You are on page 1of 43

SUOME N Y M PÄ R I S TÖ 3 1 | 2 0 0 6

Kilpailukykyä, hyvinvointia RAKENNETTU


YMPÄRISTÖ

ja ekotehokkuutta
Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön
kehityskuva

YMPÄR I S TÖ M I N I S T E R I Ö
SUOMEN YMPÄRIS TÖ 31 | 2006

Kilpailukykyä, hyvinvointia
ja ekotehokkuutta
Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön
kehityskuva

Helsinki 2006

YMPÄRISTÖMINIS T E R I Ö
SUOMEN YMPÄRISTÖ 31 | 2006
Ympäristöministeriö
Alueidenkäytön osasto

Taitto: Ainoliisa Miettinen


Kansikuva: Spatio Oy

Julkaisu on saatavana myös internetistä:


www.ymparisto.fi/julkaisut

Edita Prima Oy, Paikkakunta 2006

ISBN 952-11-2326-5 (nid.)


ISBN 952-11-2327-3 (PDF)
ISSN 1238-7312 (pain.) 057

ISSN 1796-1637 (verkkoj.)


ESIPUHE

Globalisaatio ja osaamisperusteinen talouskehitys sekä väestön ikääntyminen ja il-


mastonmuutos vaikuttavat alueiden käyttöön ja aluerakenteeseen Suomessa. Haas-
teet vain kasvavat tulevaisuudessa. Globaalitaloudessa menestyminen edellyttää
Suomen aluerakenteen kytkeytymistä osaksi Euroopan ja lähialueiden kehitystä.
Itämeren mahdollisuudet on saatava käyttöön ja näin edistettävä rajat ylittävien
yhteistyövyöhykkeiden syntymistä.
Käsillä oleva kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro Suomen aluera-
kenteen ja alueidenkäytön kehittämisestä pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on näiden
ohjaaminen kestävään suuntaan tukemaan Suomen kilpailukykyä ja ekotehokkuutta
sekä asukkaiden hyvinvointia. Aluerakennetta ja alueidenkäyttöä koskevat ratkaisut
vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja siksi on tärkeää miettiä näitä asioita nyt.
Aluerakenteen kehittäminen monikeskuksisena tukee maan eri osien vahvuuksien
ja olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä. Kaupunkiseutujen keskinäisen sekä
niiden ja maaseutualueiden välisen vuorovaikutuksen lisääminen tukee vetovoimai-
sen ja toimintakykyisen aluerakenteen kehittymistä maahamme. Saavutettavuuden
parantamiseen on panostettava, mutta sen on tapahduttava ympäristöä säästäen.
Monipuolinen ympäristö on Suomen vahvuus, joka tarjoaa mahdollisuuksia laa-
dukkaaseen elinympäristöön, matkailun tehostamiseen sekä luonnonvarojen hyö-
dyntämiseen.
Kehityskuva perustuu vuorovaikutteiseen valmisteluun sekä ulko- ja kotimaisten
suunnitelmien ja tutkimusten tarkasteluun. Työ käynnistyi asiantuntijoiden kehitys-
näkymiä koskevilla arvioilla. Työn kuluessa järjestettiin useita keskustelutilaisuuk-
sia, jotka ovat toimineet foorumina eri tahojen yhteiselle pohdinnalle aluerakenteen
ja alueidenkäytön kehityksestä Suomessa. Valmistelu päätyi laajaan sidosryhmille
suunnattuun kommentointikierrokseen. Ympäristöministeriö kiittää kaikkia työhön
osallistuneita.
Tulevaisuudessa on entistäkin tärkeämpää, että aluerakenteen ja alueidenkäytön
kehittäminen perustuu alueiden ja eri aluetasojen väliseen vuoropuheluun ja toistensa
tukemiseen. Ne alueet, jotka kykenevät kehityksessään verkottumaan ja tekemään
yhteistyötä, tulevat menestymään. Kehityskuvassa onkin pyritty suhteuttamaan
alueiden tavoiteltua kehitystä valtakunnallisesti yhtenäiseksi ja vahvaksi kokonai-
suudeksi, joka edesauttaa alueiden välistä yhteistyötä ja yhteisten voimavarojen
suuntaamista mahdollisimman tehokkaasti.
Kehityskuva on suunnattu maakuntien liitoille ja valtionhallinnolle tueksi ja taus-
ta-aineistoksi aluerakenteen ja alueidenkäytön pitkän tähtäimen kehittämistyölle.
Tarkoituksena on myös vaikuttaa kansainvälisellä tasolla tuomalla esiin Suomen
näkökulmaa ja yhteistyötarpeita. Toivon, että kehityskuva antaa aluerakenteen ja
alueidenkäytön näkökulmasta aineksia tulevaisuuden suuntia koskevaan keskuste-
luun ja päätöksentekoon.

Jan-Erik Enestam
ympäristöministeri
 Suomen ympäristö 31 | 2006
SISÄLLYS
Esipuhe.......................................................................................................................... 3
1 Johdanto........................................................................................................................ 7
2 Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehitysnäköaloja ................................. 8
2.1 Globalisaation uhkia ja mahdollisuuksia . ................................................. 8
2.2 Keskittävää ja hajauttavaa kehitystä........................................................... 11
2.3 Väestö ikääntyy............................................................................................... 13
2.4 Ilmastonmuutos uusin ympäristöhaaste.................................................... 14

3 Päämäärinä kilpailukyky, hyvinvointi ja ekotehokkuus. ........................ 17


3.1 Suomen kansainvälinen kilpailukyky vahvistuu.................................... 17
3.2 Väestön hyvinvointi kasvaa.......................................................................... 17
3.3 Ekotehokkuus paranee................................................................................... 18

4 Suomelle vahva asema Euroopassa ............................................................... 19


4.1 Itämeren alueen mahdollisuudet käyttöön . ............................................. 19
4.2 Kehittämisvyöhykkeitä rajojen yli.............................................................. 20

5 Monikeskuksinen ja verkottuva aluerakenne............................................. 22


5.1 Kaupunkiseuduista ja vyöhykkeistä vahva verkosto.............................. 22
5.2 Monimuotoiset suuralueet vahvuudeksi.................................................... 23
5.3 Kaupunkiseuduista eheitä ja vetovoimaisia.............................................. 26

6 Parempi saavutettavuus ympäristöä säästäen.......................................... 27


6.1 Liikennejärjestelmästä tehokas ja ympäristöä säästävä.........................27
6.2 Vahvemmat kansainväliset yhteydet.......................................................... 27
6.3 Valtakunnalliset yhteydet tukemaan monikeskuksisuutta................... 30
6.4 Seudulliset ja paikalliset yhteydet turvataan........................................... 32

7 Laadukas ympäristö Suomen voimavarana................................................ 33


7.1 Maaseutualueille hyvät elinolosuhteet....................................................... 33
7.2 Luonnonvarat kestävään käyttöön............................................................... 34
7.3 Alueiden erityispiirteistä vetovoimaa
vapaa-aikaan ja matkailuun.......................................................................... 35

Kuvailulehti............................................................................................ 39
Presentationsblad.................................................................................. 40
Documentation page............................................................................. 41

Suomen ympäristö 31 | 2006 


 Suomen ympäristö 31 | 2006
1 Johdanto

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on ollut viime teknisen huollon järjestelmistä koostuvan verkos-
vuosina niin taloudellisessa kilpailukyvyssä kuin ton. Aluerakenne ja alueidenkäyttö luovat toimin-
kestävässä kehityksessäkin maailman kärkimaita. taedellytyksiä elinkeinoelämälle, perustan väestön
Kilpailukyvyn kannalta sijainniltaan syrjäinen ja elinoloille ja vaikuttavat ekologiseen kestävyyteen.
markkinapotentiaaliltaan pieni maa on paranta- Esimerkiksi monet yritysten sijoittumiseen vaikut-
nut suhteellista asemaansa entistä avoimemmas- tavista tekijöistä ovat sellaisia, joihin joko suoraan
sa toimintaympäristössä samalla kun kehitystä on tai ainakin välillisesti vaikutetaan aluerakenteen
pystytty ohjaamaan kestävään suuntaan. Suomen ja alueidenkäytön kautta, kuten liikenneyhteydet,
vahvuuksia ovat kansallinen innovaatiojärjestelmä turvallinen ja viihtyisä asuinympäristö, asuntojen
ja korkea teknologia sekä yhteiskunnan ja aluera- saatavuus ja hinta sekä palvelutarjonta.
kenteen sujuva toiminta. Suomessa on myös vahva Aluerakenne ja alueidenkäyttö muuttuvat yleen-
ympäristöjärjestelmä ja sen takia valtaosin hyvä, sä hitaasti. Luonnonolosuhteet ja olemassa olevat
osin jopa erinomainen ympäristön tila. rakenteet muodostavat perustan aluerakenteen
Vaikka Suomen kokonaistilanne on saatu kan- kehittymiselle. Aluerakenteen kehitykseen vai-
sainvälisesti vertailtuna hyvälle tasolle, ovat erot kuttavat tekijät ovat usein keskenään ristiriitaisia
Suomen alueiden välillä kasvaneet. Helsingin ja nopeasti muuttuvia, mikä vaikeuttaa kestävän
seudun ja muiden suurimpien kaupunkiseutujen suunnan löytämistä. Suomessa aluerakenteen ke-
kasvu on ollut voimakasta ja syrjäisten seutujen hittäminen on erityisen haastavaa, koska Suomella
työpaikkojen sekä väestön väheneminen nopeaa. on suuri pinta-ala, vähäinen väestöpohja, kylmä
Kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa Suomen ilmasto ja syrjäinen sijainti.
kaupungit eivät ole kasvustaan huolimatta olleet
talouden investoinneissa yhtä vetovoimaisia kuin
useat kilpailijansa. Lisäksi Suomi kuuluu yhä
eniten luonnonvaroja asukasta kohti kuluttaviin
teollisuusmaihin. Haasteet Suomen tulevalle me-
nestymiselle ovatkin mittavia. Varsinkin globali-
saatio, teknologiakehitys, väestön vanheneminen
ja ilmastonmuutos tulevat vaikuttamaan voimak-
kaasti Suomen kehitykseen.
Suomen menestyminen nojaa niihin puitteisiin
ja mahdollisuuksiin, joita maan aluerakenne ja
alueidenkäyttö tarjoavat. Yhteiskunnan toimivuus
riippuu pitkälti toimintojen sijoittumisesta ja siitä,
millainen kokonaisrakenne näin syntyy. Tuotanto,
asuminen, palvelut ja vapaa-aika vaativat rakentei-
ta, jotka muodostavat erikokoisista yhdyskunnista
sekä niitä yhdistävistä liikenneväylistä ja muista

Suomen ympäristö 31 | 2006 


Haasteet

2 Aluerakenteen ja alueidenkäytön
kehitysnäköaloja

2.1

Globalisaation uhkia maihin, joissa tuotantokustannukset ovat alhaiset.


Korkean osaamisen alueilla tehdään vaativimmat
ja mahdollisuuksia tuotekehittely- ja tutkimustyöt. Jakelukeskukset
ja markkinointi siirtyvät mahdollisimman lähel-
Suomen tulevaa kehitystä leimaa tuotannon, mark- le kuluttajia. Tuotannontekijöistä on tullut nope-
kinoiden, työvoiman ja pääoman globalisoitumi- asti liikuteltavia, jolloin kilpailu investoinneista
nen, mikä vaikuttaa yhä suoremmin myös Suo- ja erityisesti osaavimmasta työvoimasta kiristyy.
men aluerakenteeseen. Elinkeinoelämä sijoittaa Aluerakenteessa voi tapahtua nopeitakin paikalli-
toimintojaan eri puolille maailmaa hyödyntäen sia muutoksia globaalien toimijoiden strategisten
kunkin alueen tarjoamia etuja. Tuotantoa siirtyy intressien ja päätösten takia.

5000
2500
1000
500 BKT 1995 bilj. US $
250 1000 km:n naapuruussäteellä
100
50
25
10
5 This map does not
2,5 necessarily reflect the
1 opinion of the ESPON
0 Monitoring Committee

© ESPON, Projekt 3.1 UNRS-UMR


Géographie-cités-GDR Libergéo 2003

Kuva 1. Maailman taloudellinen poten-


tiaali. Suurimmat talouden keskittymät
ovat Pohjois-Amerikassa, Länsi-
Euroopassa sekä Itä-Aasiassa. Suomen
maantieteellinen sijainti suhteessa
näihin keskittymiin tarjoaa hyviä
mahdollisuuksia kansainvälisen aseman
vahvistamiseen. (ESPON 2006)

