajusseista vastasi tähän että: "Kerran yks toinen enkeli tuli mun
maille, ja sehän tallas mun maata ilman lupaa.. No määhän sen enkelin myrkytin!" Ja niin maajussi otti
ja heitti kylän velholta saamansa myrkkypullon enkeliin, ja kun pullo särkyi, sisältä tuli kaasua, joka
tappoi enkelin ja siihenhän se enkeli sitten myrkyttyi. Yhdeksäntoista vuoden kuluttua, sama maajussi oli
Iztern'Westernz kylän kapakassa, jonka nimi oli: "Anu's aukko". Sanonpa vaan, että jos menet nimellä
pilailemaan omistajan kanssa, on kohta edessäsi hyvinkin varmasti taivaan portit. Mutta palataanpa
maajussiin, hän oli siis kapakassa iltamyöhään, ja joi ehkä yhden liikaa, ellei hiukan enemmänkin. Mutta
kuitenkin, hän sattui juuri puhumaan tästä "Enkelistä-joka-horisi-jotain-maailmantuhosta-mut-astu-mun-
maille-joten-mähän-sen-enkelin-myrkytin!" aiheesta, kun sisään astui Regar, kaiken hyvän ja ihanan
jumala Zuxquwerdaxin ylipappien ylipappi, ja hän kuuli tämän puheen, ja tiesi oitis että myrkytetty enkeli
ei voinut olla kukaan muu kuin Zuxquwerdaxin sanansaattaja. Hän meni maajussin luokse ja tenttasi
kaiken tiedon pois maajussilta, päivämäärään ja kellonaikaan ja jopa enkelin kaavun kankaan laatuun
asti. Kun hän sitten oli kaikki kysymykset kysynyt, hän lähti nopeasti temppeliin kysymään jumalalta
tietoa tästä asiasta. Kun hän sitten saapui temppeliin, hän rukoili Zuxquwerdaxilta keskustelunvaihtoa, ja
niin Zuxquwerdax tuli, kylläkin suippomadonlakin muodossa (myrkyllinen sieni). "Katos Regar mitä äijä?"
Zuxquwerdax "sanoi", oikeasti hän telepatisoi kysymyksen. "No mitäs tässä.. mut siis jumala, joku
maajussi on menny tappaa jonku enkelin joka kerto jostain maailmantuhosta! Tiedätkö asiasta mitään?"
Regar vastasi. "Siksi Gabriel tuli oudon myrtsinä ruokapöytään.." Jumala ajatteli. "Hei! Voi Herranjumala!
Eikun siis.. no.. hitsi. Eikö sitä poikaa oo tapettu joka tuhoo maailman? häh?" Zuxquwerdax tivasi. "Ei
ole, kun se maajussi myrkytti sanansaattajan!!" Regar huusi hätäisesti. "Voi saatana!" Zuxquwerdax
huusi, ja yhtäkkiä jumalan viereen ilmestyi savun saattelemana itse Saatana. "Mitäs asiaa sul on Iso Z?"
Saatana kysyi kohteliaasti. "Ai sori Lucifer, ei mul mitää, kunhan kirosin, voit mennä menojas"
Zuxquwerdax vastasi. "Ai.. no höh.." Lucifer vastasi ja katosi kuin tuhka tuuleen, savun saattelemana.
"Kuinka kauan meillä on aikaa estää maailmantuho?" Regar kysyi hätääntyneesti, ja säikähtäneenä
Saatanan äkillisestä tulosta. "Kuusi kuukautta, 25 päivää, viisi tuntia, kaksikymmentä minuuttia ja 17
sekuntia, ja laskee." Zuxquwerdax vastasi. "Voi EI!" Regar huusi kauhistuneena. "Voi kyllä, nyt, etsi
poika joka pätevältä velholta näyttää mutta jonka loitsut aina välillä epäonnistuvat, ja tuhoa hänet!"
Zuxquwerdax vastasi. "Mutta sinunhan uskonto kieltää tappamisen kuoleman uhalla!" Regar vastasi. "No
palkkaa joku tappamaan se poika puolestasi, nyt pitää mennä, Martzun synttärit alkaa, adios!"
