Arvoisa opettaja, hyvät luokkatoverit.

Ydinvoima energiantuotantona on samalla pelottava, mutta

hieno asia. Ydinenergian tuotanto perustuu hallittuun
atomiydinten fissioreaktioon, fuusioreaktioon, tai muihin
ydinreaktioihin.

Ydinvoiman tuotannossa on hyvää se, että osa

ydinpolttoaineen atomien massasta muuttuu energiaksi,
joten ydinpolttoaineesta saa paljon enemmän energiaa
tavallisiin energianlähteisiin verrattuna.

Ydinpolttoaine myös saastuttaa ja päästää paljon

vähemmän hiilidioksidia kuin fossiiliset polttoaineet,
esimerkiksi hiili ja öljy. Niiden polttaminen päästää ilmaan
paljon enemmän hiilidioksidia ja saasteita kuin
ydinpolttoaineen käyttäminen. Siinä syntyy vain vesihöyryä
ja ydinjätettä.

Käytetystä ydinpolttoaineesta 95% voidaan

jälleenkäsittelyllä käyttää uudelleen. Loput 5% ovat
ongelma, sillä niiden radioaktiivisuuden puoliintuminen voi
kestää jopa satoja vuosia. Kuitenkin suurimmalla osalla
jäljelle jäävästä ydinjätteestä puoliintuminsaika on niin
lyhyt, että jätteet yksinkertaisesti varastoidaan ja
odotetaan, että niiden aktiivisuus on laskenut tarpeeksi.
Sitten ne kierrätetään tai toimitetaan tavalliseen

1
jätehuoltoon. Mutta ydinjäte, jonka puoliintumisaika on liian
pitkä, joudutaan säilyttämään vartioiduissa varastoissa tai
haudataan syvälle peruskallioon tai loppusijoitetaan muulla
tavalla muualle.

Korkea-aktiivisella ydinjätteellä, kuten matala- ja

keskiaktiivisellakin, laskee käytetyn polttoaineen aktiivisuus
ensimmäisen vuoden aikana jo 99%, mutta kuitenkin kestää
kauan, ennen kuin jätteen lähellä voi olla. Yleensä jäljelle
jäänyt jäte sijoitetaan loppusijoituskapseleihin, jotka ovat
useimmiten monta senttiä paksua rautaa tai terästä ja
joiden varastoinnissa käytetään monikerrosperiaatetta, joka
koostuu viidestä ”esteestä”. Ensimmäinen este on jäte itse,
toisena ydinpolttoaineen oma kuori, kolmannen muodostaa
loppusijoituskapseli, neljäs este on loppusijoitusluolan
täyteaine, joka on veden virtausta estävä pehmeä aine, joka
suojaa kapselia täräyksiltä ja iskuilta. Eniten täyteaineena
käytetään erilaisia savilajeja, erityisesti bentoniittia joka
paisuu kastuessaan ja muuttuu siten entistä tiiviimmäksi.
Viides ja viimeinen este on kallio.
Kallioloppusijoitus toteutetaan yleensä satojen metrien
syvyydessä, aseena aikaa vastaan, koska mikä tahansa
geologinen ilmiö, joka voisi nostaa kapselin maan pintaan,
veisi satoja tuhansia vuosia, jolloin ydinjätteen aktiivisuus
on jo laskenut luonnonuraanin tasolle eikä sen siis pitäisi
aiheuttaa riskejä.

2
Lopuksi on sanottava, että ydinvoima on paljon
luontoystävällisempi energiantuotantovaihtoehto kuin
fossiiliset polttoaineet. Voimalaonnettomuuksiakin sattuu
vain harvoin, ja niistä on aina selvitty kunnialla. Fossiilisten
polttoaineiden vaihtaminen ydinpolttoaineiksi säästäisi
paljon luontoamme ja hidastaisi kokoajan käynnissä olevaa
ja kiihtyvää ilmastonmuutosta.