 Suomen ympäristö 31 | 2006


Yhä voimistuva maailmanlaajuinen työnjako valuma-alueella. Itämeren alueen mahdolisuuksia
merkitsee sitä, että perinteistä tuotantoa ja jatkossa punnittaessa on otettava huomioon, että alueen
myös korkean osaamisen tehtäviä siirtyy taloudel- maat ovat sekä kehitykseltään että aluerakenteel-
lisesti nopeasti kehittyviin maihin kuten Kiinaan, taan hyvin erilaisia.
Intiaan ja Venäjälle. Suomelle nämä alueet tarjoavat Koska Euroopan unioniin liittyneet Baltian maat
toisaalta uusia kasvavia markkinoita. Kehittyneiltä ovat lähempänä Euroopan ydinaluetta, on myös
mailta globalisaatio vaatii ennen muuta uusiutu- mahdollista, että Suomen suhteellinen kilpailu-
miskykyä ja panostamista osaamiseen ja korkeaan asema heikentyy. Suomen kilpailukyky yritysten
tuottavuuteen, joihin Suomen talous on jo vahvasti pääkonttorien ja tutkimuslaitosten sijoittumisessa
suuntautunut. Suomen sijainti verrattain etäällä on toistaiseksi pysynyt suhteellisen hyvänä, koska
suurista markkinoista Venäjää lukuun ottamatta olemme pystyneet tarjoamaan hyviä ja luotettavia
on kuitenkin haitta, joka saattaa jatkossa korostua. toimintaedellytyksiä. Baltian maat ovat kuitenkin
Keskeisiä haasteita globaalissa kilpailussa ovatkin kuromassa Suomen etumatkaa kiinni. EU:n kohee-
liittoutuminen, logistisen aseman parantaminen siorahoitusta kohdistetaan erityisesti uusien jäsen-
ja Suomen vetovoiman kehittäminen yritysten ja valtioiden infrastruktuureihin, mikä voi muuttaa
osaajien sijoittumista ajatellen. Näiden lisäksi ko- Suomen suhteellista saavutettavuutta toteutukses-
rostuu pysyvien, kotimaiseen maaperään sidottu- ta riippuen paremmaksi tai huonommaksi.
jen tuotannontekijöiden kestävä käyttö. Venäjä tulee jatkossa olemaan entistä vahvempi
Euroopan unionissa pyritään yhtäältä luomaan globaali toimija. Venäjän ja erityisesti sen Itämeren
globalisaatiolle edellytyksiä ja toisaalta hallitse- alueeseen kuuluvan osan asemoituminen Euroo-
maan sen vaikutuksia. Unionin sisämarkkinat pan poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä
ovat poistaneet esteitä jäsenvaltioiden väliseltä tulee vaikuttamaan merkittävästi Suomeen ja sen
kaupalta ja suurelta osin muultakin vuorovaiku- aluerakenteeseen. Pietarin alue on Itämeren ran-
tukselta. Lissabonin strategian pyrkimys kehittää nikon suurin metropolialue, josta on kehittymässä
Euroopasta maailman kilpailukykyisin alue edel- maailmanluokan keskus. Pietarin alueen kasvavan
lyttää sisäisen yhteistyön ja työnjaon syvenemistä, palvelukysynnän vaikutukset aluerakenteeseen ja
eri alueiden potentiaalin hyödyntämistä pitkällä alueidenkäyttöön heijastuvat rajan yli pitkälle Suo-
aikavälillä kestävällä tavalla sekä panostamista men puolelle. Pietarin alueella on lisäksi Venäjälle
raja-alueyhteistyöhön ja saavutettavuuden paran- ensiarvoisen tärkeä energian vienti-infrastruktuuri.
tamiseen. EU:n haasteena on yhdistää jäsenmaat Suomenlahden satamakeskittymän toteutumisen
ja niiden alueet toisiinsa siten, että saavutettavuus nopeus ja satamiin tukeutuvat erityistalousalueet
keskeisille markkinoille on mahdollisimman tasa- ovat osoitus globalisaation ja toimijoiden strategis-
puolinen. ten intressien suuresta vaikutuksesta alueraken-
Suomen aluerakenteen kannalta merkitykselli- teeseen.
nen seikka on EU:n laajentuminen, joka on siir- Suomen pitkällä itärajalla yhteistyö Venäjän
tänyt EU:n maantieteellistä painopistettä itään kanssa kehittyy ja lisääntyy jatkossa. Rajanylitys-
päin ja lisännyt EU:n ja Venäjän välisiä yhteyksiä. paikkoihin tukeutuen on muodostumassa vyöhyk-
Itämeren piiristä on muotoutumassa liki sadan keinä uutta toimintaa. Suomen ja Venäjän raja on
miljoonan asukkaan monikansallinen talousalue myös EU:n ulkoraja, jonka yhteistoiminnan kehi-
ja teollisuuden ja kaupan kasvuvyöhyke. Itämeren tystä tuetaan oletettavasti edelleen yhteisön varois-
alueen merkitystä lisää jatkossa sen asema EU:n ja ta. Toisaalta suuntauksena on ollut väestön muutto
Venäjän vuorovaikutusalueena. Itämeren huoles- molemmilta puolilta rajaa kauemmas suurempiin
tuttava tila on osaltaan vahvistanut tarvetta paitsi keskuksiin.
kansalliselle myös kansainväliselle yhteistyölle sen

Suomen ympäristö 31 | 2006 


Kuva 2. Itämeren alueen Suomen ja varsinkin Pohjois-Suomen aluera-
kaupunkikeskusten väestö kenteeseen vaikuttaa myös Barentsin alueen run-
2001. Itämeri yhdistää noin
100 milj. asukkaan aluetta, jolla saiden luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät
on monipuolinen erikokoisten ratkaisut. Neljänneksen maailman öljy- ja kaasuva-
kaupunkien verkosto. rannosta arvioidaan löytyvän pohjoisilta alueilta,
(Nordregio 2006) joiden vaikeat arktiset olosuhteet ja haavoittuva
ympäristö asettavat erityisiä haasteita varantojen
hyödyntämiselle. Venäjä on jo ryhtynyt vahvista-
maan Kuolan niemimaan infrastruktuuria näiden
luonnonvarojen hyödyntämistä varten.

10 Suomen ympäristö 31 | 2006


2.2

Keskittävää ja
hajauttavaa kehitystä

Suomen aluerakenne on muotoutunut pääosin ta-


loudellisen toiminnan kautta. Siinä on yhä piirteitä
hajanaisesta maatalousyhteiskunnasta ja teollisuu-
den ympärille rakentuneista työpaikkakeskuksista
sekä palvelujen luomasta kaupunkien hierarkiasta.
Suomen tuotantorakenteessa alkutuotannon osuus
on kuitenkin enää muutama prosentti, jalostuselin-
keinojen osuus on supistunut noin kolmannekseen
ja palveluiden osuus on kasvanut reiluun 60 pro-
senttiin. Merkittävimpiä teollisista klustereista on
metsäsektori, jonka varaan suuri osa muuta teollis-
ta toimintaa on syntynyt. Kehitystä kuvaa se, että
korkean jalostusasteen elektroniikkateollisuus on
liikevaihdolla mitattuna kirinyt perusteollisuuden
ohi samalla kun perusteollisuuden työpaikat ja toi-
mipisteet ovat keskittyneet, vähentyneet automati-
soinnin myötä tai siirtyneet ulkomaille halvempien
tuotantokustannusten alueille.
Jatkossa Suomen talous siirtyy investointive-
toisesta kasvusta entistä vahvemmin innovaatio-
vetoiseen kehitykseen. Kilpailukyvyn ja kasvun
perustekijöinä ovat panostukset osaamiseen ja in-
himilliseen pääomaan, nopea teknologinen kehitys
sekä toimiva logistiikka ja infrastruktuuri. Suomes-
sa yhä kasvava osa bkt:sta ja sen kasvusta muodos- Kuva 3. Ennustettu väkiluvun muutos seutukunnittain
tuu aineettomasta tuotannosta, kuten palveluista, 2003–2030. Trendiennusteen mukaan väestö keskit-
koulutuksesta ja tuotekehittelystä. Kilpailu yrityk- tyy suurille kaupunkiseuduille. (Tilastokeskus 2006)
sistä ja osaajista tulee kiristymään paitsi globaa-
listi myös Suomen sisällä. Osaamisperusteisessa
kasvussa alueiden tulee tarjota luovuutta tukevia mintaansa ja yhdistävät voimavarojaan. Muutos
elinympäristöjä osaajille, joita yritykset seuraavat. on ollut nähtävissä seutuistumisena, erilaisina ke-
Kasvun moottoreina toimivat etenkin suurimmat hittämisvyöhykkeinä, kaksoiskaupunkihankkeina
kaupunkiseudut. Vahvin peruste tälle on niiden ja kaupunkiseutujen sisäisten yhteyksien paranta-
osaamisintensiivisyys: kaupunkikoon kasvaessa misena. Tässä kehityksessä yhteysverkkojen mer-
erikoistumisen sekä mittakaavaetujen ja resurssien kitys on keskeinen. Yritykset tarvitsevat nopeita
yhteiskäytön edellytykset paranevat. kansainvälisiä ja kansallisia yhteyksiä. Henkilö-
Mittakaavaetujen korostuminen taloudellisessa ja tavaraliikenteessä avainkysymys onkin, mitkä
kilpailussa johtaa käytännössä siihen, että alueet kaupunkiseudut ja alueet tulevat olemaan nopei-
pyrkivät hankkimaan näitä etuja verkostoitumal- den junien, moottoriteiden ja hyvien lentoyhteyk-
la ja erikoistumalla. Kaupungit lisäävät yhteistoi- sien piirissä.

Suomen ympäristö 31 | 2006 11


nevat siihen, etteivät uudet kasvukeskukset tule
1 600 000
liittymään entisten joukkoon suoraan suuruusjär-
1 400 000
jestyksessä. Myös satunnaiset tekijät kuten kasvu-
aloille suuntautunut tuotantorakenne tai myön-
1 200 000 teinen julkisuuskuva voivat nostaa esille ennalta
arvaamattomia menestyjiä. Kasvun uusi logiikka
1 000 000
tuntuu suosivan alueita, jotka pystyvät kehitykses-
sään hyödyntämään verkostosuhteita ja alueellista
Asukasta

800 000
yhteistyötä.
600 000 Maaseutualueiden kehityssuuntana on toimeen-
tulomuotojen laajentaminen perinteisen maatalou-
400 000
den ulkopuolelle. Elinkeinoissa tulee korostumaan
200 000 etenkin raaka-aineiden sijaintiin ja korkeaan osaa-
miseen perustuva tuotannollinen toiminta, kuten
0 hajautettu uusiutuvan energian tuotanto, kaivos-
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040
Vuosi toiminta sekä luontoyrittäjyys. Joustava elämänta-
Helsingin seutu ja lähiseudut
Monipuoliset yliopistoseudut
Muut keskukset
Vuorovaikutusalue
pa ja asuminen maaseutualueilla saattaa yleistyä
Alueelliset keskukset Ydinmaaseutu tietoliikenneyhteyksien kehittyessä.
Harvaan asuttu maaseutu
Teolliset keskukset
Maaseudun kehitys näyttää eriytyvän entistä
enemmän keskusten kehityksen mukaan. Maaseu-
Kuva 4. Väestönkehitys Suomessa 1970–2004 sekä trendi-
ennuste 2005–2040. Jos nykyinen kehityssuunta jatkuu, dun elinvoiman säilymisen kannalta ongelmallis-
väestöltään voimakkaimmin kasvavat suuret kaupunki- ta on se, että Suomessa kaupunkien muodostama
seudut. Ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun keskusverkko ei kata koko maata riittävän tiheänä
väestömäärät laskevat. (Tilastokeskus 2005) vaan kaupunkiseutujen väliin jää varsin syrjäisiä
alueita. Kaupunkien läheisellä maaseudulla on
parhaat kehitysedellytykset yritysten ja asumisen
Koko maan aluerakenteen keskittyminen on ol- ympäristönä. Ydinmaaseutu pysynee edelleen vah-
lut pitkään voimakasta. Viime vuosina muuttolii- vana alkutuotannon alueena, jolla on hyvät mah-
ke on kuitenkin kohdistunut entistä tasaisemmin dollisuudet monipuolistaa toimintoja. Harvaan
maakuntien keskuksiin, mikä osoittaa kehityksessä asutun maaseudun kehitysnäkymät ovat kaikkein
olevan myös hajakeskittäviä voimia. Tieto- ja vies- heikoimmat johtuen elinkeinorakenteen yksipuo-
tintäteknologian tuoma riippumattomuus ajasta ja lisuudesta, työmahdollisuuksien vähäisyydestä ja
paikasta mahdollistaa uusia työtilaisuuksia myös paikallismarkkinoiden pienuudesta.
suurimpien keskusten ulkopuolelle, mutta saattaa Luonnon monimuotoisuuden ja arvokkaiden
toisaalta vahvistaa kaupunkiseutujen sisällä ha- maisemien säilymisen kannalta haasteellisia maa-
jautuvaa kehitystä. Yhdyskuntarakenteessa tekno- seutualueiden kehityssuuntia ovat yhtäältä keskus-
logiakehitys ja työn joustavuus saattavat eriyttää ten läheisiin arvokkaisiin maisemakokonaisuuksiin
asumista ja työpaikkoja yhä kauemmaksi toisistaan kohdistuvat kasvavat muutos- ja rakennuspaineet
varsinkin, kun hyvän asuinympäristön merkitys ja toisaalta syrjäisemmillä alueilla perinnemaisemi-
korostuu. en rapistuminen maaseutuväestön ja maatalouden
Jatkossa kaupunkiseutujen kehitysmahdolli- vähetessä. Muuhun paikalliseen toimintaan kyt-
suudet poikkeavat toisistaan. Ne eivät riipu vain keytyvänä tulonlähteenä voi yleistyä ympäristön
kaupunkiseutujen koon ja sijainnin eroista. Muun ja kulttuurimaisemien vaaliminen.
muassa tuotantorakenteen, koulutus- ja tutkimus-
kapasiteetin sekä kehitysstrategioiden erot johta-

12 Suomen ympäristö 31 | 2006


2.3

Väestö ikääntyy

Väestön ikärakenteen muutokset tulevat olemaan


suuria kaikkialla Euroopassa, mutta Suomea väes-
tön vanheneminen koettelee erityisesti. Suomessa
ikärakenne on ollut 1970-luvulta lähtien edullinen,
koska työikäisen väestön osuus on ollut kansainvä-
lisesti poikkeuksellisen suuri. Tulevina vuosikym-
meninä tilanne on kuitenkin päinvastainen – työ-
elämästä poistuvat ikäluokat ovat huomattavasti
Kuntatyyppi suurempia kuin työelämään tulevat ikäluokat. Ikä-

1 Harvaan asuttu rakenteesta johtuen väestömäärän kasvun ennus-
maaseutu
tetaan taittuvan jo 2020-luvulla. Maahanmuuton
2 Ydinmaaseutu
kasvun on arvioitu jatkuvan sekä työvoiman ky-
3 Kaupunkien läheinen
maaseutu synnän että pakolaisuuden lisääntymisen vuoksi.
4 Kaupungit Tämä voi osittain lieventää väestön vanhenemisen
aiheuttamia ongelmia.
Ikärakenteen muutos vaikuttaa syntyvyyteen ja
syventää väestön määrän alueellisia eroja. Väestön
keskittyminen suhteellisen harvoille kasvualueille
näyttää jatkuvan samalla, kun muiden alueiden
väestö vähenee. Kasvualueilla nuorten osuus vä-
estöstä ja siten myös syntyvyys on keskimääräistä
suurempi, kun taas muuttotappioalueilla luonnol-
linen väestönkehitys on yleensä negatiivinen, mikä
tulee entisestään voimistumaan. Väestön alueelli-
sen jakautumisen muuttuessa jää osalla alueista
huomattavan paljon asuntoja ja muuta rakennus-
kantaa tarpeettomaksi samaan aikaan, kun kasvu-
alueilla rakennetaan uutta.
Maaseudun kolmijako on muodostettu monivaiheisella
menetelmällä. Sitä on käytetty Manner-Suomen Väestön ikääntyminen edellyttää asumisen, tuo-
Alueellisessa maaseudun kehittämisohjelmassa sekä tannon ja palvelujen rakenteiden muuttamista. Per-
Itä- ja Pohjois-Suomen tavoite 1-ohjelmissa. heasuntojen asemasta tarvitaan lisää palvelutaloja
sekä päiväkotien ja koulujen asemasta vanhusten
Aluejako on 1.1.2002 tilanteen mukainen
hoitokoteja ja sairaaloita. Tilanteen tekee haasta-
vaksi se, että vanhojen ikäluokkien kasvu tapahtuu
Kuva 5. Maaseudun kolmijako ja kaupungit. Suomen kahdessa vaiheessa, joiden asettamat vaatimukset
maaseudun kolmijaon ja kaupunkiverkoston perusteella aluerakenteelle ja alueidenkäytölle ovat erilaiset.
voidaan nähdä, että eteläisen Suomen ja Pohjanmaan Ensimmäisessä vaiheessa eläkkeelle siirtyvien toi-
alueella ydinmaaseudun ja kaupunkien läheisen maaseudun mintakyky on yleensä hyvä, heillä on paljon vapaa-
osuus on suuri ja keskukset verrattain tiheässä.
Maan itäiset ja pohjoiset osat ovat pääasiassa harvaan aikaa ja suurella osalla on myös hyvä taloudellinen
asuttua maaseutua, jota kaupukikeskukset täplittävät. tilanne, mikä tulee lisäämään etenkin vapaa-ajan
(Tilastokeskus 2006) palvelujen kysyntää. Toisen vaiheen haasteet kos-