Zuxquwerdax vastasi, ja Regar tunsi että yhteys jumalan kanssa oli loppunut, suippomadonlakki pysyi
kuitenkin paikallaan. Regar alkoi heti palkkaamaan murhamiehiä ja palkkasotureita. Heidän joukossaan
oli Listomar. Listomar oli palkkasoturi, joka teki erilaisia tehtäviä kuten pelasti prinsessoja ja tappoi
lohikäärmeitä. Hän oli hiljainen mutta tappava. Palkkasotureiden numero ykkönen.. omasta mielestään
ainakin.. Mutta kerrotaan kuinka Listomar joutui tähän seikkailuun aivan alusta..

Luku 1.

Aamu sarasti kirkkaana, ja sängyllä makaava mies rupesi kääntelehtimään unissaan. Yhtäkkiä hän
kuitenkin nousi pystyyn heittäen tikarin jonka hän oli piilottanut tyynyn alle seinää kohti, mutta se osui
kahva edellä seinään ja pongahti siitä lattialle.
"Hemmetti, se ei ikinä toimi.." hän mutisi nousten seisomaan ja venytellen lihaksiaan. Hän oli nuori mies,
hyvässä kunnossa, ja selvästi monissa taisteluissa käynyt. Hän puki päälleen pienen rengas haarniskan,
nahka suojukset, viininpunaiset housut ja pitkähihaisen tunikan, ja viittansa. Hän kiinnitti asevyönsä ja
hypisteli sapeleidensa kahvoja. Hän nosti lattialta tikarinsa ja piilotti sen tunikansa kätköihin. Sitten hän
katsoi pikaisesti peiliin ja meni ovelle. "Hei, sinun pitää maksaa minulle nyt!" kuului naisen ääni sängyltä
ja peiton alta ilmestyi kaunis nainen. "Niin, tuota, juu.." Mies sopersi, avasi salaman nopeasti oven, astui
ulkopuolelle, ja paiskasi oven kiinni, ja lähti juoksemaan käytävää pitkin portaikkoon, sitten hän yritti
hypätä kaiteelle liukumaan, mutta hän hyppäsi vahingossa yli ja putosi parin metrin matkan suoraan
isolle pöydälle jaloilteen, kierähtäen sitten nopeasti siitä suoraan.. ulosheittäjän syliin. "Öh.. Hei" mies
sopersi hymyillen nolona. "HÄN KOITTAA KARATA, HÄN EI MAKSANUT YÖSTÄ!" Kuului naisen kirkaisu
yläkerrasta. Siinä vaiheessa mies oli jo kierähtänyt ulosheittäjän otteesta ja juoksi juuri avointa ikkunaa
kohti, jossa hänen hevosensa seisoi rauhassa. Hän hyppäsi avoimesta ikkunasta hevosensa selkään,
mutta liikkeensä nopeutensa takia hän heilahti hevosen selästä ja putosi maahan. Hän irrotti nopeasti
suitsen ja nousi uudestaan hevosensa selkään. "Hahaa! Tulette aina muistamaan tämän päivän sinä
päivänä, kun melkein saitte Listomarin maksamaan yöstä!" hän huusi ja potkaisi jaloillaan hevosta
kylkiin. Hevonen hirnui ja nousi kahdelle jalalle seisomaan minkä tuloksena Listomar putosi selälleen
maahan. Silloin tuli ulosheittäjä ja bordellin omistaja, he ottivat miehestä tukevan otteen ja veivät tämän
sisään. "Aina sama juttu Listomar.." sanoi bordellin omistaja, joka oli tukeva mies, ja jolla oli hyvin
suuret viikset, kuin Mariolla. Listomar yskäisi ja sanoi "Niin.. aina pitää yrittää Viljami..". Listomar kaivoi
tunikansa taskuja ja veti sieltä painavan pussukan esiin ja avasi sen ottaen sieltä kolme kultarahaa
ojentaen ne Viljamille. "Tässä.. sama maksu." Listomar sanoi pettyneenä. "Valitettavasti valitsit tällä
kertaa bordellin parhaan tyttösen, joten joudut maksamaan kaksi kultarahaa lisää." Viljami ilmoitti.
"MITÄ??" Listomar huusi ja nousi salamana jaloilleen, ja takaisin penkilleen kun ulosheittäjä nousi omalta
penkiltään. "Olet pahempi kuin veronperijät Viljami.." Listomar mumisi ja antoi pussukasta kaksi
kultarahaa lisää ja pisti pussukan takaisin taskuunsa. "Noniin, mene menojasi ennenkuin otan
lisämaksua." Viljami sanoin nauraen. "No niin menenkin.. Enkä koskaan tule takaisin!" Listomar sanoi
nousten tuolilta "Niin sinä aina sanot, ja tulet aina takaisin.." Viljami sanoi viekkaasti. "No, tällä kertaa
tarkoitan sitä!" Listomar sanoi, kuten aina ennenkin, sitten hän rynni ovesta ulos hevosensa luo.