Suomen ympäristö 31 | 2006 13


6 000 000
asukkaille ei kyetä järjestämään riittäviä ja tasa-
puolisia palveluja kohtuullisin kustannuksin.
5 000 000 Väestömuutosten vaikutuksiin liittyy paljon epä-
varmuustekijöitä. Esimerkiksi osa-aikainen asumi-
4 000 000
15–64 -vuotiaat
nen on vahvasti yleistynyt viime vuosina, mutta
on vaikeaa arvioida, kuinka suuri osa eläkkeelle
Asukasta

3 000 000
siirtyvistä tulee asumaan osan vuodesta muualla
2 000 000 kuin varsinaisessa asunnossaan. Voidaan olettaa,
65+ -vuotiaat että ihmisten elämäntavat ja kulutustottumukset
1 000 000
eriytyvät entisestään. Asuinpaikan valinnassa tu-
0–14 -vuotiaat
levat korostumaan aikaisempaa voimakkaammin
0
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 elämäntapaan liittyvät odotukset, kuten viihtyisä
Vuosi
ja monipuolinen asuinympäristö, hyvät julkiset ja
Kuva 6. Väestönkehitys Suomessa ikäryhmittäin 1970– yksityiset palvelut sekä kulttuuri- ja harrastusmah-
2004 sekä trendiennuste 2005–2040. Trendiennusteen dollisuuksien ja sosiaalisten verkostojen saavutet-
mukaan yli 65-vuotiaiden määrä on 2030-luvulla noin tavuus.
600 000 nykyistä suurempi. (Tilastokeskus 2006)

2.4
kevat erityisesti terveydenhoitoa ja huonokuntois- Ilmastonmuutos uusin
ten vanhusten asumispalveluita.
Uusien asuntojen tarve riippuu entistä enem-
ympäristöhaaste
män asuntokuntien koosta, johon ikärakenne tulee
vaikuttamaan. Vuosina 1980-2000 vain joka neljäs Ympäristö ja luonnonvarat määrittelevät ihmisen
uusi asunto tarvittiin väestönkasvun vuoksi, ¾ toiminnan edellytykset ja rajoitukset. Ne voivat tar-
asuntojen lisätarpeesta johtui asuntokuntien koon jota uusia mahdollisuuksia ja olla tietyissä olosuh-
pienenemisestä. On nähtävissä, että tulevaisuudes- teissa kilpailuetu. Talouden kasvulla on toisaalta
sa asuntokuntien keskikoko pienenee edelleen ja ympäristön asettamat rajansa, joiden ylittämisestä
samalla asumisväljyys kasvaa. Nämä muutokset seuraa tulevaisuuden mahdollisuuksien heikkene-
vaikuttavat varsin olennaisesti tulevaan asumiseen, minen. Ennalta arvaamattomien kehityskulkujen
rakentamiseen ja alueidenkäyttöön. Muutospaine riskiyhteiskunnassa varovaisuusperiaatteen nou-
on merkittävin suurissa kasvukeskuksissa, koska dattaminen tulee entistä tärkeämmäksi.
aikaisempi muuttoliike on keskittänyt suuret ikä- Ilmastonmuutos vaikuttaa laajasti alueraken-
luokat näille alueille. teeseen ja alueidenkäyttöön. Ilmastonmuutoksen
Kaiken kaikkiaan vanhojen ikäryhmien hyvin eteneminen lisää sääolojen arvaamattomuutta ja ai-
nopea kasvu samanaikaisesti nuorten ikäluokki- heuttaa sopeutumisongelmia nykyiselle alueraken-
en pienenemisen kanssa on suuressa osassa maata teelle. Ilmastonmuutos johtaa laajoihin luonnonolo-
vaikea väestönkehityksen haaste. Väestötappioalu- suhteiden muutoksiin, jotka vaikuttavat ihmisen
eilla ongelmat kärjistyvät erityisesti infrastruktuu- toimintamahdollisuuksiin kaikkialla maailmassa.
rin ja palvelujen käyttöasteen alentuessa ja kunnos- Ilmastonmuutoksen nopeuden vuoksi ekosystee-
sapitomahdollisuuksien heikentyessä. Kasvavilla mien rajallinen sopeutumiskyky ei välttämättä
seuduilla yhdyskuntarakenteen hajautumisen ai- riitä, mikä voi johtaa niiden äkillisiin muutoksiin.
heuttamat ongelmat tulevat väestön ikääntyessä Ilmastonmuutoksen vaikutukset vahvistavat joi-
korostumaan. Hajanaisessa yhdyskuntarakentees- tain haitallisia ilmiöitä, kuten tulvia ja alkuperäisen
sa taajamien reuna-alueiden ja haja-asutusalueiden eliölajiston katoa. Suomeen voi kohdistua vaikeasti

14 Suomen ympäristö 31 | 2006


ennustettavia heijastusvaikutuksia, mikäli ihmis- Alueidenkäytössä ilmastonmuutokseen va-
ten elinmahdollisuudet heikkenevät oleellisesti rautumista ja sopeutumista vaativat sadannan
laajoilla alueilla muualla maailmassa. kasvu, voimakkaampi tuulisuus, rankkasateiden
Ilmastonmuutoksesta tehdyt keskimääräiset ja myrskyjen lisääntyminen, pohjavesi- ja jääty-
arviot ennustavat Suomen keskilämpötilan nou- misolosuhteiden muutokset, lisääntyvä eroosio
sevan vuosisadan loppupuolella jopa 4–6 astetta sekä laajemmat tulvat. Etenkin tiiviisti rakennetut
ja keskimääräisen sademäärän kasvavan 15–25 alueet kärsivät voimakkaammista tulvista, jos no-
%. Etenkin talven lämpötilat ja sademäärät nou- peaa valumaa hillitseviä muutoksia rakenteisiin
sevat ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, tosin ääri-il- ei ole riittävästi tehty. Laajat tulvat lisäävät myös
miöiden mahdolliset muutokset tunnetaan vielä maalta tulevaa kuormitusta vesistöihin. Valumi-
heikosti. Arktisilla alueilla lämpötilan ennustetaan en muutokset vaikuttavat esimerkiksi Itämeren
nousevan rajummin, jopa kymmenellä asteella ravinnetilanteeseen, ja sitä kautta myös rannikon
tällä vuosisadalla. Erityisen herkkä alue ilmas- virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Lämpenemisestä
tonmuutokselle on Pohjois-Suomi, jossa ilmaston johtuvaa merenpinnan nousua tasoittaa Suomen
lämpeneminen uhkaa alueen erityispiirteitä kuten rannikoilla maankohoaminen. Rannikkoalueilla
porotaloutta. Vaikka ilmastonmuutoksella arvioi- tulvariskiä lisää kuitenkin myös tuulisuuden li-
daan yleensä olevan haitallisia vaikutuksia, sillä sääntyminen.
voi olla myös myönteisiä vaikutuksia, Suomessa Ilmastonmuutoksen hillitseminen kytkeytyy
esimerkiksi termisen kasvukauden piteneminen ja alueidenkäyttöön kasvihuonekaasujen päästövä-
talvimerenkulun helpottuminen. Joka tapauksessa hennysvelvoitteiden ja niiden paikallisten vaiku-
ilmastomuutokseen liittyy merkittäviä riskejä, joi- tusten kautta. Paineet energiantuotannon raken-
hin tulee varautua. teen muuttamiseen kasvavat, sillä energiasektori

Nykytila Skenaario
(1961–1990) (2100)

Kuva 7. Keskilämpötila Pohjois-Euroopassa nykyisin ja skenaariona arvioituna noin vuodelle 2100.


Skenaariossa maapallon keskilämpötila nousee 2,6 °C, mikä vastaa eri skenaarioiden keskimääräistä
nousua. Skenaarion mukaan lämpötilavyöhykkeet siirtyvät Pohjois-Euroopan alueella noin 500 km
pohjoiseen. (SWECLIM/SMHI 2001)

Suomen ympäristö 31 | 2006 15


on suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen tuottaja.
Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisellä
pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä.
Suomen alueidenkäyttöön vaikuttaa etenkin bio-
energian ja tuulivoiman käytön lisääminen.
Aluerakenne vaikuttaa kasvihuonekaasupääs-
töjen määrään eniten liikenteen energiankäytön
kautta. Harva asutus ja pitkät etäisyydet aiheut-
tavat paljon liikennettä, joka toistaiseksi perustuu
pääasiassa öljyn käytölle. Halpaan öljyyn perus-
tuviin liikennejärjestelmiin tulee jatkossa muutos-
paineita öljyn saatavuuden heikkenemisen ja siitä
aiheutuvan hinnan nousun vuoksi. Polttoaineen
hinnan nousuun sopeutuminen ja liikenteen pääs-
Kuva 8. Fossiilisten polttoaineiden osuus hiilidioksidi- tömäärät riippuvat sekä yhdyskuntarakenteen että
päästöjen kehityksestä. Kioton pöytäkirjan toteuttaminen teknologian kehityksestä.
likimain vakiinnuttaisi teollisuusmaiden päästöt 1990-luvun Kaupunkiseutujen päivittäisten toimintojen alue
alun tasolle. (VTT 2004)
on pitkään laajentunut ja asutus on usein hajautu-
nut joukkoliikenteen järjestämisen ja palveluraken-
teen kannalta epätarkoituksenmukaisesti. Henkilö-
autoliikenteeseen perustuva yhdyskuntarakenne
Muut <1 % ei ole riittävän joustava kohtaamaan väestön ikä-
Jäte 3 % rakenteen muutoksia eikä energian saatavuuden
41 %
heikkenemistä. Jos kaupunkiseutujen hajautu-
Maatalous
7% Energia minen jatkuu, kasvihuonekaasupäästöt kasvavat
Liuottimet ja
82 % 14 % yhä henkilöautoriippuvuuden sekä kaukolämmön
muu tuotteiden
käyttö <1 %
käytön vähenemisen vuoksi. Bioenergian käytön
18 %
8%
yleistyminen liikenteessä voi vähentää osaltaan
0%
2% päästöjen kasvua. Rakenteiden muutos ympäristöä
Teollisuusprosessit säästävään suuntaan nopeutunee, mikäli verotusta
7% Energian tuotanto
Teollisuuden oma energiantuotanto painotetaan luonnonvarojen kulutukseen, jätteisiin
Liikenne
Kotitaloudet, palvelut jne. ja päästöihin.
Haihtumapäästöt
muut

Kuva 9. Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain


vuonna 2004. Energiasektori tuottaa eniten päästöjä,
joista vajaa viidennes aiheutuu liikenteen energiankulu-
tuksesta. (Tilastokeskus 2006)

16 Suomen ympäristö 31 | 2006


3 Päämäärinä kilpailukyky,
hyvinvointi ja ekotehokkuus

3.1 3.2

Suomen kansainvälinen Väestön hyvinvointi


kilpailukyky vahvistuu kasvaa

Suomen taloudellisen kilpailukyvyn kannalta alue- Suomalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi tulevai-


rakenteessa ja alueidenkäytössä on tärkeää paran- suudessa on huolehdittava väestön elintason ja
taa Suomen ja sen alueiden menestymisen edelly- elämisen laadun edistämisestä kaikkialla maassa.
tyksiä avoimessa taloudessa osana Euroopan unio- Tulevassa kehityksessä keskeisenä haasteena on
nia. Talouskasvu pohjautuu vahvasti osaamiseen, vahvistaa ihmisten toimeentulon edellytyksiä eri
mikä kiristää kansainvälistä kilpailua osaajista ja puolilla maata, varautua väestön vanhenemiseen
yrityksistä. Suomen tulee tarjota vetovoimainen sekä samalla säilyttää niin kasvavien kuin supistu-
ympäristö ja toimintakykyinen aluerakenne, jotka vienkin yhdyskuntien toimintakykyisyys.
houkuttelevat osaajia ja yrityksiä sekä luovat edel-
lytyksiä alueiden erikoistumiselle ja työnjaolle.
Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on olennaista:

Suomen kilpailukyvyn kannalta on olennaista: • Yhdyskuntien toimintakyvyn, palvelujen saata-


vuuden sekä hyvän ja turvallisen elinympäristön
• Suomen pysyminen Euroopassa vahvana toimija- ylläpitäminen niin kasvavilla kuin supistuvilla
na, jonka toimintaedellytyksiä tukee tiivis alueilla
kytkeytyminen erityisesti Itämeren ja Barentsin • Saavutettavuuden parantaminen ja erityisesti
alueisiin julkisen liikenteen peruspalvelutason
• Euroopan aluerakenteen kehittyminen nykyistä turvaaminen
monikeskuksisemmaksi perustuen työnjakoon, • Ainutlaatuisten luonnon- ja kulttuuriympäristö-
erikoistumiseen ja eri alueiden potentiaalin jen vaaliminen vetovoimatekijänä ja hyödyn-
hyödyntämiseen täminen laadukkaan elinympäristön luomisessa
• Kansainvälisesti vetovoimaisen ja dynaamisen • Suomen aluerakenteen kehittyminen moni-
kaupunkiverkoston vahvistuminen Suomessa ja keskuksisena eri alueiden potentiaaliin ja
linkittäminen eurooppalaiseen verkostoon vahvuuksiin sekä vuorovaikutukseen pohjautuen
• Suomen kansainvälisen ja kansallisen saavutetta-
vuuden paraneminen sekä logististen kustannus-
ten kilpailukykyisyys
• Luonnon- ja kulttuuriympäristöjen aluetalou-
dellisen merkityksen kasvattaminen

Suomen ympäristö 31 | 2006 17


3.3

Ekotehokkuus paranee

Ekologisen kestävyyden edistämisessä keskeistä


on luonnonvarojen kestävä käyttö, ympäristön
hyvä tila ja luonnon monimuotoisuuden säily-
minen. Tulevassa kehityksessä painottuu eten-
kin ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä siihen
varautuminen. Ilmastonmuutos ja öljyn hinnan
nousu yhdessä edellyttävät kasvavaa energia- ja
ekotehokkuutta sekä vahvaa riskien hallintakykyä.
Ilmastonmuutokseen on varauduttava siten, että
ihmisille, luonnonympäristölle sekä aluerakenteel-
le ja sen puitteissa tapahtuville toiminnoille aiheu-
tuu mahdollisimman vähän haittaa ja muutoksen
mahdolliset myönteiset vaikutukset voidaan hyö-
dyntää.

Ekologisen kestävyyden kannalta on olennaista:

•���������������������������������������������������
Olemassa olevien rakenteiden ja infrastruktuurin
hyödyntäminen mahdollisimman hyvin
•������������������������������������������������
Liikennetarvetta vähentävä alue- ja yhdyskunta-
rakenteen kehitys
•��������������������������������������������
Liikenteen energiakulutuksen vähentäminen
ympäristöystävällisten kulkumuotojen ja
teknologiakehityksen avulla
•�������������������������������������������
Edellytysten luominen uusiutuvien energia-
lähteiden hyödyntämiselle
•��������������������������������������
Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen
pysäyttäminen ja suotuisan tilan ylläpitäminen
yhteistyössä Suomen lähialueiden kanssa

18 Suomen ympäristö 31 | 2006


Tavoiteltava kehitys

4 Suomelle vahva asema Euroopassa

4.1 Itämeren alueella on Euroopassa tärkeä erityis-


Itämeren alueen tehtävä toimia yhteistyössä ja välittäjänä Pietarin,
koko Luoteis-Venäjän ja Barentsin alueella sekä
mahdollisuudet käyttöön laajemmin Euroopasta Aasian suuntaan. Itämeren
alueen kehittämisessä on aktiivisesti tartuttava
Suomen menestymisen kannalta on tärkeää, että Luoteis-Venäjän taloudellisten mahdollisuuksien
koko Eurooppa kehittyy kilpailukykyisenä talous- hyödyntämiseen sitä mukaa, kun Venäjä kehittyy
alueena. Euroopan on pystyttävä vahvistamaan ta- globaalina toimijana. Erityistä huomiota on kiin-
loudellisia mahdollisuuksiaan hyödyntämällä eri nitettävä Pietarin kehittymiseen maailmanluokan
alueiden voimavaroja ja lisäämällä niiden yhteis- metropolina ja potentiaaliltaan erittäin merkittä-
työtä, erikoistumista ja työnjakoa. Tämän vuoksi vän talousalueen keskuksena sekä Barentsin stra-
on tarpeen edesauttaa globaalitalouden kannalta tegisesti tärkeiden luonnonvarojen ja liikenteellis-
merkittävien yhteistoiminta-alueiden kehittymistä ten mahdollisuuksien hyödyntämiseen kestävällä
Keski-Euroopan ydinalueen rinnalle eri puolille tavalla.
Eurooppaa. Suomen aluerakenne tulee kytkeä entistä vah-
Euroopan ja Suomen kilpailukyvyn kehittämi- vemmin osaksi Itämeren aluetta ja muita lähialuei-
sessä Itämeren alue on keskeinen yhteistoiminta- ta. Suomen sijainti on keskeinen Euroopan pohjoi-
alue. Tavoiteltavaa on kehittää Itämeren alueesta sen ulottuvuuden alueella, joka tarjoaa monia uusia
taloudellisesti ja sosiaalisesti vahva yhteistoimin- mahdollisuuksia ja Suomelle merkittävän roolin
ta-alue, joka tarjoaa vetovoimaisen ympäristön eu- Itämeren alueen ja Luoteis-Venäjän yhteistyössä.
rooppalaiselle kasvualueelle. Samalla tulee kiin- Suomen vakaa yhteiskuntakehitys, toimiva infra-
nittää huomiota laajemmin Euroopan pohjoiseen struktuuri, korkeatasoinen osaaminen sekä väljä ja
ulottuvuuteen, joka käsittää myös Luoteis-Venäjän puhdas ympäristö muodostavat kansainvälisesti
ja Barentsin alueen erittäin kilpailukykyisen toimintaympäristön.
Itämeren alueen on pystyttävä ylläpitämään Suomen kannalta aluerakenteellinen yhdenty-
globaalitalouden toimintoja ja palveluja, jotka minen ja yhteistyö Itämeren alueella ja välittömällä
mahdollistavat korkean elintason ja pitkälle ke- lähialueella laajentaa markkina-aluetta ja Suomen
hittyneen infrastruktuurin. Itämeren alueen kehit- eri alueiden toimintamahdollisuuksia, vähen-
tämisen tulee perustua keskenään verkottuneisiin tää syrjäisyydestä aiheutuvia haittoja sekä antaa
kaupunkiseutuihin, joihin on hyvät kansainvä- mahdollisuuden vaikuttaa ympäristön kannalta
liset yhteydet ja jotka vetävät ympäröivät alueet kestävien ratkaisujen toteutumiseen. Toimiminen
laajemmin mukaan työnjakoon. Yhteistyötä tulee Itämeren alueella ja koko pohjoisen ulottuvuuden
edelleen vahvistaa taloudellisen toiminnan ja lii- kentässä vahvistaa Suomen ulkoisia yhteyksiä ja
kenteen lisäksi ympäristönsuojelun, kulttuurin ja integroitumista muuhun Eurooppaan ja laajemmin
osaamisen aloilla. globaalitalouteen.

Suomen ympäristö 31 | 2006 19


4.2 kitystä Suomen aluerakenteessa tulee vahvistaa
Kehittämisvyöhykkeitä ja monipuolistaa niiden toimintaa kunkin alueen
erityispiirteiden mukaan. Suomen kannalta on tär-
rajojen yli keää, että rajanylityspaikkojen kautta muodostuu
laajempia, kaupunki- ja asutuskeskuksia yhdis-
Suomen aluerakenteen kehittämisessä huomiota täviä ja niitä molemmin puolin rajaa vahvistavia
on kiinnitettävä pohjoisen Itämeren kaupunkien vyöhykkeitä.
yhteistyöhön. Erityisesti Helsingin, Tukholman, Barentsin alueen yhteistyössä Suomen, varsin-
Tallinnan ja Pietarin välisen kaupunkiverkoston kin Pohjois-Suomen, on tarpeen kehittää välit-
kehittämisestä avautuu yhteistyömahdollisuuksia tämistehtävää Barentsista Itämerelle ja edelleen
ja yhteyksiä laajemmin Itämeren alueelle ja Venä- muualle Eurooppaan. Tavoitteena on, että Suo-
jälle. Helsingin sijainti Pietarin vaikutusalueella ja men ja Perämeren kautta kuljettaminen on suju-
Venäjän suuntautuminen Pietarin kautta Itäme- vaa, kustannustehokasta, toimintavarmaa sekä
relle avaavat Helsingille hyvät mahdollisuudet ympäristön kannalta turvallista. Pohjois-Suomen
kehittyä pohjoisen Itämeren vahvana keskuksena kannalta Barentsin alueen yhteistyössä korostuu
ja eurooppalaisena metropolina. Tämän aseman edelleen matkailun, kaupan ja muun taloudellisen
vahvistaminen edellyttää yhteistyön voimistamis- toiminnan edistäminen. Myös kulttuuristen eri-
ta koko Etelä-Suomen alueella sekä Helsingin ja tyispiirteiden säilyttämisessä, alkuperäiskansojen
Tallinnan kaupunkiyhteistyön mahdollisuuksien aseman turvaamisessa sekä heikosti uusiutuvan
hyödyntämistä. luonnonympäristön hoidossa tarvitaan koko alu-
Suomen ja Venäjän välillä Karjalan kannas ja een yhteistoimintaa.
Suomenlahti ovat keskeisiä yhteyskäytäviä sekä Suomen länsirannikolla, etenkin Perämeren ja
Pietarin talousalueen vaikutusten välittäjiä. Tällä Merenkurkun alueilla, on tarpeen tiivistää yhte-
alueella on tärkeää luoda parannettaviin liiken- yksiä Ruotsiin ja laajemmin Skandinaviaan. Kun
neyhteyksiin pohjautuen edellytyksiä taloudelli- Ruotsi vahvistaa omaa pohjoisen rannikkoalueen
sen ja muun yhteistyön syventämiselle. Suomen kaupunkiverkostoaan mm. raideyhteyksiä kehit-
sisäisessä aluerakenteessa on tarpeen painottaa tämällä, on mahdollista muodostaa rannikoista
pohjois–etelä -suunnan ohella myös itä–länsi molemmin puolin Pohjanlahtea laaja Itämeren
-suuntaa. Aluerakenteessa on huomioitava Pietarin pohjoinen kaari. Myös Suomen puolen rannikko-
metropoliasema sekä saavutettavuuden paranta- kaupunkien välisiä yhteyksiä on tarpeen kehittää.
minen siihen nähden. Kaikkein välittömämmin tä- Oulun seudulta Ruotsiin Luulajaan ulottuvan Pe-
mä koskee Kaakkois-Suomen aluetta mutta myös rämerenkaaren rooli on tässä kokonaisuudessa
koko Etelä- ja Itä-Suomea. Suomen tulee varautua strategisesti tärkeä, koska se toimii pohjoisimman
erityisesti niihin aluerakenteeseen ja ympäristöön Euroopan suurimpana teollisuuden, huippuosaa-
kohdistuviin vaikutuksiin, joita aiheuttavat Venä- misen ja logistiikan keskittymänä. Lisäksi yhteis-
jän nopeasti kehittyvä öljyn ja maakaasun viennin työtä Norjan, Ruotsin ja Suomen keskisten osien
infrastruktuuri sekä siihen liittyvä liikenne ja yh- välillä tulee tiivistää ja vahvistaa niiden kautta At-
dyskuntarakentaminen. lantin rannikolta Venäjälle avautuvia yhteyksiä ja
Itä-Suomella ja Venäjän Karjalalla on runsaas- kehittämismahdollisuuksia.
ti yhteistyömahdollisuuksia taloudellisessa toi-
minnassa, erityisesti metsävarojen käytössä ja
matkailussa, mutta myös luonnonympäristön ja
kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja kehittämises-
sä. Yhteistyön kannalta rajanylityspaikkojen mer-

20 Suomen ympäristö 31 | 2006


Kartta 1. Suomen tärkeimmät aluerakenteen kansainväliset
yhteistoiminta-alueet.
Suomen tärkeimmät yhteistoiminta-alueet ovat Itämeren
alue globaalitalouden kannalta merkittävänä eurooppalai-
sena kasvualueena sekä Barentsin alue varsinkin luonnon-
varojensa vuoksi. Aluerakenteen ja Suomen välittäjäroolin
kannalta keskeiset yhteistyövyöhykkeet ovat Pohjoisen
Itämeren kaupunkiverkosto ja Perämeren kaari. Helsingin
seudulla on keskeinen rooli Pohjoisen Itämeren kaupun-
kiverkostossa. Perämerenkaarta kehitetään Euroopan
pohjoisimpien osien keskuksena.

Suomen ympäristö 31 | 2006 21


5 Monikeskuksinen ja
verkottuva aluerakenne

5.1 alueet tukevat toinen toisiaan. Monikeskuksisuu-


Kaupunkiseuduista ja den avulla tulee turvata kaupunkimaisten palve-
lujen ja toimintojen saatavuus maan eri osissa sekä
vyöhykkeistä vahva mahdollistaa eri alueiden vahvuuksien ja olemassa
verkosto olevien rakenteiden tehokas hyödyntäminen. Mo-
nikeskuksinen aluerakenne vahvistaa taloudellisia
Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi alueraken- mittakaavaetuja kaikkialla maassa. Samalla se voi
netta ja kaupunkiverkostoa sen osana on pystyttä- parantaa myös Helsingin seudun mahdollisuuksia
vä kehittämään kansainvälisesti vetovoimaiseksi kehittyä vahvana eurooppalaisena metropolina.
ja toimintakykyiseksi siten, että se luo edellytyksiä Monikeskuksisuuden kannalta ensiarvoisen tär-
varsinkin osaamisperusteiselle kehitykselle. Toi- keitä ovat eri puolilla maata sijaitsevat osaamisen
saalta ihmisten hyvinvoinnin kannalta on pystyt- ja taloudellisten toimintojen monipuoliset kärki-
tävä turvaamaan hyvän elämisen mahdollisuudet seudut vaikutusalueineen. Näitä kaupunkikeskuk-
eri puolilla Suomea. Ekologisen kestävyyden edis- sia on tarpeen kehittää aluerakenteen solmukoh-
tämiseksi on ensisijaisesti hyödynnettävä olemas- tina niin kansainvälisesti, valtakunnallisesti kuin
sa olevia rakenteita ja kehitettävä aluerakennetta alueellisesti. Kaupunkiseutujen on oltava yhdys-
energiankulutuksen kannalta tehokkaaksi. kuntarakenteeltaan toimivia, elinympäristöltään
Aluerakenteen ja alueidenkäytön vallitsevana vetovoimaisia ja hyvin saavutettavia. Monikes-
kehityssuuntana on kaupungistumisen jatkuminen kuksisen aluerakenteen vahvistaminen edellyttää
ja sen keskittyminen suurimmille kaupunkiseu- kaupunkiseutujen verkottumista keskenään sekä
duille, mihin on varauduttava. Pitkään jatkunut, työnjaon ja erikoistumisen edistämistä kunkin alu-
varsinkin Helsingin seudulle kohdentunut kes- een sijaintitekijöihin, vahvuuksiin ja olosuhteisiin
kittymiskehitys vastaa osaltaan kiristyvän kan- pohjautuen. Niinikään kaupunkiseutujen on tär-
sainvälisen kilpailun haasteeseen luoda vahvoja keää luoda yhteistoimintaa ja työnjakoa vaikutus-
kaupunkiseutuja. Tämä ehkäisee uhkia talouskas- alueensa muiden keskusten ja maaseutualueiden
vun hiipumisesta tai toimintojen hakeutumisesta kanssa. Eurooppalaisittain harvaan asutussa Suo-
Suomesta pois. Toisaalta keskittymisestä aiheutuu messa erityisesti kaupunkien ja maaseudun kes-
niin kasvavilla kuin supistuvilla alueilla monia hy- kinäistä vuorovaikutusta tulee vahvistaa ja niitä
vinvointiin ja ekologiseen kestävyyteen liittyviä tulee kehittää toisiaan tukien.
ongelmia, jotka voivat heikentää maan kilpailuky- Monikeskuksisuutta ja kaupunkiseutujen ver-
kyä. Kestävän aluerakenteen kannalta ratkaisevaa kottumista tulee osaltaan edistää hyvin liiken-
ei niinkään ole keskittyminen sinänsä vaan sen neyhteyksin varustetuilla kehittämisvyöhykkeillä.
kohdentuminen, nopeus ja seurausten hallinta. Ne linkittävät kaupunkiseutuja vaikutusalueineen
Aluerakennetta tulee pitkällä tähtäimellä ohja- toisiinsa sekä edistävät ja suuntaavat yhteistyö-
ta monikeskuksiseen suuntaan ja näin luoda Suo- tä. Vyöhykkeitä kehittämällä voidaan muodostaa
meen vahva, yhtenäinen ja keskinäisessä työnjaos- toiminnallisesti vahvempia markkina- ja yhteis-
sa toimiva kaupunkiverkosto, jossa eri keskukset ja toiminta-alueita sekä lopulta koko maan moni-