"Hyvästi!" Listomar huusi noustessaan hevosensa selkään, potkaisten sen vauhtiin.
Listomar jatkoi matkaansa kaupungin halki, mutta kun hän tuli torille missä kauppa kävi kaikesta
mahdollisesta, ruoasta, vaatteista, naisista ja miehistä, orjista, "mausteista", hevosista, lehmistä ja
muista eläimistä. Torilla oli tavallista enemmän ihmisiä, etenkin sotureita. Yhtäkkiä hän kuuli huutoa
puhekorokkeelta päin. "Liittykää pyhiin joukkoihin ja estäkää maailman loppu!" joku huusi korokkeelta.
"Mitä ME saamme siitä?" kuului vastaus. "Mainetta, kunniaa, rahaa!" kuului vastaus tähän, "Ja tietenkin,
naisia!" selvästi mies jatkoi. "MISTÄ ILMOITTAUDUTAAN??" kaikki miespuoliset soturit alkoivat
huutamaan, Listomar heidän mukana. "Tulkaa kaikki Zuxquwerdaxin palatsille ja voitte ilmoittautua!"
mies huusi. Vielä kymmenien vuosienkin jälkeen muistetaan sen lauseen aiheuttama rynnäkkö palatsia
kohti. Kun Listomar sitten illalla "kiertoteidensä" kautta löysi palatsin porteille, hän meni sisään. Sisällä
hän näki pappien ringin, mumisevan jotain outoa. "Hoi papit! Mistä ilmottaudun siihen pyhän joukkoihin
juttuun et saan naisia?" Listomar huusi. Papit säikähtivät huutoa ja hätkähtivät. "Niin, Pyhät joukot, sana
siitä on tainnut levitä jo kauas kun vasta nyt saavut.." Listomarin mielestä tärkeän näköinen pappi sanoi.
"Nimeni on Regar, ja sinä ilmoittaudut minulle." Pappi jatkoi. "Juu, mä ilmottaudun, koska saan naisia?"
Listomar kysyi. "Sitten kun olet tehnyt tehtäväsi.. kertoisitko nimesi?" Regar vastasi. "Etkö tunnista
maankuulua sankaria kun sellaisen näet? Höhlä. Nimeni on Listomar!" Listomar ilmoitti. "Listomar?
Listomar Luus.. Ahaa.. nyt tunnistan sinut.." Regar sanoi hiukan hätääntyen. "Listomar Luuseri? Se
surkea idiootti?" Hän ajatteli, samalla kun kirjoitti muistioon nimen ylös, sitten kaivaen kaapunsa sisältä
rahapussukan, ojentaen sen Listomarille, "Tuolla pystyt pärjäämään sen ajan kunnes tehtävä loppuu.."
Regar selitti. Listomar avasi pussukan ja katsoi sisään.. ja huusi epämääräisen huudahduksen, joka
kuullosti iloiselta. "Tehtäväsi on löytää poika joka pätevältä velholta näyttää, mutta jonka loitsut menevät
aina välillä pieleen. Sinulla ei ole kuin 6kk aj 22 päivää aikaa." Regar kertoi. "Niin kauan? Siinä ajassa
pystyn tekemään tehtevän kymmenen kertaa!" Listomar kehui ja lähti palatsista. "Kumpa sanasi olisivat
totta.." Regar sanoi hiljaa perään ja meni suorittamaan sitten keskenjäänyttä riittiä. Kun Listomar pääsi
sitten kaupunkiin, hän meni heti pubiin, tilasi lasillisen kaljaa, meni yksinäisen tytön seuraan ja alkoi
juttelemaan hänen kanssaan. Tunnit kuluivat, ja tuoppi tyhjeni kerta toisensa jälkeen, yöt ja päivät
menivät, ja Listomar mietti aina että seuraavana päivänä hän sitten lähtee...

Kirj. Narlomë Enelyan foorumilla Lauantaina Lokakuun 1. päivänä 2005 kello 21:13-
21:19 liittämällä aikaisemmin kirjoitetun tekstin foorumille.
http://www.lagaakympil.net/enelya
http://lagaakympil.net/enelya/profile.php?mode=viewprofile&u=5