22 Suomen ympäristö 31 | 2006


keskuksisuutta tukeva vyöhykkeiden verkosto. tämisvyöhykkeet sekä rannikon suuntaisesti että
Vyöhykkeisiin tukeutuvan yhteistyön tavoittee- sisämaahan päin. Etelä-Suomen alueella, jossa kes-
na on laaja-alaisen suunnittelun keinoin vahvis- kusverkko on verrattain tiheä, vyöhykkeet tarjoa-
taa alueiden toimintaedellytyksiä ja vetovoimaa vat erinomaiset mahdollisuudet alueen kaupun-
toimintojen sijoittumiseen, liikennejärjestelmien kiseutujen monipuoliseen yhteistyöhön ja työnja-
tehostamiseen tai esimerkiksi matkailun kehittä- koon. Vyöhykkeitä tarvitaan myös, jotta Helsingin
miseen liittyen. Mahdollisuudet vyöhykkeiden seudun liian nopea keskittymiskehitys saadaan
toiminnalliseen monipuolisuuteen vaihtelevat eri ohjattua hallitusti pienemmille kaupunkiseuduil-
puolilla maata. le nopeiden raideyhteyksien ulottuville. Esimer-
kiksi Kerava-Lahti oikoradan rakentaminen avaa
uusia kehittämismahdollisuuksia Etelä-Suomen
5.2 aluerakenteelle ja alueidenkäytölle. Etelä-Suomen
Monimuotoiset tiivistyvä yhteistyö ja työnjako vahvistaa osaltaan
Helsingin seudun kehittymistä koko maata palve-
suuralueet vahvuudeksi levana eurooppalaisena metropolina ja toisaalta
mahdollistaa alueen muiden kaupunkiseutujen
Monikeskuksisuuden edistämisen tulee pohjau- kehittymisen omiin vahvuuksiinsa perustuen.
tua alueiden vahvuuksiin ja olemassa oleviin ra- Länsi-Suomi toimii välittäjänä koko maan toi-
kenteisiin. Monikeskuksisuuden toteutumiselle minnoille. Rannikko on Suomelle tärkeä Itämeren
on Suomessa hyvät mahdollisuudet sen vuoksi, alueen kehittämisessä etenkin meriyhteyksien,
että maassa on suhteellisen kattava kaupunkiver- laajan kaupunkiverkoston ja matkailun kannalta.
kosto, johon osaamisen rakenteet ovat sijoittuneet Maan keskiosien merkitys ja välittäjärooli tulee
tasapainoisesti. Lisäksi mahdollisuudet kansain- kasvamaan monikeskuksisessa ja verkottuvas-
väliseen yhteistoimintaan vaihtelevat eri puolilla sa aluerakenteessa. Länsi-Suomea tulee kehittää
maata luoden erilaisia rooleja keskuksille ja alueil- vahvojen keskusten ympärille muodostuvien ta-
le. Samoin luonnonvarojen ja luonnonolosuhteiden lousalueiden varaan, jotka sijoittuvat valtakunnal-
hyödyntämisen edellytykset ja mahdollisuudet lisesti tärkeiden vyöhykkeiden yhteyteen, ja joilla
ovat erilaiset maan eri osissa. on hyvät yhteydet varsinkin Helsingin seudulle.
Etelä-Suomea ja etenkin Helsingin seutua tulee Länsi-Suomella on merkittävä asema Suomen maa-
kehittää vahvana osana pohjoisen Itämeren toimin- taloustuotannossa. Alueen kaupunkiseutujen vah-
nallista yhteistyövyöhykettä ja kaupunkiverkostoa, vuuksina ovat etenkin perus- ja jalostusteollisuus
joka ulottuu Pietariin, Tukholmaan ja Tallinnaan. sekä yrittäjyysperinne. Osassa kaupunkiseuduista
Etelä-Suomen alue muodostaa viennin ja tuonnin korostuu myös kansainvälisesti merkittävä tekno-
valtaväylän. Alueen itäosia kehitetään Venäjän ja logiaosaaminen.
länsiosia Skandinavian portteina. Helsingin seu- Itä-Suomi on pääosin harvaan asuttua aluet-
tu toimii koko maan tärkeimpänä kansainvälisten ta, jossa luonnonympäristön ja luonnonvarojen,
lento- ja muiden yhteyksien logistisena keskukse- varsinkin metsien merkitys on suuri. Harvan asu-
na, jonka tulee olla hyvin saavutettavissa maan eri tuksen vastapainona on useita valtakunnallisesti
osista. Etelä-Suomi on useimpien kansainvälisesti ja kansainvälisestikin tärkeitä kaupunkiseutuja.
ja kansallisesti keskeisten toimintojen sijoittumis- Ne ovat palvelujen ja perusteollisuuden ohella
paikka. Vaikka Etelä-Suomi on eurooppalaisittain kehittyneet osaamisen keskuksina erikoistuen
vahva kasvualue, alueelta löytyy laajoja, lähes esimerkiksi hyvinvointiteknologiaan, metsä- ja
luonnontilaisia metsä- ja vesistöalueita. luonnonvaraosaamiseen tai Venäjä-osaamiseen.
Helsingistä avautuvat hyvien liikenneyhteyksi- Itä-Suomessa aluerakennetta on tarpeen kehittää
en myötä koko maan kannalta tärkeimmät kehit- alueen vahvoihin keskuksiin ja niiden vaikutus-

Suomen ympäristö 31 | 2006 23


alueisiin pohjautuen sekä tiivistää toiminnallisia
yhteyksiä niiden välillä, Helsingin seudulle ja
muualle maahan. Itä-Suomen tulee vahvistaa ra-
jat ylittävää yhteistoimintaa ja hyödyntää Pietarin
metropolialueen läheisyyttä välittäjätehtävässä
muuhun Suomeen.
Pohjois-Suomen vahvuutena on sen sijainti sekä
Barentsin että Itämeren alueiden osana. Yhteistoi-
mintaa ja Pohjois-Suomen välittäjäasemaa tulee
vahvistaa tässä laajassa toimintakentässä. Vaikka
Pohjois-Suomi on alueeltaan laaja ja yksi Euroopan
harvimmin asutuista alueista, se on toiminnoiltaan
ja olosuhteiltaan hyvin monipuolinen aluekoko-
naisuus, johon kuuluu esimerkiksi korkeatasoista
osaamista, vahvaa perusteollisuutta ja luonnon-
varoja, kansainvälistä matkailua sekä logistisia
keskuksia. Pohjois-Suomen olosuhteissa painot-
tuu alueen eri kokoisten ja -tyyppisten keskusten,
etenkin matkailukeskusten merkitys palvelujen
turvaajana, mutta myös tarve keskusten verkottu-
miseen ja työnjakoon. Aluerakenteeseen vaikuttaa
myös pitkä etäisyys Helsingin seudulle ja muihin
eurooppalaisiin metropoleihin. Oulua tukenaan
muut Perämeren rannikon ja Pohjois-Suomen kes-
kukset on tarpeen kehittää pohjoisimman Euroo-
pan tärkeimpänä huippuosaamisen, tuotannon ja
väestön keskuksena.

24 Suomen ympäristö 31 | 2006


Kartta 2. Monikeskuksinen ja verkottuva aluerakenne.
Suomen aluerakenteen kehittäminen perustuu monikes-
kuksiseen kaupunkiverkostoon. Monikeskuksisuuden tulee
pohjautua maan eri osien vahvuuksien, sijaintitekijöiden ja
olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen. Alueraken-
teen solmukohtina kehitetään osaamisen ja taloudellisen
toiminnan monipuolisia keskuksia, joiden vuorovaikutusta
ja verkottumista niitä ympäröivien alueiden, toistensa sekä
Suomen lähialueiden kanssa tuetaan.

Suomen ympäristö 31 | 2006 25


5.3 Kaupunkiseutujen tueksi on tarpeen muodostaa
Kaupunkiseuduista eheitä laajempia taloudellisia alueita työmarkkinoiden ja
erikoistuneiden palvelujen työnjaolla. Seudullis-
ja vetovoimaisia ta yhteistyötä tulee vahvistaa entistä laajemmalla
alueella samalla yhdyskuntarakennetta jäsentäen.
Kilpailukyvyn, hyvinvoinnin ja ekologisen kestä- Ihmisten asumistoiveita on voitava toteuttaa niin,
vyyden kannalta kriittinen tekijä monikeskuksi- että samalla ehkäistään yhdyskuntarakenteen ha-
suudessa on lopulta se, miten keskukset kehittyvät jautumista sekä siitä aiheutuvia ekologisia, sosiaa-
seutuina ja linkittyvät omille vaikutusalueilleen. lisia ja taloudellisia ongelmia. Kysymys on moni-
Tätä seutuistumiskehitystä tulee ohjata niin, että keskuksisuuden toteuttamisesta seutujen sisällä ja
syntyy yhdyskuntarakenteeltaan eheitä sekä ym- laajemmin niiden vaikutusalueella. Tämä edellyt-
päristöltään ja elinkeinoelämän kannalta vetovoi- tää verkostorakenteen vahvistamista kehittämällä
maisia aluekokonaisuuksia. kaupunkiseudun ja sen vaikutusalueen olemassa
Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on keskeis- olevia keskuksia, logistiikkakeskittymiä ja muita
tä paitsi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi myös solmukohtia sekä kytkemällä niitä yhteen kasvu-
väestön ikääntymiseen varautumiseksi. Kaupun- käytävillä ja hyvillä joukkoliikenneyhteyksillä.
kiseutujen yhdyskuntarakenteen hallitsematon Maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaiku-
hajautuminen on pysäytettävä ja liikennemäärien tuksen vahvistamisessa liikenneverkko on tärkeä
kasvu on saatava taittumaan. Eheyttämällä yhdys- tekijä. Sen toimivuuteen ja laatuun sekä joukko-
kuntarakennetta voidaan päästöjen kasvua hillitä liikenteen saatavuuteen ja edellytysten paranta-
liikennesuoritteen pienentyessä ja kaukolämmön miseen tulee kiinnittää huomiota. Kaupunkien
käyttömahdollisuuksien parantuessa. Samalla läheisen maaseudun maisemallisten arvojen ja
kunnallisteknisten verkkojen tarve vähenee. Ehey- kulttuuriperinnön vaalimisella luodaan osaltaan
tymisen kannalta keskeistä on sellainen yhdys- edellytyksiä kaupunkiseutujen viihtyisyydelle ja
kuntarakenteen kehitys, joka tukeutuu olemassa yritystoiminnan kilpailukyvylle. Asumista kau-
oleviin rakenteisiin niitä vahvistaen. Palvelujen ja punkien läheisellä maaseudulla tulee kehittää
muiden toimintojen sijoittumista tulee ohjata siten, ekotehokkaasti ja sosiaalisesti laadukkaasti sekä
että ne ovat eri väestöryhmien saavutettavissa ke- vahvistaa nykyisiä kylärakenteita, jotka ovat usein
vyen liikenteen ja joukkoliikenteen keinoin. kulttuurihistoriallisesti merkittäviä.
Elinympäristön laatu ja yhdyskuntarakenteen
toimivuus ovat yhä enemmän alueiden välisiä kil-
pailutekijöitä niin kansainvälisesti kuin Suomen
sisällä. Tämän vuoksi yhdyskuntien kehittämisessä
on panostettava asumisen laatuun ja vaihtoehtoi-
hin, kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaan, palve-
lujen saavutettavuuteen, liikenteen sujuvuuteen
sekä ympäristön terveellisyyteen ja viihtyisyyteen.
Nämä ovat vetovoimaisen ympäristön keskeisiä te-
kijöitä ja myös perusta asuinpaikan valinnalle sekä
asukkaiden arkipäivän sujumiselle. Ihmisläheinen
mittakaava, luonnon läheisyys sekä turvallisuus
ovat seikkoja, jotka ovat paitsi tärkeitä suomalaisil-
le, myös kansainvälisesti erottuvia kilpailuvaltteja,
joita tulee hyödyntää.

26 Suomen ympäristö 31 | 2006


6 Parempi saavutettavuus ympäristöä
säästäen

6.1 alue- ja yhdyskuntarakenteen suunnittelussa tulee


Liikennejärjestelmästä kiinnittää huomiota liikenteen kasvun hillitsemi-
seen sekä turvallisten ja ympäristöä vähän kuor-
tehokas ja ympäristöä mittavien liikennemuotojen edistämiseen. Tämä
säästävä edellyttää lisää panostusta joukkoliikenteeseen ja
kevyen liikenteen väyliin, mitä vaatii myös van-
Tehokkaat liikenne- ja tietoliikenneyhteydet ovat husväestön osuuden voimakas kasvu. Lisäksi on
tärkeitä Suomen monikeskuksisen ja verkottuvan kiinnitettävä entistä enemmän huomiota liikenne-
aluerakenteen kehittämisessä sekä kansainvälisen ympäristön esteettömyyteen.
aseman vahvistamisessa. Liikenne- ja tietoliiken- Informaatio- ja kommunikaatioteknologian so-
nejärjestelmät sekä -palvelut ovat avainasemassa, vellukset helpottavat tulevaisuudessa liikkumista
kun alueiden taloudellista vetovoimaa sekä väes- ja mahdollistavat osaltaan liikenneverkkojen ka-
tön hyvinvointia pyritään lisäämään. Kaupunkien pasiteetin tehokkaamman käytön. Nopeat, alueel-
on liityttävä tehokkaasti maailmanlaajuiseen talo- lisesti kattavat ja käyttäjilleen edulliset tietoliiken-
uteen, toisiinsa ja maaseutualueisiin. Liikennejär- neyhteydet on tärkeää saada kaikkien kansalaisten
jestelmän tulee myös tukea Suomen kehittymistä ja yritysten saataville, sillä ne tukevat sekä kilpai-
ekologisesti kestävänä maana. Sekä ympäristön lukyvyn, väestön hyvinvoinnin että ekologisen
että valtion talouden kannalta on perusteltua pa- kestävyyden päämääriä.
nostaa uusien väylien rakentamisen sijasta nykyi-
sen liikennejärjestelmän käytön tehostamiseen ja
olemassa olevien väylien kehittämiseen. Liiken- 6.2
nejärjestelmää samoin kuin yhdyskuntarakennetta Vahvemmat
kehitettäessä on varauduttava öljyn saatavuuden
heikkenemiseen ja polttoaineen hinnan nousuun.
kansainväliset yhteydet
Elinkeino- ja tuotantorakenteen muutosten seu- Suomen on globaalissa taloudessa selvitäkseen voi-
rauksena kuljetusjärjestelmille tullaan asettamaan tettava sijainnistaan aiheutuvat ongelmat ja toisaal-
yhä tiukempia vaatimuksia. Kuljetusnopeuden ta hyödynnettävä sen vahvuuksia. Suomi sijaitsee
ohella on panostettava entistä enemmän varmuu- meren takana Euroopan päämarkkina-alueelta kat-
teen, täsmällisyyteen, kustannustehokkuuteen ja soen, mutta liikenneyhteydet nopeasti kehittyvälle
turvallisuuteen. Kuljetusten logistisia kustannuk- Venäjälle ovat vahvat. Suomen ruuhkaton ilmatila
sia tulee pienentää ja pitää ne kilpailukykyisinä on merkittävä vahvuus pohjoisen kautta kulkevas-
suhteessa muiden maiden kustannuksiin. Erityi- sa mannertenvälisessä lentoliikenteessä. Erityisen
sesti matkaketjut ja logistiset ketjut solmukohti- tärkeää tulevaisuudessa on kehittää henkilö- ja ta-
neen pitää saada toimiviksi. varaliikenneyhteyksiä Manner-Eurooppaan sekä
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ympäristö- Venäjälle ja Aasiaan.
haittojen vähentäminen edellyttävät liikennemää-
rän kasvun rajoittamista. Liikennepolitiikassa sekä

Suomen ympäristö 31 | 2006 27


Kansainvälisiä yhteyksiä palvelevat ensisijai- Kansainvälisistä tieyhteyksistä tärkein on Tur-
sesti koko Euroopan mantereen kattavat TEN-lii- ku–Vaalimaa -tie (E18) osana Pohjolan kolmiota, eli
kenneverkot, joiden prioriteettihankkeista Suomen Pohjoismaiden pääkaupunkien ja Pietarin välistä
saavutettavuutta parantavat etenkin Pohjolan kol- liikenneyhteyttä. Tieyhteyden kehittäminen koko
mio ja Itämeren moottoritie. välillä Turku–Vaalimaa moottoritieksi on Suomel-
Kansainvälisessä lentoliikenteessä sujuvat le tärkeää, sillä E18 toimii runkotienä Venäjälle ja
matkaketjut ja liityntäliikenneyhteydet ovat vält- Ruotsiin, jotka ovat suurimpia kauppakumppa-
tämättömiä. Lentoliikenteen keskittyminen Hel- neitamme. Myös Suomesta Baltian maiden kautta
sinki–Vantaan lentokentälle edellyttää sen liityn- Puolaan kulkevan Via Baltica -tieyhteyden kehit-
täliikenneyhteyksien parantamista muun muassa täminen on Suomelle tärkeää.
toteuttamalla raideyhteys kentälle. Lisääntyviin Pohjois- ja Itä-Suomelle keskeisen Arkangelin
kansainvälisiin suoriin yhteyksiin tulee varautua käytävän vahvistaminen Venäjän Karjalassa Liet-
myös muilta vilkkaimmilta lentokentiltä. majärvi–Kotskoma -ratayhteydellä mahdollistai-
Itämeren kautta kulkevaa meriyhteyttä tulee si uusia kuljetusreittejä Vartiuksen kautta sekä
edelleen kehittää Suomen ulkomaankaupan tär- Suomen että Venäjän teollisuudelle. Suomen poh-
keimpänä väylänä. Entistä nopeampien, sujuvien joisille alueille tärkeitä ovat lisäksi Barentsin yh-
vesikuljetusten merkitys tulee kasvamaan, mihin teydet Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosien ja
on yhtenä syynä tarve hillitä ilmastonmuutosta. Luoteis-Venäjän välillä. Barentsin alueen öljy- ja
Erityistä huomiota tulee kiinnittää merikuljetuk- kaasuesiintymien hyödyntäminen lisää paineita
siin perustuvien kuljetusketjujen kehittämiseen liikenneyhteyksien kehittämiseen tällä alueella.
Itämeren alueella. Satamat on syytä pitää laajasti Barentsin yhteyksien kehittämiseen liittyy myös
ympärivuotisen merenkulun piirissä ja satamiin Kemijärvi–Salla -ratayhteyden mahdollinen kun-
johtavat väylät tarvetta vastaavina. Meriliikenteen nostaminen ja sen jatkaminen Venäjän puolella
lisääntyessä tulee tehostaa ympäristöriskien ennal- Kantalahteen.
taehkäisyä ja nostaa ympäristöhaittojen torjunta- Arkangelin käytävä ja Barentsin yhteydet risteä-
valmiutta. vät Perämerenkaaren alueella ja kytkeytyvät siellä
Saimaan vesistöalueen laivakuljetukset on tär- Itämeren moottoritiehen. Perämerenkaaresta ollaan
keää turvata Itä-Suomen raskaan teollisuuden, kehittämässä yhteistyövyöhykettä, johon kuuluu
etenkin puunjalostusteollisuuden, kilpailukyvyn Suomen ja Ruotsin pohjoisten alueiden merkittä-
vuoksi. Mikäli Saimaan kanavan vuokra-aikaa ei vin logistiikkakeskittymä. Tähän vyöhykkeeseen
saada jatkettua riittävän pitkäksi aikaa, tulee va- sekä Merenkurkun ylittävään Keski-Pohjolan yhte-
rautua vaihtoehtoisen yhteyden rakentamiseen yteen liittyviä liikenneverkkoja tulee kehittää niin
Saimaan vesistöalueelta Suomenlahteen. Suomen kuin Ruotsin puolellakin palvelemaan
Rautateiden kilpailukykyä tieliikenteeseen näh- sekä lisääntyvää yhteistyötä että pitkän matkan
den tulee parantaa kansainvälisissä henkilö- ja ta- kuljetuksia.
varankuljetuksissa, erityisesti Venäjän ja Suomen
välillä. Suomen kansainvälisistä ratayhteyksistä
tärkein on Helsinki–Pietari -rata. Radan paranta-
minen lyhentää matka-aikaa Helsingistä Pietariin
nykyisestä noin 5,5 tunnista 3 tuntiin. Kerava–Lah-
ti -oikoradan rakentaminen ja Lahti–Vainikkala
rataosan parantaminen ovat tärkeitä etenkin Itä-
Suomen elinkeinoelämälle sekä sen aluerakenteen
ja alueidenkäytön kehitykselle.

28 Suomen ympäristö 31 | 2006


Kartta 3. Suomelle tärkeimmät kansainväliset maa- ja
meriliikenneyhteydet.
Kansainvälisiä liikenneyhteyksiä kehitetään etenkin
Manner-Eurooppaan sekä Venäjälle ja Aasiaan. Itämeren
kautta kulkevaa meriyhteyttä kehitetään Suomen ulko-
maankaupan tärkeimpänä väylänä. Pohjolan kolmio ja Via
Baltica yhdistävät Itämeren alueen tärkeimmät kaupungit
toisiinsa. Euroopan pohjoisilla alueilla Barentsin yhteydet,
Arkangelin käytävä ja Keski-Pohjolan yhteys palvelevat
lisääntyvää yhteistyötä sekä pitkänmatkan kuljetuksia.

Suomen ympäristö 31 | 2006 29


6.3 hykkeet. Pitkällä aikavälillä on tarpeen varautua
Valtakunnalliset myös uusien ratayhteyksien toteuttamiseen.
Raskas tavaraliikenne tulee saada maanteiltä
yhteydet tukemaan mahdollisimman suuressa määrin raiteille. Ras-
monikeskuksisuutta kaan tavaraliikenteen ratojen on tarkoitus yhdistää
tärkeimmät teollisuuden ja muun elinkeinoelämän
Elinkeinoelämän verkostoituessa ja tuotannon tavaravirrat sekä johtaa ne satamiin ja raja-asemil-
keskittyessä on Suomen eri alueiden kehittämi- le. Varsinkin perusteollisuuden kuljetusten kustan-
sen kannalta tärkeää, että valtakunnallisia yhte- nustehokkuuden ja ympäristön kestävyyden vuok-
yksiä voidaan kehittää liikennetarpeen mukaan. si on tärkeää, että vilkkaimmilla raskaan tavaralii-
Valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa kenteen radoilla akselipainoja voidaan nostaa.
alueidenkäyttötavoitteissa on määritelty valtakun-
nallisesti merkittävät liikenneverkot. Alueiden-
käytössä on turvattava näiden liikenneverkkojen
kehittäminen korostaen hyvää saavutettavuutta,
turvallisuutta ja tarvetta vastaavia palvelutasoja.
Toimivat pääliikenneyhteydet turvaavat myös
maaseutualueiden elinvoimaisuutta ja luovat niille
kehitysedellytyksiä. Ensiarvoisen tärkeää on, että
pääliikenneyhteydet valtakunnallisesti ja alueelli-
sesti tärkeisiin keskuksiin ja varsinkin Helsingin
seudulle toimivat hyvin.
Tavoitteena on, että liikenneyhteyksien runko-
verkot yhdistävät Helsingin seudun maakuntakes-
kuksiin sekä useimmat suurista kaupunkiseuduis-
ta toisiinsa. Runkoverkkojen tulee tukea monikes-
kuksista aluerakennetta ja palvella keskeisiä kan-
sainvälisiä yhteyksiä. Rautateiden runkoverkon
muodostavat nopean henkilöliikenteen ja raskaan
tavaraliikenteen radat. Runkotiet edustavat valta-
kunnallisesti merkittävien teiden korkealaatuisinta
osaa. Näillä teillä pyritään kiinnittämään huomi-
oita erityisesti pitkämatkaisen liikenteen sujuvuu-
teen ja turvallisuuteen.
Henkilöliikenteessä junaliikenteen kilpailuky-
vyn parantaminen edellyttää nopean junaliiken-
teen verkon laajentamista ulottumaan Helsingistä
maamme suurimpiin kaupunkeihin. Nopea juna-
liikenne kytkee tehokkaasti yhteen keskuksia syn-
nyttäen helminauhamaisia kehittämisvyöhykkeitä,
joiden aluerakennetta ja alueidenkäyttöä on suun-
niteltava yhtenä kokonaisuutena. Esimerkkeinä
tästä ovat Helsinki–Tampere ja Helsinki–Lahti vyö-

30 Suomen ympäristö 31 | 2006


Pitk n aikav lin tavoitteelliset liikenneverkot

Kartta 4. Valtakunnallisesti merkittävät liikenneverkot.


Valtakunnallisesti merkittäviin liikenneverkkoihin kuuluvat
rautatie-, tie- ja vesiliikenteen pääväylät sekä vilkkaimmat
lentoasemat, satamat, matkakeskukset ja tavaraterminaa-
lit. Näiden verkkojen kehittäminen on turvattava koros-
taen hyvää saavutettavuutta ja turvallisuutta. Tavoitteena
on pitkällä aikavälillä kehittää osaa liikenneverkoista kor-
kealaatuisina runkoverkkoina. Pitkällä aikavälillä on
tarpeen myös varautua uusien ratayhteyksien toteutta-
miseen.

Suomen ympäristö 31 | 2006 31


6.4

Seudulliset ja paikalliset
yhteydet turvataan

Suomen liikenneverkkoa kehitettäessä tulee pitää


huolta myös siitä, että seudulliset ja paikalliset
liikenneyhteydet pysyvät toimivina. Haja-asutus-
alueiden asukkaiden perustarpeet sekä maa- ja
metsätalouteen liittyvien elinkeinojen kuljetukset
tulee turvata. Siksi alempiluokkaisten teiden tulee
olla kunnoltaan sellaisia, että kuljetukset kaikissa
olosuhteissa ympäri vuoden ovat mahdollisia.
Joukkoliikennepalvelujen saatavuus on maa-
seudun elinvoimaisuuden kynnyskysymyksiä.
Väestön väheneminen maaseutualueilla on joh-
tamassa siihen, että yhä pienempi osa joukkolii-
kennepalveluista voidaan rahoittaa lipputuloilla.
Liikkumismahdollisuudet tulee turvata kaikilla
maaseutualueilla kehittämällä julkisen liikenteen
järjestelmiä toimivaksi kokonaisuudeksi. Joukko-
liikennepalvelujen järjestämisessä on tärkeää, että
seudullista yhteistyötä lisätään ja yhteiskunnan
maksamia kuljetuksia kehitetään mm. kuljetuksia
yhdistelemällä. Joukkoliikenteen hoidossa tulee
hyödyntää haja-asutusalueille sopivaa pientä ka-
lustoa sekä tietotekniikan tarjoamia uusia mahdol-
lisuuksia kuten kutsuohjausta.
Kaupunkiseutujen sisäisen liikenteen toimivuus
sekä ympäristön terveellisyys ja viihtyisyys tulee
turvata käyttäen keskeisimpänä keinona joukko-
liikenteen kehittämistä. Kaupunkiseuduilla jouk-
koliikennejärjestelmän houkuttelevuutta tulee li-
sätä kehittämällä sen tehokkuutta, turvallisuutta,
laatutasoa ja esteettömyyttä. Uudet maankäyttö-
ratkaisut tulee sijoittaa siten, että olemassa ole-
via joukkoliikenneyhteyksiä voidaan tehokkaasti
hyödyntää. Lisäksi kevyen liikenteen sujuvuutta
ja turvallisuutta tulee parantaa.

32 Suomen ympäristö 31 | 2006


7 Laadukas ympäristö Suomen
voimavarana

7.1 keisiin ja energiantuotantoon on tulevaisuudessa


Maaseutualueille hyvät yhä tärkeämpää.
Luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen
elinolosuhteet rikkauden ylläpitäminen ja vahvistaminen maa-
seutualueilla edellyttää toimintamahdollisuuksien
Vahvojen keskusten ja hyvän saavutettavuuden luomista erilaisille elinkeinonharjoittajille.Tuotan-
ohella Suomen kilpailukyvyn ja väestön hyvin- totoimintaa tulee monipuolistaa maatalouden ul-
voinnin kannalta tärkeitä ovat laadukas ympäris- kopuolelle etenkin kaupunkien läheisellä maaseu-
tö ja luonnonvarat. Elinympäristön terveellisyys, dulla. Harvaan asutulla maaseudulla puolestaan
turvallisuus, rauhallisuus ja luonnonläheisyys nykyistä laajemmaksi tulonlähteeksi tarvitaan
kuuluvat yhä vahvemmin elämän laatuun. Nämä luonnonympäristön mahdollisuuksia monipuoli-
kaikki ovat Suomen vahvuuksia sekä maaseutu- sesti yhdistelevää luontoalan yrittäjyyttä.
alueilla että kaupungeissa, sillä Suomen aluera- Maa- ja metsätaloudessa tulee toimia entistä
kenne eroaa Keski-Euroopan ydinalueesta eniten tehokkaammin vesistöjen hajakuormituksen vä-
luonnonympäristön suuren määrän ja puhtauden hentämiseksi sekä ilmastonmuutoksen hillitsemi-
sekä asutuskeskittymien pienen koon vuoksi. seksi. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta pitenevä
Luonnon- ja kulttuuriympäristöjen monipuolisuus terminen kasvukausi parantaa Suomen asemaa
tarjoaa hyvät mahdollisuudet vapaa-ajanvietolle elintarviketuottajana, mutta ilmastonmuutos aihe-
ja matkailulle. Lisäksi runsaat luonnonvarat tar- uttaa maataloudelle myös haitallisia seurauksia.
joavat paikkaan sidottuja mahdollisuuksia, joiden Ilmastonmuutoksesta johtuvat tuotanto-olosuh-
painoarvo kasvaa tulevaisuudessa. Niiden käyttö teiden vaihtelut aiheuttavat tarvetta lisätä tuotan-
tulee järjestää kestävän kehityksen periaatteiden torakenteiden joustavuutta ja muunneltavuutta.
mukaisesti. Laadukas ympäristö Suomen voima- Liian yksipuolinen tuotantorakenne maataloudes-
varana edellyttää harkittua, eri näkökulmat yhteen sa suurine yksiköineen on nopeasti muuttuvassa
sovittavaa alueidenkäyttöä. ympäristössä merkittävä riskitekijä. Lisäksi se vai-
Maaseudun alueidenkäytön kehittämisessä kuttaa luonnon monimuotoisuutta heikentävästi
tavoitteena on maa- ja metsätalouden toiminta- ja lisää kuljetustarvetta. Tuleviin muutoksiin tulee
edellytysten säilyminen, elinkeinojen monipuo- varautua kehittämällä pienimuotoista lähiruoan
lisuus sekä asumisen tarpeisiin vastaaminen ot- tuotantoa monipuolisemmaksi ja kattavammaksi
taen huomioon alueelliset erityispiirteet. Etelä- ja sekä luomalla edellytykset sen jakeluun sopivalle
Länsi-Suomen hyvien peltomaiden säilyminen lähilogistiikalle.
maatalouden piirissä on tarpeen sekä Suomen Eri tyyppisten maaseutualueiden kehitys
elintarvikevarmuuden että maaseutumaisemien muuttaa maisemaa esimerkiksi asutuksen levit-
vaalimisen kannalta. Ydinmaaseudulla maatalou- täytyessä, tilojen koon kasvaessa tai toimintojen
den harjoittamisen edellytykset tulee säilyttää hy- painottuessa matkailuun. Nämä seikat saattavat
vinä. Maataloudessa erikoistuminen esimerkiksi muuttaa eri alueiden vetovoimaisuutta asuinym-
luomutuotantoon, terveysvaikutteisiin elintarvik- päristöinä. Alueidenkäytön ratkaisut vaikuttavat

Suomen ympäristö 31 | 2006 33


osaltaan siihen, millaisia kokonaisuuksia maise- varautumiseksi. Itämeren tilan heikentymisen py-
masta muodostuu. Suunnittelussa ja toimintojen säyttäminen vaatii tehokkaita toimenpiteitä koko
sijoittamisessa tulee etsiä ratkaisuja, jotka tukevat meren valuma-alueella. Harjualueet ja erityises-
monipuolisen maisemarakenteen hyödyntämistä ti Salpausselät vaativat erityistä huomiota niihin
vetovoimatekijänä. Hyvin hoidettu kulttuuriym- kohdistuvien ristiriitaisten käyttöpaineiden vuok-
päristö voi tarjota mahdollisuuksia paikalliseen ja si. Salpausselät ovat tärkeää pohjaveden muodos-
alueelliseen erikoistumiseen. Kulttuuri- ja luon- tumis- ja suodattamisaluetta Suomen tiheimmin
nonympäristön käyttö on osattava yhdistää sekä asuttujen alueiden läheisyydessä, joten muusta
paikallisen asutuksen hyväksi että matkailuelin- alueidenkäytöstä aiheutuvat riskit pohjaveden
keinon tueksi. laadulle tulee minimoida.
Kaupunkien läheisellä maaseudulla asutuksen Uusiutuvien energialähteiden, etenkin bioener-
laajeneminen voi aiheuttaa uusia ristiriitoja alu- gian käyttöä tulee lisätä merkittävästi. Bioenergia-
eidenkäytössä etenkin kasvavien liikennemäärien tuotannolla on mittavat mahdollisuudet tulevai-
ja tehomaatalouden tarpeiden vuoksi. Näitä voi- suudessa. Erityisesti paikallista energian saantia
daan lieventää toimintojen harkitulla sijoittelulla, voidaan turvata esimerkiksi eläintilojen lantaa hyö-
jossa otetaan huomioon myös maaseutualueiden dyntämällä. Peltojen kulttuurimaisemia ja viljely-
yhä monipuolisemmat elinkeinomuodot, kuten kelpoisuutta voidaan ylläpitää bioenergiakasvien
maisema- ja suojelutyö, pienvesienhoito, päivä- viljelyllä. Erityisesti maaseutualueiden asutuksen
matkailu maatiloille ja muu palvelutuotanto. säilymiselle ja elinvoimaisuudelle sekä pienille taa-
jamille bioenergia on tärkeää sen hajautettujen ja
pienimuotoisten tuotantomahdollisuuksien vuok-
7.2 si. Myös tuulivoiman merkitys energiatuotannossa
Luonnonvarat tulee lisääntymään tehokkaampien teknologisten
ratkaisujen avulla. Itämeren rannikkoalueille, eri-
kestävään käyttöön tyisesti merelle Merenkurkun ja Perämeren tark-
kaan valituille alueille on tarpeen perustaa useita
Metsä on tulevaisuudessakin Suomelle sekä talou- suuria tuulivoimapuistoja.
dellisesti että luonnon monimuotoisuuden kannal- Soilla on keskeinen asema Suomen alkuperäises-
ta tärkeä voimavara. Metsillä on aluetaloudellista sä luonnossa ja ne ovat kansainvälisesti tarkastellen
merkitystä myös uusiutuvien energiavarojen hyö- poikkeuksellisen edustavia ja biologisesti moni-
dyntämisessä. Ilmaston lämpenemisestä aiheutuva puolisia, joten niiden luonnonarvojen säilymiseen
metsien lisääntyvä kasvu ja toisaalta lajiston muu- tulee kiinnittää erityistä huomiota. Päästökauppa
tokset edellyttävät uutta harkintaa metsien talous- heikentää turpeen asemaa energiataloudessa, mut-
käytön ja suojelun yhteensovittamisessa. Tavoittee- ta sen kilpailukykyä verrattuna uusiutumattomiin
na on ylläpitää luontaisten elinympäristöjen kirjoa tuontipolttoaineisiin tulee aluetaloudellisista syis-
kaikilla metsäalueilla, jotta nykyisten suojelualu- tä pitää yllä. Turvetuotannosta poistuvien alueiden
eiden lajistolla on mahdollisuus vähittäin siirtyä jatkokäytössä yhtenä vaihtoehtona on maisemointi
uusille alueille ilmastonmuutoksen edetessä. energiakasveja viljelemällä.
Puhtaat vesistöt ovat yksi Suomen erityisistä Kaivostoiminta on aluetaloudellisesti merkittä-
voimavaroista. Pinta- ja pohjavesien laatua tulee vää varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa ja edellyttää
edelleen parantaa, joten alueidenkäyttöä on tärke- usein isoja infrastruktuuri-investointeja. Maiseman
ää suunnitella valuma-aluekohtaiset vaikutukset ja luonnonarvojen suojelu sekä pohjavedet tulee
huomioon ottaen. Tämä mahdollistaa lisäksi hal- mineraalivarojen hyödyntämisessä ottaa huomi-
litumman sopeutumisen ilmaston sateisuuden ja oon kestävän kehityksen periaatteiden mukaises-
haihdunnan muutoksiin erityisesti tulvariskeihin ti.

34 Suomen ympäristö 31 | 2006


Suomen eniten hyödynnetyt uusiutumattomat -palveluja tulee olla saatavilla yhtäältä jokapäiväi-
luonnonvarat ovat sora, hiekka ja kalliokivi. Hyö- sessä käytössä osana asutusrakenteita ja toisaalta
dyntämiskelpoiset soravarat ovat käyneet niukoik- retkeilyyn sopivasti erämaisemmilla alueilla suur-
si erityisesti suurten asutuskeskusten lähettyvillä. ten keskusten, erityisesti Helsingin seudun lähei-
Luonnonsoran käyttöä rajoittavat pohjavesien suo- syydessä. Seudullisten virkistysalueiden ja -reittien
jelu, yhdyskuntarakentaminen sekä maiseman ja laatua ja ylläpitoa tulee parantaa.
luonnonsuojelu. Kalliokiviaineksella on mahdol- Loma-asutuksen aluerakenteellinen merkitys
lista korvata luonnonsoran käyttöä. Maa-ainesten kasvaa vapaa-ajan lisääntyessä ja osa-aikaisen asu-
ottoa ja käsittelyä tulee keskittää haitallisten ym- misen yleistyessä. Rannat ovat tulevaisuudessakin
päristövaikutusten vähentämiseksi. Tekniikan ke- maaseutualueiden tärkeä voimavara. Maaseutu-
hittyessä soranotto merialueilta sekä mahdollisesti alueilla tulee hyödyntää monipuolisesti loma-asu-
pohjavesipinnan alapuolelta tulee taloudellisesti ja tuksen tuomat toimeentulomahdollisuudet. Loma-
ympäristöllisesti varteenotettavaksi vaihtoehdok- asutusta tulee ohjata tukemaan olemassa olevia
si. Soranotto tulee kuitenkin rajoittaa pohjavesi- kylärakenteita ja niiden palveluja. Samalla tulee
alueiden ulkopuolelle. Maa-ainesten oton vähentä- varmistaa, että virkistymiselle keskeiset rauhalli-
miseksi maa-ainesten käyttöä on sekä määrän että suus ja luontoarvot eivät vaarannu. Ohjauksella
laadun osalta tehostettava ja korvaavien aineksien tulee varmistaa, että vapaita rantoja riittää jatkossa
käyttöä lisättävä. myös yleistä virkistyskäyttöä varten.
Matkailun kehittämiselle eniten mahdollisuuk-
sia tarjoavat pohjoisen luonnon rauha, neljän vuo-
7.3 denajan vaihtelu, sisävesistöt ja meren saaristot.
Alueiden erityispiirteistä Suomea tulee kehittää vahvana luontomatkailun
kohdemaana luonnon eri piirteiden rikkauden ja
vetovoimaa vapaa- niiden luoman monimuotoisuuden turvin. Suomen
aikaan ja matkailuun laajaa ja monipuolista luonnonsuojelu- ja kansallis-
puistoverkkoa tulee hyödyntää matkailun tarpei-
Luonnon- ja kulttuuriympäristöjen monipuolisuus siin kestävällä tavalla luontoarvoja vaarantamatta.
ja luonnon monimuotoisuus tarjoavat Suomessa Suomen lähialueiden kanssa tarvitaan yhteistyötä
hyvät mahdollisuudet matkailu- ja virkistystoimin- matkailun kehittämisessä etenkin pohjoisessa ja
nan kehittämiselle. Kulttuurimaisemat ja luonnon- idässä.
suojelualueet toimivat maaseudun kehittämisen Matkailutarjonnan laajentaminen tulee tehdä
voimavarana ja turvaavat luonnon monimuotoi- hyödyntäen kunkin alueen omia vahvuuksia. Mat-
suutta. Näitä Suomen vahvuuksia tulee hyödyntää kailua on tarpeen laajentaa ja kehittää monipuoli-
alueellisesti vaihtelevat erityispiirteet huomioon sesti varsinkin niillä alueilla, joilla sen aluetalou-
ottaen. Virkistys- ja matkailutoiminnan kehittä- dellinen merkitys on suuri. Varsinkin Pohjois- ja
misessä on tärkeää saada paikalliset asukkaat ja Itä-Suomelle aluerakenteellisesti tärkeitä, palve-
yhteisöt mukaan myönteiseen kehitykseen. luiltaan monipuolisia luontomatkailukeskittymiä
Suomessa jokamiehenoikeudet ja verrattain har- tulee vahvistaa kestävän kehityksen mukaisesti.
va asutus antavat yleisesti hyvät mahdollisuudet Tässä on keskeistä maisemallisten arvojen tur-
ulkoiluun ja luonnon virkistyskäyttöön. Virkistys- vaaminen, luonnon kantokykyyn mitoitettujen
toiminnan kehittäminen tulee kohdentaa erityisesti laadukkaiden matkailupalveluiden kehittäminen,
tiheään asutuille alueille, joilla luonnon virkistys- matkailualueiden toimintaympäristön vetovoimai-
käytölle on eniten kysyntää. Virkistysmahdolli- suuden parantaminen ja kestävän luontomatkailun
suuksien hyvän saavutettavuuden takaamiseksi ja edistäminen sekä sen edellytysten ylläpito.
liikennetarpeen vähentämiseksi virkistysalueita ja

Suomen ympäristö 31 | 2006 35


Suomen talvimatkailun vahvin vetovoimatekijä
lumisuus uhkaa pitkällä aikavälillä heikentyä il-
mastonmuutoksen vaikutusten voimistuessa. Kan-
sainvälisesti Pohjois- ja Itä-Suomella on mahdolli-
suudet edelleen hyötyä talvimatkailusta, varsinkin
jos perinteisten Keski-Euroopan alppikohteiden
vetovoima heikkenee ilmaston lämpenemisen
vuoksi. Talvimatkailua tulee kehittää varsinkin jo
olemassa olevissa matkailukeskittymissä. Esimer-
kiksi hiljaisuus ja kaamos voivat toimia nykyistä
laajemmin ulkomaisia kohderyhmiä houkuttele-
vana erikoisuutena.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen ke-
sämatkailukausi ja -virkistyskausi vähitellen pite-
nee ja Välimeren alueen mahdollisesti sietämättö-
mäksi nousevat lämpötilat voivat tuoda Suomeen
viileämpää ympäristöä kaipaavia lomailijoita. Eri
vuodenaikojen matkailupalveluja tulee kehittää
paikallisesti niin, että matkailuelinkeino toimii yhä
ympärivuotisempana.

36 Suomen ympäristö 31 | 2006


Kartta 5. Luonnonympäristön ja maiseman kannalta mer-
kittävät aluekokonaisuudet.
Suomen alueilla on erilaisia vahvuuksia, jotka perustuvat
luonnon- ja kulttuuriympäristön alueellisiin erityispiirtei-
siin. Nämä jäsentyvät luonnonympäristön ja maiseman
kannalta merkittäviksi aluekokonaisuuksiksi, jotka ovat
Lappi, Vaara-Suomi, Järvi-Suomi, Pohjanmaa ja Eteläinen
Suomi. Aluekokonaisuuksiin kuuluu osa-alueita, joiden
alueidenkäyttöä koskevassa suunnittelussa alueelliset eri-
tyispiirteet tulee ottaa huomioon erityisesti virkistys- ja
matkailutoimintaa ajatellen. Aluerakenteellisesti merkit-
täviä luontomatkailukeskittymiä tulee vahvistaa kestävän
kehityksen mukaisesti.

Suomen ympäristö 31 | 2006 37


Luonnonympäristön ja maiseman kannalta merkittävät aluekokonaisuudet

Lappi lutoimintaa ja sitä palvelevia sisävesireittejä tulee kehit-


Lapissa alueidenkäyttöä määrittää melko koskematon, tää alueen erityispiirteitä suojellen. Päijänne–Keiteleen
erämainen ja muutoksille herkkä luonto: tunturit, met- alue ja Venäjälle laskeva Vuoksen vesistö muodostavat
sät, suot, virrat ja purot. Erityisesti tunturialueen luon- suunnittelun kannalta omat kokonaisuutensa. Vuoksen
non ominaispiirteiden säilymisestä ilmastonmuutokseen vesistön kautta avautuvat yhteistyömahdollisuudet Ve-
sopeuduttaessa tulee huolehtia yhteistyössä naapurimai- näjälle.
den kanssa. Kemijoen vesistö, jonka jokivarsia seuraillen Pohjanmaa
alueen harva asutus on pääosin muodostunut, tulee ot- Pohjanmaalla keskeistä on rannikon erityispiirteiden
taa huomioon kokonaisuutena. Lapissa matkailukeskit- huomioiminen ja vaaliminen. Merenkurkun saaristo on
tymillä on merkittävä rooli sekä toimeentulon lähteenä kansainvälisesti ainutlaatuinen kokonaisuus maankoho-
että palvelujen turvaajana. Suomen talvimatkailun toi- amispiirteiden takia. Lisäksi Perämeren ja Selkämeren
mintamahdollisuudet lämpenevässä ilmastossa tulevat rannikkojen vetovoimalle ovat tärkeitä puukaupungit
säilymään pisimpään Lapissa. Saamelaisten kotiseutu- ja -kylät satamineen. Pohjanmaan alueidenkäyttöä mää-
alueella suunnittelun lähtökohtana on saamelaiskulttuu- rittävät maankohoamisen lisäksi leveiden jokilaaksojen
rille tärkeiden elinkeinojen turvaaminen vuorovaikutuk- halkomat tasaiset pellot, metsät sekä suot. Jokilaaksoja
sessa muiden alueidenkäyttötarpeiden kanssa. on tärkeää kehittää kokonaisuuksina ottaen huomioon
Vaara-Suomi tarve torjua voimistuvia tulvia. Perämerta tulee erityises-
Erämainen, etenkin luontomatkailuun ja muuhun luon- ti vaalia Itämeren puhtaimpana osana, mikä edellyttää
toyrittäjyyteen soveltuva Vaara-Suomen alue on järvien maalta tulevan kuormituksen vähentämistä edelleen.
ja vaarojen kuvioimaa metsäistä maastoa. Talvimatkailu Suomenselän alueella on suurista keskuksista verrat-
on alueella kehittyvä elinkeino. Vaara-Suomen erämais- tain hyvin tavoitettavissa useita laajoja erämaisia alueita.
ten alueiden kehittämisessä on tavoitteena luontomat- Niiden kehittämisessä voidaan hyödyntää hiljaisuutta
kailun mahdollisuuksien parantaminen olemassa oleviin ja kaamosta.
matkailu- ja suojelualueisiin perustuen. Erämaaluontei-
silla alueilla vielä vapaina säilyneet pienten järvien ran- Eteläinen Suomi
nat ovat matkailulle tärkeitä. Eteläisessä Suomessa on Helsingin lähettyvillä kansain-
Yhteistyö itärajan yli on tärkeää rajan molemmin välisesti vertaillen laajoja yhtenäisiä viheralueita. Näi-
puolin ulottuvalla Karjalan alueella. Se tarjoaa mah- hin kohdistuu monia maankäyttöpaineita, joten niiden
dollisuuksia ympäristön tilan parempaan hallintaan säilymiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Raken-
ja matkailun laajentamiseen. Matkailun kannalta tulee netun ja viljellyn maa-alan suuri osuus on jo johtanut
kiinnittää huomiota Pohjois-Karjalasta Sallaan ulot- monin paikoin luonnonympäristöjen pirstoutumiseen.
tuvaan aluekokonaisuuteen, joka jatkuu rajan yli Vie- Laajimpana yhtenäisenä, erityisesti luonnonympäris-
nan-Karjalaan. Sen alueella on useita vetovoimaisia töltään arvokkaana aluekokonaisuutena tulee kehittää
matkailukeskittymiä, joihin tukeutuen matkailun laa- Hämeen-Uudenmaan järviylänköä. Rakennettua kult-
jentamiseen on hyvät mahdollisuudet. Etenkin erä- ja tuuriympäristöä tulee vaalia osana vetovoimaista asuin-
kulttuurimatkailussa yhteistyöstä rajan yli voi olla etua. ja muuta toimintaympäristöä sekä kulttuurimatkailua.
Oulujoen-Oulujärven osa-alueeseen kuuluva Oulujärvi Erityisesti arvokkaiden maisemakokonaisuuksien kuten
muodostaa ainutlaatuisen maisemaelementtien yhdistel- esimerkiksi Kokemäenjokilaakson kulttuurihistorialli-
män ja matkailun vetovoima-alueen, mikä tulee alueen sen ja maisemallisen kokonaisuuden erityispiirteet tulee
kehittämisessä ottaa huomioon. säilyttää.
Eteläisen Suomen rannikkoalueiden kehittämisen
Järvi-Suomi painopiste on monipuolisessa virkistys- ja matkailukäy-
Järvi-Suomen vesistöt ovat kansainvälisesti ainutlaa- tössä, joka tulee sovittaa yhteen suojelutarpeiden sekä
tuisen pienipiirteisiä: sokkeloisia, matalia ja niissä on paikallisten elinkeinojen ja asutuksen kanssa. Lisäänty-
runsaasti saaria. Poikkeuksina ovat Saimaan laaja yhte- vistä kuljetuksista aiheutuvat ympäristöriskit kasvavat
näinen vesialue sekä Päijänteen suuret selkävedet, joiden Suomenlahdella, mikä vaatii torjuntavalmiuksien paran-
vuorimaisia rantoja leimaa erämaisuus. Järvi-Suomen tamista ja ennaltaehkäisevää yhteistyötä kuljetusketjujen
alueelle tyypillisenä piirteenä on runsas loma-asutus, suunnittelussa Itämeren alueen maiden kesken. Myös
joka on hyvin Helsingin seudun ja muiden suurten kes- matkailussa tarvitaan lisää kansainvälistä yhteistyötä
kusten ulottuvilla. Loma-asutuksen merkitys Järvi-Suo- etenkin Suomenlahden yli. Yksi tärkeä edellytys matkai-
men alueidenkäytön suunnittelussa kasvaa yhä. Alueen lun laajentamiselle rannikolla ja saaristossa ovat hyvin
loma-asutusta ja matkailullista vetovoimaa tulee vahvis- toimivat vesiliikenneyhteydet. Saaristomeren osa-aluetta
taa tukeutuen pienempiin kaupunkikeskuksiin ja niiden tulee kehittää edelleen myös kansainvälisen matkailun
palveluihin. Vesistöihin perustuvaa virkistys- ja matkai- vetovoimakohteena.

38 Suomen ympäristö 31 | 2006


KUVAILULEHTI
Julkaisija Ympäristöministeriö Julkaisuaika
Alueidenkäytön osasto Elokuu 2006
Tekijä(t)
Ympäristöministeriö
Julkaisun nimi Kilpailukykyä, hyvinvointia ja ekotehokkuutta
Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva
Julkaisusarjan
nimi ja numero Suomen ympäristö 31/2006
Julkaisun teema
Rakennettu ympäristö
Julkaisun osat/
muut saman projektin
tuottamat julkaisut
Tiivistelmä Kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisestä pit-
källä aikavälillä. Se perustuu vuorovaikutteiseen prosessiin sekä ulko- ja kotimaisten suunnittelmien ja tutkimus-
ten tarkasteluun. Kehityskuvalla tuetaan maakuntien liittojen ja valtionhallinnon aluerakenteen ja alueidenkäytön
kehittämistyötä. Sillä pyritään vaikuttamaan myös kansainvälisellä tasolla tuomalla esiin Suomen näkökulmaa ja
yhteistyötarpeita.

Tulevaisuudessa varsinkin globalisaatio ja osaamisperusteinen talouskehitys mutta yhä enemmän myös väestön
ikääntyminen ja ilmastonmuutos tulevat vaikuttamaan toimintojen sijoittumiseen ja asettamaan mittavia haasteita
aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämiselle. Koska aluerakennetta ja alueidenkäyttöä koskevat ratkaisut vai-
kuttavat pitkälle tulevaisuuteen, on niitä pyrittävä ohjaamaan kestävään suuntaan tukemaan Suomen kilpailukykyä
ja ekologista kestävyyttä sekä asukkaiden hyvinvointia.

Globaalitaloudessa toimiminen ja menestyminen edellyttää Suomelta aluerakenteen kytkeytymistä osaksi Euroo-


pan ja lähialueiden kehitystä. Itämeren mahdollisuudet on saatava käyttöön ja rajat ylittävien yhteistyövyöhyk-
keiden syntymistä on edistettävä. Monikeskuksisen ja verkottuvan aluerakenteen avulla tuetaan maan eri osien
vahvuuksien, sijaintitekijöiden ja olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä. Saavutettavuuden parantamiseen
on panostettava, mutta sen on tapahduttava ympäristöä säästäen. Suomen ja sen alueiden erityinen vahvuus on
monipuolinen ympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuksia laadukkaaseen elinympäristöön, matkailun tehostamiseen
sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Asiasanat
Aluerakenne, alueidenkäyttö, aluesuunnittelu
Rahoittaja/
toimeksiantaja Ympäristöministeriö
ISBN ISBN ISSN ISSN
952-11-2326-5 (nid.) 952-11-2327-3 (PDF) 1238-7312 (pain.) 1796-1637 (verkkoj.)
Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis.alv 8 %)
42 suomi julkinen
Julkaisun myynti/ Edita Publishing Oy, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 EDITA
jakaja puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380, sähköposti: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi
www.edita.fi/netmarket
Julkaisun kustantaja
Ympäristöministeriö
Painopaikka ja -aika
Edita Prima Oy, Helsinki 2006

Suomen ympäristö 31 | 2006 39


P R E S ENTATIONSBLAD
Utgivare Miljöministeriet Datum
Markanvändingsavdelningen Augusti 2006
Författare
Miljöministeriet
Publikationens titel Kilpailukykyä, hyvinvointia ja ekotehokkuutta
Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva
(Konkurrenskraft, välfärd och ekoeffektivitet
Utvecklingsbild för regional struktur och områdesanvändning i Finland)
Publikationsserie
och nummer Miljön i Finland 31/2006
Publikationens tema
Byggd miljö
Publikationens delar/
andra publikationer
inom samma projekt
Sammandrag Detta utvecklingsbild är miljöministeriets inlägg i fråga om hur den regionala strukturen och områdesanvänd-
ningen i Finland bör utvecklas på sikt. Utveclingsbilden bygger på en interaktiv process samt på studier av såväl
internationella som finländska planer och undersökningar. Det är avsett som ett stöd för landskapsförbunden
och statsförvaltningen i deras arbete på att utveckla den regionala strukturen och områdesanvändningen. Dess-
utom emotses det ge genklang på det internationella planet på basis av presentationen av våra infallsvinklar och
samarbetsbehov.

I framtiden kommer särskilt globaliseringen och den på kunnande baserade ekonomiska utvecklingen, men därtill
och i allt högre grad befolkningens stigande ålder och klimatförändringen att inverka på hur olika aktiviteter
placeras. Detta utgör en stor utmaning som också gäller utvecklingen av regionala strukturer och områdesan-
vändning. Eftersom de beslut som fattas i fråga om regional struktur och områdesanvändning har återverkningar
lång in i framtiden, bör vi kunna ge dessa en hållbar inriktning så att de stöder Finlands konkurrenskraft, den
ekologiska hållbarheten och invånarnas välfärd.

För att Finland skall kunna verka och ha framgång i den globala ekonomin måste vår regionala struktur kopplas
till vad som händer i Europa och de närliggande områdena.Vi måste ta vara på de möjligheter som Östersjön
erbjuder, och vi bör arbeta på att få till stånd samarbetszoner över gränserna. Med tillhjälp av en polycentrisk
och nätverkande regional struktur kan vi stödja de goda sidorna i olika regioner och dra nytta av de redan be-
fintliga strukturerna. Det är skäl att satsa på bättre tillgänglighet, men detta skall ske på ett miljöanpassat sätt. En
styrka som Finland och dess olika regioner besitter är den varierande omgivningen, som erbjuder möjligheter till
en kvalitativt högtstående livsmiljö, effektivering av turismen samt nyttjande av naturtillgångarna.

Nyckelord
Regional struktur, områdesanvändning, rumslig planering
Finansiär/
uppdragsgivare Miljöministeriet
ISBN ISBN ISSN ISSN
952-11-2326-5 (hft.) 952-11-2327-3 (PDF) 1238-7312 (print) 1796-1637 (online)
Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %)
42 Finska Offentlig
Beställningar/ Edita Publishing Ab, Kundservice, PB 800, FI-00043 EDITA
distribution tel. +358 20 450 05, telefax +358 20 450 2380, e-mail: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi
www.edita.fi/netmarket
Förläggare
Miljöministeriet
Tryckeri/tryckningsort
och -år Edita Prima Ab, Helsingfors 2006

40 Suomen ympäristö 31 | 2006


DOCUMENTATION PAGE
Publisher Ministry of the Environment Date
Land Use Department August 2006
Author(s)
Ministry of the Environment
Title of publication Kilpailukykyä, hyvinvointia ja ekotehokkuutta
Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva
(Competitiveness, well-being and eco-efficiency
Perspectives for spatial structure and land use in Finland)
Publication series
and number The Finnish Environment 31/2006
Theme of publication
Built Environment
Parts of publication/
other project
publications
Abstract This document presents the Ministry of the Environment’s views on the long-range sustainable development of
Finland’s spatial structure and land use. It is based both on an interactive work process with stakeholders and on
international and national studies and plans. These perspectives should provide support to the Finnish Regional
Councils and the government authorities in developing spatial structure and land use. It is also an invitation to
an international dialogue based on the presentation of Finland’s views and our need of co-operation.

In the future, especially globalisation and economic development based on know-how, but increasingly also the
ageing of the population and the climate change will have an impact on the location of functions and activities,
and all this constitutes remarkable challenges for planning spatial structure and land use. Since decisions on land
use and spatial structure have long-time effects, they should be given a sustainable direction so as to support
Finnish competitiveness, ecological sustainability, and the well-being of the citizens.

For Finland to be able to act and be successful in the global economy, the spatial structures should be linked to
developments in Europe and the neighbouring countries and regions. Advantage should be taken of the oppor-
tunities offered by the Baltic Sea, and the emergence of cross-border development zones should be promoted.
A polycentric and networking spatial structure support the strengths of each region as well as the advantages of
the optimal utilisation of already existing infrastructures and built environment. Accessibility should be improved,
but this should be done in an environmentally friendly way. The quality and variety of Finland’s environment is a
strength indeed. It provides excellent conditions for high-quality living environments, tourism and the utilisation
of natural resources.

Keywords
Spatial structure, land use, spatial planning
Financier/
commissioner Ministry of the Environment
ISBN ISBN ISSN ISSN
952-11-2326-5 (pbk.) 952-11-2327-3 (PDF) 1238-7312 (print) 1796-1637 (online)
No. of pages Language Restrictions Price (incl. tax 8 %)
42 Finnish Public
For sale at/ Edita Publishing Ltd. P.O. Box 800, FI-00043 EDITA
distributor tel. +358 20 450 05, telefax +358 20 450 2380, e-mail: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi
www.edita.fi/netmarket
Financier
of publication Ministry of the Environment
Printing place
and year Edita Ltd. Helsinki 2006

Suomen ympäristö 31 | 2006 41


Suomen menestyminen kilpailukykyisenä, hyvinvoivana ja

Ki lpai lu k yk yä , h y vin vo in t ia j a ekot e h o kk u u t ta


ekotehokkaana maana perustuu niihin mahdollisuuksiin ja puitteisiin,
joita aluerakenne ja alueidenkäyttö tarjoavat. Globalisaatio ja
osaamisperusteinen talouskehitys sekä väestön ikääntyminen ja
ilmastonmuutos tulevat asettamaan mittavia haasteita ja vaikutta-
maan toimintojen sijoittumiseen.

Kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro aluerakenteen ja


alueidenkäytön kehittämisestä kestävään suuntaan pitkällä aikavälillä.
Tavoiteltavan kehityksen peruspilareita ovat Suomen aluerakenteen
kansainvälinen ulottuvuus ja Itämeren alueen mahdollisuudet,
monikeskuksisen ja verkottuva aluerakenne, saavutettavuuden
parantaminen ympäristöä säästäen sekä monipuolinen ympäristö
Suomen erityisenä vahvuutena.

S UO MEN Y MPÄR IS TÖ 3 1 | 2 00 6

Myynti: Edita Publishing Oy


PL 800, 00043 Edita
Asiaskaspalvelu puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380
Edita-kirjakauppa Helsingissä
Annankatu 44, puh. 020 450 2566

ISBN 952-11-2326-5 (nid.)


ISBN 952-11-2327-3 (PDF)
ISSN 1238-7312 (pain.)
ISSN 1796-1637 (verkkoj.)